Lue keskustelun säännöt.
Huonot välit lapsen puolisoon
06.07.2026 |
Miltä se tuntuu, kun oman lapsen puolisoon on huonot välit? Mitään riitoja ei ole ollut, ei vain ole ikinä yhteistä säveltä löytynyt ja emme tapaa lapsemme puolisoa. Huolettaako muita, että mahdolliset lapsenlapset jää myös vieraammiksi tai ettei oma perhe olekaan sellainen ydinperhe, jossa lapset tulevat perheineen ja puolisoineen kylään viettämään yhdessä merkkipäiviä?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on puolisolta huonoa käytöstä, jos ei ole kohtelias ja ystävällinen vaimonsa/miehensä perheelle. Ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta kyllä pitää osata normaali sosiaalinen kanssakäyminen, muutamat vierailut puolin ja toisin, muistaminen juhlapäivinä jne. Sama puolison ystävien osalta, kyllä pitää haluta ja osata olla normaalissa määrin ystävällinen heille. Minusta siinä loukkaa suoraan omaa aviopuolisoaan, jos suhtautuu välinpitämättömästi hänelle tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.
Mies/vaimo hoitaa oman sukunsa ja huolehtii muistamiset jne. Miksi ne sukulaiset olisi läheisiä tai rakkaita automaattisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porukka on täällä ihan tapoja ja älyä vailla. Suomalaista wt-meininkiä wt-lähiöstä. Totuus on, että sellaisissa suvuissa menestytään ja pärjätään henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti, joissa tullaan toimeen keskenään. Autetaan, tuetaan, viihdytään ja puhalletaan yhteen hiileen. Jokainen, se ylpeän nyrpeä tatuoitu miniäkin, voi tarvita joskus apua. Ei se ole mitään fiksua, että katkaistaan välit edelliseen sukupolveen. Ei siihen "omannäköiseen" elämään mitään hienoa liity, vaikka nuoripari niin luuleekin. Sama pyörä keksitään joka sukupolvessa uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Porukka on täällä ihan tapoja ja älyä vailla. Suomalaista wt-meininkiä wt-lähiöstä. Totuus on, että sellaisissa suvuissa menestytään ja pärjätään henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti, joissa tullaan toimeen keskenään. Autetaan, tuetaan, viihdytään ja puhalletaan yhteen hiileen. Jokainen, se ylpeän nyrpeä tatuoitu miniäkin, voi tarvita joskus apua. Ei se ole mitään fiksua, että katkaistaan välit edelliseen sukupolveen. Ei siihen "omannäköiseen" elämään mitään hienoa liity, vaikka nuoripari niin luuleekin. Sama pyörä keksitään joka sukupolvessa uudelleen.
Ei ap:kaan mitään apua ollut tarjoamassa. Kitisi vain kun ei saa mitä itse haluaa.
Ei se miehen suku ole sen miniän suku!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena.
Ei toki olekaan samanlainen ydinperhe, vaan jokainen muodostaa oman perheensä. Välillä silti pohdin, miltä se muista tuntuu, kun oma lapsi tulee ilman puolisoaan kylään ja emme tunne tätä puolisoa kuin etäisesti. Aikoinaan oli ihan tavallista, että sukulaiset tapasivat toisiaan porukalla ilman, että oli mitään ohjelmaakaan suunniteltu ja itsekin sain hyvin läheisen vastaanoton mieheni perheestä.
Minulla itselläni on etäisen neutraalit välit mieheni perheeseen. Asuvat suht lähellä, mutta käyn harvoin, yleensä mieheni menee yksin. Käyn vain merkkipäivinä, mutta en muuten enkä aina merkkipäivinäkään esim äitien/isänpäivänä menen luonnollisesti omien vanhempieni luokse. En ole järin sosiaalinen ollut elämässäni koskaan ja minulla menee energiat jo oman lapsuuden perheeni ja sukuni kanssa yhteyden pitämiseen. Mies hoitakoon oman perheensä ja sukunsa. Lapsia emme halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata tähän puolison näkökulmasta. Syy on ihan puhtaasti luokkaeroista. Puolisoni vanhemmat ovat työväenluokkaisia ja itse olen akateemista keskiluokkaa. Ei vain ole mitään juteltavaa ja koen oloni heidän parissaan kuin olisin kala kuivalla maalla. Ei siis ole mitään heitä vastaan, mutta ei myöskään mitään tarvetta viettää aikaa heidän kanssaan. Neutraalit välit kuin naapureihin.
Siis akateemisuus ei opeta millään tavalla sosiaalisia taitoja, tuo on kyllä aika yleistä, puuttuu täydellisesti erilaisten ihmisten kohtaamisen taito.😂
Olen eri. Tuota luokkaeroa kahvipöydässä on varmasti vaikea käsittää jos omakohtaista kokemusta ei ole. Joskus, varsinkin vähän vanhempien ihmisten kanssa, sellainen joka puolelle lentelevä keskustelu kiertää tietynlaista kehää. Ja siihen kehään kuuluu, jostain kumman syystä, usein työ/koulutus. Vaikka aihe olisi käyty jo läpi monessa aiemmassa kahvipöytäkeskustelussa.
Ja miten sen olen kokenut.. Ei nämä keskustelut ole kovin mukavia. Kuivia ja yleensä sellaisia, että höpötetään puolison vanhempien nuoruudesta ja urasta (osa-aika-eläkeläisiä). Ja hämmästellään, että miksi nyt niin monta paperia tarvitsee olla, kun ei heidänkään aikana ole ollut. Ja kuinka se ja tämä työ hoidettiin paremmin 35 vuotta sitten. Ei nykyaikana ymmärretä työntekoa. Eikä silloin naapurin Reinolla ollut mitään tutkintoa, vaan perunat nostettiin meidän papan pellosta käsipelillä ja niitä syötiin eikä ollut mitään opintotukea jne.
Meillä ei ole koskaan ollut peltoa. Sukuni on asunut koko ikänsä kaupungeissa. Meillä on tapana mennä lukioon ja siitä ohjautua itseä kiinnostavalle alalle. Jos osallistun keskusteluun, olen appivanhemmilleni aina vain kaupunkilainen nenä kirjassa, ymmärtämätön oikeasta elämästä.
Kuuntelen nämä samat, miltein v*ttuilulta kuulostavat höpötykset liian usein. Sen verran olen tapoja oppinut, etten nosta kissaa pöydälle. Eivät he ymmärtäisi. Tämän myötä en ole kaverustunutkaan heidän kanssaan. Välit ovat neutraalit. Olemme tekemisissä sen verran mitä on pakko.
Minäkin olen akateeminen. Vieläpä pappissuvusta ja neuvoksen tytär. Olen maalla kasvanut, osaan lypsää ja ratsastaa, tehnyt paljon myös käytännön töitä teinistä asti. Appivanhemmat jauhaa aina 24/7 sitä, miten ei herraskakarat osaa mitään tai tiedä mitään. He on omat tyttärensä kasvattaneet täysin kädettömiksi. Eivät osaa edes saunalle saada kiukaaseen tulia. Mutta ei kun tää miniä on kaupunkilainen ja idiootti jne.
Hyötyä kyllä haluaisivat ihan joka käänteessä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on puolisolta huonoa käytöstä, jos ei ole kohtelias ja ystävällinen vaimonsa/miehensä perheelle. Ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta kyllä pitää osata normaali sosiaalinen kanssakäyminen, muutamat vierailut puolin ja toisin, muistaminen juhlapäivinä jne. Sama puolison ystävien osalta, kyllä pitää haluta ja osata olla normaalissa määrin ystävällinen heille. Minusta siinä loukkaa suoraan omaa aviopuolisoaan, jos suhtautuu välinpitämättömästi hänelle tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.
Mies/vaimo hoitaa oman sukunsa ja huolehtii muistamiset jne. Miksi ne sukulaiset olisi läheisiä tai rakkaita automaattisesti?
Voi jösses! Miksi ei näitä asioita voi hoitaa yhdessä, perheenä? Ja vaikkei nyt varsinaisesti rakkaita olisikaan, kyllä normaalit hyvät käytöstavat pitää hallita. Teillä varmaan mies menee oman äitinsä luokse äitienpäivänä ja vaimo oman äitinsä luokse. Yhdessä ei missään tapauksessa voi mennä. Ei myöskään jouluna tai juhannuksena. Teillä on varmaan myös jääkaapissa omat hyllyt, jonne kumpikin puoliso hoitaa omat ruokansa. Ja pyykkää omat pyykkinsä. Petaa oman sängynpuoliskonsa. Ja roskien viemisestä on exel-taulukko, ettei vaan toinen vie useammin.
En kestäisi tuollaista nipotuselämää. Me olemme perhe ja meillä on yhteiset arvot, yhteiset tavoitteet, yhteinen elämä. Ja meillä on kivaa. Sinun suhteesi kuulostaa parisuhteen irvikuvalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei se miehen suku ole sen miniän suku!
Ai jaa, meillä kun on läheiset suhteet ja niitä vaalitaan, miniäkin snoo, että lähtee perheen kanssa reissuun, kun tulee meidän mukaamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitienpäivä vietetään kotona. Tietenkin. Joulu samoin. Juhannus ja vappu ystävien kanssa. Eihän se jako perheen sisällä kulje, perheen ulkoiset asiat jaotellaan tehokkaasti kummallekin oma sloti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se miehen suku ole sen miniän suku!
Ai jaa, meillä kun on läheiset suhteet ja niitä vaalitaan, miniäkin snoo, että lähtee perheen kanssa reissuun, kun tulee meidän mukaamme.
Poikasi ja miniäsi on kyllä ihan oma perheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se lapsen puolisohan ei ole sun sukulainen. Sulla menee nyt ihan kaikki käsitteet sekaisin.
On se. Sukulaisuutta on monenlaista. Verisukulaisuutta eli biologista sukulaisuutta, adoptioita, kasvatteja, kummeja ja kummilapsia, puolisoita, veriveljiä, yhtiömiehiä.
Tiesitkö senkin trilobiittikambiitti että vasta 1988 pystyttiin varmistamaan isyys biologisesti. Siihen saakka isänpuolelta yleensä hallinnut sukulaisuus oli sopimussukulaisuutta. Silti patrilineaarinen sukujohto on levinnyt vallitsevaksi suureen osaan maailmaan. Miksikö? Koska ei-biologiseen sukulaisuuteen liittyvät siteet (puhutaan sitten maatilasta tai kuningaskunnasta) ovat joustavampia kuin biologiaan perustuvat.
Pisimmille patrilineaarinen suvunjohto on mennyt esim.buddhalaisen luostarijärjestelmän selibaattijärjestelmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se miehen suku ole sen miniän suku!
Ai jaa, meillä kun on läheiset suhteet ja niitä vaalitaan, miniäkin snoo, että lähtee perheen kanssa reissuun, kun tulee meidän mukaamme.
Poikasi ja miniäsi on kyllä ihan oma perheensä.
Sinäkö sen määrittelet. Eikö ihmiset itse määrittele sen! Senkin hohkakiviaivoinen megaliitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsen puolisohan ei ole sun sukulainen. Sulla menee nyt ihan kaikki käsitteet sekaisin.
On se. Sukulaisuutta on monenlaista. Verisukulaisuutta eli biologista sukulaisuutta, adoptioita, kasvatteja, kummeja ja kummilapsia, puolisoita, veriveljiä, yhtiömiehiä.
Tiesitkö senkin trilobiittikambiitti että vasta 1988 pystyttiin varmistamaan isyys biologisesti. Siihen saakka isänpuolelta yleensä hallinnut sukulaisuus oli sopimussukulaisuutta. Silti patrilineaarinen sukujohto on levinnyt vallitsevaksi suureen osaan maailmaan. Miksikö? Koska ei-biologiseen sukulaisuuteen liittyvät siteet (puhutaan sitten maatilasta tai kuningaskunnasta) ovat joustavampia kuin biologiaan perustuvat.
Pisimmille patrilineaarinen suvunjohto on mennyt esim.buddhalaisen luostarijärjestelmän selibaattijärjestelmässä.
Ei ole. Adoptiolapsi on ihan virallisesti ja oma lapsi. Ei liity kyllä yhtään mitenkään tähän. Se sun poikasi vaimo ei ole sulle sukua. Etkä sinäkään ole poikasi perhettä. Se hänen vaimonsa on. Olet ihan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on puolisolta huonoa käytöstä, jos ei ole kohtelias ja ystävällinen vaimonsa/miehensä perheelle. Ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta kyllä pitää osata normaali sosiaalinen kanssakäyminen, muutamat vierailut puolin ja toisin, muistaminen juhlapäivinä jne. Sama puolison ystävien osalta, kyllä pitää haluta ja osata olla normaalissa määrin ystävällinen heille. Minusta siinä loukkaa suoraan omaa aviopuolisoaan, jos suhtautuu välinpitämättömästi hänelle tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.
Mies/vaimo hoitaa oman sukunsa ja huolehtii muistamiset jne. Miksi ne sukulaiset olisi läheisiä tai rakkaita automaattisesti?
Voi jösses! Miksi ei näitä asioita voi hoitaa yhdessä, perheenä? Ja vaikkei nyt varsinaisesti rakkaita olisikaan, kyllä normaalit hyvät käytöstavat pitää hallita. Teillä varmaan mies menee oman äitinsä luokse äitienpäivänä ja vaimo oman äitinsä luokse. Yhdessä ei missään tapauksessa voi mennä. Ei myöskään jouluna tai juhannuksena. Teillä on varmaan myös jääkaapissa omat hyllyt, jonne kumpikin puoliso hoitaa omat ruokansa. Ja pyykkää omat pyykkinsä. Petaa oman sängynpuoliskonsa. Ja roskien viemisestä on exel-taulukko, ettei vaan toinen vie useammin.
En kestäisi tuollaista nipotuselämää. Me olemme perhe ja meillä on yhteiset arvot, yhteiset tavoitteet, yhteinen elämä. Ja meillä on kivaa. Sinun suhteesi kuulostaa parisuhteen irvikuvalta.
Elätkö sinä puoliso suvun elämää vai pitääkö lastesi puolisoiden elää.teidän suvun elämää? Vai mikä nyt noin kolahti?
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata tähän puolison näkökulmasta. Syy on ihan puhtaasti luokkaeroista. Puolisoni vanhemmat ovat työväenluokkaisia ja itse olen akateemista keskiluokkaa. Ei vain ole mitään juteltavaa ja koen oloni heidän parissaan kuin olisin kala kuivalla maalla. Ei siis ole mitään heitä vastaan, mutta ei myöskään mitään tarvetta viettää aikaa heidän kanssaan. Neutraalit välit kuin naapureihin.
Tuo on aika erikoista, että koulutettu ja näin "sivistynyt" ihminen ylentää itsensä ja alentaa muut. Tunnen yhden tällaisen ihmisen, ja ihmettelen tällaista suhtautumista muihin, hänen lähtökohtansa tuntien.
Ei hän ylentänyt tai alentanut. Kertoi vain ettei mitään yhteistä ole. Mikä varmasti onkin totta.
Vierailija kirjoitti:
Jos on sen ikäinen, että lapsella on "puoliso", osaa varmaan ratkaista tällaiset asiat itse.
Minusta tämä on hyvä keskustelunavaus. Tärkeä aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on puolisolta huonoa käytöstä, jos ei ole kohtelias ja ystävällinen vaimonsa/miehensä perheelle. Ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta kyllä pitää osata normaali sosiaalinen kanssakäyminen, muutamat vierailut puolin ja toisin, muistaminen juhlapäivinä jne. Sama puolison ystävien osalta, kyllä pitää haluta ja osata olla normaalissa määrin ystävällinen heille. Minusta siinä loukkaa suoraan omaa aviopuolisoaan, jos suhtautuu välinpitämättömästi hänelle tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.
Mies/vaimo hoitaa oman sukunsa ja huolehtii muistamiset jne. Miksi ne sukulaiset olisi läheisiä tai rakkaita automaattisesti?
Voi jösses! Miksi ei näitä asioita voi hoitaa yhdessä, perheenä? Ja vaikkei nyt varsinaisesti rakkaita olisikaan, kyllä normaalit hyvät käytöstavat pitää hallita. Teillä varmaan mies menee oman äitinsä luokse äitienpäivänä ja vaimo oman äitinsä luokse. Yhdessä ei missään tapauksessa voi mennä. Ei myöskään jouluna tai juhannuksena. Teillä on varmaan myös jääkaapissa omat hyllyt, jonne kumpikin puoliso hoitaa omat ruokansa. Ja pyykkää omat pyykkinsä. Petaa oman sängynpuoliskonsa. Ja roskien viemisestä on exel-taulukko, ettei vaan toinen vie useammin.
En kestäisi tuollaista nipotuselämää. Me olemme perhe ja meillä on yhteiset arvot, yhteiset tavoitteet, yhteinen elämä. Ja meillä on kivaa. Sinun suhteesi kuulostaa parisuhteen irvikuvalta.
Elätkö sinä puoliso suvun elämää vai pitääkö lastesi puolisoiden elää.teidän suvun elämää? Vai mikä nyt noin kolahti?
-ohis
Mikään ei kolahtanut, paitsi suomalaisten kylmäkiskoisuus. Me elämme kaikki omaa elämäämme, mutta myös yhteisöllisyys kuuluu siihen. Välillä olemme yhtä suurta perhettä ja jos tukea tai apua tarvitaan, olemme sitä tarvittaessa koko ajan.
Ihmettelen vaan tätä suomalaisten itsekeskeistä elämää, jossa paras tilanne tuntuu olevan, kun kaikki suurinpiirtein vihaavat toisiaan. Onneksi minulla ei ole yhtään suomalaista miniää tai vävyä. Kyllä sanon, että tämä eteläisempi ilmapiiri on ihanampaa, kaikin tavoin.
Minusta on puolisolta huonoa käytöstä, jos ei ole kohtelias ja ystävällinen vaimonsa/miehensä perheelle. Ei tarvitse olla sydänystäviä, mutta kyllä pitää osata normaali sosiaalinen kanssakäyminen, muutamat vierailut puolin ja toisin, muistaminen juhlapäivinä jne. Sama puolison ystävien osalta, kyllä pitää haluta ja osata olla normaalissa määrin ystävällinen heille. Minusta siinä loukkaa suoraan omaa aviopuolisoaan, jos suhtautuu välinpitämättömästi hänelle tärkeisiin ja rakkaisiin ihmisiin.