Mikä anopissa alkoi ärsyttämään lastensaamisen myötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ja miehen molemmat lapset ovat tyttöjä.

Voi sitä vinkumisen määrää, kun nämä molemmat syntyivät: sukunimi ei jatku, pojat ovat arvokkaampia, tytöt ovat niin ilkeitä ja lihovat lapsen saatuaan. Oikein vältteli, että ei vaan tarvitsisi pitää tyttäriäni sylissä.

Kerran hormonipäissäni, toisen tyttären synnyttyä ja täysin tähän harakkaan kyllästyneenä täräytin suoraan, että ”no kerro sinä minulle miten niitä poikia tehdään!!” 😅 Meni hiljaiseksi. Anopilla on siis 4 lasta, kaikki poikia. Ei ollut lainkaan mua kohtaan tuollainen ilkimys ennen, kuin sain esikoiseni.
Tuon välikohtauksen jälkeen ollaan nähty harvemmin, ja ne tapaamiset sujuvat vaivaantuneen asiallisesti. Lapseni ovat nykyisin jo nuoria aikuisia, eivätkä pidä isänäidistään ollenkaan.

Tyttäresi ovat sinun sukunimelläsi, eivät isänsä?

Ja he päinvastoin kuin sinä, jos olisivat isänsä sukunimellä, eivät pitäisi sitä vaan ottaisivat miehensä sukunimen ja lapsensa: kenen nimelle?

Tyttäreni ovat mieheni sukunimellä. Anoppini ajatteli, että sitten kun tyttäreni menevät naimisiin, he ottavat automaattisesti aviomiehensä sukunimen. 

Eli tämä vanhanaikainen ajattelumalli. Minäkin otin mieheni sukunimen avioiduttuani 90-luvun lopulla. jälkikäteen olen miettinyt että ihan turhaa oli. Ja tytötkin olisi pitänyt laittaa mun sukunimelle, kun minähän niistä vastuussa olin 99,9% ajasta. Edelleenkin minä olen vanhemmista se, joka kantaa heistä enemmän huolta, vaikka ovat ja muuttaneet kotoa.

Siis olet anoppi joka häärii tyttären kodissa "huolehtimassa asiat".  Niinhän siinä aina sukupolvien ketjussa käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoi vonkumaan lasta yökylään jo vauvavuoden aikana. Vaikka sanottiin ei.

Oisko se ollut niin kamalaa jos olis ollut yön tai kaksi silloin tällöin?
Ei meidän lapset ole siitä kärsineet jos ovat välillä mummilassa olleet yötä. 

Tässä oli kyse vauvoista. On aivan normaalia, ettei halua antaa vauvaa yökylään. Mun lasten kohdalla se olisi ollut ainakin ekan 6kk kohdalla mahdotontakin, koska eivät suostuneet juomaan pullosta.

 

Eri asia, jos se on vanhemmille OK, mutta vanhemmilla ei missään nimessä ole velvollisuutta olla erossa vauvasta vastoin tahtoaan, koska joku muu sitä haluaa.

Minkä ikäinen lapsi mielestäsi pitää viedä mummolaan yöksi, jos mummo pyyttää?

Minkään ikäistä lasta ei "pidä" viedä yökylään mihinkään siksi että joku pyytää/käskee! 

-eri-

Itse miniänä ihmettelen hieman tämän ketjun kommentteja.

Vauvan pyytäminen yökylään saattaa johtua ihan siitä, että anoppi näkee miniän ja poikansa väsymyksen ja haluaisi suoda hänelle lepoa.

Vauvan "omiminen" omaan sukuun saattaa olla vastareaktio siihen, että miniän mielestä vain äidin puolen suku on merkityksellinen. 

Anopin "rajattomuus", saattaa olla miniän halu katkaista sukupolvien ketju.

Neuvojen antaminen ainoastaan halu osoittaa olevansa kiinnostunut vauvasta.

Toki pieni osa anopeista varmasti voi olla luonnevikaisia jne. Mutta monessa tämän ketjun kommentissa olisi miniällä kyllä peiliin katsomisen paikka, sillä omalle lapselleen hän siinä on tekemässä isoa karhunpalvelusta, kun yrittää anopin vieraannuttaa isänsä puolen mummosta.

Mielestäni ainoastaan lastenlasten suosiminen toisten kustannuksella on anopille ainoa helmasynti. Mutta kuten joku totesi, saattaa siinäkin olla lähtökohtana yksinkertaisesti miniä, joka asettaa kaikin tavoin niitä kuuluisia rajojaan...

Vierailija kirjoitti:

Minun ja miehen molemmat lapset ovat tyttöjä.

Voi sitä vinkumisen määrää, kun nämä molemmat syntyivät: sukunimi ei jatku, pojat ovat arvokkaampia, tytöt ovat niin ilkeitä ja lihovat lapsen saatuaan. Oikein vältteli, että ei vaan tarvitsisi pitää tyttäriäni sylissä.

Kerran hormonipäissäni, toisen tyttären synnyttyä ja täysin tähän harakkaan kyllästyneenä täräytin suoraan, että ”no kerro sinä minulle miten niitä poikia tehdään!!” 😅 Meni hiljaiseksi. Anopilla on siis 4 lasta, kaikki poikia. Ei ollut lainkaan mua kohtaan tuollainen ilkimys ennen, kuin sain esikoiseni.
Tuon välikohtauksen jälkeen ollaan nähty harvemmin, ja ne tapaamiset sujuvat vaivaantuneen asiallisesti. Lapseni ovat nykyisin jo nuoria aikuisia, eivätkä pidä isänäidistään ollenkaan.

Miten anoppisi piti miehensä sukua ja hänen sukunimensä jatkumista tärkeänä? Hänhän ikäluokkaa jolla ei sukunimen kanssa valinnanvaraa jos omatkin lapsesi jo aikuisia. Kai äitilinja myös sukututkimuksissa tärkeä?

Olen mieheni sukunimellä samoin lapset mutta kyllä on koko ajan aikuisetkin lapset pitäneet yhteyttä molemminpuolisiin sukuihin ja serkkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suvun matriarkan roolin ottaminen

Etenkin kun se koko identiteetti rakennetaan ja kytketään siihen sukuun. Ei ymmärretä, että sillä lapsenlapsella on toinenkin, aivan yhtä tärkeä, suku.

Kaikki ei ymmärrä vaimon suvun olevan se tärkeämpi ja parempi suku johon lapset kytketään. Se vaatii välien katkaisemisen ja joskus jopa avioeron. 

luonnolista että lastenäiti tukeutuu omaan äitiinsä, ei siinä päällepäsmäröivää anoppia kaivata

Ja keneen se lasten isä sitten tukeutuu??

Oma anoppi on ollut ihan uskomaton mummi lapsille. Esikoinen vietti siellä paljon aikaa vuoden vanhasta, nuorempi tykkäsi olla enemmän kotona eikä kovin montaa kertaa yökyläillyt. Tuollaisen mummin soisin jokaiselle lapselle. Esikoinen soittaa hänelle edelleen viikottain ja käy kylässä, kun on meillä käymässä. Muutamasta jutusta piti vauva-aikana hänelle sanoa, mutta mitään isoa ei ollut. Hänellä oli jo vanhempia lapsenlapsia, joten mitään hurahtamista ei tullut.

Oma äiti on ollut muuten ihan ok, mutta hänellä toinen oli suosikkilapsi ja sen hän minullekin sanonut. Valitettavasti sen huomasi lapsetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suvun matriarkan roolin ottaminen

Etenkin kun se koko identiteetti rakennetaan ja kytketään siihen sukuun. Ei ymmärretä, että sillä lapsenlapsella on toinenkin, aivan yhtä tärkeä, suku.

Kaikki ei ymmärrä vaimon suvun olevan se tärkeämpi ja parempi suku johon lapset kytketään. Se vaatii välien katkaisemisen ja joskus jopa avioeron. 

luonnolista että lastenäiti tukeutuu omaan äitiinsä, ei siinä päällepäsmäröivää anoppia kaivata

Ja keneen se lasten isä sitten tukeutuu??

Tietenkin omaan isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoi vonkumaan lasta yökylään jo vauvavuoden aikana. Vaikka sanottiin ei.

Oisko se ollut niin kamalaa jos olis ollut yön tai kaksi silloin tällöin?
Ei meidän lapset ole siitä kärsineet jos ovat välillä mummilassa olleet yötä. 

Tässä oli kyse vauvoista. On aivan normaalia, ettei halua antaa vauvaa yökylään. Mun lasten kohdalla se olisi ollut ainakin ekan 6kk kohdalla mahdotontakin, koska eivät suostuneet juomaan pullosta.

 

Eri asia, jos se on vanhemmille OK, mutta vanhemmilla ei missään nimessä ole velvollisuutta olla erossa vauvasta vastoin tahtoaan, koska joku muu sitä haluaa.

Minkä ikäinen lapsi mielestäsi pitää viedä mummolaan yöksi, jos mummo pyyttää?

Anoppilaan ei milloinkaan, ei se osaa.

Käsittämätöntä. 
Mites tulevaisuudessa jos itse olet joskus anoppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoi vonkumaan lasta yökylään jo vauvavuoden aikana. Vaikka sanottiin ei.

Oisko se ollut niin kamalaa jos olis ollut yön tai kaksi silloin tällöin?
Ei meidän lapset ole siitä kärsineet jos ovat välillä mummilassa olleet yötä. 

Tässä oli kyse vauvoista. On aivan normaalia, ettei halua antaa vauvaa yökylään. Mun lasten kohdalla se olisi ollut ainakin ekan 6kk kohdalla mahdotontakin, koska eivät suostuneet juomaan pullosta.

 

Eri asia, jos se on vanhemmille OK, mutta vanhemmilla ei missään nimessä ole velvollisuutta olla erossa vauvasta vastoin tahtoaan, koska joku muu sitä haluaa.

Minkä ikäinen lapsi mielestäsi pitää viedä mummolaan yöksi, jos mummo pyyttää?

Ei milloinkaan pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu lapsen äidin sukua kohtaan.

Viisas miehen äiti jättäytyy sovinnolla etäiseksi, on se huonompi mummo sovinnolla  koska niin turhaa on edes  kuvitella voivansa olla tasavertainen vaimon parempaa sukua kohtaan.

Ainoa oikea mummo on vaimon äiti.

Niinhän se vaimo meilläkin yritti vain huomatakseen oman äitinsä suosikkijärjestelmän lastensa ja lastenlastensa suhteen. Hän ei kuulunut kärkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpailu omaa äitiäni eli lapsen toista isoäitiä kohtaan. Lapsi suosii äitiäni..

Tämä, paitsi silloin, kun paikalla oli puolison muiden sisarusten lapsia. Silloin lapsistamme löytyi kaikenlaisia vikoja ulkonäöstä alkaen, anoppi itse oli lähinnä ET:n näköinen.

Joko miehesi on alkanut näyttämään ET:ltä? Ihmiset alkaa vanhemmiten muistuttamaan aina vaan enemmän omia vanhempiaan sekä ulkonäöllisesti, että luonteeltaankin. Tuskin ET:n näköinen nainen oli kovin komeaa miestäkään saanut, joten mahtaa heidän jälkeläisensäkin alkaa vanhemmiten näyttämään .... no jätän sanomatta. 

Kyllä sai komean, tosin introvertin miehen ja mieheni näyttää onneksi isältään. 

Mieheni sairastui sampoihin aikoihin, kun vauva syntyi. Hän joutui viikoksi sairaalaan juuri ennen ristiäisiä. Anoppi tarjosi apua ristiäisten järjestämiseen. Otin avun ilomielin vastaan ja kiitin anoppia siitä moneen kertaan.

Muutaman viikon kuluttua ristiäisistä kuulin, kuinka anoppi haukkui minua laiskaksi ja tyhmäksi, kun en itse saanut niitä ristiäisiä järjestettyä, vaan hän joutui auttamaan.

Arvatkaapa olenko sen jälkeen ottanut vastaan anopin tarjoamaa apua?

Vierailija kirjoitti:

No,se vähän hiersi että anoppi "kaappasi" vauvani.

Anoppi oli pitkään halunnut lasta hoitoon, mutta en halunnut vielä ihan pientä (8kk) antaa pois kotoa, anoppi oli kuitenkin tervetullut meille kotiin ja puuhaamaan vauvan kanssa siellä. On kai mainitsemisen arvoista, että meillä oli oikein hyvät ja lämpimät välit. 

Se päivä koitti, että tarvitsin käydä päivystyksellisesti hammaslääkärissä ja anoppi tarjoutui lasta kaitsemaan sen aikaa. Minulla meni hammaslääkäripäivystyksessä reilu pari tuntia, kotiin tullessani anoppia ja vauvaa ei näkynyt missään eikä anoppi vastannut puhelimeen. 

Aloin hätääntyä kun en vielä parin tunnin päästä ollut saanut anoppia kiinni. Lähdin etsimään ja menin käymään heillä kotona, ei sielläkään ollut muuta kuin todella vaivautunut appiukko, joka ilmeisesti oli ollut tietoinen anopin tempauksesta. Anoppi oli ottanut vauvan ja lähtenyt ilman lupaa ajomatkalle 500km päähän tarkoituksena mennä sukuloimaan vauvan kanssa,  kun oli halunnut esitellä vauvaa enkä minä "kuitenkaan olisi antanut lupaa" 

No en. En olisi antanut. Sen jälkeen ei ole anoppi saanut nähdä lasta kuin valvotusti. 

Tarina on aika paksu. Olisin soittanut lastensuojelun uhalla poliisit hullun akan perään (jos tarina nyt on totta!). 

Sanoit olleesi pois 2 tuntia. Edes maaninen hullu ei lähde lapsen kanssa yksin ajamaan 500 km pakkaamatta jotain mukaan. Eli aivan heti se ei ole päässyt matkaan. 500 km vauvan kanssa vie vähintään 7 tuntia. Määränpääkin ja reitti oli tiedossa. Eiköhän poliisit olisi pysäyttäneet sen 112 soiton  jälkeen noin 100 km päässä, toimittaneet hullun putkaan ja vauvan joko kotiin tai lastensuojelun hoiviin. Sieppaus ei ole asianomistajarikos, joten rikostutkinta tuosta olisi tullut.

Käveli jokapäivä, ikkunan alla. Jatkuv  arvostelu,  ilkeily ja koko ajan tulossa kylään  jonkun mustikan kanssa siellä oven takana. 

Haukkui pojall  minua,  äijän reppana ei sano sanaakaan äitillensä. Marttyyri  jonka seuraa ei kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Itse miniänä ihmettelen hieman tämän ketjun kommentteja.

Vauvan pyytäminen yökylään saattaa johtua ihan siitä, että anoppi näkee miniän ja poikansa väsymyksen ja haluaisi suoda hänelle lepoa.

Vauvan "omiminen" omaan sukuun saattaa olla vastareaktio siihen, että miniän mielestä vain äidin puolen suku on merkityksellinen. 

Anopin "rajattomuus", saattaa olla miniän halu katkaista sukupolvien ketju.

Neuvojen antaminen ainoastaan halu osoittaa olevansa kiinnostunut vauvasta.

Toki pieni osa anopeista varmasti voi olla luonnevikaisia jne. Mutta monessa tämän ketjun kommentissa olisi miniällä kyllä peiliin katsomisen paikka, sillä omalle lapselleen hän siinä on tekemässä isoa karhunpalvelusta, kun yrittää anopin vieraannuttaa isänsä puolen mummosta.

Mielestäni ainoastaan lastenlasten suosiminen toisten kustannuksella on anopille ainoa helmasynti. Mutta kuten joku totesi, saattaa siinäkin olla lähtökohtana yksinkertaisesti miniä, joka asettaa kaikin tavoin niitä kuuluisia rajojaan...

Meillä tuo lapsen pyytäminen yökylään tapahtui ensimmäisen kerran tilanteessa, missä anoppi itse oli silmin nähden väsynyt. Hänellä oli ollut kolme alle 10 vuotiasta lastenlasta jo viikon ajan hoidossa. Nämä lapset juoksuttivat mummoaan ympäri tonttia niin että mummo ei tahtonut perässä pysyä. Siihen olisi pitänyt saada juuri kävelemään oppinut 1v mukaan. Nyt jälkeen päin tiedän, että päätös oli oikea, kun sanoin että katsotaan joku toinen kerta. Jos olisin suostunut anopin ehdotukseen, siitä ei olisi nauttinut anoppi itse eikä ne isommat lastenlapset, eikä esikoiseni. Ja minä olisin ollut syypää siihen, että anoppi on niin kamalan väsynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miniänä ihmettelen hieman tämän ketjun kommentteja.

Vauvan pyytäminen yökylään saattaa johtua ihan siitä, että anoppi näkee miniän ja poikansa väsymyksen ja haluaisi suoda hänelle lepoa.

Vauvan "omiminen" omaan sukuun saattaa olla vastareaktio siihen, että miniän mielestä vain äidin puolen suku on merkityksellinen. 

Anopin "rajattomuus", saattaa olla miniän halu katkaista sukupolvien ketju.

Neuvojen antaminen ainoastaan halu osoittaa olevansa kiinnostunut vauvasta.

Toki pieni osa anopeista varmasti voi olla luonnevikaisia jne. Mutta monessa tämän ketjun kommentissa olisi miniällä kyllä peiliin katsomisen paikka, sillä omalle lapselleen hän siinä on tekemässä isoa karhunpalvelusta, kun yrittää anopin vieraannuttaa isänsä puolen mummosta.

Mielestäni ainoastaan lastenlasten suosiminen toisten kustannuksella on anopille ainoa helmasynti. Mutta kuten joku totesi, saattaa siinäkin olla lähtökohtana yksinkertaisesti miniä, joka asettaa kaikin tavoin niitä kuuluisia rajojaan...

Meillä tuo lapsen pyytäminen yökylään tapahtui ensimmäisen kerran tilanteessa, missä anoppi itse oli silmin nähden väsynyt. Hänellä oli ollut kolme alle 10 vuotiasta lastenlasta jo viikon ajan hoidossa. Nämä lapset juoksuttivat mummoaan ympäri tonttia niin että mummo ei tahtonut perässä pysyä. Siihen olisi pitänyt saada juuri kävelemään oppinut 1v mukaan. Nyt jälkeen päin tiedän, että päätös oli oikea, kun sanoin että katsotaan joku toinen kerta. Jos olisin suostunut anopin ehdotukseen, siitä ei olisi nauttinut anoppi itse eikä ne isommat lastenlapset, eikä esikoiseni. Ja minä olisin ollut syypää siihen, että anoppi on niin kamalan väsynyt.

Täällä on jankattu tasapuolisuudesta. Jokaista lastenlasta mummin on hoidettava tismalleen sama määrä, annettava samanlaiset lahjat jokaiselle. Anoppisi oli tunnollinen, kun lspset a, b ja c ovat myös deen pitää tulla ettei deen äiti tunne lastaan kohdellun eriarvoisesti.

Nostan ketjua

Vierailija kirjoitti:

Paheksui synnytystapaani ja puhui täysin typeriä asioita vastasyntyneestä. Otin etäisyyttä tämän jälkeen ja näen häntä pari kolme kertaa vuodessa.

Oikein. Teolla on seuraukset. Sanoilla myös. 

Ei mikään. Minulla oli todella ihana anoppi. Harmi, että kuoli niin aikaisin. Hyvät muistot jäi hänestä ihmisenä.