Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?
06.07.2026 |
Ollaan nyt tapailtu vapusta lähtien, mutta mies ei halua vielä tehdä seurustelupäätöstä. Itse haluaisin jo seurustella ja kutsua häntä poikaystäväksi. Tuntuu kauhealta odottaa aina vaan.
Kommentit (462)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Minä olen 47v ja jos mua mies pettäisi, niin helvetti olisi irti. Mies ei todellakaan pääsisi helpolla, että tuollaisen paskan tempun teki.
Parempi pysyä yksin koska miehet ovat suurin osa kusipäitä.
Ei mies mielestäni helpolla päässyt, hän tunsi suurta syyllisyyttä. Ja minäkin tunsin, mutta en varmastikaan yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Minä olen 47v ja jos mua mies pettäisi, niin helvetti olisi irti. Mies ei todellakaan pääsisi helpolla, että tuollaisen paskan tempun teki.
Parempi pysyä yksin koska miehet ovat suurin osa kusipäitä.
Ei mies mielestäni helpolla päässyt, hän tunsi suurta syyllisyyttä. Ja minäkin tunsin, mutta en varmastikaan yhtä paljon.
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi. Helvetillä tarkoitin sitä, että mies saisi kyllä kuulla kunniansa ja kertoisin kaikille minkä paskan tempun mies teki. Sietääki tuntea syyllisyyttä pettämisestä ja mitään sääliä tuollaiset ihmiset ei tarvitse, kun nyt vähän syyllisyyttä tuntee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
??
Mihin tämä nyt liittyy? Projisoitko jotain omaa kokemustasi vai mitä ihmettä..?
Joku täällä kertoi tavanneensa miehen työpaikalla ja ihastumiseen oli mennyt monta vuotta. Et sitten ollut sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Minä olen 47v ja jos mua mies pettäisi, niin helvetti olisi irti. Mies ei todellakaan pääsisi helpolla, että tuollaisen paskan tempun teki.
Parempi pysyä yksin koska miehet ovat suurin osa kusipäitä.
Ei mies mielestäni helpolla päässyt, hän tunsi suurta syyllisyyttä. Ja minäkin tunsin, mutta en varmastikaan yhtä paljon.
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi. Helvetillä tarkoitin sitä, että mies saisi kyllä kuulla kunniansa ja kertoisin kaikille minkä paskan tempun mies teki. Sietääki tuntea syyllisyyttä pettämisestä ja mitään sääliä tuollaiset ihmiset ei tarvitse, kun nyt vähän syyllisyyttä tuntee!
Kyllähän mekin kerrotiiin kaikille miten kävi eikä petetyksi joutuneenkaan sitä kannata salata. Sehän on fakta ja siitä koituva petettyyn kohdistuva empatia voi olla surutyössä avuksi. On normaalia olla vihainen, surullinen ja sillä tavalla päästä eteenpåin. Oli tuo avovaimokin sitä mutta kypsällä tavalla. Vaikka oli vasta 19v. eli mua pari vuotta nuorempi.
Vapusta on kaksi kuukautta ja seitsemän päivää. Itse lopettaisin seurustelun tilanteessasi ja etsisin jonkun, joka on minuun ihastunut. Jos siis olette jo tapailleet ihan säännöllisesti eikä vain tyyliin kerran kuussa. Toisaalta myös jälkimmäisessä tapauksessa voidaan kysyä onko mies oikeasti kiinnostunut, kun kerran ajan viettäminen yhdessä ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Minä olen 47v ja jos mua mies pettäisi, niin helvetti olisi irti. Mies ei todellakaan pääsisi helpolla, että tuollaisen paskan tempun teki.
Parempi pysyä yksin koska miehet ovat suurin osa kusipäitä.
Ei mies mielestäni helpolla päässyt, hän tunsi suurta syyllisyyttä. Ja minäkin tunsin, mutta en varmastikaan yhtä paljon.
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi. Helvetillä tarkoitin sitä, että mies saisi kyllä kuulla kunniansa ja kertoisin kaikille minkä paskan tempun mies teki. Sietääki tuntea syyllisyyttä pettämisestä ja mitään sääliä tuollaiset ihmiset ei tarvitse, kun nyt vähän syyllisyyttä tuntee!
Kyllähän mekin kerrotiiin kaikille miten kävi eikä petetyksi joutuneenkaan sitä kannata salata. Sehän on fakta ja siitä koituva petettyyn kohdistuva empatia voi olla surutyössä avuksi. On normaalia olla vihainen, surullinen ja sillä tavalla päästä eteenpåin. Oli tuo avovaimokin sitä mutta kypsällä tavalla. Vaikka oli vasta 19v. eli mua pari vuotta nuorempi.
Noin nuorena aloitetun suhteen katkeaminen ei varmaankaan järisytä lähipiiriä niin paljoa, että noiden nuorten olisi tarvinnut kokea siitä hirveästi häpeää tai epäonnistumista. Toisen rooli omassa elämässä ei myöskään ollut niin vakiintunut kuin vaikkapa lapsiperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Minä olen 47v ja jos mua mies pettäisi, niin helvetti olisi irti. Mies ei todellakaan pääsisi helpolla, että tuollaisen paskan tempun teki.
Parempi pysyä yksin koska miehet ovat suurin osa kusipäitä.
Ei mies mielestäni helpolla päässyt, hän tunsi suurta syyllisyyttä. Ja minäkin tunsin, mutta en varmastikaan yhtä paljon.
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi. Helvetillä tarkoitin sitä, että mies saisi kyllä kuulla kunniansa ja kertoisin kaikille minkä paskan tempun mies teki. Sietääki tuntea syyllisyyttä pettämisestä ja mitään sääliä tuollaiset ihmiset ei tarvitse, kun nyt vähän syyllisyyttä tuntee!
Kyllähän mekin kerrotiiin kaikille miten kävi eikä petetyksi joutuneenkaan sitä kannata salata. Sehän on fakta ja siitä koituva petettyyn kohdistuva empatia voi olla surutyössä avuksi. On normaalia olla vihainen, surullinen ja sillä tavalla päästä eteenpåin. Oli tuo avovaimokin sitä mutta kypsällä tavalla. Vaikka oli vasta 19v. eli mua pari vuotta nuorempi.
Noin nuorena aloitetun suhteen katkeaminen ei varmaankaan järisytä lähipiiriä niin paljoa, että noiden nuorten olisi tarvinnut kokea siitä hirveästi häpeää tai epäonnistumista. Toisen rooli omassa elämässä ei myöskään ollut niin vakiintunut kuin vaikkapa lapsiperheessä.
Kyllä, mutta noin nuorille senon todella pitkä suhde ja nuorena sydänsurut ovat erityisen raskaita, koska niistä selviämisestä ei vielä ole kokemusta. Olin itse noin vuosi ennen mieheni tapaamista joutunut jättämään oman avomieheni ja ensirakkauteni, joten oli tuoreessa muistissa miten kipeää teki. Hirvittävä tunne. Ja siitä toipuminen tuntui ikuisuudelta, vaihdoin mm. kaveripiiriä ja muutin, ettei enää tarvitsisi nähdä ketäännasiaan liittyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Minä olen 47v ja jos mua mies pettäisi, niin helvetti olisi irti. Mies ei todellakaan pääsisi helpolla, että tuollaisen paskan tempun teki.
Parempi pysyä yksin koska miehet ovat suurin osa kusipäitä.
Ei mies mielestäni helpolla päässyt, hän tunsi suurta syyllisyyttä. Ja minäkin tunsin, mutta en varmastikaan yhtä paljon.
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi. Helvetillä tarkoitin sitä, että mies saisi kyllä kuulla kunniansa ja kertoisin kaikille minkä paskan tempun mies teki. Sietääki tuntea syyllisyyttä pettämisestä ja mitään sääliä tuollaiset ihmiset ei tarvitse, kun nyt vähän syyllisyyttä tuntee!
Kyllähän mekin kerrotiiin kaikille miten kävi eikä petetyksi joutuneenkaan sitä kannata salata. Sehän on fakta ja siitä koituva petettyyn kohdistuva empatia voi olla surutyössä avuksi. On normaalia olla vihainen, surullinen ja sillä tavalla päästä eteenpåin. Oli tuo avovaimokin sitä mutta kypsällä tavalla. Vaikka oli vasta 19v. eli mua pari vuotta nuorempi.
Noin nuorena aloitetun suhteen katkeaminen ei varmaankaan järisytä lähipiiriä niin paljoa, että noiden nuorten olisi tarvinnut kokea siitä hirveästi häpeää tai epäonnistumista. Toisen rooli omassa elämässä ei myöskään ollut niin vakiintunut kuin vaikkapa lapsiperheessä.
Kyllä, mutta noin nuorille senon todella pitkä suhde ja nuorena sydänsurut ovat erityisen raskaita, koska niistä selviämisestä ei vielä ole kokemusta. Olin itse noin vuosi ennen mieheni tapaamista joutunut jättämään oman avomieheni ja ensirakkauteni, joten oli tuoreessa muistissa miten kipeää teki. Hirvittävä tunne. Ja siitä toipuminen tuntui ikuisuudelta, vaihdoin mm. kaveripiiriä ja muutin, ettei enää tarvitsisi nähdä ketäännasiaan liittyviä.
Mä tulin julmasti ja kylmästi jätetyksi 44-vuotiaana ja kyllä se oli musertavaa. Ei ikä siinä mitään auta, jos sydän särjetään. Noita haavoja parantelen edelleen yli kolme vuotta myöhemmin. Olen ollut todella syvissä vesissä. En enää usko pätkääkään rakkauteen tai parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
Olen ihan eri tyyppi kuin tuo, jolle kysymyksesi suuntaat, mutta jos toinen on varattu, niin noinhan se tavallaan menee. Eli se joka jättää puolisonsa ottaa riskin, ettei orastava ihastus kannakaan suhteeseen asti.
Oma suhteeni alkoi yhden yön suhteesta eli pettämisestä, jonka tosin mies heti avovaimolleen kertoi. Tämän jälkeen tapailimme tiiviisti pari viikkoa ja mies jätti avovaimonsa. Olimme tosi nuoria, parikymppisiä, mutta he olivat seurustelleet nelisen vuotta vakaasti. Mies otti riskin, koska olisi voinut käydä niin, että meidän suhteemme ei loppujen lopuksi toimkaan. Mutta on se jo toiminut melkein 40 vuotta.
Itse en ole helposti rakastuvaa tyyppiä. Tuossa joku edeltävä kommentti oli kysymys siitä, mikä vieraassa ihmisessä herättää ihastuksen. Jos mietin tätä miestäni, niin se oli ulkonäkö ja fiilis mikä hänestä lähti. Kaikki kosketukset tuntuivat oikealta ja ne tuntuivat mahanpohjassa asti. Lisäksi hän oli kiinnostunut samanlaisesta musiikista ja asioista kuin itse olen, hänen ammattinsa ja opiskelunsa olivat myös mielestäni hienoja. Seuraavien päivien aikana tuli myös muita asioita esille, joiden perusteella olemme täydellinen match - sellaista ei itselläni ollut vielä sattunut, mutta mieheni avovaimo oli hyvin lähellä. Eli todella hyvä ja antoisa suhde päättyi. Ei se aina niin ole, että edeltävässä suhteessa olisi jotain isoa vikaa. Aina voi tavata vielä sopivamman.
Nyt on tuo avovaimokin ollut yli 25 vuotta kestäneessä avioliitossa uuden kumppanin kanssa ja olemme ystäviä. Ihailin kovasti tuota naista, kun hän oli jo niin nuorena niin kypsä ja otti eron niin kypsästi surren, mutta syyttämättä minua tai miestäkään siitä miten kävi. En olisi pystynyt samaan tuohon aikaan. Nykyisin pystyn jos noin kävisi minulle, olen siitä lähes sataprosenttisen varma.
Minä olen 47v ja jos mua mies pettäisi, niin helvetti olisi irti. Mies ei todellakaan pääsisi helpolla, että tuollaisen paskan tempun teki.
Parempi pysyä yksin koska miehet ovat suurin osa kusipäitä.
Ei mies mielestäni helpolla päässyt, hän tunsi suurta syyllisyyttä. Ja minäkin tunsin, mutta en varmastikaan yhtä paljon.
Et sitten ymmärtänyt lukemaasi. Helvetillä tarkoitin sitä, että mies saisi kyllä kuulla kunniansa ja kertoisin kaikille minkä paskan tempun mies teki. Sietääki tuntea syyllisyyttä pettämisestä ja mitään sääliä tuollaiset ihmiset ei tarvitse, kun nyt vähän syyllisyyttä tuntee!
Kyllähän mekin kerrotiiin kaikille miten kävi eikä petetyksi joutuneenkaan sitä kannata salata. Sehän on fakta ja siitä koituva petettyyn kohdistuva empatia voi olla surutyössä avuksi. On normaalia olla vihainen, surullinen ja sillä tavalla päästä eteenpåin. Oli tuo avovaimokin sitä mutta kypsällä tavalla. Vaikka oli vasta 19v. eli mua pari vuotta nuorempi.
Noin nuorena aloitetun suhteen katkeaminen ei varmaankaan järisytä lähipiiriä niin paljoa, että noiden nuorten olisi tarvinnut kokea siitä hirveästi häpeää tai epäonnistumista. Toisen rooli omassa elämässä ei myöskään ollut niin vakiintunut kuin vaikkapa lapsiperheessä.
Kyllä, mutta noin nuorille senon todella pitkä suhde ja nuorena sydänsurut ovat erityisen raskaita, koska niistä selviämisestä ei vielä ole kokemusta. Olin itse noin vuosi ennen mieheni tapaamista joutunut jättämään oman avomieheni ja ensirakkauteni, joten oli tuoreessa muistissa miten kipeää teki. Hirvittävä tunne. Ja siitä toipuminen tuntui ikuisuudelta, vaihdoin mm. kaveripiiriä ja muutin, ettei enää tarvitsisi nähdä ketäännasiaan liittyviä.
Mä tulin julmasti ja kylmästi jätetyksi 44-vuotiaana ja kyllä se oli musertavaa. Ei ikä siinä mitään auta, jos sydän särjetään. Noita haavoja parantelen edelleen yli kolme vuotta myöhemmin. Olen ollut todella syvissä vesissä. En enää usko pätkääkään rakkauteen tai parisuhteeseen.
Uskon sen. Senon kiintymyssuhdetrauma ja on todella olemassa erityisen julmia tapoja pettää ja jättää toinen ihminen. Se on mielestäni yksi pahimpia, että kerrottaan, ettei koskaan rakastanut ja että ei olisi lapsiakaan halunnut.
Kannatan ehdottomasti sitä, että eron syy kerrotaan muille rehellisesti. Esim. pettäjän häpeää ei tarvitse kantaa. Toki mehustelematta ja asiallisesti. Se auttaa asian käsittelemisessä.
Olet siinäkin oikeassa, että kaikki eivät koskaan toivu suhteen päättymisestä eivätkä edes halua toipua.
Kaikkea hyvää sinulle toivon elämääsi. Hyviä ihmisiä, ystäviä, mukavaa tekemistä. Ja rentouttavaa kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä tuosta 19v. ihnisen kypsyydestä. Hänellä on selkeästi turvallinen kiintynyssuhdemalli, oma taustani on turvattomampi. Siksi hän selvisi tärskystä niin hyvin, vaikka oli niin nuori. Mitä enemmän turvattomuutta, sitä vaikeampi on toipua ja luottaa uudellleen - tai pikemminkin erottaa luotettavat ihmiset epäluotettavista.
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuosta 19v. ihnisen kypsyydestä. Hänellä on selkeästi turvallinen kiintynyssuhdemalli, oma taustani on turvattomampi. Siksi hän selvisi tärskystä niin hyvin, vaikka oli niin nuori. Mitä enemmän turvattomuutta, sitä vaikeampi on toipua ja luottaa uudellleen - tai pikemminkin erottaa luotettavat ihmiset epäluotettavista.
Älä oleta. Ei ole ollut mulla turvattomuutta ja silti julma jättäminen sattui aivan helvetisti. Melkoisen oikoen nyt teet päätelmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä tuosta 19v. ihnisen kypsyydestä. Hänellä on selkeästi turvallinen kiintynyssuhdemalli, oma taustani on turvattomampi. Siksi hän selvisi tärskystä niin hyvin, vaikka oli niin nuori. Mitä enemmän turvattomuutta, sitä vaikeampi on toipua ja luottaa uudellleen - tai pikemminkin erottaa luotettavat ihmiset epäluotettavista.
Älä oleta. Ei ole ollut mulla turvattomuutta ja silti julma jättäminen sattui aivan helvetisti. Melkoisen oikoen nyt teet päätelmiä.
En kirjoittanut sinusta, vaan yleisesti. Airmmin kirjoitin jo, että turvallinen kiintymyssuhdemalli voi myös muuttua turvattomaksi kiintymyssuhdetrauman seurauksena.
Nyt ei aleta yksinkertaistamaan liikaa tätäkään asiaa eli mainitsen myös sen, että erosta toipumiseen vaikuttavat myös monet
muutkin asiat kuin kiintynyssuhdemalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
??
Mihin tämä nyt liittyy? Projisoitko jotain omaa kokemustasi vai mitä ihmettä..?
Joku täällä kertoi tavanneensa miehen työpaikalla ja ihastumiseen oli mennyt monta vuotta. Et sitten ollut sinä?
eikö se tarkoittanut sitä, että nimenomaan monta vuotta meni ennen kuin oli mitään tapailemista tai mitään muutakaan kuin työkaveruutta. Toinen oli varattu niin ei herännyt mitään ihastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole ulkoista miestyyppiä ollenkaan. On ollut pitkää ja lyhyttä, vaaleaa ja tummaa. Huoliteltua ja erähenkistä. Urheilullista ja dad-bodya. 5 viritystä koko elämän aikana ja kaikki ihan eri muotista ulkoisesti.
Mihin voisin ihastua ensimmäisellä tapaamisella kun jutellaan harrastuksista, perheestä ja työstä?
Joku on loukkaantunut siitä että ulkonäköä esitetään yhtenä tekijänä kun ei sillä kuulemma ole mitään merkitystä. Mikä se konkretia sitten on mihin ihastuu täysin uudessa tuttavuudessa?
Ei jumalauta sä olet tyhmä. Edelleen jankutat tuosta ulkonäöstä eikä vain mene millään jakeluun. Miten sä oikeasti pärjäät elämässä ja töissä, kun olet noin helvetin tyhmä?!
Miksi et sinä viisauttasi vastaa kysymykseen? Mihin konkreettisesti ihastutaan ihmisessä jonka on tuntenut muutaman tunnin?
Asiaan on vastattu jo moneen kertaan, mutta ei vain mene jakeluun. Ei me muut voida sille mitään, että sä olet tyhmä ja ihmisillä pelaava testailija joka tarvitsee muka kuukausia, että voi ihastua. Et edes ymmärrä miten kuvottavaa sun testailusi on! Olet sairas tyyppi, Normaali ihminen ei ala edes tapailla ketään, jos ei ole tästä mitenkään kiinnostunut.
Jakeluun ei myöskään näytä menevän se, että ei kaikki ihastumiset alkaa jollakin vi tun tindertreffeillä. Ihmisiä tavataan muuallakin vi tun ääliö!
ensinnäkin en ole testaillut ketään ja toiseksi tunsin hyvinkin tämän pitkäaikaisen siippani ennen kuin tuli sitä "ihastusta".
Mun väitteeni on, ettei niillä ensimmäisillä tinder treffeillä tarvitse ihastua, eikä vielä toisillakaan, jotta suhteesta voisi kehittyä jotain. Sinä koet toisin, niin sinä varmaan osaat kertoa mihin siinä ensimmäisillä tai toisilla tinder treffeillä sitten pitää ihastua, mikä ei voisi tulla esille vasta syvemmän tutustumisen myötä.
Minä en todellakaan ihastu nopeasti, menihän puolisooni ihastumisessakin monen vuoden lähes päivittäinen tapaaminen.
Sinä veit toiselta naiselta miehen, vaikket ollut alkuun edes ihastunut?
??
Mihin tämä nyt liittyy? Projisoitko jotain omaa kokemustasi vai mitä ihmettä..?
Joku täällä kertoi tavanneensa miehen työpaikalla ja ihastumiseen oli mennyt monta vuotta. Et sitten ollut sinä?
eikö se tarkoittanut sitä, että nimenomaan monta vuotta meni ennen kuin oli mitään tapailemista tai mitään muutakaan kuin työkaveruutta. Toinen oli varattu niin ei herännyt mitään ihastuksia.
Niin eihän kukaan koskaan ikinä ole ihastunut tai rakastunut varattuun eikä varattu ole koskaan ikinä ihastunut tai rakastunut toiseen.
Vastenmielinen tuo joka lässyttää miten nykyisen miehensä kanssa pettivät nuorta naista. Kovasti selittelee ja lässyttää, mutta kamala teko on silti eikä se miksikään muutu.
Jos mieheni pettäisi minua niin jatkaisin elämääni ilman häntä. Siinäpä se. Toisen päähän ei pääse tekemään päätöksiä hänen puolestaan, se on viisainta hyväksyä.
Nytkö tämä keskustelu tyrehtyi?
Vierailija kirjoitti:
Nytkö tämä keskustelu tyrehtyi?
Miksi pitäisi jatkuakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nytkö tämä keskustelu tyrehtyi?
Miksi pitäisi jatkuakaan?
Ei tartte kahteen kertaan laittaa samaa kommenttia.
En ole ikinä kenenkään kanssa sopinut mistään seurustelun alkamisesta. Aiemmat suhteet 5 ja 2 vuotta, nykyinen 15 vuotta.