Lue keskustelun säännöt.
HS: Sukusolujen luovuttaminen ei onnistu, koska lähisuvussa on autisti.
08.07.2026 |
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012057354.html
Tässä artikkelissa kritisoidaan sitä, että nainen, jonka lähisuvussa on autismin kirjolla oleva henkilö, ei voi luovuttaa sukusoluja.
Itse autismin kirjolla olevana olen sitä mieltä, että on hyvä, että hän ei voi niitä solujaan luovuttaa. Mietin, millaista elämäni olisi ollut, jos perheessäni ja suvussani kenelläkään ei olisi mitään sellaisia autistisia piirteitä, mitä minulla on. Se "vääränlaisuuden" kokemus olisi varmasti ollut monin verroin suurempi kuin nyt, biologiseen sukuuni syntyneenä.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja?
Rodunjalostustako?
Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?
Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi.
No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa?
Pitäisikö saada valita lapselleen myös kuulovammageeni, ihan tasapuolisuuden vuoksi?
En tiedä, antaako kuulovamma sellaisia etuja mitä autismi voi antaa. Sen varmaan tietäis kuulovammaiset ihmiset, että toivoisko he kuulovammaista lasta.
Kaksi kuulovammaista voi toivoa kuulovammaista lasta, koska he haluavat viittomakielen olevan perheen yhteinen kieli. Ulkopuolisen näkökulmasta se on rajoite, heidän näkökulmastaan etu.
Sama pätee autismiin, se on etu vanhempien omasta näkökulmasta, jos he ajattelevat sen lisäävän perheen sisäistä ymmärrystä, mutta suhteessa ulkomaailmaan se on rajoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta on unohtunut tuo ap:n perustelu, jota itse pidän hyvänä. Hänen mielestään autistiselle lapselle ei ole hyväksi syntyä neurotyypilliseen perheeseen, jossa häntä ei ymmärrettäisi. Sen sijaan suku, jossa on jo ennestään kirjolla olevia, osaa suhtautua syntyvään lapseen luontevammin ja tukea hänen kehitystään. Tuossa ap on hienosti ottanut lapsen edun huomioon.
Mutta entä jos joku hedelmöityshoidoissa oleva autisti toivoisi itselleen lahjamunasolua autistisilla geeneillä? Oishan sellainen vaihtoehto hyvä olla.
En itsekään kannata ideaa autistista joutumassa neurotyypillisten lapseksi.
Kuulostaa eettisesti hieman arveluttavalta tuokin. Autisti haaveilee mini-mestä, jonka kanssa voi tutkiskella juna-aikatauluja ja alkuaineiden jaksollista järjestelmää, ja hän saakin kehitysvammaisen, joka ei koskaan opi puhumaan ja joka raapii lähestyjää. Toki näin voi käydä aina, kun lasta toivoo, mutta herää kysymys, että ymmärtääkö autisti mitä hän toivoo toivoessaan autistista lasta.
Asperger-tyyppiseen autismiin ei liity kehitysvammaisuutta.
Miksi se, että autisti toivoisi autistilasta olisi yhtään arveluttavampaa kuin se, että neurotyypillinen toivoo neurotyypillistä lasta? Autistien ja neurotyypillisten välillä on usein ongelmia kommunikaatiossa, ja näitä ongelmia ei ole samallalailla autistien välisessä kommunikaatiossa eikä neurotyypillisten välisessä kommunikaatiossa. Lienee siis järkevää toivoa, että oman lapsen kanssa ei olisi tuota kommuninaatiovaikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja?
Rodunjalostustako?
Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?
Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi.
No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa?
Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?
Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja?
Rodunjalostustako?
Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?
Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi.
No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa?
Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?
Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.
Jos ei koe omaa autismiaan sillä lailla elämää vaikeuttavaksi, ettei sen hyvät puolet ois paljon merkittävämpiä kuin mahdolliset haitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja?
Rodunjalostustako?
Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?
Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi.
No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa?
Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?
Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.
Maailma kuitenkin tarvitsee niitä autisteja. Mun suvussa on paljon aspergeria, johon liittyy poikkeuksetta erittäin korkea älykkyys. Monet on pärjänneet elämässä todella hyvin, kaikki ei. Tän pohjalta jos arviois, niin ennemmin se autismi vaikuttais olevan etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta on unohtunut tuo ap:n perustelu, jota itse pidän hyvänä. Hänen mielestään autistiselle lapselle ei ole hyväksi syntyä neurotyypilliseen perheeseen, jossa häntä ei ymmärrettäisi. Sen sijaan suku, jossa on jo ennestään kirjolla olevia, osaa suhtautua syntyvään lapseen luontevammin ja tukea hänen kehitystään. Tuossa ap on hienosti ottanut lapsen edun huomioon.
Mutta entä jos joku hedelmöityshoidoissa oleva autisti toivoisi itselleen lahjamunasolua autistisilla geeneillä? Oishan sellainen vaihtoehto hyvä olla.
En itsekään kannata ideaa autistista joutumassa neurotyypillisten lapseksi.
Kuulostaa eettisesti hieman arveluttavalta tuokin. Autisti haaveilee mini-mestä, jonka kanssa voi tutkiskella juna-aikatauluja ja alkuaineiden jaksollista järjestelmää, ja hän saakin kehitysvammaisen, joka ei koskaan opi puhumaan ja joka raapii lähestyjää. Toki näin voi käydä aina, kun lasta toivoo, mutta herää kysymys, että ymmärtääkö autisti mitä hän toivoo toivoessaan autistista lasta.
Asperger-tyyppiseen autismiin ei liity kehitysvammaisuutta.
Miksi se, että autisti toivoisi autistilasta olisi yhtään arveluttavampaa kuin se, että neurotyypillinen toivoo neurotyypillistä lasta? Autistien ja neurotyypillisten välillä on usein ongelmia kommunikaatiossa, ja näitä ongelmia ei ole samallalailla autistien välisessä kommunikaatiossa eikä neurotyypillisten välisessä kommunikaatiossa. Lienee siis järkevää toivoa, että oman lapsen kanssa ei olisi tuota kommuninaatiovaikeutta.
Ei ole olemassa erikseen mitään asperger-tyyppistä autismia. Kyseessä on kirjo. Asperger-diagnosoidulla on keskimääräistä suurempi riski saada kehitysvammainen lapsi, ja kun soppaan laitetaan toinen samanmoinen, riski edelleen kasvaa.
Jokainen tietenkin on valmis ottamaan tämän riskin omien geeniensä kohdalla, mutta miksi kukaan haluaisi ottaa lapselleen tuntemattoman ihmisen geenien kerrannaisvaikutukset?
Kuulostaa jotenkin pelottavalta, että ihminen haluaa lapsestaan autistin, koska ajattelee ettei muuten kykene kommunikaatioon tämän kanssa. Mitä jos se lapsi nyt sattuu vain olemaan neurotyypillinen, kaikesta yrityksestä riippumatta?
Jospa ei kannatettaisi kenenkään joutumista ei biologisten vanhempiensa lapseksi lahjasoluhoitojen vuoksi? Ymmärrys on parempi biologisesti omassa suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on olemassa järkyttävää määrää jotain "diagnosoimatonta autismia". Autismi diagnosoidaan aina käyttäytymisen perusteella, eikä kukaan voi olla aidosti autistinen, jos elää vuosikymmeniä täysin normaalisti ja menestyksekkäästi eikä autismi ilmene mitenkään. Diagnoosia ei pitäisi antaa kenellekään, jolle oireista ei koidu merkittävää arkeen vaikuttavaa kliinistä haittaa.
Tietenkin on, aivan väistämättä, koska autismin kirjoa ei vielä jonkin aikaa sitten diagnosoitu tytöillä ollenkaan, ja vielä pidemmän aikaa sitten ei kellään. Nämä sukupolvet ovat yhä täällä. Eli diagnosoimattomia autisteja on kokonaisia sukupolvia.
Autismia on diagnosoitu tytöillä jo ainakin 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Hieman yli 30 %:lla autismikirjolla olevista on myös kehitysvamma.
Autismikirjon henkilöillä on noin 8–10-kertainen riski sairastua epilepsiaan.
ASD-henkilöillä on tyypillisesti kehittyneisiin nähden suurentunut riski sairastua skitsofreniaan.
ASD-miesten riski sairastua psykoosiin on suurempi kuin naisten.
ASD-henkilöillä esiintyy myös liiallisen kuormituksen laukaisemia lyhyitä reaktiivisia psykooseja.
Tämä on jostain 1970-luvun teoksesta poimittu juttu tai sellaisen ajan kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja?
Rodunjalostustako?
Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?
Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi.
No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa?
Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?
Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.
Jos ei koe omaa autismiaan sillä lailla elämää vaikeuttavaksi, ettei sen hyvät puolet ois paljon merkittävämpiä kuin mahdolliset haitat?
Mutta kun et voi mistään tietää, onko se lapsen autismi samaa lajia kuin omasi.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kelvannut koska lähisuvussa on punikki.
nykyhallituksen aikana en ole enää varma, että oliko tuo vitsi, vai onko se jo totta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja?
Rodunjalostustako?
Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?
Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi.
No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa?
Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?
Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.
Maailma kuitenkin tarvitsee niitä autisteja. Mun suvussa on paljon aspergeria, johon liittyy poikkeuksetta erittäin korkea älykkyys. Monet on pärjänneet elämässä todella hyvin, kaikki ei. Tän pohjalta jos arviois, niin ennemmin se autismi vaikuttais olevan etu.
Autisteja on älykkäitä ja sitten älyllisesti kehitysvammaisia ja sitten kaikkea siltä väliltä. Autismi ei tee kenestäkään älykkäämpää.
Jos kokee älykkyyden niin kovin tavoiteltavaksi asiaksi, niin kannattaa käydä hakemassa Amerikasta mensatason sukusoluja. Todennäköisyys elämässä pärjäämiseen niillä on korkeampi kuin autistin soluilla, etenkin jos on jo omassa suvussa sen sortin taipumusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta on unohtunut tuo ap:n perustelu, jota itse pidän hyvänä. Hänen mielestään autistiselle lapselle ei ole hyväksi syntyä neurotyypilliseen perheeseen, jossa häntä ei ymmärrettäisi. Sen sijaan suku, jossa on jo ennestään kirjolla olevia, osaa suhtautua syntyvään lapseen luontevammin ja tukea hänen kehitystään. Tuossa ap on hienosti ottanut lapsen edun huomioon.
Mutta entä jos joku hedelmöityshoidoissa oleva autisti toivoisi itselleen lahjamunasolua autistisilla geeneillä? Oishan sellainen vaihtoehto hyvä olla.
En itsekään kannata ideaa autistista joutumassa neurotyypillisten lapseksi.
Kuulostaa eettisesti hieman arveluttavalta tuokin. Autisti haaveilee mini-mestä, jonka kanssa voi tutkiskella juna-aikatauluja ja alkuaineiden jaksollista järjestelmää, ja hän saakin kehitysvammaisen, joka ei koskaan opi puhumaan ja joka raapii lähestyjää. Toki näin voi käydä aina, kun lasta toivoo, mutta herää kysymys, että ymmärtääkö autisti mitä hän toivoo toivoessaan autistista lasta.
Asperger-tyyppiseen autismiin ei liity kehitysvammaisuutta.
Miksi se, että autisti toivoisi autistilasta olisi yhtään arveluttavampaa kuin se, että neurotyypillinen toivoo neurotyypillistä lasta? Autistien ja neurotyypillisten välillä on usein ongelmia kommunikaatiossa, ja näitä ongelmia ei ole samallalailla autistien välisessä kommunikaatiossa eikä neurotyypillisten välisessä kommunikaatiossa. Lienee siis järkevää toivoa, että oman lapsen kanssa ei olisi tuota kommuninaatiovaikeutta.
Ei ole olemassa erikseen mitään asperger-tyyppistä autismia. Kyseessä on kirjo. Asperger-diagnosoidulla on keskimääräistä suurempi riski saada kehitysvammainen lapsi, ja kun soppaan laitetaan toinen samanmoinen, riski edelleen kasvaa.
Jokainen tietenkin on valmis ottamaan tämän riskin omien geeniensä kohdalla, mutta miksi kukaan haluaisi ottaa lapselleen tuntemattoman ihmisen geenien kerrannaisvaikutukset?
Kuulostaa jotenkin pelottavalta, että ihminen haluaa lapsestaan autistin, koska ajattelee ettei muuten kykene kommunikaatioon tämän kanssa. Mitä jos se lapsi nyt sattuu vain olemaan neurotyypillinen, kaikesta yrityksestä riippumatta?
Tietenkin on. Autismin kirjon häiriö -sateenvarjodiagnoosin alla on useita, etiologialtaan erilaisia tiloja, joista kaikki ei edes ole geneettisiä. Toki diagnostiikka ei näitä erittelyjä pysty noin vain tekemään.
Esim. mun suvussa on todella paljon sitä korkean älykkyyden asperger-autismia, eikä yhtään kehitysvammaista tiedetyn historian aikana.
Se, että autisti voi haluta lapsestaan autistin on täsmälleen yhtä ymmärrettävää kuin se, että neurotyypillinen voi haluta lapsestaan neurotyypillisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehdäänkö sukusolujen luovuttajille jotain testejä? Vai kysytäänkö vain paperilla, mitä luulet onko suvussasi perinnöllisiä sairauksia?
On mahdollista, että kaukana suvussa on sairaus, joka "hyppää" usean sukupolven yli. Voi olla sairaus, jota ei ole tullut muille sukulaisille, ja sitten jollakin se puhkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on olemassa järkyttävää määrää jotain "diagnosoimatonta autismia". Autismi diagnosoidaan aina käyttäytymisen perusteella, eikä kukaan voi olla aidosti autistinen, jos elää vuosikymmeniä täysin normaalisti ja menestyksekkäästi eikä autismi ilmene mitenkään. Diagnoosia ei pitäisi antaa kenellekään, jolle oireista ei koidu merkittävää arkeen vaikuttavaa kliinistä haittaa.
Tietenkin on, aivan väistämättä, koska autismin kirjoa ei vielä jonkin aikaa sitten diagnosoitu tytöillä ollenkaan, ja vielä pidemmän aikaa sitten ei kellään. Nämä sukupolvet ovat yhä täällä. Eli diagnosoimattomia autisteja on kokonaisia sukupolvia.
Autismia on diagnosoitu tytöillä jo ainakin 50 vuotta.
Lähinnä jos on ollut syvästi autistinen ja kehitysvammainen.
Asperger-tyyppistä autismia ei todellakaan ole, sitä on alettu tiedostaa ja tunnistaa tytöillä laajemmin vasta 2000-luvun puolella, ja tytöt jää yhä herkästi diagnosoimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja?
Rodunjalostustako?
Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?
Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi.
No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa?
Pitäisikö saada valita lapselleen myös kuulovammageeni, ihan tasapuolisuuden vuoksi?
En tiedä, antaako kuulovamma sellaisia etuja mitä autismi voi antaa. Sen varmaan tietäis kuulovammaiset ihmiset, että toivoisko he kuulovammaista lasta.
Kaksi kuulovammaista voi toivoa kuulovammaista lasta, koska he haluavat viittomakielen olevan perheen yhteinen kieli. Ulkopuolisen näkökulmasta se on rajoite, heidän näkökulmastaan etu.
Sama pätee autismiin, se on etu vanhempien omasta näkökulmasta, jos he ajattelevat sen lisäävän perheen sisäistä ymmärrystä, mutta suhteessa ulkomaailmaan se on rajoite.
Joillekin kuulovammaisuus on niin iso osa identiteettiä, että vastustavat kuulovammaisten lasten hoitoja, joilla lapsesta voi tulla kuuleva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä saako lihava pyknikko tai sairaaloisen laiha anorektikko luovuttaa sukusoluja? Entä narrkari tai juopposukua oleva? Köyhä? Ruma? Länkisäärinen? Astmaatikko? Sellainen, jolla syöpää suvussa? Tyhmä? Kleptomaani? Murhaaja?
Rodunjalostustako?
Miksi tätä asiaa nyt ajatellaan niin, että sukusolujen lahjoittaminen olisi jokin ihmisoikeus?
Ajattele mieluummin niin päin, että jos tarvitsisit apua hedelmöityksessä, ja se merkitsisi lapselle omien geeniesi sijasta jonkun toisen geenejä, ottaisitko lapsellesi mieluummin sellaiset geenit, joilla todennäköisyys vaikkapa astmaan tai autismiin olisi suurempi, vai sellaiset, joilla se olisi pienempi. Sitten kumpi tahansa näistä vaihtoehdoista voisi myös olla lihava tai laiha ja miljoonaa muuta asiaa siihen lisäksi.
No eikö se olis asiallista, että olis myös se vaihtoehto, että saa valita myös sellaisia geenejä, joihin voi liittyä autismin kirjoa?
Kuka kaikista ihmisistä olisi omalle lapselleen valmis valitsemaan elämää hankaloittavia asioita?
Sanoisin, että tuollaiset ihmiset eivät ole ollenkaan soveliaita kenenkään vanhemmiksi.
Maailma kuitenkin tarvitsee niitä autisteja. Mun suvussa on paljon aspergeria, johon liittyy poikkeuksetta erittäin korkea älykkyys. Monet on pärjänneet elämässä todella hyvin, kaikki ei. Tän pohjalta jos arviois, niin ennemmin se autismi vaikuttais olevan etu.
Autisteja on älykkäitä ja sitten älyllisesti kehitysvammaisia ja sitten kaikkea siltä väliltä. Autismi ei tee kenestäkään älykkäämpää.
Jos kokee älykkyyden niin kovin tavoiteltavaksi asiaksi, niin kannattaa käydä hakemassa Amerikasta mensatason sukusoluja. Todennäköisyys elämässä pärjäämiseen niillä on korkeampi kuin autistin soluilla, etenkin jos on jo omassa suvussa sen sortin taipumusta.
Tietenkään autismi ei tee kenestäkään älykkäämpää. Mutta autismi voi tehdä älykkyydestä vielä hyödyllisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelusta on unohtunut tuo ap:n perustelu, jota itse pidän hyvänä. Hänen mielestään autistiselle lapselle ei ole hyväksi syntyä neurotyypilliseen perheeseen, jossa häntä ei ymmärrettäisi. Sen sijaan suku, jossa on jo ennestään kirjolla olevia, osaa suhtautua syntyvään lapseen luontevammin ja tukea hänen kehitystään. Tuossa ap on hienosti ottanut lapsen edun huomioon.
Mutta entä jos joku hedelmöityshoidoissa oleva autisti toivoisi itselleen lahjamunasolua autistisilla geeneillä? Oishan sellainen vaihtoehto hyvä olla.
En itsekään kannata ideaa autistista joutumassa neurotyypillisten lapseksi.
Kuulostaa eettisesti hieman arveluttavalta tuokin. Autisti haaveilee mini-mestä, jonka kanssa voi tutkiskella juna-aikatauluja ja alkuaineiden jaksollista järjestelmää, ja hän saakin kehitysvammaisen, joka ei koskaan opi puhumaan ja joka raapii lähestyjää. Toki näin voi käydä aina, kun lasta toivoo, mutta herää kysymys, että ymmärtääkö autisti mitä hän toivoo toivoessaan autistista lasta.
Asperger-tyyppiseen autismiin ei liity kehitysvammaisuutta.
Miksi se, että autisti toivoisi autistilasta olisi yhtään arveluttavampaa kuin se, että neurotyypillinen toivoo neurotyypillistä lasta? Autistien ja neurotyypillisten välillä on usein ongelmia kommunikaatiossa, ja näitä ongelmia ei ole samallalailla autistien välisessä kommunikaatiossa eikä neurotyypillisten välisessä kommunikaatiossa. Lienee siis järkevää toivoa, että oman lapsen kanssa ei olisi tuota kommuninaatiovaikeutta.
Sä ajattelet, että autismin tason ja ilmenemismuodot voi valita etukäteen?
Kuulostaa eettisesti hieman arveluttavalta tuokin. Autisti haaveilee mini-mestä, jonka kanssa voi tutkiskella juna-aikatauluja ja alkuaineiden jaksollista järjestelmää, ja hän saakin kehitysvammaisen, joka ei koskaan opi puhumaan ja joka raapii lähestyjää. Toki näin voi käydä aina, kun lasta toivoo, mutta herää kysymys, että ymmärtääkö autisti mitä hän toivoo toivoessaan autistista lasta.