Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?
06.07.2026 |
Ollaan nyt tapailtu vapusta lähtien, mutta mies ei halua vielä tehdä seurustelupäätöstä. Itse haluaisin jo seurustella ja kutsua häntä poikaystäväksi. Tuntuu kauhealta odottaa aina vaan.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen puhuu pitkittyneesti tapailusta, niin kyseessä on ihan puhtaasti se, että haluaa panna myös toisten kanssa. Kun käyttää termiä tapailla, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa ja voi vuoropäivin nussia ketä haluaa. Välittämättä siitä että vieressä voi olla ihminen, joka on korviaan myöten ihastunut. Tämän pari kertaa kokeneena, en katsele tällaista pitkittynyttä tapailua enää kenenkään kanssa. Teen alussa selväksi että keskityn yhteen ihmiseen kerrallaan ja odotan samaa vastapuolelta. En odota kihlasormusta, rakkaudentunnustuksia tai minkäänlaista sitoutumista, mutta sen verran kunnioitusta että mun luota ei lähdetä suihkun kautta hoitamaan seuraavaa. Jos tämä ei käy, niin suhteella ei voi olla tulevaisuutta.
Miksi näet tämän vain seksin kautta? Onhan ihmissuhteet muutakin kuin seksiä ja sen normittamista.
Tuo on mustasukkaisuutta.
Eri. Ystäviä voi olla monenlaisia ja molempia sukupuolia, niin itsellänikin on. Mutta romanttinen ihastus, kutsutaan sitä sitten tapailuksi tai seurusteluksi, tarkoittaa minulle sitä, että ei pussata eikä todellakaan harrasteta seksiä muiden kanssa. Jos tämä ei toiselle sovi niin meidän ei tarvitse jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä homma on aina lähtenyt ihastuksesta ja silloin keskitytään vain yhteen. Ja se on molemmille osapuolille aina sopinut.
Nykyajan deittikulttuurissa on monenlaista kiinnostuksen tunteentasoa ennen ihastusta. Deittailun pinnallisuus ja täydellisen kumppanin metsästys on myrkkyä syvempien tunteiden syntymiselle...
AP: Eikös se ole ihan normaalia olla vielä vähän epävarma parin kuukauden jälkeen. Onkos miehesi kertonut tunteistaan, että onko mitään ihastuksen merkkejä vai onko pelkkää tunnelukkoa koko mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuollaisia useiden viikkojen tai jopa kuukausien tapailuja kun pitää muka vielä miettiä ollaanko oikeasti yhdessä vai ei. En olisi katsonut tuollaista touhua vapusta saakka. Itsellä on seurustelut alkaneet erittäin nopeasti. Nykypäivänä on tuota saakelin tapailua vaikka kuinka pitkään ja siksi onkin parempi olla yksin kuin altistaa itsensä jollekin kusipäälle joka ei muka tiedä haluaako seurustella.
En mä kyllä muutamassa viikossa pysty tutustumaan ihmiseen niin syvällisesti, että pystyisin sanomaan haluanko sitoutua häneen vai en.
No, ehkäpä siksi en puhukaan seurusteluista monikossa, vaan on ollut tämä yksi huolella rauhallisen tutustumisen kautta valittu jo liki 30 vuotta.
Siinä taas ylimielinen ääliö joka ei ymmärrä sitä, että kaikki ei löydä teini-ikäisenä sitä ainoaa ja oikeaa! Sitten tullaan oikein hieromaan toisten naamaan asiaa ja lällätellään! Joo onhan tämä tosi kivaa, että on ollut huonoa tuuria rakkauselämässä! Melkein 10 vuoden parisuhteestakin tuli jätetyksi todella rumalla tavalla ja sekös sun mielestä onkin hienoa!
HV!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuollaisia useiden viikkojen tai jopa kuukausien tapailuja kun pitää muka vielä miettiä ollaanko oikeasti yhdessä vai ei. En olisi katsonut tuollaista touhua vapusta saakka. Itsellä on seurustelut alkaneet erittäin nopeasti. Nykypäivänä on tuota saakelin tapailua vaikka kuinka pitkään ja siksi onkin parempi olla yksin kuin altistaa itsensä jollekin kusipäälle joka ei muka tiedä haluaako seurustella.
Juoksisin karkuun tuollaista pakottajaa.
Miksi olet noin yksinkertainen? Ei ole tarvinnut ketään pakottaa seurustelemaan mun kanssa. Mistä edes keksit tuollaista typerää?
Ja millä helvetin oikeudella sä yrität määrätä siitä mitä mä haluan ja mitä en halua? Jos mä en halua pitkiä epämääräisiä tapailuita, niin se on mun valinta eikä kuulu peen vertaa sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes ymmärrä mikä näiden ero on?
M40
Eli et ymmärrä eroa kevyelle tapailulle jossa ei suunnitella tulevaisuutta ollenkaan, vaan tapailukumppanin voi vaihtaa lennosta toiseen vaikka joka ilta. Vietetään aikaa yhdessä jos sattuu olemaan intoa ja aikaa, eikä soitella välttämättä kuulumisia ollenkaan. Ollaan vapaita tapailemaan muitakin. Seurustelussa sitoudutaan toiseen ja tutustutaan paremmin ja puhutaan toiveista ja tulevaisuudesta ja luodaan luottamusta.
Tuossa ollaan jo menossa kiinteää yhteistalouteen.
Näkisin seurustelun astetta keveämmäksi. Ollaan yhdessä, muu ei vielä konkretisoidu.
Siinä mielessä totta, että monihan alkaa seurustella ensimmäisen kerran jo teini-iässä. Harvempi kuitenkaan varmaankaan 16-vuotiaana suunnittelee vielä yhteistaloutta ja tulevaisuutta yhdessä sen pidemmälle.
Seurustelusuhde syvenee sitten ajan kanssa, jos on syventyäkseen. Jotkut voi seurustella vuosikausiakin ennen mitään yhteen muuttoa, mutta voivat silti puhua seurustelusuhteesta ja olla tapailematta muita. Ei ole olemassa mitään yhteistä kaavaa, jonka mukaan kaikkien tulisi edetä, joillekin toinen tuntuu heti oikealta ja toisille ei.
Vierailija kirjoitti:
Voi herranen aika, pitääkö seurustelusta tehdä ihan jokin erillinen päätös? Että nyt on päästy seuraavalle asteelle. Suhde kehittyy luonnostaan.
Mielestäni on molemmille reilua että asia sanotaan erikseen. Selvästikin ihmisillä on tosi erilaisia käsityksiä siitä koska seurustelu alkaa. Olisi kiusallista tulla jonkun yhden baaripusun takia esitellyksi toisen tyttöystävänä, vaikka itsellä ei olisi aikomustakaan tavata uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, mutta mies ei ole sinuun sitoutunut. Kannattaa jättää tuo mies.
Olen jo vanha, aloin oman mieheni kanssa seurustella heti ja kihloihin mentiin kuuden viikon jälkeen tapaamisesta, joka oli tuohonkin aikaan poikkeuksellista, mutta naimisiin mentiin vasta seitsemän vuoden kuluttua. Tytär on pariutumisiässä ja kyllä hänenkin suhteensa ovat muutaman viikon tapailun jälkeen olleet parisuhde ja seurustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä tapailu ennen seurustelun aloittamista joku uusi juttu? Ennen vanhaan vaan alettiin olemaan yhdessä eli seurustelemaan.
Missä vaiheessa? Ensi treffeillä? Ekalla satunnaisella kohtaamisella? En usko tähän.
Minulla ja miehelläni oli täysin satunnainen kohtaaminen rappukäytävässä, kutsuin hänet luokseni odottamaan kaveriaan jonka luokse oli menossa. Juteltiin pitkät tovit, jopa yön yli eikä edes pantu. Seuraavana päivänä mies kysyi, että haluanko seurustella hänen kanssaan. Ei tarvittu mitään tapailua yms. Nyt ollaan oltu kolme vuotta yhdessä.
Ja jos olisi kysynyt samaa multa, olisin vastannut että jestas, jos nyt tutustuttaisiin ensin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei tiedä haluaako edes seurustella, niin hän ei ole järin ihastunut eikä varsinkaan rakastunut. Kannattaa pitää tämä mielessä, ettei satuta itseään turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?
Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi herranen aika, pitääkö seurustelusta tehdä ihan jokin erillinen päätös? Että nyt on päästy seuraavalle asteelle. Suhde kehittyy luonnostaan.
Mielestäni on molemmille reilua että asia sanotaan erikseen. Selvästikin ihmisillä on tosi erilaisia käsityksiä siitä koska seurustelu alkaa. Olisi kiusallista tulla jonkun yhden baaripusun takia esitellyksi toisen tyttöystävänä, vaikka itsellä ei olisi aikomustakaan tavata uudestaan.
No näitähän sattuu ja kuulee, että toinen alkaa esitellä toisen tyttö- tai poikaystäväkseen ja toiselle se on sitten kauhistus, kun ei ole ollenkaan vielä ajatellut, että tässä tosissaan seurustellaan. Eli kyllä joku saattaa sen yhden pusunkin ottaa vakavasti ja tulee väärinymmärryksiä. Totta on, että reilua olisi asia sopia ensin yhdessä, siihen tyyliin kun joskus ennen kysyttiin, että aletaaks oleen.. Nyt sen voi muotoilla vaikka että, seurustellaanko me?
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä tapailu ennen seurustelun aloittamista joku uusi juttu? Ennen vanhaan vaan alettiin olemaan yhdessä eli seurustelemaan.
Näin meillä ainakin kävi. Muutettiin parin kuukauden päästä yhteen ja mentiin kihloihin. Vuoden päästä mentiin naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Enkä minä ymmärrä vieläkään että koska se seurustelu näillä "ei mitään tapailua, seurustelu alkaa heti"-ihmisillä oikeasti alkaa. Tindermatchista? Siitä kun toinen jossain kuppilassa pyytää numeroa, ja toinen sen antaa? Vai kun toinen kysyy kahville?
Sekava kuvio mielestäni. Lähtisin juoksemaan, jos joku mies alkaisi selittää vastaan tulleelle tutulleen ekoilla treffeillä ravintolassa että tässä on Tiia, me seurustellaan. :D
No omien sanojensa mukaan monilla alkaa jo ensisuudelmasta. Ja sekin on seurustelua heidän mukaansa jos lähdetään baarista jatkoille. Yhden vuorokauden mittainen seurustelusuhdetta, mutta seurustelua kumminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Asia on kyllä ihan päinvastoin eli ne, jotka ovat alusta asti olleet tosissaan rakastuneita, ovat näitä pitkien suhteiden ihmisiä. Omakin suhde on kestänyt melkein 40 vuotta. Rakkaus ilmenee haluna sitoutua, varsinkin miehillä. Näin se vain tuppaa olemaan, että rakastunut mies haluaa sitoutumisella varmistaa, ettei haluttu nainen mene muille. Evoluution tuomaa ajattelua kenties. Halu sitoutua näkyy myös pyrkimyksenä miellyttää monin tavoin, sitä ei ole kuukausia jatkuva roikottaminen eli itse kyllä tulkitsen sen tarkoittavan, että suhteesta ei tule milloinkaan oikeaa ja rakkaudellista parisuhdetta. Näitä on nähty, monesti naiset, joiden avioliitto osoittautuu onnettomaksi, aloittavat suhteen epämääräisellä venkoilulla miehen puolelta. Olisi kannattanut jättää homma sikseen jo heti aluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.
Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.
Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.
Onpa lapsellista leimaamista. Et ole kovin hyvä esimerkki menetelmäsi kestävyydestä, kun kerran suhteesi eivät ole kestäneet. Kun molemmat ovat epävarmoja jopa seurustelun aloittamisesta, ei suhteen jatkokaan kovin varmalla pohjalla liene kuten suhteesi lyhyet kestot kertovat - voisinhan minäkin tällaisen lapsellisen yleistyksen laatia.
Kun ikää on 45 vuotta on hyvin vaikea ujuttaa siihen kovin montaa pitkää parisuhdetta. Kuten taisit tuossa ylempänä itsekin todeta, kaikki me emme kohtaa sitä oikeaa teini-iässä ja toisaalta on melko luonnollista, että ensimmäinen parisuhde ei kestä, koska yleensä sillon molemmat yhteiselon lisäksi hahmottelevat vielä sitä mitä haluavat tulevaisuudestaan ja lopulta kumpikin haluaa erilaisia asioita.
Ehkä olen vanhanaikainen, mutta mielestäni tapailu on sitä, että jutellaan ja tutustutaan. Kun fyysinen kontakti tulee mukaan (pussailu ja muu nuhjaaminen) niin kyseessä seurustelu.
Aika ei määritä termejä vaan se kuinka läheisiä ollaan. Me muutettiin miehen kanssa yhteen alle kuukausi tapaamisesta ja lapsi oli tulollaan siitä toisen kuukauden päästä. Mutta oltiin molemmat tavatessamme yli kolmenkymmenen ja tiedettiin mitä haluttiin. Varmaan, jos olisin ollut vähän päälle parikymppinen olis pohdituttanut enemmän, eikä uskaltanut luottaa omiin tai toisen tunteisiin ja sitte ollut varovaisempi. Onneks ei, nimim. vajaa kymmenen vuotta ja kaks lasta myöhemmin :)
Mä päätin 6-vuotiaana samanikäisen tytön kaa joka oli niin kaunis ja ihana että oksat pois, et meistä tulee pari. Hengailtiin sit yhdessä ja vuodet vierivät. 18-vuotiaina saatiin sit kuningasidea et mennään maistraatissa salaa naimisiin. Elämä on ollutkin hiton mageeta hänen kanssaan. Siis aivan parasta:) Kymmenettä hääpäivää odotellessa..
M27