Huonot välit lapsen puolisoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena. 

Ei toki olekaan samanlainen ydinperhe, vaan jokainen muodostaa oman perheensä. Välillä silti pohdin, miltä se muista tuntuu, kun oma lapsi tulee ilman puolisoaan kylään ja emme tunne tätä puolisoa kuin etäisesti. Aikoinaan oli ihan tavallista, että sukulaiset tapasivat toisiaan porukalla ilman, että oli mitään ohjelmaakaan suunniteltu ja itsekin sain hyvin läheisen vastaanoton mieheni perheestä.

No kutsu koko lapsesi perhe käymään tai kysy saisitko mennä heillä käymään. Tutustu siihen hänen puolisoonsa. Kaikkien kanssa ei voi olla ystävää, mutta tuntea voi silti.

Yritetty on, muttei ole onnistunut. Välimme ovat hyvin muodolliset, jopa kaupassa asioiminen on vapaampaa kuin lapsen puolison kanssa yhdessä kahvipöydässä oleminen. Ilmeisen vähän puhuttu aihe.

Jos miniä näin päättää niin sitten se on just niin. Voit silti jakaa omaa rakkauttasi heille. Kenelläkään ei ole oikeutta toisen lapsiin, ehkäpä sinun täytyy vähän tutkailla missä voisi olla vika ennen kuin miniä päästää sinut lähemmäs itseään ja lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö riitä, että tyttärellä on hyvät välit puolisoonsa?

Jotkut isoäidit tuntuvat kuvittelevan, että poikansa lapset ovat heidän lapsiaan. Näin ei ole. Omat lapset kasvoivat jo, naisen pitää keksiä itselleen tämän jälkeen muuta tekemistä kuin lastenlasten ryöstely.

Vierailija kirjoitti:

Ne on nämä nykyiset miniät usein itserakkaita , " tärkeitä" ja viisaampia omasta mielestään

Niin vai kuvitteletko sinä olevasi? Kyseessä on naisen lapset, ja hänellä on täysi oikeus äitiyteen, mitä eivät keinoemot häiritse. Erityisesti jos asenne on tällainen, miniää vihaava ja tämän oikeuksia sekä äitiyttä vähättelevä, ei mikään ihme ettet ole tervetullut tämän tai lastenlasten elämään.

Ei ole enaa minkaanlaisia valeja eika tule lapsen puolisoon. Jai kiinni huumeidenkaytosta.  Madatkoon vaikka.... 

Minä inhosin niitä anopin pakkokahvitteluja ja -dinnereitä. Olen kasvissyöjä ja laktoosi-intolerantikko, eikä sitä siis ikinä kyetty huomioimaan ja pöytäkeskustelu keskittyi Biafran nälkäänäkeviin ja nälvintään. Pahimmillaan anoppi valehteli kerman olevan laktoositonta ja seurauksena oli jäätävät vatsakivut kotimatkalla.

Eiköhän tuo ole aika tavallista. Kohteliasta ja etäistä. Riittää pitkälle.

Sisäännaidut sukulaiset saa ns kaupan päälle.

Ap, todennäkösesti teillä ei vaan kemiat matsaa. Ja esm työkavereina niin ette olisi toistenne eka valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Jos on sen ikäinen, että lapsella on "puoliso", osaa varmaan ratkaista tällaiset asiat itse.

Ikä ei takaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsillasi on nyt oma elämä jos kerran ovat aikuisia ja puoliskokin löytyy. Sinun kannattaa nyt vain oppia päästämään irti sen verran että hyväksyt olevasi yksi perheenjäsen muiden joukossa. Se heidän lapsuutensa ydinperhe on jo lakannut olemasta. Ja jos et halua lastenlasten olevan etäisiä tai välien kärsivän lastesi kanssa, niin kannattaisi kiltisti opetella olemaan väleissä myös miniän/vävyn kanssa.

Kerrotko miten toi tehdään? Olla väleissä? Kun ko henkilö ei halua tavata meitä? Kaksi kertaa on nähty, yhteensä noin 25min. Et tuskin siinä ajassa olemme ehtineet ainakaan tehdä mitään ilkeää hänelle? Enkä kyllä tiedä sanoneenikaan, kun olen käytännössä kätellyt, kertonut nimeni ja kysynyt mitä kuuluu. Mutta missään tapauksessa ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssa. Lapsi käy silloin tällöin. Kahden muun lapsen kumppanit viettää meidän kanssa aikaa jopa ilman sitä meidän lasta, että ihan hirviö anoppilana he eivät tätä paikkaa pidä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö riitä, että tyttärellä on hyvät välit puolisoonsa?

Jotkut isoäidit tuntuvat kuvittelevan, että poikansa lapset ovat heidän lapsiaan. Näin ei ole. Omat lapset kasvoivat jo, naisen pitää keksiä itselleen tämän jälkeen muuta tekemistä kuin lastenlasten ryöstely.

En näe tuota lastenlasten ryöstelyksi.

Minulla ei lapsenlapsia ole eikä varmaan tulekaan, mutta olen nähnyt, miten tärkeitä lapsenlapset ovat monelle naiselle.

On surullista, jos välit katkeavat kokonaan lastenlasten synnyttyä. Olen nähnyt sellaistakin. Henkilökemiat eivät ole toimineet, ei ole osattu puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa mitään, kun et kerro tarkemmin mistä on kyse.

Jos sun on vaikea vastata esitettyihin kysymyksiin tai ne eivät koske sinua, ei ole tarpeen postata mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö riitä, että tyttärellä on hyvät välit puolisoonsa?

Jotkut isoäidit tuntuvat kuvittelevan, että poikansa lapset ovat heidän lapsiaan. Näin ei ole. Omat lapset kasvoivat jo, naisen pitää keksiä itselleen tämän jälkeen muuta tekemistä kuin lastenlasten ryöstely.

En näe tuota lastenlasten ryöstelyksi.

 

Minulla ei lapsenlapsia ole eikä varmaan tulekaan, mutta olen nähnyt, miten tärkeitä lapsenlapset ovat monelle naiselle.

 

On surullista, jos välit katkeavat kokonaan lastenlasten synnyttyä. Olen nähnyt sellaistakin. Henkilökemiat eivät ole toimineet, ei ole osattu puhua.

Jos ne on tärkeitä, pitää osata käyttäytyä. Ne lapsenlapset kun ovat ensisijaisesti vanhempiensa lapsia. Jos sitä osaa kunnioittaa ja osaa käyttäytyä asiallisesti, ne välit harvemmin kokonaan katkeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsillasi on nyt oma elämä jos kerran ovat aikuisia ja puoliskokin löytyy. Sinun kannattaa nyt vain oppia päästämään irti sen verran että hyväksyt olevasi yksi perheenjäsen muiden joukossa. Se heidän lapsuutensa ydinperhe on jo lakannut olemasta. Ja jos et halua lastenlasten olevan etäisiä tai välien kärsivän lastesi kanssa, niin kannattaisi kiltisti opetella olemaan väleissä myös miniän/vävyn kanssa.

Kerrotko miten toi tehdään? Olla väleissä? Kun ko henkilö ei halua tavata meitä? Kaksi kertaa on nähty, yhteensä noin 25min. Et tuskin siinä ajassa olemme ehtineet ainakaan tehdä mitään ilkeää hänelle? Enkä kyllä tiedä sanoneenikaan, kun olen käytännössä kätellyt, kertonut nimeni ja kysynyt mitä kuuluu. Mutta missään tapauksessa ei halua olla missään tekemisissä meidän kanssa. Lapsi käy silloin tällöin. Kahden muun lapsen kumppanit viettää meidän kanssa aikaa jopa ilman sitä meidän lasta, että ihan hirviö anoppilana he eivät tätä paikkaa pidä.

Huonosti kasvatettu ihminen, jolla ei ole mitään tapoja hän on. Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsillasi on nyt oma elämä jos kerran ovat aikuisia ja puoliskokin löytyy. Sinun kannattaa nyt vain oppia päästämään irti sen verran että hyväksyt olevasi yksi perheenjäsen muiden joukossa. Se heidän lapsuutensa ydinperhe on jo lakannut olemasta. Ja jos et halua lastenlasten olevan etäisiä tai välien kärsivän lastesi kanssa, niin kannattaisi kiltisti opetella olemaan väleissä myös miniän/vävyn kanssa.

Entä miniän/vävyn? Tarvitseeko hänen opetella mitään?

Ymmärrät varmaan ettei sinun ns perheesi ole sen tärkeämpi kuin lapsesi puolison lapsuudenperhe? Näin ollen ette voi olla enää ydinperhe siinä muodossa mitä se ennen oli. Lapsesi on muodostanut oman ydinperheen, ja hänen sekä puolisonsa lapsuudenperheet ovat osa sitä vain laajennetussa mielessä. On kohtuutonta ajatella, että he viettäisivät juhlapyhät ja muut merkkipäivät automaattisesti sinun puoleisen suvun seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsillasi on nyt oma elämä jos kerran ovat aikuisia ja puoliskokin löytyy. Sinun kannattaa nyt vain oppia päästämään irti sen verran että hyväksyt olevasi yksi perheenjäsen muiden joukossa. Se heidän lapsuutensa ydinperhe on jo lakannut olemasta. Ja jos et halua lastenlasten olevan etäisiä tai välien kärsivän lastesi kanssa, niin kannattaisi kiltisti opetella olemaan väleissä myös miniän/vävyn kanssa.

Entä miniän/vävyn? Tarvitseeko hänen opetella mitään?

Ei miksi pitäisi? Kukin hoitaa oman sukunsa.

Nykyään täysin randomihmiset ovat paljon helpompia kuin omat sukulaiset. 

Ihmissuhteet on mitä on. Meitä on moneksi. Keskity tekemään omasta elämästäsi mahdollisimman hyvä ja iloitse, jos toisten lasten puolisoihin on mutkattomammat välit. 

Ole kuitenkin ystävällinen ja ajattele positiivisesti, se kantaa kyllä hedelmää, suhteessa vetäytyvämpäänkin lapsesi puolisoon. 

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena. 

Puolíso on lapsesi puoliso ja valinta. Sinulla ei ole häneen mitään sananvaltaa. Ei ole pakko olla vittumainen anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena. 

Puolíso on lapsesi puoliso ja valinta. Sinulla ei ole häneen mitään sananvaltaa. Ei ole pakko olla vittumainen anoppi.

Tällaisia kommentteja näkee täällä silloin tällöin, lienevätkö kaikki sinun kirjoittamiasi vai onko teitä enemmänkin? Normaalit ihmiset haluavat tulla juttuun puolisonsa lähipiirin kanssa. Ei ole pakko olla vittumainen miniä/vävy.

No enemmän miesten anonyymeillä palstoilla on keskutelua miten miehiä ei kiinosta anopit tai muut puolison sukulaiset ellei anoppi ole hyvännäköinen tai appiukko anna venettään lainaan kalastus- ja vapaa-ajan käyttöön. Naiset ovat kiinostuneita lastensa elämän ihmisuhteista ja siten siitä millainen perhe puolisolla oli lapsuudessa. Toki voi olla että sukulaissuhteiden hoitaminen on lapsiperheessä on työ muoden joukossa ja puolisot ovat sopineet hoitavansa oman sukunsa tapaamiset ja yhteidenpidon.