Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?
06.07.2026 |
Ollaan nyt tapailtu vapusta lähtien, mutta mies ei halua vielä tehdä seurustelupäätöstä. Itse haluaisin jo seurustella ja kutsua häntä poikaystäväksi. Tuntuu kauhealta odottaa aina vaan.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia.
Vähän veikkaan, että tuollaisista sarjaseurustelijoista tulee suurimmalle osalle epästabiili kuva. On mullakin yksi kaveri jolle kaikki on heti seurustelua, suhteet vaihtuvat ja heti ollaan täysin rakastuneita ja sitten dramaattinen ero hetken päästä.
Muutenkin typerä kommentti alkaa lällättelemään toiselle monikossa, että hänen parisuhteensa eivät kestä, kun takana on yksi päättynyt suhde ja toinen edelleen jatkuva suhde joka on kestänyt jo 15 vuotta, mikä ei ole mikään lyhyt parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?
Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D
No omien sanojensa mukaan monilla alkaa jo ensisuudelmasta. Ja sekin on seurustelua heidän mukaansa jos lähdetään baarista jatkoille. Yhden vuorokauden mittainen seurustelusuhdetta, mutta seurustelua kumminkin.
Tästä tuli mieleen kun naisiin menevä veljeni oli nuorempana saatellut yhden illan toivoa aamulla bussiasemalle, ja törmännyt sukulaisrouvaan matkalla. Sukulainen kysyi että jaahans, kukas tämmöinen dooris on ja veljeni vastasi että Sirkku, me seurustellaan. Jatkokysymys tuli että jaa kiva, oletteko kauankin jo seurustellut, ja veljeni siihen että juu, eilisestä illasta asti. :D
Tarkoitus oli siis välttää kiusallista "no tässä nyt yhteisen yön jälkeen viimeistä kertaa nähdään"-änkytystä. Selväksi tuli kyllä tädille että mistä kuviossa on kyse. :D
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen vanhanaikainen, mutta mielestäni tapailu on sitä, että jutellaan ja tutustutaan. Kun fyysinen kontakti tulee mukaan (pussailu ja muu nuhjaaminen) niin kyseessä seurustelu.
Aika ei määritä termejä vaan se kuinka läheisiä ollaan. Me muutettiin miehen kanssa yhteen alle kuukausi tapaamisesta ja lapsi oli tulollaan siitä toisen kuukauden päästä. Mutta oltiin molemmat tavatessamme yli kolmenkymmenen ja tiedettiin mitä haluttiin. Varmaan, jos olisin ollut vähän päälle parikymppinen olis pohdituttanut enemmän, eikä uskaltanut luottaa omiin tai toisen tunteisiin ja sitte ollut varovaisempi. Onneks ei, nimim. vajaa kymmenen vuotta ja kaks lasta myöhemmin :)
Eli tällä logiikalla yhdenyönjuttukin on seurustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Asia on kyllä ihan päinvastoin eli ne, jotka ovat alusta asti olleet tosissaan rakastuneita, ovat näitä pitkien suhteiden ihmisiä. Omakin suhde on kestänyt melkein 40 vuotta. Rakkaus ilmenee haluna sitoutua, varsinkin miehillä. Näin se vain tuppaa olemaan, että rakastunut mies haluaa sitoutumisella varmistaa, ettei haluttu nainen mene muille. Evoluution tuomaa ajattelua kenties. Halu sitoutua näkyy myös pyrkimyksenä miellyttää monin tavoin, sitä ei ole kuukausia jatkuva roikottaminen eli itse kyllä tulkitsen sen tarkoittavan, että suhteesta ei tule milloinkaan oikeaa ja rakkaudellista parisuhdetta. Näitä on nähty, monesti naiset, joiden avioliitto osoittautuu onnettomaksi, aloittavat suhteen epämääräisellä venkoilulla miehen puolelta. Olisi kannattanut jättää homma sikseen jo heti aluksi.
Ai. Me tapailtiin ensin kolmisen kuukautta, sitten sovittiin seurustelusta, neljän vuoden päästä muutettiin yhteen ja kihlauduttiin, 10 vuoden jälkeen mentiin naimisiin. Nyt 11 vuotta takana ja suunnitelmissa olla yhdessä hautaan asti.
Rauhallinen eteneminen ei tarkoita mitään venkoilua tai kiinnostuksen puutetta.
Olisikohan joku neljä kuukautta tapailtu ja sitten alkoi olla molemmilla tunteita jo sen verran, että tapailu syveni seurusteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisen puoli vuotta. Minulle tapailu on sitä yhdessä hengaamista missä katsotaan haluaako sen toisen kumppaniksi, seurustelu sitten sitä vakavaa jossa esitellään se ihminen jo perheelle ja kavereille.
Olen luonteeltani todella hitaasti lämpenevä, ja ihastumisessani kestää oikeasti pitkään. Ennen miestäni ihastukseni ovat olleet aina ihmisiä jotka olen tuntenut jopa vuosia ja ihastunut vasta sitten. Minulle käy jopa sitä että pidän jotain ihmistä ensin ihan järkyttävän ärsyttävänä, mutta sitten tutustun ja kehitänkin tunteita. Eli ensisilmäyksellä ihastuminen on itselleni pelkkä myytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olen vanhanaikainen, mutta mielestäni tapailu on sitä, että jutellaan ja tutustutaan. Kun fyysinen kontakti tulee mukaan (pussailu ja muu nuhjaaminen) niin kyseessä seurustelu.
Aika ei määritä termejä vaan se kuinka läheisiä ollaan. Me muutettiin miehen kanssa yhteen alle kuukausi tapaamisesta ja lapsi oli tulollaan siitä toisen kuukauden päästä. Mutta oltiin molemmat tavatessamme yli kolmenkymmenen ja tiedettiin mitä haluttiin. Varmaan, jos olisin ollut vähän päälle parikymppinen olis pohdituttanut enemmän, eikä uskaltanut luottaa omiin tai toisen tunteisiin ja sitte ollut varovaisempi. Onneks ei, nimim. vajaa kymmenen vuotta ja kaks lasta myöhemmin :)
Eli tällä logiikalla yhdenyönjuttukin on seurustelua.
Niinhän se onkin.
Itse olen seurustellut usean naisen kanssa samana päivänä. Joskus seuraavanakin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme 1,5v työkavereita. Sitten vietimme vuorokauden yhdessä ja 2 viikon kuluttua minut esiteltiin vanhemmille. Eli ei tapailuvaihetta. Sillä tiellä ollaan 30v myöhemmin:)
Mä oon tapaillut The Leidiä jo yli kolme vuotta mut vieläkään ei seurustella. Se ei haluu ja tuskin koskaan haluakaan mut mä otan sen minkä saan.
M35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia.
Vähän veikkaan, että tuollaisista sarjaseurustelijoista tulee suurimmalle osalle epästabiili kuva. On mullakin yksi kaveri jolle kaikki on heti seurustelua, suhteet vaihtuvat ja heti ollaan täysin rakastuneita ja sitten dramaattinen ero hetken päästä.
Muutenkin typerä kommentti alkaa lällättelemään toiselle monikossa, että hänen parisuhteensa eivät kestä, kun takana on yksi päättynyt suhde ja toinen edelleen jatkuva suhde joka on kestänyt jo 15 vuotta, mikä ei ole mikään lyhyt parisuhde.
Yhtä typerää on lällätellä meille joilla ei ole ollut onnea rakkauselämässä. Oikein hierotaan naamaan, että sä olet vain huono ihminen ja lälläälällää mä olen hyvä, kun pitkä parisuhde! Ei, en ole mikään sarjaseurustelija, mutta muutama seurustelusuhde löytyy tähän 47 vuoden ikään mennessä. Ei kaikki ole yhtä onnekkaita, että löytyy heti oikea tai suhteita on ollut vain pari. Tekee muutenkin aivan helvetin kipeää, kun sitä elämän kestävää rakkautta ei löytynytkään. Kuvittelen meneväni kerran naimisiin ja sen ainoan kerran tuhlasin ihmiseen joka jätti todella kylmästi.
Vapustahan on vasta pari kuukautta.
Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.
Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Asia on kyllä ihan päinvastoin eli ne, jotka ovat alusta asti olleet tosissaan rakastuneita, ovat näitä pitkien suhteiden ihmisiä. Omakin suhde on kestänyt melkein 40 vuotta. Rakkaus ilmenee haluna sitoutua, varsinkin miehillä. Näin se vain tuppaa olemaan, että rakastunut mies haluaa sitoutumisella varmistaa, ettei haluttu nainen mene muille. Evoluution tuomaa ajattelua kenties. Halu sitoutua näkyy myös pyrkimyksenä miellyttää monin tavoin, sitä ei ole kuukausia jatkuva roikottaminen eli itse kyllä tulkitsen sen tarkoittavan, että suhteesta ei tule milloinkaan oikeaa ja rakkaudellista parisuhdetta. Näitä on nähty, monesti naiset, joiden avioliitto osoittautuu onnettomaksi, aloittavat suhteen epämääräisellä venkoilulla miehen puolelta. Olisi kannattanut jättää homma sikseen jo heti aluksi.
Ai. Me tapailtiin ensin kolmisen kuukautta, sitten sovittiin seurustelusta, neljän vuoden päästä muutettiin yhteen ja kihlauduttiin, 10 vuoden jälkeen mentiin naimisiin. Nyt 11 vuotta takana ja suunnitelmissa olla yhdessä hautaan asti.
Rauhallinen eteneminen ei tarkoita mitään venkoilua tai kiinnostuksen puutetta.
Eikä nopea eteneminen tarkoita sitä, että suhde ei voisi kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vapustahan on vasta pari kuukautta.
Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.
Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.
Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapustahan on vasta pari kuukautta.
Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.
Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.
Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.
Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.
t. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapustahan on vasta pari kuukautta.
Itse tapasin nykyisen mieheni marraskuun 1. päivä. Tammikuussa minulla alkoi kyllä olla jo sellainen tunne, että minun puolestani olemme parisuhteessa / seurustelemme, mutta pidin asian omana tietonani. Poistin deittisovellukset jo melko pian tämän miehen tavattuani, senkin pidin omana tietonani. Mies sitten joskus muistaakseni maaliskuussa kysäisi olenko tapaillut vielä muita miehiä ja kertoi että itse ei ole tapaillut muita sen jälkeen kun me tapasimme. Oli helppo vastata että olen ollut häneen sitoutunut jo jonkin aikaa.
Malta AP mielesi! Kaikille ei kehity halua sitoutua lähes tuntemattomaan ihmiseen ja se on mielestäni aivan tervettä. Painostaminen ei ainakaan asiaa auta. Se tapahtuu kyllä sitten kun on oikea aika.
Tuota mä en tajua. Jos tapaillaan, niin sitten tapaillaan vain toisiaan. En suostuisi siihen, että toinen tapailee muita ja on mahdollisesti seksiä muiden kanssa. Etovaa tuollainen.
Eihän meistä kummallakaan ollut seksiä muiden kanssa ja muihin tutustuminenkin jäi melko pian ensitapaamisen jälkeen, molemmilta.
t. Sama
Niin, mutta asiasta ei puhuttu kuin vasta muutaman kuukauden päästä. Itse kyllä haluaisin tuollaisesta sopia heti ja jos toiselle ei tuo käy, niin homma loppuu heti siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia.
Vähän veikkaan, että tuollaisista sarjaseurustelijoista tulee suurimmalle osalle epästabiili kuva. On mullakin yksi kaveri jolle kaikki on heti seurustelua, suhteet vaihtuvat ja heti ollaan täysin rakastuneita ja sitten dramaattinen ero hetken päästä.
Muutenkin typerä kommentti alkaa lällättelemään toiselle monikossa, että hänen parisuhteensa eivät kestä, kun takana on yksi päättynyt suhde ja toinen edelleen jatkuva suhde joka on kestänyt jo 15 vuotta, mikä ei ole mikään lyhyt parisuhde.
Yhtä typerää on lällätellä meille joilla ei ole ollut onnea rakkauselämässä. Oikein hierotaan naamaan, että sä olet vain huono ihminen ja lälläälällää mä olen hyvä, kun pitkä parisuhde! Ei, en ole mikään sarjaseurustelija, mutta muutama seurustelusuhde löytyy tähän 47 vuoden ikään mennessä. Ei kaikki ole yhtä onnekkaita, että löytyy heti oikea tai suhteita on ollut vain pari. Tekee muutenkin aivan helvetin kipeää, kun sitä elämän kestävää rakkautta ei löytynytkään. Kuvittelen meneväni kerran naimisiin ja sen ainoan kerran tuhlasin ihmiseen joka jätti todella kylmästi.
Kukaan ei ole lällättänyt teille. Jos oma parisuhteettomuus ottaa noin koville, ei varmaan kannata kuisata itseään lukemalla seurusteluaiheista ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä tapailu ennen seurustelun aloittamista joku uusi juttu? Ennen vanhaan vaan alettiin olemaan yhdessä eli seurustelemaan.
Missä vaiheessa? Ensi treffeillä? Ekalla satunnaisella kohtaamisella? En usko tähän.
En minäkään ole koskaan käynyt treffeillä tai tapaillut ketään. Jos eka iltana päätyi suutelemaan, niin siitä alettiin seurustelemaan. Joskus seurustelu jäi tosin parin viikon mittaiseksi. Yhden kanssa oli kerrallaan.
Okei. Ehkä tässä on vaan termit eri käytössä. Itse en ajattele minkään yhden illan tai parin viikon säädön olevan seurustelua, vaikka en ole ikinä tapaillut kuin yhtä kerrallaan.
Jep. Huvittavaa, kuinka tässä keskustelussa vähän vanhemmat nostavat itseään vain sillä perusteella, että heille viikonlopun mittainen paneskelu on ollut seurustelua 😂
Meille vanhemmille seksi ei ollut paneskelua vaan rakastelemista. Asenne toisen ihmisen kanssa olemiseen oli siis erilaista. Toiseen oli mielenkiintoista tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet nyt 5+ vuotta yhdessä, alunperin olimme työkavereita. Ensimmäisestä suudelmasta seksiin meni lähes 3kk, ja siitä seurusteluun lähes toiset 3kk. Toki mies oli pitänyt toimintaamme seurusteluna jo ennen minun keskustelunavaustani.
Onko nykyisin todellakin tapana pitää keskustelu siitä, vaihtuuko tapailu seurusteluun? Omituista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia.
Vähän veikkaan, että tuollaisista sarjaseurustelijoista tulee suurimmalle osalle epästabiili kuva. On mullakin yksi kaveri jolle kaikki on heti seurustelua, suhteet vaihtuvat ja heti ollaan täysin rakastuneita ja sitten dramaattinen ero hetken päästä.
Muutenkin typerä kommentti alkaa lällättelemään toiselle monikossa, että hänen parisuhteensa eivät kestä, kun takana on yksi päättynyt suhde ja toinen edelleen jatkuva suhde joka on kestänyt jo 15 vuotta, mikä ei ole mikään lyhyt parisuhde.
Yhtä typerää on lällätellä meille joilla ei ole ollut onnea rakkauselämässä. Oikein hierotaan naamaan, että sä olet vain huono ihminen ja lälläälällää mä olen hyvä, kun pitkä parisuhde! Ei, en ole mikään sarjaseurustelija, mutta muutama seurustelusuhde löytyy tähän 47 vuoden ikään mennessä. Ei kaikki ole yhtä onnekkaita, että löytyy heti oikea tai suhteita on ollut vain pari. Tekee muutenkin aivan helvetin kipeää, kun sitä elämän kestävää rakkautta ei löytynytkään. Kuvittelen meneväni kerran naimisiin ja sen ainoan kerran tuhlasin ihmiseen joka jätti todella kylmästi.
Kukaan ei ole lällättänyt teille. Jos oma parisuhteettomuus ottaa noin koville, ei varmaan kannata kuisata itseään lukemalla seurusteluaiheista ketjua.
Kyllä on lällätelty ja viisasteltu. Kannattaa lukea paremmin. Mulla on yhtälailla oikeus osallistua tähän keskusteluun ja tuoda esille asioita joita ei jotkut selvästi tajua.
Kuulutin kommentillani sitä ettet leimaisi ihmisiä. Teini-ikäisenä on mielestäni normaalia seurustella monesti eikä se tee kenestäkään impulsiivista. Itse tapasin mieheni 21v. ja olin tuolloin jo asunut avioliitossa ja seurustellut kerran vakavammin ennen sitä. Suhde on kestänyt melkein 40 vuotta. Yhtä normaalia on, ettei ole seurustellut kovin monesti ja tapaa vasta vanhemmiten puolisonsa eikä se mitenkään leimaa ihmistä jonkinlaiseksi. Seurustelun aloittaminen suht pian tapaamisesta on mielestäni fiksua, koska kertoohan se voimakkaista tunteista myös toisin kuin epämääräinen tilanne, joka kertoo päinvastaisesta.