Onko vanhempasi sanonut sinulle ettei olisi välttämättä halunnut lapsia?

On. Harmitteli, ettei ollut tehnyt aborttia. 

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Isoveli on vain 1v. 10kk. vanhempi ku mä. Äiti on kertonu, ettei olisi millään vielä halunnu toista lasta niin pian, mutta isovanhemmat sanoi, että pojalle pitää saada kaveri 😅

Täh. Isovanhemmatko teillä päättivät lastenlasten hankinnasta? Hämmentävää.

Se oli 70-lukua se 😄

Mutta silti. Olisihan äitisi voinut hankkia ehkäisyn isovanhempien mielipiteestä huolimatta. Ikävää että jälkikäteen valitetaan lapsille, jos itse ei kykene toimimaan jämäkästi.

Vierailija kirjoitti:

On. Harmitteli, ettei ollut tehnyt aborttia. 

Otan osaa. Vanhempasi kuulostaa kauhealta.

No, äitini oli 17v maha pystyssä alttarilla erään Matin kanssa, kun se oli silakkanuotan ainoa poikamies. Oikeasta isästä ei ole varmuutta. Matti ja äiti sai vielä kolme lasta lisää. Matin mukaan heidänkään isästä ollut niin varmuutta. Päihde- ja väkivaltaperheessä kaikki oli vähän kaaosta, ja se kyllä tuli selväksi ettei meitä siinä paljoa kaivattu. 

Huvipuistohullu kirjoitti:

Isoveli on vain 1v. 10kk. vanhempi ku mä. Äiti on kertonu, ettei olisi millään vielä halunnu toista lasta niin pian, mutta isovanhemmat sanoi, että pojalle pitää saada kaveri 😅

Jaksaa aina ihmetyttää, miten toiset on niin määräiltävissä ja manipuloitavissa sen mukaan mitä toiset sanoo tai "käskee" tekemään. Sain kuulla samaa s**tanan jargonia leikkikaverin hankkimisesta jo ainoan lapseni ristiäisissä. Totesin suoraan että meille ei enempää lapsia tule. Paras päätös ikinä, kauhulla olen seuraillut useampilapsisten perheiden elämää. Ja varsinkin sellaiset perheet, joissa lapset on tosi pienillä ikäeroilla hankittu. Kammottavaa.

Kaksi isoveljeni oli kuulemma toivottuja ja suunniteltuja perheenlisäyksiä.

Minä iltatähti jonka äitini sai 42 vuotiaana en ollut.

Hirmu rakas ja rakastava on äitini. En parempaa olisi voinut saada. Asiasta muutaman kerran ollaan juteltu ihan leppoisessa hengessä ja äitini on sanonut että raskaus oli aavistuksen vaikeaa aikaa työn ja tulojen kanssa siinä iässä mutta kun nähtiin ensimmäisen kerran niin se oli rakkautta ensisilmäyksellä. 

Joten en ollut ns haluttu kaveri mutta ei draamaa ei katumusta vaan pelkkää välittämistä ja rakkautta olen saanut.

Eivät ole sanoneet noin. Eivät kommentoineet aihetta oikein mitenkään, kun lapsia ei vielä ollut (olin yli kymmenen vuotta naimisissa ennen esikoisen syntymää). Jälkikäteen ovat hehkuttaneet valintaani ja puhuneet aika kärkkäästi vapaaehtoisesti lapsettomista. Isäni on jopa suoraan kiittänyt minua lapsenlapsista. Tietenkään kun asiasta ei puhuttu ennen esikoisen tuloa, ei tullut mitään sellaista asetelmaa, että häntä varten tekisin lapsenlapsia, mutta ovat ne olleet hänen elämänlaatunsa kannalta valtavan suuri tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Isoveli on vain 1v. 10kk. vanhempi ku mä. Äiti on kertonu, ettei olisi millään vielä halunnu toista lasta niin pian, mutta isovanhemmat sanoi, että pojalle pitää saada kaveri 😅

Jaksaa aina ihmetyttää, miten toiset on niin määräiltävissä ja manipuloitavissa sen mukaan mitä toiset sanoo tai "käskee" tekemään. Sain kuulla samaa s**tanan jargonia leikkikaverin hankkimisesta jo ainoan lapseni ristiäisissä. Totesin suoraan että meille ei enempää lapsia tule. Paras päätös ikinä, kauhulla olen seuraillut useampilapsisten perheiden elämää. Ja varsinkin sellaiset perheet, joissa lapset on tosi pienillä ikäeroilla hankittu. Kammottavaa.

Ihmisen ei pitäisi olla ajopuu. Pieni ikäero lapsilla ei kuitenkaan ole itsesään  välttämättä minkäänlainen ongelma mikäli siihen ovat vanhemmat etukäteen varautuneet.

Epäsuorasti on sanonut. Usein on maininnut jo lapsuudestani lähtien, että kunpa en olisi lähtenyt pohjoiseen ja tavannut isääsi. Olisin onnellisempi ollut. 

Nyt isä on kuollut ja äiti ikävöi suuresti ja sanoi, että puolisoiden pitäisi kuolla yhtäaikaa, koska ikävä on niin musertava.

Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään? 

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Isoveli on vain 1v. 10kk. vanhempi ku mä. Äiti on kertonu, ettei olisi millään vielä halunnu toista lasta niin pian, mutta isovanhemmat sanoi, että pojalle pitää saada kaveri 😅

Jaksaa aina ihmetyttää, miten toiset on niin määräiltävissä ja manipuloitavissa sen mukaan mitä toiset sanoo tai "käskee" tekemään. Sain kuulla samaa s**tanan jargonia leikkikaverin hankkimisesta jo ainoan lapseni ristiäisissä. Totesin suoraan että meille ei enempää lapsia tule. Paras päätös ikinä, kauhulla olen seuraillut useampilapsisten perheiden elämää. Ja varsinkin sellaiset perheet, joissa lapset on tosi pienillä ikäeroilla hankittu. Kammottavaa.

Persoonallisyyshäiriöt, piilonarsismi on melko yleistä naisilla. Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa. Käyttäytymisestä perimä selittää noin puolet ja toisen puolen selittää se, lapsuus. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään? 

Mikä ihmistä oikein vaivaa, kun hän kokee tarvetta purkaa paskaa oloaan tuolla tavalla omaan jälkikasvuunsa? He eivät ole syntymästään olleet päättämässä, vanhempi sen sijaan olisi voinut osaltaan asiaan vaikuttaa huolehtimalla ehkäisystä ellei lapsia halua.

Vierailija kirjoitti:

Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään? 

Minun isä on myös sanonut että varmin tapa pilata suhde on tehdä lapsia. Hän suostui minuun viiden vuoden suostuttelun jälkeen, kun halusi pitää äidin. Erossa jäin isälle ja aikuisuuteen minut kasvatti isän ex, jolle jäin heidän eron jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään? 

Minun isä on myös sanonut että varmin tapa pilata suhde on tehdä lapsia. Hän suostui minuun viiden vuoden suostuttelun jälkeen, kun halusi pitää äidin. Erossa jäin isälle ja aikuisuuteen minut kasvatti isän ex, jolle jäin heidän eron jälkeen. 

Yllättävää että kasvattaja lopulta oli ihan muu kuin oma vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään? 

Itse laski siemenet ja ei hoksaa syyllistä peilistä etsiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään? 

Itse laski siemenet ja ei hoksaa syyllistä peilistä etsiä

Jotkut henkisesti kypsymättömät vanhemmat ovat lapsilleen sairaalloisen mustasukkaisia siitä, että muka joutuvat jakamaan kumppanin lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään? 

Itse laski siemenet ja ei hoksaa syyllistä peilistä etsiä

Jotkut henkisesti kypsymättömät vanhemmat ovat lapsilleen sairaalloisen mustasukkaisia siitä, että muka joutuvat jakamaan kumppanin lapsen kanssa.

Ikäänkuin suhdetta olisi edes teoriassa ollut mahdollista jatkaa samanlaisena kuin sen alussa, jos toinen lapsia haluaa ja toinen ei. Tuollaisessa tilanteessa ihmisten pitäisi vain ymmärtää erota.

Vierailija kirjoitti:

synnyin 6kk häitten jälkeen, ja siihen aikaan au-lapsi oli häpeällinen asia, pikkukylissä varsinkin, mutta koskaan en kuullut vanhempieni mitään asiasta sanovan...

Oletko ajatellut kysyä? Vai onko sillä sinulle merkitystä?

Vanhempani ei käsittääkseni ole muille lapsille vuodattanut kuinka vastenmielistä vanhemmaksi tulo on hänelle ollut. En ole puhunut siitä sisaruksille, koska olen halunnut suojella heitä.

Mutta tämä on vaikuttanut minun ja vanhemman väleihin. Pitäisikö tästä puhua sisarusten kanssa? Tämä on ollut raskas taakka kantaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle faija sanoi aikanaan ihan suoraan, että minä pilasin hänen ja äitini välit, voiko sitä enää sen suoremmin sanoa miten toivottu olin siis hänen mielestään? 

Mikä ihmistä oikein vaivaa, kun hän kokee tarvetta purkaa paskaa oloaan tuolla tavalla omaan jälkikasvuunsa? He eivät ole syntymästään olleet päättämässä, vanhempi sen sijaan olisi voinut osaltaan asiaan vaikuttaa huolehtimalla ehkäisystä ellei lapsia halua.

Omat välini isääni parani avoimella ja rehellisellä, keskustelulla. Jos minulla on daddy issues, isälläni on ollut koko elämä issues.