Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tuollaisia useiden viikkojen tai jopa kuukausien tapailuja kun pitää muka vielä miettiä ollaanko oikeasti yhdessä vai ei. En olisi katsonut tuollaista touhua vapusta saakka. Itsellä on seurustelut alkaneet erittäin nopeasti. Nykypäivänä on tuota saakelin tapailua vaikka kuinka pitkään ja siksi onkin parempi olla yksin kuin altistaa itsensä jollekin kusipäälle joka ei muka tiedä haluaako seurustella.

En mä kyllä muutamassa viikossa pysty tutustumaan ihmiseen niin syvällisesti, että pystyisin sanomaan haluanko sitoutua häneen vai en.

No, ehkäpä siksi en puhukaan seurusteluista monikossa, vaan on ollut tämä yksi huolella rauhallisen tutustumisen kautta valittu jo liki 30 vuotta.

Tuo viesti ei ole mitään muuta kuin lällättelyä ja viisastelua. Oikein oman muka paremmuutensa esille tuomista kun hän teki nyt oikein!

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Tavattiin baarissa ja siellä sovittiin seuraavalle päivälle (lauantai) ekat treffit. Mun luokse.

Sunnuntaina mies tuli vaatekassinsa kanssa ja siitä sitten muutettiin yhteen.

Joskus vuosia sitten viestittelin deittisovelluksessa samanaikaisesti eri naisten kanssa, myös naiset tekivät samaa. Muutaman kanssa päädyin treffeille, jotka eivät sen pidemmälle johtaneet, vaikka viestittely jonkin aikaa treffien jälkeen jatkuikin ja mahdollisesti seuraavista treffeistä oli jo puhuttu. Joidenkin kohdalla paistoi heti silmään se, että oli jäänyt treffailuun ns. koukkuun. Ehkä itsellenikin kävi niin. 

Kunnes sitten löysin erään ja aika pian toisten treffien jälkeen poistinkin sovellukset. Valtavaa ihastusta ja kyllä se fyysisyyskin siihen tuli varsin pian mukaan. Ei olisi tullut mieleenkään tapailla muita samaan aikaan.

Siis me muutimme yhteen 3 viikon tapailun jälkeen. Tosin tunsimme toisemme ennestään kaveripiiristä. Yhdessä on oltu nyt 35 vuotta, naimisissa ja 2 aikuista lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapustahan on vasta pari kuukautta.

 

Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.

 

Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.

Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.

Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.

 

t. Sama

Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen. 

Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen. 

Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)

Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.

Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä  yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.

t. Sama

Minusta seurustellaan silloin kun ei enää tapailla muita. Jokainen pari sopii tästä omassa tahdissaan. Toisilla seurustelu alkaa ekoista treffeista toisilla on tapana tapailla muutamaa potentiaalista kumppania samaan aikaan jolloin tapaillaan. Kun tämä jää pois ja tapaillaan vaan yhtä tiettyä, silloin seurustellaan. Seurustelu ei ole isompi sitoumus muuta kuin että ollaan yhden kanssa. Minusuhteissa tämä voi toki olla eri asia. 

Monisuhteissa.

Näköjään nuoret aikuiset tapailee ensin varsinaisesti sitoutumatta. Tytär tapaili poikaystäväänsä n.2kk ja sitten alkoivat "virallisesti" seurustella. Me vanhat aloimme heti seurustella aikoinaan eikä muita mietitty enää siinä vaiheessa. Alkuhan on sitä parasta aikaa kun kaikki on niin uutta ja ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Höh, et tajua. Jotkut osaavat arvioida vastapuolta ja kuunnella omia tuntemuksiaan, että osaa hetimiten tehdä päätöksen, onko toinen niin kiinnostava, että haluaa sen kanssa intiimisti yhteen ja jatkaa suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Aivan. Deittisovelluksen kautta jos tapaa, kyseessä on täysin vieras ihminen. Siinä tilanteessa ei alkuvaiheessa ole mahdollista olla ns. tunnesuhdetta tähän ihmiseen. Jotkut kyllä kokevat sellaisen olevan heti ensitapaamisella, mutta oikeasti se tunnesuhde syntyy siihen mielikuvaan joka ko. ihmisestä on rakentunut omassa mielessä - ei todelliseen ihmiseen. Joskus tämä on ongelmallista kun se oikea ihminen voi olla hyvin erilainen kuin se itselle hyvin vähillä pohjatiedoilla muodostunut mielikuva. Siksi kannattaa ensin rauhassa tutustua ihmiseen ja vasta kun tunnetaan edes jonkin verran, voi uskoa että omat ihastumisen/rakkauden tunteet kohdistuvat todelliseen henkilöön. Se on oikea aika harkita sitoutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vapustahan on vasta pari kuukautta.

 

Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.

 

Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.

Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.

Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.

 

t. Sama

Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen. 

Minusta tällainen sopiminen on melko keinotekoista. Ennemmin tutustun itse ihmiseen. 

 

Minulle seksi on niin tärkeä ja iso asia, että haluan harrastaa sitä vain luotettavan ja turvalliseksi kokemani ihmisen kanssa, jota kohtaan tunnen vahvaa kiintymystä. Tällaisia tunteita minulle ei kehity salamannopeasti. Siis kun tapaan uuden miehen ja alamme tutustua, menee jonkin aikaa siihen että seksi tulee kuvioihin. Siinä vaiheessa ei ole enää mahdollista että kiinnostuisin seksistä jonkun toisen kanssa, koska häneenkin pitäisi ensin tutustua samalla tavalla pitkän kaavan mukaan. Tuollainen tutustuminen useampaan kuin yhteen ihmiseen kerrallaan ei onnistu. (Puhumattakaan siitä, että on äärimmäisen harvinaista ylipäätään tavata useampi tutustumisen arvoinen ihminen samaan aikaan.)

 

Kun aloin tutustua nykyiseen mieheeni, hän vaikutti alusta asti melko samanlaiselta kuin itse olen. Tutustumisen myötä tämä on käynyt aina vain selvemmäksi. Minulle riitti aivan hyvin se, että mies selvästi halusi viettää kanssani aikaa, keskustella syvällisesti tärkeistä ja vaikeistakin asioista, ja että kun olimme yhdessä, hän vaikutti yhtä ihastuneelta minuun kuin itsekin olin häneen. Ei siinä tule mieleenkään alkaa viritellä jotain sänkytouhuja jonkun muun kanssa :D Asiasta erikseen sopiminen olisi ylimääräistä ja outoa. Ennemmin annan tilaa toiselle olla ja ajatella kuten hänelle on luontevinta.

 

Toki on aina mahdollista että toista lukee ja ymmärtää väärin. Teoriassa voinut käydä niin että tämä mies olisi paljastunut häntäheikiksi. Silloin olisin vain lopettanut tapailun. Jos oletetaan että mies on häntäheikki (ja lisäksi antaa virheellistä tietoa itsestään kun keskustelemme, jonka pohjalta minulle pääsee syntymään väärä kuva hänestä), ei sitä tilannetta pelasteta sopimalla että ei panna muita. Tällainen mies ehkä suostuu noin sopimaan ja sopimusta noudattamaan jonkin aikaa, mutta jos hän ei ole ihmisenä  yksiavioiseen suhteeseen sopiva niin ei siitä pidemmän päälle onnellista suhdetta tule.

 

t. Sama

No se on sun päänsärkysi, että tuo on muka keinotekoista. Mun mielestä ei ole ja pitää alusta saakka olla selvää, että muita ei tapailla. 

Älä pidä omia tapojasi ainoina oikeina. Mulle on ihan sama miten sä toimit, mutta älä sä tule sanelemaan muiden tapoja keinotekoisiksi. 

En ehkä ymmärrä kysymystä. En ole kenenkään kumppanin kanssa tehnyt mitään seurustelupäätöstä, en edes nykyisen miehen kanssa. Ollaan oltu yhdessä vuodesta 2013, asuttu yhdessä kymmenen vuotta.

Olette siis 15-vuotiaita?

En ole ikinä sopinut seurustelun aloittamisesta kenenkään kanssa. Ollaan vaan alettu olemaan ja tekemään asioita yhdessä jne. Teinithän yleensä kyselee, että aletaanko seurustelemaan, siitä siis arvelin aloittajankin olevan aika nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?

Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D

Sehän siinä on, ettei ennen vanhaan ollut tinderiä eikä sovittuja treffejä. Mentiin vaikka illaksi diskoon ja siinä oli aikaa tarkkailla toisen fyysistä liikehdintää ja arvioida juttelun perusteella älykkyystasoa. Tanssiessa toisen lähellä tunsi, onko keskinäistä kemiaa vai ei. Jos oli kivaa yhdessä, alettiin seurustelemaan ja rakastuttiin toiseen. 

Ei me aikuiset ihmiset ole mitään erillisiä tapailuita ja seurusteluita pidetty. Ensimmäisen puolison kanssa tiedettiin ja tunnettiin kaveripiireistä, yhtenä iltana sitten soitin heidän lankapuhelimeensa ja sovittiin että aletaan olla. Oltiin 20 vuotta.

Toisen kanssa tavattiin viihteellä ja päädyttiin yöksi samaan paikkaan. Seuraavina päivinä tavattiin uudelleen ja viestiteltiin ja muutaman päivän päästä automaattisesti oltiin yhdessä illan sen kummempia pohtimista ja sopimista. Se oli de facto, koska kuitenkin koko ajan nähtiin ja viestiteltiin jne. Vuoden päästä syntyi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?

Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?

Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.

Sun paskalogiikan mukaan seurustelusuhde estää tunnesuhteen kehittymisen. Ei hyvää päivää. 

Miehen mielestä seurustelua jo parin näkemisen jälkeen, itse koin suhteeksi n. 10 näkemisen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia. 

Vähän veikkaan, että tuollaisista sarjaseurustelijoista tulee suurimmalle osalle epästabiili kuva. On mullakin yksi kaveri jolle kaikki on heti seurustelua, suhteet vaihtuvat ja heti ollaan täysin rakastuneita ja sitten dramaattinen ero hetken päästä. 

Muutenkin typerä kommentti alkaa lällättelemään toiselle monikossa, että hänen parisuhteensa eivät kestä, kun takana on yksi päättynyt suhde ja toinen edelleen jatkuva suhde joka on kestänyt jo 15 vuotta, mikä ei ole mikään lyhyt parisuhde. 

Ihmisiä on kaikenlaisia ja toiset ovat dramaattisempia tunne-elämältään. Mitä sillä on ulkopuoliselle väliä? Sitten on noita tunnekylmä, jotka eivät osaa rakastaa.