Mikä anopissa alkoi ärsyttämään lastensaamisen myötä?

Meillä alkoi anoppini kanssa välit etääntymään toisen lapsemme syntymän jälkeen. Mutta varsinainen tulehtuminen tapahtui sen jälkeen, kun anopin anoppi kuoli, ja anoppini otti "suvun matriarkan" roolin itselleen. Välimme olivat 2 vuoden ajan täysin poikki. Nykyisin olemme etäisen kohteliaissa väleissä. Vierailut päiväseltään onnistuu puolin ja toisin, 1-2 vuoden välein.

Ei varsinaisesti ärsyttänyt, mutta kuormitti niin, että raskaimpina pikkulapsiaikoina oli pakko ottaa vähän etäisyyttä. Tavallaan anoppi oli/on ihana ihminen ja halusi/haluaa vain hyvää, mutta se paremmin tietämisen/osaamisen määrä ja hienovarainen/rivienvälinen äitiyteni arvostelu ja vertaaminen tyttärensä tapaan olla äiti oli liikaa ja sai minut usein itkemään. Mieheni huomautteli anoppia tämän sanomisista, jolloin tilanne yleensä helpotti hetkeksi. Lasten kasvaessa tilanne helpotti pysyvästi. Taisi anoppi huomata, että asiat voi tehdä monella tavalla ja lopputulos voi olla silti hyvä (ellei jopa parempi). T. ei pullantuoksuinen, ei uhriutuva, keskeneräisyytensä ymmärtävä äiti