Lue keskustelun säännöt.
Teoria siitä, miksi ihmiset hankkivat lapsia
08.07.2026 |
Uskon, että ihmiset hankkivat lapsia vain hyvin itsekkäistä syistä. Ei siinä, että itsekkyys aina olisi pahasta, onhan myös omien fysiologisten, psykologisten ja sosiaalisten tarpeiden täyttäminen yhtälailla itsekästä, tai ylipäätään hengissä pysyminen. Silti on minun mielestäni kyseenalaista tuoda lapsia tähän maailmaan ja etenkin tietynlaisiin olosuhteisiin, kuten köyhyyteen. Tässäpä omia näkemyksiä siitä miksi ihmiset hankkivat lapsia:
1. Heillä ei yksinkertaisesti ole elämässään mitään muuta tekemistä tai he eivät keksi sellaista (etenkin jos rahasta on puutetta, monesti köyhät ihmiset tekevät eniten lapsia kun ei ole varaa tehdä muuta)
2. He eivät uskalla toteuttaa omia unelmiansa ja ulkoistavat niiden tavoittelun myöhemmin omille lapsillensa, kun eivät itse uskaltaneet tehdä sitä (yksi mahdollinen syy myöhemmin katkeroituneille ja narsistivanhemmille) odottavat siis lapsiltansa "täydellistä" suoritusta elämässä kun eivät itse siihen pystyneet
3. Heidät on aivopesty noudattamaan yhteiskunnan normeja jo lapsesta saakka. Usein heille on tuputettu sitä valmista kaavaa tässä muodossa lukuisten ihmisten suusta: "Oma lapsi kasvattaa aikuisuutta" "KUN sinulla on lapsia tulevaisuudessa" "KUN menet naimisiin" "Milloin ajattelitte lasten hankkimista?" "Kiire tulee kun olette jo yli 30-vuotiaita!" Jne. Ihan kuin lasten saaminen olisi oletusarvo, eikä yksilöiden oma valinta. Olen valitettavasti itsekin kohdannut tätä tuputusta naisena, toisiin tepsii paremmin kuin toisiin. Minuun ei vaikuta
4. He eivät monestikaan mieti sitä, että millainen elämä todennäköisesti näitä heidän lapsiansakin odottaisi. Lähtökohdat määrittävät valitettavasti paljon sitä, elääkö köyhän vai vauraan/rikkaan elämää. Ne siis määrittävät mahdollisuuksia tai niiden puutetta. Suurin osa ihmisistä Suomessa on köyhiä/keskiluokkaisia. He elävät siis tätä oravanpyöräksi kutsuttua "ihmeellistä" palkkatyö -elämää. Haluavat lapsensakin samaan kurjuuteen eli oravanpyörään. Tai tuskin he sitä tietoisesti haluavat, mutta he eivät mieti asiaa pidemmälle. Eivät ajattele muuta lisääntyessään kuin että vauvat on söpöjä. Eivät mieti siis näiden lapsiensa tulevaisuuden näkymiä.
5. Puhtaasti biologiset, psykologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset syyt. Useimmat ihmiset eivät sen kummemmin mieti vaistojaan vaan toteuttavat ne hyvin impulsiivisesti. Haluavat että oma sukulinja jatkuu (mitä väliä sillä on jos ei ole mistään aatelissuvusta, ei mitään) mutta ihmisillä on usein iso ego, joten he tekevät niin. Ajattelevat että oma suku on jatkumisen arvoinen (usein ei ole). Haluavat saada hyväksyntää omilta vanhemmilta, suvulta ja yhteiskunnalta siitä, että osoittavat olevansa kykeneviä vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen, ja että sitä kautta heidän nähtäisiin "aikuisina". Todellisuudessa lapsien saaminen ja niiden kasvattaminen ei automaattisesti tarkoita että on aikuinen. Jokainen osaa avata haaransa ja harrastaa seksiä. On olemassa paljon henkisesti ja emotionaalisesti kypsymättömiä vanhempia.
Summa summarum: elämässä ei koeta muuta merkitystä kuin lasten hankkiminen. Moni elää vain perhekeskeistä, "tavallista" elämää tasapainotellen työelämän kanssa.
Monesti vapaaehtoisesti lapsettomat ovat myös viisaampia ja tietoisempia omista valinnoistaan ja elämästään kuin lapselliset.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua ja lastenlapsia.
Mikä on neuvosi meille jotka yritämme väkisin mukaan lastemme elämään muttei ole onnistunut? Kuinka heidät voisi löytää?
Se on elämää. Et ole rakastanut lapsiasi ja saat välinpitämättömyyttä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pötyä.
Lapset vaativat vaivannäköä ja resursseja. He takaavat myös yhteiskuntamme kehityksen ja jatkuvuuden.
Itsekäs ihminen elää vain itselleen ja omalle mukavuudelleen ja kuluttaa muiden tuottamia resursseja.
Ihmisiä on liikaa, eikä kaikille riitä töitä.
Supistuvan väestön oloissa varsinkaan ei riitä töitä, kun koko talous sakkaa.
Paskat.
Asia on juurikin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään.
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä ja itsekkyydestä.
Epäkypsää on tehtailla kakaroita vaikkei ole kykyä niitä hoitaa ja kasvattaa. Vai miksi Suomessa on niin paljon huostaanotettuja lapsia ja lastensuojelun asiakkaita?
Lasten tekeminen kyllä useimmiten on hauskaa, mutta pitäisi myös kyetä huoltamaan ne lapset kunnialla.
Ei Suomessa ole paljon huostaanotettuja. Ei kukaan lapsia huostaanottoon tee. Sä olet sairas.
Vierailija kirjoitti:
Joo on elämä kyllä harvinaisen turhaa. Kaikki vaan kiertää kehää isossa ja pienessä mittakaavassa, johtamatta mihinkään.
Elämä on turhaa jos ei edes lisäänny.
Olen lähes kaikesta eri mieltä.
Ensinnäkin nyky-Suomessa lapsia saavat usein juuri korkeakoulutetut ja ihan kohtalaisen toimeentulon saavat. Alhaisemmin koulutetut nykyään lisääntyvät vähemmän. Tästä on tilastotietoa.
Moni miettii nykyään lisääntymistä niin paljon ja monesta näkökulmasta, että lapset jäävät lopulta tekemättä tai saamatta. Moni lapsellinen on myös tarkasti miettinyt, millaista heidän lastensa elämä tulee olemaan ja siihen on varauduttu juuri valitsemalla tietty asuinalue, rakennettu pesää, hankittu koulutukset eli lapsia tehdään ja saadaan noin kolmekymppisinä enimmäkseen.
Jotkut lapsettomat elävät hyvää elämää ja ovat onnellisia. Jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat ovat onnettomia, masentuneita ja eksyksissä elämänsä merkityksen kanssa, eivätkä todellakaan vaikuta kovin viisailta.
Itse sain elää huoletonta nuoruutta pitkään, matkustelin, vietin aikaa kavereiden kanssa, säästin rahaa ym. Sain lapseni lähes nelikymppisenä. En vielä 30-vuotiaana edes ollut varma, haluanko lapsia. Sitten kun sain lapsia, kaikki muu vain menetti merkityksensä. Vain lasteni hyvinvoinnilla ja onnella on väliä sekä muiden läheisteni hyvinvoinnilla. Tästä tulee syvä merkityksellisyyden tunne elämääni.
Toive saada lapsia oli puhtaasti itsekäs ja biologinen tarve, mutta myös harkitsin sitä koko aikuisikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä voi olla vaikea hahmottaa, jos itsellä ei ole lapsia, mutta suurelle osalle ihmisistä lapset ovat elämän suurin ilo, ja kyse on elämänmittaisesta ilosta. Rakkaus omaan lapseen on koko elämän voimakkaimpia kokemuksia. Hyvin moni asia voi tuntua laimealta/epäolennaiselta tai vähäpätöiseltä sen tavoitettuaan minkä takia ehkä näät monet vanhemmat kunnianhimottomina. Kaikiöle vanhemmuus ei tietenkään sovi ja on totta, ettei ole epäitsekkäitä syitä lisääntyä.
Elämään kuuluu vastoinkäymiset tavalla tai toisella. Lapsettomuus on vain yksi tapa väistää jotain vastoinkäymisiä. Samalla väistää suuren osan elämään kuuluvista onnenhetkistä. Elämä ilman vastoinkäymisiä ei ole elämää.