HS: Sukusolujen luovuttaminen ei onnistu, koska lähisuvussa on autisti.

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänkö sukusolujen luovuttajille jotain testejä? Vai kysytäänkö vain paperilla, mitä luulet onko suvussasi perinnöllisiä sairauksia?

 

On mahdollista, että kaukana suvussa on sairaus, joka "hyppää" usean sukupolven yli.  Voi olla sairaus, jota ei ole tullut muille  sukulaisille, ja sitten jollakin se puhkeaa.

Niin no, eihän tervettä lasta pysty vielä millään tekniikalla takaamaan kellekään. 

Ajatelkaa miten hyvä paikka tää olisi, jos kaikki olisivat autisteja. Ehkä se tulee vielä syrjäyttämään neurotyypillisyyden. Jokin hyötyhän siitä ominaisuudesta ihmiskunnalle on ollut,  kun se on selviytynyt aikojen saatossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta on unohtunut tuo ap:n perustelu, jota itse pidän hyvänä. Hänen mielestään autistiselle lapselle ei ole hyväksi syntyä neurotyypilliseen perheeseen, jossa häntä ei ymmärrettäisi. Sen sijaan suku, jossa on jo ennestään kirjolla olevia, osaa suhtautua syntyvään lapseen luontevammin ja tukea hänen kehitystään. Tuossa ap on hienosti ottanut lapsen edun huomioon. 

Mutta entä jos joku hedelmöityshoidoissa oleva autisti toivoisi itselleen lahjamunasolua autistisilla geeneillä? Oishan sellainen vaihtoehto hyvä olla. 

En itsekään kannata ideaa autistista joutumassa neurotyypillisten lapseksi. 

Kuulostaa eettisesti hieman arveluttavalta tuokin. Autisti haaveilee mini-mestä, jonka kanssa voi tutkiskella juna-aikatauluja ja alkuaineiden jaksollista järjestelmää, ja hän saakin kehitysvammaisen, joka ei koskaan opi puhumaan ja joka raapii lähestyjää. Toki näin voi käydä aina, kun lasta toivoo, mutta herää kysymys, että ymmärtääkö autisti mitä hän toivoo toivoessaan autistista lasta.

Asperger-tyyppiseen autismiin ei liity kehitysvammaisuutta. 

Miksi se, että autisti toivoisi autistilasta olisi yhtään arveluttavampaa kuin se, että neurotyypillinen toivoo neurotyypillistä lasta? Autistien ja neurotyypillisten välillä on usein ongelmia kommunikaatiossa, ja näitä ongelmia ei ole samallalailla autistien välisessä kommunikaatiossa eikä neurotyypillisten välisessä kommunikaatiossa. Lienee siis järkevää toivoa, että oman lapsen kanssa ei olisi tuota kommuninaatiovaikeutta. 

Sä ajattelet, että autismin tason ja ilmenemismuodot voi valita etukäteen?

Onhan se yleensä selvillä, esiintyykö suvussa "syvää" autismia ja kehitysvammaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja? 

 

Rodunjalostustako? 

Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?

Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi. 

No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa? 

Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?

Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.

Jos ei koe omaa autismiaan sillä lailla elämää vaikeuttavaksi, ettei sen hyvät puolet ois paljon merkittävämpiä kuin mahdolliset haitat?

Sinä et silti voi tehdä lapsesi puolesta päätöstä, että hänen pitäisi olla autisti! Vaikka sinä tykkäisit olla autisti, on autismi monelle pelkkää kärsimystä. Ja jos olet joku lievä tapaus, saattaa lapsesi olla vaikeasti autisti. Mielestäni on todella tekopyhää ja haitallista nostaa autismia ja autisteja jalustalle, varsinkin kun esim. down-syndroomaisia vaaditaan pakkoabortoitaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa miten hyvä paikka tää olisi, jos kaikki olisivat autisteja. Ehkä se tulee vielä syrjäyttämään neurotyypillisyyden. Jokin hyötyhän siitä ominaisuudesta ihmiskunnalle on ollut,  kun se on selviytynyt aikojen saatossa.

Ihmiskunnalle hyödyllistä lienee juuri se variaatio, että on monenlaisia ihmisiä. 

Tautiluokituksessa tehtiin suuri virhe, kun poistettiin aspergerin oireyhtymä ja laitettiin tilalle autisminkirjo. Nyt ihmiset yleisesti sekoittavat käsitteet autismi ja autisminkirjo.

Autisti tarkoittaa edelleen Kannerin autismia. Muut ovat autisminkirjoa. Jos henkilöllä on autisminkirjon diagnoosi, hän ei ole autisti, vaan hän on autismin kirjolla. Miksi tällä on väliä? No juuri siksi, että tiedämme, mistä puhumme.

Autisteja ei ole diagnosoimatta. Autismi on erittäin vaikea häiriö. Tällainen henkilö tarvitsee runsaasti apua ja kuntoutusta, myös lievässä muodossa. Nämä henkilöt on aina osattu diagnosoida. Joskus tosin diagnoosi on saattanut olla esim. vaikea kehitysvamma tai syvä kehitysvamma, vaikka oikea diagnoosi olisi ollut lapsuuden autismi + vaikea / syvä kehitysvamma. Mutta diagnosoimatta he eivät ole jääneet.

Autisminkirjon henkilö voi menestyä paremmin. Toki diagnoosin ehtona on aina merkittävät vaikeudet joko ammatillisessa tai sosiaalisessa suoriutumisessa diagnosoinnin hetkellä. Diagnoosille pitää olla syy, esim. kuntoutustarve.

En usko, että autistisen henkilöt hankkivat lapsia. Autismi on sen verran toimintakykyä rajaava sairaus. Autisminkirjolla olevat henkilöt voivat hankkia lapsia, mutta pitäisin erikoisena, jos he toivoisivat autistista lasta. MItä kommunikointiin tulee, yhteistä keinoa ei välttämättä ole. Kaksi autistista henkilöä voivat kommunikoida täysin eri tavalla ymmärtämättä toisiaan.

Autismi on muuten sen verran rankka juttu, että kyllä ne autisminkirjon vanhemmatkin uupuvat autistisen lapsen kanssa. Siinä ei paljoa auta se, että itse on autismin kirjolla. Toivoisin, että yhteiskunnassa olisi parempi ymmärrys autismin ja autisminkirjon eroista, autismin ja autisminkirjon periytyvyydestä sekä autismin aiheuttamasta hoivan ja huolenpidon tarpeesta. 

Arvostan autistisia ihmisiä enemmän kuin autistottomia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja? 

 

Rodunjalostustako? 

Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?

Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi. 

No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa? 

Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?

Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.

Maailma kuitenkin tarvitsee niitä autisteja. Mun suvussa on paljon aspergeria, johon liittyy poikkeuksetta erittäin korkea älykkyys. Monet on pärjänneet elämässä todella hyvin, kaikki ei. Tän pohjalta jos arviois, niin ennemmin se autismi vaikuttais olevan etu. 

Autisteja on älykkäitä ja sitten älyllisesti kehitysvammaisia ja sitten kaikkea siltä väliltä. Autismi ei tee kenestäkään älykkäämpää.

Jos kokee älykkyyden niin kovin tavoiteltavaksi asiaksi, niin kannattaa käydä hakemassa Amerikasta mensatason sukusoluja. Todennäköisyys elämässä pärjäämiseen niillä on korkeampi kuin autistin soluilla, etenkin jos on jo omassa suvussa sen sortin taipumusta.

Tietenkään autismi ei tee kenestäkään älykkäämpää. Mutta autismi voi tehdä älykkyydestä vielä hyödyllisempää. 

HÖPÖ HÖPÖ. Autismi nimenomaan tekee älykkyydestä vähemmän hyödyllistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja? 

 

Rodunjalostustako? 

Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?

Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi. 

No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa? 

Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?

Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.

Jos ei koe omaa autismiaan sillä lailla elämää vaikeuttavaksi, ettei sen hyvät puolet ois paljon merkittävämpiä kuin mahdolliset haitat?

Sinä et silti voi tehdä lapsesi puolesta päätöstä, että hänen pitäisi olla autisti! Vaikka sinä tykkäisit olla autisti, on autismi monelle pelkkää kärsimystä. Ja jos olet joku lievä tapaus, saattaa lapsesi olla vaikeasti autisti. Mielestäni on todella tekopyhää ja haitallista nostaa autismia ja autisteja jalustalle, varsinkin kun esim. down-syndroomaisia vaaditaan pakkoabortoitaviksi.

Siis: eihän sukusoluvalinnalla päätä että joku on autisti. Jos henkilö ei oman tai sukulaisen diagnoosien takia saa luovuttaa sukusoluja, et saa hänen geenejään. Saat jonkun muun geenit eli saat aivan toisen ihmisen lapseksesi.

Kiinnostaa tietää onko autismikirjon ihmisten perheen perustaminen ilman hedelmöityshoitoja mielestäsi sitten myös "autismin päättämistä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on olemassa järkyttävää määrää jotain "diagnosoimatonta autismia". Autismi diagnosoidaan aina käyttäytymisen perusteella, eikä kukaan voi olla aidosti autistinen, jos elää vuosikymmeniä täysin normaalisti ja menestyksekkäästi eikä autismi ilmene mitenkään. Diagnoosia ei pitäisi antaa kenellekään, jolle oireista ei koidu merkittävää arkeen vaikuttavaa kliinistä haittaa.

Tietenkin on, aivan väistämättä, koska autismin kirjoa ei vielä jonkin aikaa sitten diagnosoitu tytöillä ollenkaan, ja vielä pidemmän aikaa sitten ei kellään. Nämä sukupolvet ovat yhä täällä. Eli diagnosoimattomia autisteja on kokonaisia sukupolvia. 

Autismia on diagnosoitu tytöillä jo ainakin 50 vuotta.

Lähinnä jos on ollut syvästi autistinen ja kehitysvammainen. 

Asperger-tyyppistä autismia ei todellakaan ole, sitä on alettu tiedostaa ja tunnistaa tytöillä laajemmin vasta 2000-luvun puolella, ja tytöt jää yhä herkästi diagnosoimatta. 

Olet väärässä. Ihan normaalit koulut on käyty esim. 80-luvulla autismidiagnoosilla.

Vierailija kirjoitti:

Tautiluokituksessa tehtiin suuri virhe, kun poistettiin aspergerin oireyhtymä ja laitettiin tilalle autisminkirjo. Nyt ihmiset yleisesti sekoittavat käsitteet autismi ja autisminkirjo.

 

Autisti tarkoittaa edelleen Kannerin autismia. Muut ovat autisminkirjoa. Jos henkilöllä on autisminkirjon diagnoosi, hän ei ole autisti, vaan hän on autismin kirjolla. Miksi tällä on väliä? No juuri siksi, että tiedämme, mistä puhumme.

 

Autisteja ei ole diagnosoimatta. Autismi on erittäin vaikea häiriö. Tällainen henkilö tarvitsee runsaasti apua ja kuntoutusta, myös lievässä muodossa. Nämä henkilöt on aina osattu diagnosoida. Joskus tosin diagnoosi on saattanut olla esim. vaikea kehitysvamma tai syvä kehitysvamma, vaikka oikea diagnoosi olisi ollut lapsuuden autismi + vaikea / syvä kehitysvamma. Mutta diagnosoimatta he eivät ole jääneet.

 

Autisminkirjon henkilö voi menestyä paremmin. Toki diagnoosin ehtona on aina merkittävät vaikeudet joko ammatillisessa tai sosiaalisessa suoriutumisessa diagnosoinnin hetkellä. Diagnoosille pitää olla syy, esim. kuntoutustarve.

 

En usko, että autistisen henkilöt hankkivat lapsia. Autismi on sen verran toimintakykyä rajaava sairaus. Autisminkirjolla olevat henkilöt voivat hankkia lapsia, mutta pitäisin erikoisena, jos he toivoisivat autistista lasta. MItä kommunikointiin tulee, yhteistä keinoa ei välttämättä ole. Kaksi autistista henkilöä voivat kommunikoida täysin eri tavalla ymmärtämättä toisiaan.

 

Autismi on muuten sen verran rankka juttu, että kyllä ne autisminkirjon vanhemmatkin uupuvat autistisen lapsen kanssa. Siinä ei paljoa auta se, että itse on autismin kirjolla. Toivoisin, että yhteiskunnassa olisi parempi ymmärrys autismin ja autisminkirjon eroista, autismin ja autisminkirjon periytyvyydestä sekä autismin aiheuttamasta hoivan ja huolenpidon tarpeesta. 

Rankka, koska maailma on rakennettu autistottomien mukaan. On rankkaa kun sinua yritetään sulloa väkisin muottiin, johon et sovi. Jos ei olisi niitä survojia, ei olisi rankkaa. Mutta ehkä tosiaan tulevaisuudessa autismi tulee vallitsevaksi ominaisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja? 

 

Rodunjalostustako? 

Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?

Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi. 

No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa? 

Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?

Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.

Jos ei koe omaa autismiaan sillä lailla elämää vaikeuttavaksi, ettei sen hyvät puolet ois paljon merkittävämpiä kuin mahdolliset haitat?

Sinä et silti voi tehdä lapsesi puolesta päätöstä, että hänen pitäisi olla autisti! Vaikka sinä tykkäisit olla autisti, on autismi monelle pelkkää kärsimystä. Ja jos olet joku lievä tapaus, saattaa lapsesi olla vaikeasti autisti. Mielestäni on todella tekopyhää ja haitallista nostaa autismia ja autisteja jalustalle, varsinkin kun esim. down-syndroomaisia vaaditaan pakkoabortoitaviksi.

Mä oon jo au tis tiset lapseni tehnyt. En kyllä silloin vielä tiennyt auti smistani. Mutta tiesin mä toki sukuni "eksentrinen tiedemies" -piirteet. 

N eu roty ypi llisten ihmisten elämä voi myös olla k ärsimystä. Sitä jos pelkää, niin kenenkään ei pitäisi lisääntyä. 

Anteeksi, en mahda sille mitään, että en halua, ettei maailmassa olisi kaltaisiani ihmisiä. Koen oman olemassaoloni arvokkaana, niin kuin muidenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa miten hyvä paikka tää olisi, jos kaikki olisivat autisteja. Ehkä se tulee vielä syrjäyttämään neurotyypillisyyden. Jokin hyötyhän siitä ominaisuudesta ihmiskunnalle on ollut,  kun se on selviytynyt aikojen saatossa.

"Jokin hyötyhän siitä ominaisuudesta ihmiskunnalle on ollut,  kun se on selviytynyt aikojen saatossa."

Minkähän takia esim. downinsyndroomaa käsittelevissä ketjuissa ei koskaan hoeta tuota lausetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tautiluokituksessa tehtiin suuri virhe, kun poistettiin aspergerin oireyhtymä ja laitettiin tilalle autisminkirjo. Nyt ihmiset yleisesti sekoittavat käsitteet autismi ja autisminkirjo.

 

Autisti tarkoittaa edelleen Kannerin autismia. Muut ovat autisminkirjoa. Jos henkilöllä on autisminkirjon diagnoosi, hän ei ole autisti, vaan hän on autismin kirjolla. Miksi tällä on väliä? No juuri siksi, että tiedämme, mistä puhumme.

 

Autisteja ei ole diagnosoimatta. Autismi on erittäin vaikea häiriö. Tällainen henkilö tarvitsee runsaasti apua ja kuntoutusta, myös lievässä muodossa. Nämä henkilöt on aina osattu diagnosoida. Joskus tosin diagnoosi on saattanut olla esim. vaikea kehitysvamma tai syvä kehitysvamma, vaikka oikea diagnoosi olisi ollut lapsuuden autismi + vaikea / syvä kehitysvamma. Mutta diagnosoimatta he eivät ole jääneet.

 

Autisminkirjon henkilö voi menestyä paremmin. Toki diagnoosin ehtona on aina merkittävät vaikeudet joko ammatillisessa tai sosiaalisessa suoriutumisessa diagnosoinnin hetkellä. Diagnoosille pitää olla syy, esim. kuntoutustarve.

 

En usko, että autistisen henkilöt hankkivat lapsia. Autismi on sen verran toimintakykyä rajaava sairaus. Autisminkirjolla olevat henkilöt voivat hankkia lapsia, mutta pitäisin erikoisena, jos he toivoisivat autistista lasta. MItä kommunikointiin tulee, yhteistä keinoa ei välttämättä ole. Kaksi autistista henkilöä voivat kommunikoida täysin eri tavalla ymmärtämättä toisiaan.

 

Autismi on muuten sen verran rankka juttu, että kyllä ne autisminkirjon vanhemmatkin uupuvat autistisen lapsen kanssa. Siinä ei paljoa auta se, että itse on autismin kirjolla. Toivoisin, että yhteiskunnassa olisi parempi ymmärrys autismin ja autisminkirjon eroista, autismin ja autisminkirjon periytyvyydestä sekä autismin aiheuttamasta hoivan ja huolenpidon tarpeesta. 

Rankka, koska maailma on rakennettu autistottomien mukaan. On rankkaa kun sinua yritetään sulloa väkisin muottiin, johon et sovi. Jos ei olisi niitä survojia, ei olisi rankkaa. Mutta ehkä tosiaan tulevaisuudessa autismi tulee vallitsevaksi ominaisuudeksi.

Siis tuossa puhuttiin lapsista joilla on kehitysvamma ja autismi. Miten aikuisten toimintakykyisen maailman voisi rakentaa kehitysvammaisten ehdoilla?

"Sama pätee autismiin, se on etu vanhempien omasta näkökulmasta, jos he ajattelevat sen lisäävän perheen sisäistä ymmärrystä, mutta suhteessa ulkomaailmaan se on rajoite."

Nyt et ymmärrä yhtään, mistä puhut! Anteeksi vaan. Autisminkirjon vanhempi uupuu autistisen lapsen kanssa ihan yhtä lailla kun kaikki muutkin. Autismiin kuuluu esim. aivoperäinen unihäiriö. Lapsi ei nuku. Murrosikä tuo mukanaan aggression, saat soittaa milloin poliisia, milloin ambulanssia. Asunto hajoaa. Harva pystyy käymään töissä. Koulu lähettää lasta kotiin, kun eivät pärjää jne. Kommunikointina on yleensä kuvat, mikäli autisti ei niitä tuhoa. 

Terveisin autistisen lapsen autisminkirjolla oleva vanhempi, joka tuntee lukuisia muita autististen lasten vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja? 

 

Rodunjalostustako? 

Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?

Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi. 

No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa? 

Miksi pitäisi tarkoituksella tehtailla vammaisia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein, ettei saa luovuttaa jos on tiedossa jotain mahdollisesti periytyviä poikkeavuuksia tai sairauksia. Tuossa tulee ajatella mahdollisesti syntyvän lapsen etua, eikä sitä tuleeko luovuttajaehdokkaalle paha mieli. 

Just näin ja sataprosenttisesti samaa mieltä. 

Mutta mitä tekee Hesarin toimittaja joka valveutuneena tuntee oikeutensa? Käyttää asemaansa toimittajana ja kirjoittaa aiheesta yksipuolisen vuodatuksen jonka aiheena on hänen oikeutensa ja niiden kuviteltu loukkaaminen. 

kaiken oikeuttaa toimittajan oma käsitys aiheesta:

”En miellä autismia sairaudeksi.”

Autismi ei ole sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta on unohtunut tuo ap:n perustelu, jota itse pidän hyvänä. Hänen mielestään autistiselle lapselle ei ole hyväksi syntyä neurotyypilliseen perheeseen, jossa häntä ei ymmärrettäisi. Sen sijaan suku, jossa on jo ennestään kirjolla olevia, osaa suhtautua syntyvään lapseen luontevammin ja tukea hänen kehitystään. Tuossa ap on hienosti ottanut lapsen edun huomioon. 

Mutta entä jos joku hedelmöityshoidoissa oleva autisti toivoisi itselleen lahjamunasolua autistisilla geeneillä? Oishan sellainen vaihtoehto hyvä olla. 

En itsekään kannata ideaa autistista joutumassa neurotyypillisten lapseksi. 

Kuulostaa eettisesti hieman arveluttavalta tuokin. Autisti haaveilee mini-mestä, jonka kanssa voi tutkiskella juna-aikatauluja ja alkuaineiden jaksollista järjestelmää, ja hän saakin kehitysvammaisen, joka ei koskaan opi puhumaan ja joka raapii lähestyjää. Toki näin voi käydä aina, kun lasta toivoo, mutta herää kysymys, että ymmärtääkö autisti mitä hän toivoo toivoessaan autistista lasta.

Asperger-tyyppiseen autismiin ei liity kehitysvammaisuutta. 

Miksi se, että autisti toivoisi autistilasta olisi yhtään arveluttavampaa kuin se, että neurotyypillinen toivoo neurotyypillistä lasta? Autistien ja neurotyypillisten välillä on usein ongelmia kommunikaatiossa, ja näitä ongelmia ei ole samallalailla autistien välisessä kommunikaatiossa eikä neurotyypillisten välisessä kommunikaatiossa. Lienee siis järkevää toivoa, että oman lapsen kanssa ei olisi tuota kommuninaatiovaikeutta. 

Ei ole olemassa erikseen mitään asperger-tyyppistä autismia. Kyseessä on kirjo. Asperger-diagnosoidulla on keskimääräistä suurempi riski saada kehitysvammainen lapsi, ja kun soppaan laitetaan toinen samanmoinen, riski edelleen kasvaa.

Jokainen tietenkin on valmis ottamaan tämän riskin omien geeniensä kohdalla, mutta miksi kukaan haluaisi ottaa lapselleen tuntemattoman ihmisen geenien kerrannaisvaikutukset?

Kuulostaa jotenkin pelottavalta, että ihminen haluaa lapsestaan autistin, koska ajattelee ettei muuten kykene kommunikaatioon tämän kanssa. Mitä jos se lapsi nyt sattuu vain olemaan neurotyypillinen, kaikesta yrityksestä riippumatta? 

Tietenkin on. Autismin kirjon häiriö -sateenvarjodiagnoosin alla on useita, etiologialtaan erilaisia tiloja, joista kaikki ei edes ole geneettisiä. Toki diagnostiikka ei näitä erittelyjä pysty noin vain tekemään. 

Esim. mun suvussa on todella paljon sitä korkean älykkyyden asperger-autismia, eikä yhtään kehitysvammaista tiedetyn historian aikana. 

Se, että autisti voi haluta lapsestaan autistin on täsmälleen yhtä ymmärrettävää kuin se, että neurotyypillinen voi haluta lapsestaan neurotyypillisen. 

Siis ymmärsinkö oikein? Koska sulla on suvussasi paljon älykkäitä autisteja, siinä tapauksessa että et voisi saada lapsia omilla sukusoluillasi, sinulle kelpaisivat vähän vähemmänkin älykkäät solut, kunhan ne kuuluisivat autistille?

Vierailija kirjoitti:

Tautiluokituksessa tehtiin suuri virhe, kun poistettiin aspergerin oireyhtymä ja laitettiin tilalle autisminkirjo. Nyt ihmiset yleisesti sekoittavat käsitteet autismi ja autisminkirjo.

 

Autisti tarkoittaa edelleen Kannerin autismia. Muut ovat autisminkirjoa. Jos henkilöllä on autisminkirjon diagnoosi, hän ei ole autisti, vaan hän on autismin kirjolla. Miksi tällä on väliä? No juuri siksi, että tiedämme, mistä puhumme.

 

Autisteja ei ole diagnosoimatta. Autismi on erittäin vaikea häiriö. Tällainen henkilö tarvitsee runsaasti apua ja kuntoutusta, myös lievässä muodossa. Nämä henkilöt on aina osattu diagnosoida. Joskus tosin diagnoosi on saattanut olla esim. vaikea kehitysvamma tai syvä kehitysvamma, vaikka oikea diagnoosi olisi ollut lapsuuden autismi + vaikea / syvä kehitysvamma. Mutta diagnosoimatta he eivät ole jääneet.

 

Autisminkirjon henkilö voi menestyä paremmin. Toki diagnoosin ehtona on aina merkittävät vaikeudet joko ammatillisessa tai sosiaalisessa suoriutumisessa diagnosoinnin hetkellä. Diagnoosille pitää olla syy, esim. kuntoutustarve.

 

En usko, että autistisen henkilöt hankkivat lapsia. Autismi on sen verran toimintakykyä rajaava sairaus. Autisminkirjolla olevat henkilöt voivat hankkia lapsia, mutta pitäisin erikoisena, jos he toivoisivat autistista lasta. MItä kommunikointiin tulee, yhteistä keinoa ei välttämättä ole. Kaksi autistista henkilöä voivat kommunikoida täysin eri tavalla ymmärtämättä toisiaan.

 

Autismi on muuten sen verran rankka juttu, että kyllä ne autisminkirjon vanhemmatkin uupuvat autistisen lapsen kanssa. Siinä ei paljoa auta se, että itse on autismin kirjolla. Toivoisin, että yhteiskunnassa olisi parempi ymmärrys autismin ja autisminkirjon eroista, autismin ja autisminkirjon periytyvyydestä sekä autismin aiheuttamasta hoivan ja huolenpidon tarpeesta. 

Minustakaan niin erilaisia tiloja ei olisi pitänyt laittaa yhdem diagnoosinimikkeen alle. 

Olet kuitenkin väärässä siinä, että autismi tarkoittaisi nykyäänkin juuri kannerin autismia. Katsos kun sitä kannerin autismia ei uudessa tautiluokituksessa ole enää erikseen olemassa yhtään sen enempää kuin aspergeriakaan, on vain ja ainoastaan autismin kirjon häiriöt, eli se kannerin autistikin on nykyään autismin kirjolla. Kaikki autismin kirjolla olevat on nykykielessä autisteja. 

Ei siis ole enää erillistä autismia ja autismin kirjoa. 

"Autistien ja neurotyypillisten välillä on usein ongelmia kommunikaatiossa, ja näitä ongelmia ei ole samallalailla autistien välisessä kommunikaatiossa eikä neurotyypillisten välisessä kommunikaatiossa. Lienee siis järkevää toivoa, että oman lapsen kanssa ei olisi tuota kommuninaatiovaikeutta."

Kommunikaatio-ongelmat on täysin kiinni siitä, mikä on oma kyky ja kiinnostus opetella toisen kommunikaatiota. Kaksi autistia eivät välttämättä ymmärrä lainkaan toisiaan esim. tilanteessa, missä toinen kommunikoi kuvilla ja toinen viittomalla. Tai toinen kommunikoi puhumalla ja toinen esineillä. Jotkut kommunikoimat kädestä viemällä, ja toiset eivät voi sietää kosketusta.