Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Miten edettiin tuohon vaiheeseen, että alkoi tykkäämään toisesta ja sen myötä alettiin seurustelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen vanhanaikainen, mutta mielestäni tapailu on sitä, että jutellaan ja tutustutaan. Kun fyysinen kontakti tulee mukaan (pussailu ja muu nuhjaaminen) niin kyseessä seurustelu. 

Aika ei määritä termejä vaan se kuinka läheisiä ollaan. Me muutettiin miehen kanssa yhteen alle kuukausi tapaamisesta ja lapsi oli tulollaan siitä toisen kuukauden päästä. Mutta oltiin molemmat tavatessamme yli kolmenkymmenen ja tiedettiin mitä haluttiin. Varmaan, jos olisin ollut vähän päälle parikymppinen olis pohdituttanut enemmän, eikä uskaltanut luottaa omiin tai toisen tunteisiin ja sitte  ollut varovaisempi. Onneks ei, nimim. vajaa kymmenen vuotta ja kaks lasta myöhemmin :)

Eli tällä logiikalla yhdenyönjuttukin on seurustelua.

On siinä varmaan toinen osapuoli toivonut suhteelle jatkoa. 

Mitä eroa on tapailulla ja seurustelulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?

Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.

Sun paskalogiikan mukaan seurustelusuhde estää tunnesuhteen kehittymisen. Ei hyvää päivää. 

Ei varmaan kannata alkaa haukkumaan toista, jos oma luetun ymmärtäminen on tuota tasoa. Olet nolo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapustahan on vasta pari kuukautta.

 

Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.

 

Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.

Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.

Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.

 

t. Sama

Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen. 

Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen. 

 

Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)

 

Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.

 

Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä  yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.

 

t. Sama

No se on sun päänsärkysi, että tuo on muka keinotekoista. Mun mielestä ei ole ja pitää alusta saakka olla selvää, että muita ei tapailla. 

Älä pidä omia tapojasi ainoina oikeina. Mulle on ihan sama miten sä toimit, mutta älä sä tule sanelemaan muiden tapoja keinotekoisiksi. 

Totta kai kaikki saavat tehdä kuten haluavat. Täällä vain oli aiemmin kommentti että tapailu loppuu siihen paikkaan jos heti ekan tapaamisen jälkeen ei suostu olemaan tapailematta muita. Voihan niin toimia jos tahtoo, mutta itse olen sitten ennemmin lopettanut tapailun jos mies on alkanut painostaa liian nopeasti suhteeseen. Kummassakin tavassa on omat riskinsä.

En halua arvostella omastani poikkeavaa tyyliä sinänsä, mutta tuollainen toisen osapuolen painostaminen ei minusta ole ok. Joskus olisi hyvä miettiä onko se oikeasti edes tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?

Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D

Sehän siinä on, ettei ennen vanhaan ollut tinderiä eikä sovittuja treffejä. Mentiin vaikka illaksi diskoon ja siinä oli aikaa tarkkailla toisen fyysistä liikehdintää ja arvioida juttelun perusteella älykkyystasoa. Tanssiessa toisen lähellä tunsi, onko keskinäistä kemiaa vai ei. Jos oli kivaa yhdessä, alettiin seurustelemaan ja rakastuttiin toiseen. 

No höpö höpö taas. Tinder ei liity mitenkään siihen, että normaalit ihmiset eivät ala seurustelemaan samana iltana kuin tapaavat. :D

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on tapailulla ja seurustelulla?

Tapailu ilmeisesti on sama kuin seurustelu ennen, mutta ilman rajoituksia muiden kanssa suhmuroinnista samaan aikaan. Jostain syystä nykynuoriso kokee tarpeelliseksi tällaisen ei-sitoutumisen ennen kuin uskaltaa heittäytyä suhteeseen.

Veikkaan että ymmärrysongelma tässä syntyy nyt siitä, että ennen se kumppani tunnettiin jo entuudestaan kaveripiiristä, opiskelun kautta yms. Nykyään tavataan tinderin tai muiden deittisovellusten kautta, eli tapailuvaihe on korvannut sen entisen kaveripiirissä luonnollisesti tutustumisen ja hengailun.

En minä ainakaan alkaisi seurustella ihmisen kanssa jonka tapasin viikko sitten tinderissä ja jota olen nähnyt kerran kahvilassa. Eihän siinä vielä tiedä yhtään millainen se toinen on oikeasti. En suostu sitoutumaan vakavasti ihmiseen, ketä en tunne.

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on tapailulla ja seurustelulla?

Tapailu = se vaihe kun käydään deiteillä tai millä tahansa tavalla tapaillaan toista. Sen aikana selvitetään herääkö niin vahva ihastuminen että toisen kanssa haluaa parisuhteen.

Seurustelu = se parisuhde, joka muodostetaan ihmisen kanssa johon on ihastuttu. Seurustelukumppani voidaan jo esitellä lähipiirissä ja somessa tyttö- tai poikaystävä (tai nais- tai miesystävänä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia. 

Vähän veikkaan, että tuollaisista sarjaseurustelijoista tulee suurimmalle osalle epästabiili kuva. On mullakin yksi kaveri jolle kaikki on heti seurustelua, suhteet vaihtuvat ja heti ollaan täysin rakastuneita ja sitten dramaattinen ero hetken päästä. 

Muutenkin typerä kommentti alkaa lällättelemään toiselle monikossa, että hänen parisuhteensa eivät kestä, kun takana on yksi päättynyt suhde ja toinen edelleen jatkuva suhde joka on kestänyt jo 15 vuotta, mikä ei ole mikään lyhyt parisuhde. 

Yhtä typerää on lällätellä meille joilla ei ole ollut onnea rakkauselämässä. Oikein hierotaan naamaan, että sä olet vain huono ihminen ja lälläälällää mä olen hyvä, kun pitkä parisuhde! Ei, en ole mikään sarjaseurustelija, mutta muutama seurustelusuhde löytyy tähän 47 vuoden ikään mennessä. Ei kaikki ole yhtä onnekkaita, että löytyy heti oikea tai suhteita on ollut vain pari. Tekee muutenkin aivan helvetin kipeää, kun sitä elämän kestävää rakkautta ei löytynytkään. Kuvittelen meneväni kerran naimisiin ja sen ainoan kerran tuhlasin ihmiseen joka jätti todella kylmästi.

Kukaan ei ole lällättänyt teille. Jos oma parisuhteettomuus ottaa noin koville, ei varmaan kannata kuisata itseään lukemalla seurusteluaiheista ketjua.

Kyllä on lällätelty ja viisasteltu. Kannattaa lukea paremmin. Mulla on yhtälailla oikeus osallistua tähän keskusteluun ja tuoda esille asioita joita ei jotkut selvästi tajua. 

Totta kai sinäkin saat kirjoitella ketjussa. Tulee vaan mieleen, että ihmiset ovat epätäydellisiä. Parisuhteet eivät varmaan ole kellekään helppoja, mutta niiden kautta oppii itsestään ja toisista ihmisistä. Ja itse asiassa olet vielä ihan nuorikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?

Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D

Sehän siinä on, ettei ennen vanhaan ollut tinderiä eikä sovittuja treffejä. Mentiin vaikka illaksi diskoon ja siinä oli aikaa tarkkailla toisen fyysistä liikehdintää ja arvioida juttelun perusteella älykkyystasoa. Tanssiessa toisen lähellä tunsi, onko keskinäistä kemiaa vai ei. Jos oli kivaa yhdessä, alettiin seurustelemaan ja rakastuttiin toiseen. 

No höpö höpö taas. Tinder ei liity mitenkään siihen, että normaalit ihmiset eivät ala seurustelemaan samana iltana kuin tapaavat. :D

Ensinnäkin tuo normaaliusväitteesi on tuulesta  temmattu. Tästä ketjusta olet lukenut paljon tapauskuvauksia joissa noin on tapahtunut. Se on siis (ollut) täysin normaalia. Ja tosiaan Tinderi sun muut selittävät tästä tapakulttuurin muutoksesta huomattavan osan. Kun muinoin puolisokandidaatit tavattiin esim. tansseissa, piti aika lailla sen saman illan mittaan päättää, onko kiinnostusta jatkaa ja saatille tai puhelinnumeronvaihtoon yleensä valikoitui enintään yksi, useamman kanssa ei livenä oikein mahdollista säätää samassa tilaisuudessa. Muutoin ei välttämättä enää nähty koskaan. Toisaalta luvassa ei ollut rajattomia vaihtoehtoja jos antoikin yhdelle rukkaset toisin kuin Tinderissä. Tinder-suhteenmuodostus perustuu siihen että määrää on valtavasti ja joku muu voikin olla vielä parempi ja halutaan katsoa ns. kaikki vaihtoehdot ennen sitoutumista.

Kait me alettiin surustella heti,  ei siinä erillisiä tapailemisia ollut, se oli yli 50 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet nyt 5+ vuotta yhdessä, alunperin olimme työkavereita. Ensimmäisestä suudelmasta seksiin meni lähes 3kk, ja siitä seurusteluun lähes toiset 3kk. Toki mies oli pitänyt toimintaamme seurusteluna jo ennen minun keskustelunavaustani.

Onko nykyisin todellakin tapana pitää keskustelu siitä, vaihtuuko tapailu seurusteluun? Omituista. 

Niin, milloin nykyään aletaan kutsua toista rakkaaksi tms? Vasta tuon neuvottelukeskustelun jälkeenkö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?

Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.

Sun paskalogiikan mukaan seurustelusuhde estää tunnesuhteen kehittymisen. Ei hyvää päivää. 

Ei varmaan kannata alkaa haukkumaan toista, jos oma luetun ymmärtäminen on tuota tasoa. Olet nolo.

Mun luetun ymmärtämisessä ei ole mitään vikaa. Itse olet nolo. Miten tyhmä on ihminen joka ei ymmärrä, että tunnesuhde voi syntyä vaikka aloittaisi seurustelun heti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Asia on kyllä ihan päinvastoin eli ne, jotka ovat alusta asti olleet tosissaan rakastuneita, ovat näitä pitkien suhteiden ihmisiä. Omakin suhde on kestänyt melkein 40 vuotta. Rakkaus ilmenee haluna sitoutua, varsinkin miehillä. Näin se vain tuppaa olemaan, että rakastunut mies haluaa sitoutumisella varmistaa, ettei haluttu nainen mene muille. Evoluution tuomaa ajattelua kenties. Halu sitoutua näkyy myös pyrkimyksenä miellyttää monin tavoin, sitä ei ole kuukausia jatkuva roikottaminen eli itse kyllä tulkitsen sen tarkoittavan, että suhteesta ei tule milloinkaan oikeaa ja rakkaudellista parisuhdetta. Näitä on nähty, monesti naiset, joiden avioliitto osoittautuu onnettomaksi, aloittavat suhteen epämääräisellä venkoilulla miehen puolelta. Olisi kannattanut jättää homma sikseen jo heti aluksi. 

Ai. Me tapailtiin ensin kolmisen kuukautta, sitten sovittiin seurustelusta, neljän vuoden päästä muutettiin yhteen ja kihlauduttiin, 10 vuoden jälkeen mentiin naimisiin. Nyt 11 vuotta takana ja suunnitelmissa olla yhdessä hautaan asti.

Rauhallinen eteneminen ei tarkoita mitään venkoilua tai kiinnostuksen puutetta.

Aivan. Etenkin, jos on välimatkaa. Ei pääse kovin usein tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen puhuu pitkittyneesti tapailusta, niin kyseessä on ihan puhtaasti se, että haluaa panna myös toisten kanssa. Kun käyttää termiä tapailla, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ja voi vuoropäivin nussia ketä haluaa. Välittämättä siitä että vieressä voi olla ihminen, joka on korviaan myöten ihastunut. Tämän pari kertaa kokeneena, en katsele tällaista pitkittynyttä tapailua enää kenenkään kanssa. Teen alussa selväksi että keskityn yhteen ihmiseen kerrallaan ja odotan samaa vastapuolelta. En odota kihlasormusta, rakkaudentunnustuksia tai minkäänlaista sitoutumista, mutta sen verran kunnioitusta että mun luota ei lähdetä suihkun kautta hoitamaan seuraavaa. Jos tämä ei käy, niin suhteella ei voi olla tulevaisuutta.

Miksi näet tämän vain seksin kautta? Onhan ihmissuhteet muutakin kuin seksiä ja sen normittamista.

Tuo on mustasukkaisuutta. 

Näin sivusta sanon, että puhut paskaa. Seksillä on erittäin tärkeä osa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Nyt se on typistetty pelkäksi limojen vaihdoksi, jota voi tehdä monenkin ihmisen kanssa samaan aikaan, eikä mitään pahaa tapahdu kenellekään ja jos nyt tuleekin jollekin paha mieli, niin se on oma vika, koska on "mustasukkainen", "kontrolloiva" ja vaikka mitä. Vaikka ehkäisy on keksitty, niin nainen siitä huolimatta kantaa riskin raskaudesta. Vahinkoja sattuu. Ja vaikka ne vahingot on harvinaisia, jos on huolellinen, niin nainen kantaa sitä huolta biologiassaan joka tapauksessa. Sen takia naiset on tarkkoja ja sen takia se "vapaa rakkaus" ei aina naisesta tunnu niin hyvältä. Tässä nykyisessä pornomaailmassa unohtuu täysin seksin rooli parisuhteessa. Se pitää parit yhdessä. Näin tiivistettynä. Jos naiskentelet ympäriinsä, se ei toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?

Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D

Sehän siinä on, ettei ennen vanhaan ollut tinderiä eikä sovittuja treffejä. Mentiin vaikka illaksi diskoon ja siinä oli aikaa tarkkailla toisen fyysistä liikehdintää ja arvioida juttelun perusteella älykkyystasoa. Tanssiessa toisen lähellä tunsi, onko keskinäistä kemiaa vai ei. Jos oli kivaa yhdessä, alettiin seurustelemaan ja rakastuttiin toiseen. 

No höpö höpö taas. Tinder ei liity mitenkään siihen, että normaalit ihmiset eivät ala seurustelemaan samana iltana kuin tapaavat. :D

Ensinnäkin tuo normaaliusväitteesi on tuulesta  temmattu. Tästä ketjusta olet lukenut paljon tapauskuvauksia joissa noin on tapahtunut. Se on siis (ollut) täysin normaalia. Ja tosiaan Tinderi sun muut selittävät tästä tapakulttuurin muutoksesta huomattavan osan. Kun muinoin puolisokandidaatit tavattiin esim. tansseissa, piti aika lailla sen saman illan mittaan päättää, onko kiinnostusta jatkaa ja saatille tai puhelinnumeronvaihtoon yleensä valikoitui enintään yksi, useamman kanssa ei livenä oikein mahdollista säätää samassa tilaisuudessa. Muutoin ei välttämättä enää nähty koskaan. Toisaalta luvassa ei ollut rajattomia vaihtoehtoja jos antoikin yhdelle rukkaset toisin kuin Tinderissä. Tinder-suhteenmuodostus perustuu siihen että määrää on valtavasti ja joku muu voikin olla vielä parempi ja halutaan katsoa ns. kaikki vaihtoehdot ennen sitoutumista.

Ei siellä tansseissakaan alettu seurustella heti kun numerot vaihdettiin. Sen jälkeen sovittiin treffeistä. Eli tapailtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia. 

Vähän veikkaan, että tuollaisista sarjaseurustelijoista tulee suurimmalle osalle epästabiili kuva. On mullakin yksi kaveri jolle kaikki on heti seurustelua, suhteet vaihtuvat ja heti ollaan täysin rakastuneita ja sitten dramaattinen ero hetken päästä. 

Muutenkin typerä kommentti alkaa lällättelemään toiselle monikossa, että hänen parisuhteensa eivät kestä, kun takana on yksi päättynyt suhde ja toinen edelleen jatkuva suhde joka on kestänyt jo 15 vuotta, mikä ei ole mikään lyhyt parisuhde. 

Yhtä typerää on lällätellä meille joilla ei ole ollut onnea rakkauselämässä. Oikein hierotaan naamaan, että sä olet vain huono ihminen ja lälläälällää mä olen hyvä, kun pitkä parisuhde! Ei, en ole mikään sarjaseurustelija, mutta muutama seurustelusuhde löytyy tähän 47 vuoden ikään mennessä. Ei kaikki ole yhtä onnekkaita, että löytyy heti oikea tai suhteita on ollut vain pari. Tekee muutenkin aivan helvetin kipeää, kun sitä elämän kestävää rakkautta ei löytynytkään. Kuvittelen meneväni kerran naimisiin ja sen ainoan kerran tuhlasin ihmiseen joka jätti todella kylmästi.

Kukaan ei ole lällättänyt teille. Jos oma parisuhteettomuus ottaa noin koville, ei varmaan kannata kuisata itseään lukemalla seurusteluaiheista ketjua.

Kyllä on lällätelty ja viisasteltu. Kannattaa lukea paremmin. Mulla on yhtälailla oikeus osallistua tähän keskusteluun ja tuoda esille asioita joita ei jotkut selvästi tajua. 

Totta kai sinäkin saat kirjoitella ketjussa. Tulee vaan mieleen, että ihmiset ovat epätäydellisiä. Parisuhteet eivät varmaan ole kellekään helppoja, mutta niiden kautta oppii itsestään ja toisista ihmisistä. Ja itse asiassa olet vielä ihan nuorikin. 

Nuori?!?!?!? Mistä lähtien 47v on ollut nuori?????

Mä en voi sietää tuollaista, että tullaan hieromaan naamaa, että mäpäs olen parempi kun heti löysin sen oikean ja sä olet huono! HV suoraan sanottuna. Oikein potkitaan lisää vaikka toinen vielä kertoo, että kipeää tekee. Olette te niin saatanan hienoja ihmisiä. Kyllä olen kiukkuinen ja katkera ja teidän paskanjauhanta vain pahentaa mun mieltä! Millä helvetin oikeudella te tulette mulle vittuilemaan ja viisastelemaan!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Asia on kyllä ihan päinvastoin eli ne, jotka ovat alusta asti olleet tosissaan rakastuneita, ovat näitä pitkien suhteiden ihmisiä. Omakin suhde on kestänyt melkein 40 vuotta. Rakkaus ilmenee haluna sitoutua, varsinkin miehillä. Näin se vain tuppaa olemaan, että rakastunut mies haluaa sitoutumisella varmistaa, ettei haluttu nainen mene muille. Evoluution tuomaa ajattelua kenties. Halu sitoutua näkyy myös pyrkimyksenä miellyttää monin tavoin, sitä ei ole kuukausia jatkuva roikottaminen eli itse kyllä tulkitsen sen tarkoittavan, että suhteesta ei tule milloinkaan oikeaa ja rakkaudellista parisuhdetta. Näitä on nähty, monesti naiset, joiden avioliitto osoittautuu onnettomaksi, aloittavat suhteen epämääräisellä venkoilulla miehen puolelta. Olisi kannattanut jättää homma sikseen jo heti aluksi. 

Ai. Me tapailtiin ensin kolmisen kuukautta, sitten sovittiin seurustelusta, neljän vuoden päästä muutettiin yhteen ja kihlauduttiin, 10 vuoden jälkeen mentiin naimisiin. Nyt 11 vuotta takana ja suunnitelmissa olla yhdessä hautaan asti.

Rauhallinen eteneminen ei tarkoita mitään venkoilua tai kiinnostuksen puutetta.

Aivan. Etenkin, jos on välimatkaa. Ei pääse kovin usein tapaamaan.

Me nähtiin kyllä päivittäin, välimatkaa oli noin kilometri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen puhuu pitkittyneesti tapailusta, niin kyseessä on ihan puhtaasti se, että haluaa panna myös toisten kanssa. Kun käyttää termiä tapailla, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ja voi vuoropäivin nussia ketä haluaa. Välittämättä siitä että vieressä voi olla ihminen, joka on korviaan myöten ihastunut. Tämän pari kertaa kokeneena, en katsele tällaista pitkittynyttä tapailua enää kenenkään kanssa. Teen alussa selväksi että keskityn yhteen ihmiseen kerrallaan ja odotan samaa vastapuolelta. En odota kihlasormusta, rakkaudentunnustuksia tai minkäänlaista sitoutumista, mutta sen verran kunnioitusta että mun luota ei lähdetä suihkun kautta hoitamaan seuraavaa. Jos tämä ei käy, niin suhteella ei voi olla tulevaisuutta.

Miksi näet tämän vain seksin kautta? Onhan ihmissuhteet muutakin kuin seksiä ja sen normittamista.

Tuo on mustasukkaisuutta. 

Eri. Ystäviä voi olla monenlaisia ja molempia sukupuolia, niin itsellänikin on. Mutta romanttinen ihastus, kutsutaan sitä sitten tapailuksi tai seurusteluksi, tarkoittaa minulle sitä, että ei pussata eikä todellakaan harrasteta seksiä muiden kanssa. Jos tämä ei toiselle sovi niin meidän ei tarvitse jatkaa. 

Sulle seksi määrittää liikaa seurustelu/ihmissuhdetta.

On mustasukkaista kytätä toista sillä ajatuksella, että nyt se piip muita omine lupineen. Ihan kuin ei suhteessa olisi muuta kuin se seksi.