Lue keskustelun säännöt.
Mikä anopissa alkoi ärsyttämään lastensaamisen myötä?
07.07.2026 |
Monella ystävättärelläni välit muuttui miniään lapsen myötä..
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Välit vain lähentyi lasten synnyttyä.
Samoin. Postin kun en viitsi kukaan tuota uikuttusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuatteko äitinne olevan miehenne anoppi?
Ennen anoppivitsit olikin niin että mies kyllästyi aina luuhuavaan anoppiinsa ja vaimo/äitinsä klikkiin ja sen tossun alla oloon.
Onk anopinkuljetuslaatikko tuttu sana? Se oli silloin kun miehetkään eivät olleet pelkkiä nurkkakoristeita.
Tiedättekö, nyt kaiken tietävistä miniöistä tulee aikanaan kaiken tietäviä anoppeja jotka jyräävät lastensa perheissä?
Huvitti kun veljen 20-vuotias poika huokaili lapsilleni, äitini jos on jotain mieltä hän ei edes kuuntele muita eikä muuta mieltään vaikka on väärässä. Äitinsä 50-vuotias.
Tulee kutsumatta kylään, asiasta sanottu useita kertoja niin muutti toimintatapaansa sen verran että soittaa nykyään ennenkuin tulee. Vauva-aikana halusi jatkuvasti kuulla kuulumisia ja saada kuvia, miehen vapaa-aika meni käytännössä siihen että kuvasi lasta äidilleen. Nähdään yleensä 1-3 krt viikossa, anopin mielestä tämäkin liian vähän ja koittaa kokoajan mankua lasta hoitoon tai yöksi että "isä ja äiti voisivat lähteä johonkin". Lapsi ei ole vielä kertaakaan ollut yötä muualla ja tuo tyyli yrittää puoliväkisin häätää meitä oman lapsemme luota nostaa niskakarvat niin pystyyn että tuskin hetkeen vielä tulee olemaankaan. On hänessä hyviäkin puolia ja sen takia yritän pitää välit kunnossa, onhan välittävä isovanhempi lapselle rikkaus, mutta lapsen saannin jälkeen parisuhde on ottanut kyllä osumaa melko paljolti nimenomaan tämän mummon käytöksen takia.
Minulla ei ikinä ollut mitään hinkua hoitaa alle 5-vuotiaita. Voin vanhempien läsnäollessa leikkiä. Omani hoidin vauvoina ja se oli siinä.
Miniäni saisivat lisäksi olla kiitollisia että kaikki poikani jo opiskellessaan muuttivat 200 -600 kilometrin päähän kotoa. En ole ovelle koputtelemassa, 2 - 3 kertaa vuodessa nähdään.
Ja pojillanikaan ei ole anopeista haittaa, myös he asuvat kaukana ko. lapsiperheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä paljon mikään. Anoppi on kontrollifriikki luonteeltaan, mutta tolkun ihminen (ja vähän arka) ja hyväksyi kun hänelle selvisi, että ei voi päättää meidän lasten kasvatuksesta eikä ylipäätään meidän asioista, vaikka vähän sellaista yritystä oli. Hän on arvoiltaan hyvin erilainen kuin me mutta oli aina ystävällinen minulle. Harmittaa, että on dementoitunut "aikaisin" (alkoi n. 70v muisti mennä).
Tyttäret on monesti hyvin riippuvaisia äideistään ja äiti voi olla tärkeä osa päättämässä lasten asioista, sisustuksesta, asunnon ostosta, mihin lukioon jne.
Tyttäret vain eivät huomaa sitä koska lapsesta asti ovat olleet äidin ohjauksessa.
Poikien taas kuuluu vieraantua äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini on ihana, lempeä ihminen, mutta lastenlasten suhteen on havaittavissa selkeä asia: yksi on ylitse muiden. Puolisollani on kaksi sisarusta ja kaikilla kolmella on omia lapsia. Suosikkilapsenlasta hyysätään, palvotaan ja autetaan kaikessa ja kaikkialla. Mikä pahinta, lapset ovat huomanneet tämän. Siinä, missä muiden lastenlasten olisi esim. pitänyt matkustaa itsenäisesti mummolaan pienestä pitäen (mitä ei todellakaan tapahdu, kukaan sisaruksista ei asu samalla paikkakunnalla), niin suosikin luokse on ajettu useamman tunnin takaa vain, että voi viedä tämän koulusta kotiin (!). Ja kyse oli alle viiden minuutin kävelystä suoraa tietä, jossa ei edes ollut ainuttakaan autotien ylitystä!
Tämän suosikin tarvitsee vain hieman vihjata, niin mummi antaa ylimääräistä rahaa, leluja tai herkkuja. Suosikin vuoksi muiden suunnitelmia muokataan ja vierailuja muutetaan. Onneksi tähän on tullut muutosta nyt, kun suosikki on kasvanut täysi-ikäiseksi, eikä enää haluakaan mennä mummolaan jokaisella lomalla.
No,se vähän hiersi että anoppi "kaappasi" vauvani.
Anoppi oli pitkään halunnut lasta hoitoon, mutta en halunnut vielä ihan pientä (8kk) antaa pois kotoa, anoppi oli kuitenkin tervetullut meille kotiin ja puuhaamaan vauvan kanssa siellä. On kai mainitsemisen arvoista, että meillä oli oikein hyvät ja lämpimät välit.
Se päivä koitti, että tarvitsin käydä päivystyksellisesti hammaslääkärissä ja anoppi tarjoutui lasta kaitsemaan sen aikaa. Minulla meni hammaslääkäripäivystyksessä reilu pari tuntia, kotiin tullessani anoppia ja vauvaa ei näkynyt missään eikä anoppi vastannut puhelimeen.
Aloin hätääntyä kun en vielä parin tunnin päästä ollut saanut anoppia kiinni. Lähdin etsimään ja menin käymään heillä kotona, ei sielläkään ollut muuta kuin todella vaivautunut appiukko, joka ilmeisesti oli ollut tietoinen anopin tempauksesta. Anoppi oli ottanut vauvan ja lähtenyt ilman lupaa ajomatkalle 500km päähän tarkoituksena mennä sukuloimaan vauvan kanssa, kun oli halunnut esitellä vauvaa enkä minä "kuitenkaan olisi antanut lupaa"
No en. En olisi antanut. Sen jälkeen ei ole anoppi saanut nähdä lasta kuin valvotusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No,se vähän hiersi että anoppi "kaappasi" vauvani.
Anoppi oli pitkään halunnut lasta hoitoon, mutta en halunnut vielä ihan pientä (8kk) antaa pois kotoa, anoppi oli kuitenkin tervetullut meille kotiin ja puuhaamaan vauvan kanssa siellä. On kai mainitsemisen arvoista, että meillä oli oikein hyvät ja lämpimät välit.
Se päivä koitti, että tarvitsin käydä päivystyksellisesti hammaslääkärissä ja anoppi tarjoutui lasta kaitsemaan sen aikaa. Minulla meni hammaslääkäripäivystyksessä reilu pari tuntia, kotiin tullessani anoppia ja vauvaa ei näkynyt missään eikä anoppi vastannut puhelimeen.
Aloin hätääntyä kun en vielä parin tunnin päästä ollut saanut anoppia kiinni. Lähdin etsimään ja menin käymään heillä kotona, ei sielläkään ollut muuta kuin todella vaivautunut appiukko, joka ilmeisesti oli ollut tietoinen anopin tempauksesta. Anoppi oli ottanut vauvan ja lähtenyt ilman lupaa ajomatkalle 500km päähän tarkoituksena mennä sukuloimaan vauvan kanssa, kun oli halunnut esitellä vauvaa enkä minä "kuitenkaan olisi antanut lupaa"
No en. En olisi antanut. Sen jälkeen ei ole anoppi saanut nähdä lasta kuin valvotusti.
:Oooo
Toisen lapsen syntyessä anoppi rupesi puhumaan lasten äidille kuinka isää ei kiinnosta. Kuinka isä ei ole lapsiperheihminen, ja kuinka isän perheessä ei ole suku ollut koskaan tärkeä. Lasten äiti lähti näihin ajatuksiin mukaan. Nyt on erottu, talot myyty ja lapset jaettu viikko-viikko systeemillä. Sama meno jatkuu edelleen anoppi haukkuu lasten isää (minua) ja lasten äiti on hänen talutettavana jutuissa mukana. Edelleen ihmetyttää se minkälaisen ihmisen kanssa olen seurustellut, kun ei kykene itsenäiseen ajatteluun, 40 vuotiaasta ihmisestä kuitenkin kysymys.
Heidän suvussa kaikki jaetaan. Olisi pitänyt varmaan palkastakin osa luovuttaa äidin työttömille veljille, että anoppi olisi ollut tyytyväinen ja jättänyt meidän suhteen rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisen lapsen syntyessä anoppi rupesi puhumaan lasten äidille kuinka isää ei kiinnosta. Kuinka isä ei ole lapsiperheihminen, ja kuinka isän perheessä ei ole suku ollut koskaan tärkeä. Lasten äiti lähti näihin ajatuksiin mukaan. Nyt on erottu, talot myyty ja lapset jaettu viikko-viikko systeemillä. Sama meno jatkuu edelleen anoppi haukkuu lasten isää (minua) ja lasten äiti on hänen talutettavana jutuissa mukana. Edelleen ihmetyttää se minkälaisen ihmisen kanssa olen seurustellut, kun ei kykene itsenäiseen ajatteluun, 40 vuotiaasta ihmisestä kuitenkin kysymys.
Heidän suvussa kaikki jaetaan. Olisi pitänyt varmaan palkastakin osa luovuttaa äidin työttömille veljille, että anoppi olisi ollut tyytyväinen ja jättänyt meidän suhteen rauhaan.
Minun anoppini, mieheni äiti, ehdotti meille ihan vakavissaan, että me (mieheni ja minä) ostamme appivanhemmille talon, jossa he asuisivat ilmaiseksi, ja kun heistä aika jättäisi, me perisimme sen talon yhdessä mieheni siskojen kanssa. Siis perisimme oman talomme niin, että saisimme siitä kolmanneksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme naimissa noin 9vuotta ennen kun esikoinen teki tuloaan. Töitteni takia asuimme kaukana vanhasta kotikaupungista ja sukulaisista. Meillä ei ollut ketään neuvomassa / arvostelemassa / tyrkyttämässä ajatuksiaan vaan saimme pärjätä omin nokkinemme.
Sukuloimassa kävimme suuruusluokkaa pääsiäisenä, juhannuksena ja jouluna eikä silloin mennyt sukset ristiin kenenkään kanssa.
Vaimo kyllä vanhoilla päivillään todennut että kyllä sitä tukiverkkoa olisi tarvinnut pikkuvauva-aikana.
Kuka ihme toteaa jälkikäteen, että olisipa ollut apua pikkuvauva-aikana.
Jälkikäteen katsottuna se on kaikista helpoin osa vanhemmuutta lopulta ja kestää lyhyen aikaa.
Tietysti silloin kun sitä arkea elää se tuntuu raskaalta. Mutta viisikymppisen silmin kun katsoo niin kesälomalla valvovat koululaiset tai vaikkapa 2- ja 4-vuotiaat uhmaikäiset oli paljon mukavampi viedä mummolaan. Pientä vauvaa en olisi hennonut viedä.
Käytännössä unetta 2 vuotta. En tiedä kuka tuollaiseen haluaisi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli anopista ilmetty "Saara-täti" tai "Aune-mummu" Molemmat anopin suvun puolelta. :'D
Tämä on omituista. Mun anoppi myös puhui kuin lapsi olisi rakennettu pelkästään heidän suvustaan.
luulen että ihmisissä on vika ,ei niinkään anopissa tai miniässä. Me asutaan tällaisessa yhteistiluksilla, jossa on minun ja mieheni talo, ja nuoripari rakennutti talon pihan toiselle puolelle. Ei ongelmaa..lapset vaihtaa taloa mielen mukaan, pääasiassa ovat kotonaan mutta pistäytyvät täällä. Miniä on ihan ok , niin kuin minäkin hälle.ei sekaanuta toistemme asioihin ja ollaan hyvissä väleissä ja yleensä nähdään pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli anopista ilmetty "Saara-täti" tai "Aune-mummu" Molemmat anopin suvun puolelta. :'D
Tämä on omituista. Mun anoppi myös puhui kuin lapsi olisi rakennettu pelkästään heidän suvustaan.
Jokaisessa lapsessa näkyy piirteitä vaikka kenestä sukulaisista, vaikka jossain ohi vilahtavassa ilmeessä, äänessä, ulkonäössä. Se on aika viehättävä juttu ja osalta auttaa lapsen "kiinnittämisestä" sukuun. Enpä jaksaisi olla tuosta huolissani. Paitsi tietysti jos se piirre on kovin kielteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini on hyvin rasittava, kaikkitietävä oraakkeli, joka yrittää koko suvun noudattamaan oikkujaan. Mutta, aiheeseen. Jatkuva kilpailu mun äidin kanssa sai ihan naurettavia piirteitä. Anoppi saattoi esim riuhtaista vauvalta lelun kädestä, jos se oli mun äidin antama. Lisäksi hän oli täysin kyvytön ymmärtämään, että mun vauva ei ole anopin pojan klooni. Jos poika pienenä tykkäsi asiasta x, se ei tarkoita että pojan poika tykkää samasta. Ja nämä neuvomiset, jatkuva tallominen mun varpaille, vauvan omiminen...
Eipä juuri olla nykyisin tekemisissä. Ei tuollaista jaksa kukaan pidemmän päälle katsella.
Oraakkeli tarkoittaa henkilöä, joka välittää tulevaisuutta koskevia viestejä jumalalta tai muilta yliluonnollisilta toimijoilta.
Täsmää persoonaan.
Matriarkka parempi?
"vaikutusvaltainen, perheen tai yhteisön johtaja (tai sellaiseksi haluava)."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen lapsen syntyessä anoppi rupesi puhumaan lasten äidille kuinka isää ei kiinnosta. Kuinka isä ei ole lapsiperheihminen, ja kuinka isän perheessä ei ole suku ollut koskaan tärkeä. Lasten äiti lähti näihin ajatuksiin mukaan. Nyt on erottu, talot myyty ja lapset jaettu viikko-viikko systeemillä. Sama meno jatkuu edelleen anoppi haukkuu lasten isää (minua) ja lasten äiti on hänen talutettavana jutuissa mukana. Edelleen ihmetyttää se minkälaisen ihmisen kanssa olen seurustellut, kun ei kykene itsenäiseen ajatteluun, 40 vuotiaasta ihmisestä kuitenkin kysymys.
Heidän suvussa kaikki jaetaan. Olisi pitänyt varmaan palkastakin osa luovuttaa äidin työttömille veljille, että anoppi olisi ollut tyytyväinen ja jättänyt meidän suhteen rauhaan.
Minun anoppini, mieheni äiti, ehdotti meille ihan vakavissaan, että me (mieheni ja minä) ostamme appivanhemmille talon, jossa he asuisivat ilmaiseksi, ja kun heistä aika jättäisi, me perisimme sen talon yhdessä mieheni siskojen kanssa. Siis perisimme oman talomme niin, että saisimme siitä kolmanneksen?
Niin uskottavaa. Omassa viitepiirissä. Keskiluokkaisia ihmisiä, ei kenelläkään rahaa tuosta vaan ostella taloja itselle taikka toiselle.
Aikuisten lasten vanhemmat pärjäävät omillaan ja monet jopa avittavat niitä keskiluokkaisia lapsiaan taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen lapsen syntyessä anoppi rupesi puhumaan lasten äidille kuinka isää ei kiinnosta. Kuinka isä ei ole lapsiperheihminen, ja kuinka isän perheessä ei ole suku ollut koskaan tärkeä. Lasten äiti lähti näihin ajatuksiin mukaan. Nyt on erottu, talot myyty ja lapset jaettu viikko-viikko systeemillä. Sama meno jatkuu edelleen anoppi haukkuu lasten isää (minua) ja lasten äiti on hänen talutettavana jutuissa mukana. Edelleen ihmetyttää se minkälaisen ihmisen kanssa olen seurustellut, kun ei kykene itsenäiseen ajatteluun, 40 vuotiaasta ihmisestä kuitenkin kysymys.
Heidän suvussa kaikki jaetaan. Olisi pitänyt varmaan palkastakin osa luovuttaa äidin työttömille veljille, että anoppi olisi ollut tyytyväinen ja jättänyt meidän suhteen rauhaan.
Minun anoppini, mieheni äiti, ehdotti meille ihan vakavissaan, että me (mieheni ja minä) ostamme appivanhemmille talon, jossa he asuisivat ilmaiseksi, ja kun heistä aika jättäisi, me perisimme sen talon yhdessä mieheni siskojen kanssa. Siis perisimme oman talomme niin, että saisimme siitä kolmanneksen?
Niin uskottavaa. Omassa viitepiirissä. Keskiluokkaisia ihmisiä, ei kenelläkään rahaa tuosta vaan ostella taloja itselle taikka toiselle.
Aikuisten lasten vanhemmat pärjäävät omillaan ja monet jopa avittavat niitä keskiluokkaisia lapsiaan taloudellisesti.
Tosijuttu. Anoppi sössi raha-asiansa ja tää oli hänestä se ratkaisu. Oltiin kolmekymppisiä ja omakin asunto vielä velkainen.
Onmpa sulla huono tuuri. Minun noppi on ihana ja kaikessa auttavainen. Hoitaa lapsia että pääsen asioille ym. 😊😊