Huonot välit lapsen puolisoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena. 

Puolíso on lapsesi puoliso ja valinta. Sinulla ei ole häneen mitään sananvaltaa. Ei ole pakko olla vittumainen anoppi.

Tällaisia kommentteja näkee täällä silloin tällöin, lienevätkö kaikki sinun kirjoittamiasi vai onko teitä enemmänkin? Normaalit ihmiset haluavat tulla juttuun puolisonsa lähipiirin kanssa. Ei ole pakko olla vittumainen miniä/vävy.

Ei se puolison lähipiiri sisällä välttämättä ollenkaan niitä puolison sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena. 

Ei toki olekaan samanlainen ydinperhe, vaan jokainen muodostaa oman perheensä. Välillä silti pohdin, miltä se muista tuntuu, kun oma lapsi tulee ilman puolisoaan kylään ja emme tunne tätä puolisoa kuin etäisesti. Aikoinaan oli ihan tavallista, että sukulaiset tapasivat toisiaan porukalla ilman, että oli mitään ohjelmaakaan suunniteltu ja itsekin sain hyvin läheisen vastaanoton mieheni perheestä.

Lapseni käyvät meillä usein ilman puolisoitaan, enkä ole kehitellyt tästä mitään ongelmaa.

Olen vain ajatellut, että puolisoilla on ollut parempaa tekemistä. Ovat esim. harrastuksissaan.

N65

Ovatko he seurustelleet vielä edes pitkään ja mitä lapsesi on puolisolleen kertonut perheestään? Turha verrata toisten lasten kumppaneihin kun jokainen on oma yksilönsä. Käytkö siellä kylässä vai odotatko heidän tulevan luoksesi?

Suomalaiset ovat kummallisia. Ei ihme, että Suomessa voidaan huonosti.

Itsekin olen suomalainen, mutta asunut muualla jo vuosikymmenet. En enää osaisi asua Suomessa.

Minulla ja miehelläni on läheiset välit miniöihin ja vävyihin ja myös heidän lapsuuden perhettään tavataan aina vähintään juhlien merkeissä. Joulunakin kutsutaan myös miniän vanhemmat meille joulunviettoon, yöpyvätkin. Miniän veljen perhe on tulossa meille lomalle jossain välissä.

Lapsenlapsista nyt puhumattakaan! He ovat aina tervetulleita meille ja mielellään heitä hoidamme lyhyempiä tai pidempiä pätkiä tarpeen mukaan. 
Lastemme perheiden kanssa olemme matkustaneet yhdessä paljon, jopa 3 viikkoa kerrallaan ilman mitään ongelmia ja ristiriitoja.

Mun hyvän ystävän esikoisen puoliso on aivan hirveä. Poika on ihan perustyyppi, vaimo on itäisestä naapurista ja pukeutuu, kuin pornotähti.

Esim olin kerran samaan aikaan ystävälläni ja Ludmila tuli paikalle, sillä oli polvien yli kengöt jalassa ja istui pirttipöyfän ääreen niin, että laittoi jalan ylös, alushousut näkyi. Tuvassa oli muitaki. Paikkoja. Kun haluaa jotain, napsautteleevsormiaan.

Aina haluaa jotain, voi ottaa pöydältä lautasen ja sanoo minä haluan tämän ja laittaa laukkuun.

Puhuu anopilleen ilkeesti, sinulla on liikaa pyöreää, ei kukaan mies tykkää sinusta, laihduta.

Mulle oli sanomassa, sanoin hdti älä sinä puutu mun ulkonäkööni ja minä en puutu sinun vaatetukseesi, en kaipaa neuvojasu. Kunnytittinjatkaa, sanoin lopeta., etkö ymmärtä suomea, lopeta.

Hölmöintä on, että pojan mielestä tää on tosi jes ja on hulluna vaimoonsa

Minäkään en ole nyt lähdössä appivanhemmille kesällä. Tuli stoppi vastaan kun he aina vaan riitelevät. Tästähän en ole ääneen sanonut, mut ilmoitusluontoisesti kerroin pysyväni kotona tämän loman. 

Minun suurin syyni suoraan sanottuna inhota appivanhempiani on se, että he laittavat ihan kaikessa muut lapsensa mieheni edelle. Ja tuo iänikuinen vertailu! Miksi niitä lapsiaan pitää vertailla ja kilpailuttaa?

Mieheni on myös ihan jo 18-vuotiaana kotoa lähtiessään ottanut hiljaisen pesäeron. Hän käy kohteliaasti ne minimikäynnit, mutta ei hänkään mitään läheisyyttä vanhempiinsa koe. 

Sitten myös sillä pariskunnalla on kenties kummankin vanhemmat. Merkkipäivät sun muut, eihän sitä kumpaankin paikkaan pääse jouluksikaan, tai haluaako ollenkaan ja viettävät joulut oman perheen kesken. Teidän isovanhempien merkkipäivät,milloin ovatkaan, ainahan sitä ei välttämättä pääse omasta arjesta irtautumaan kakkukahveille. Oma anoppini on " vinkunut" meitä sinne aina jouluksi. Töidenkään puolesta ei oikein pääse ja matkaa on. Tosin hekin eläkkeellä,.että hyvin olisi aikaa ja junaliput saavat halvalla,jos haluavat tänne jouluksi, ei se ole este. Mutta aina pitäisi meidän vain mennä siihen suuntaan.

Minun appivanhempani asuivat ennen kahden tunnin ajomatkan päässä, mutta jostain merkillisestä syystä muuttivat ns. lapsuudenmaisemiinsa, jonne ei enää päiväseltään mitenkään voinut piipahtaa.

Sitten he ihmettelevät, miksi emme koskaan käyneet tai miksi mies kävi yksin. No ihan siksi, että kun kolmilapsisen perheen arki oku täällä kaukana ja oli työt, harrastukset, muut sukulaiset ja ystävät, se sinne hornan tuuttiin paukkaaminen ei ollut mikään yksinkertainen juttu! 

Kaiken huipuksi he syyllistivät minua jatkuvasti siitä, että me emme muuttaneet sinne itsekin. Huoh. Jätetty hyvät työt ja muutettu työttömyyskuntaan, johon kummallakaan meistä ei ollut minkäänlaisia siteitä? Onko lievästi itsekästä.

Montako kertaa te jaksatte jauhaa nää samat asiat?

Vierailija kirjoitti:

Mun hyvän ystävän esikoisen puoliso on aivan hirveä. Poika on ihan perustyyppi, vaimo on itäisestä naapurista ja pukeutuu, kuin pornotähti.

Esim olin kerran samaan aikaan ystävälläni ja Ludmila tuli paikalle, sillä oli polvien yli kengöt jalassa ja istui pirttipöyfän ääreen niin, että laittoi jalan ylös, alushousut näkyi. Tuvassa oli muitaki. Paikkoja. Kun haluaa jotain, napsautteleevsormiaan.

Aina haluaa jotain, voi ottaa pöydältä lautasen ja sanoo minä haluan tämän ja laittaa laukkuun.

Puhuu anopilleen ilkeesti, sinulla on liikaa pyöreää, ei kukaan mies tykkää sinusta, laihduta.

Mulle oli sanomassa, sanoin hdti älä sinä puutu mun ulkonäkööni ja minä en puutu sinun vaatetukseesi, en kaipaa neuvojasu. Kunnytittinjatkaa, sanoin lopeta., etkö ymmärtä suomea, lopeta.

Hölmöintä on, että pojan mielestä tää on tosi jes ja on hulluna vaimoonsa

Ja miten tämäkin on sen naisen vika - se poikahan on itse valinnut puolisokseen pornotähden. Miksi kaadatte pahoinvointinne tämän naisen niskaan ettekä sen pornoaddiktin pojan? Juuri tästä syystä anopeita vihataan, he purkavat kaiken mahdollisen pahan miniään ja kohtelevat poikiaan kuin aviomiehiään. Tässäkin keississä poika on itse tehnyt valintansa ja terve ihminen häpeäisi pojan pornomakua, sen sijaan että alkaisi säksättämään sille tämän pojan valitsemalle pornopuolisolle. Viaton hän siihen on, mikä pojan maku ja taso on.

Itäblokissa on sitä paitsi tuollainen kielenkäyttö normaalia jopa läheiseten sukulaisten kesken. Isovanhemmat sanovat nuorille että olet liian laiha, syö, ja äidit tyttärilleen, että sinun iässäsi minä olin paljon laihempi. Kulttuuri on jatkuvaa henkistä väkivaltaa. Jostain syystä poika kuitenkin nauttii tällaisesta joten ongelma löytyy sieltä eikä siitä naisesta jonka hän valitsi. 

mun miesserkku on ollut yhdessä vaimonsa kanssa reilu 10 vuotta ja koko tänä aikana vaimo on nähnyt anoppinsa/appensa vain 4-5 kertaa lyhyesti. Ja siis pitkä välimatka ei ole syynä, vaimo ei vaan koe tarpeelliseksi viettää aikaa anopin/apen luona.

Mun appivanhemmat jaksaa ihmetellä, miksi en halua heitä tavata. Heiltä puuttuu ihan kaikki reflektoimisen kyky. Siis ihan käsittämättömiä törkeitä möläytyksiä, täydellista sivuuttamista ja toisaalta aivan räikeää pyrkimystä hyötyä minusta koko ajan. Viimeinen pisara oli se, kun me yritettiin vielä viimeisenä sovinnon eleenä mennä esikoisen kanssa heidän luokseen käymään (vierailu sovittu hyvissä ajoin jne.) ja he olikin lähteneet apen kesämökille marjaan. Me siellä vauvan kanssa oven takana sitten. Jokaikisessä käänteessä viesti oli se, että koko meidän perhe oli täysin mitätön, arvojärjestyksessä viimeisenä ja aina jotenkin alempiarvoinen.

Mutta ei, täysmysteeri on heille nyt, mikseivtä kumpaakaan lastani ole ikinä tavanneet.

Mulla on anoppi joka ei ikinä ole pitänyt minusta. Ensimmäiset vuodet jaksoin yrittää mutta nykyään mies hoitakoon äitinsä, emme ole juuri tekemisissä. Lapsia ei ole joten tilanne ei ole edes vaikea. Mitäs sitä väkisin yrittämään.

Voin vastata tähän puolison näkökulmasta. Syy on ihan puhtaasti luokkaeroista. Puolisoni vanhemmat ovat työväenluokkaisia ja itse olen akateemista keskiluokkaa. Ei vain ole mitään juteltavaa ja koen oloni heidän parissaan kuin olisin kala kuivalla maalla. Ei siis ole mitään heitä vastaan, mutta ei myöskään mitään tarvetta viettää aikaa heidän kanssaan. Neutraalit välit kuin naapureihin.

Aloitus taitaa olla ajanvieteprovo. "Mahdolliset lapsenlapset..."

Jos kuitenkin kuvitellaan, että tilanne on aito, ap saattaa olla yksi noista sokerikuorutetuista kakkakikkareista, jota jokainen normaali ihminen juoksee karkuun. Yritys hallita ja manipuloida haisee pahasti läpi. Ja teksti on vanhan ihmisen kirjoittamaa: "kylään viettämään yhdessä merkkipäiviä" . Yäk

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat kummallisia. Ei ihme, että Suomessa voidaan huonosti.

Itsekin olen suomalainen, mutta asunut muualla jo vuosikymmenet. En enää osaisi asua Suomessa.

 

Minulla ja miehelläni on läheiset välit miniöihin ja vävyihin ja myös heidän lapsuuden perhettään tavataan aina vähintään juhlien merkeissä. Joulunakin kutsutaan myös miniän vanhemmat meille joulunviettoon, yöpyvätkin. Miniän veljen perhe on tulossa meille lomalle jossain välissä.

Lapsenlapsista nyt puhumattakaan! He ovat aina tervetulleita meille ja mielellään heitä hoidamme lyhyempiä tai pidempiä pätkiä tarpeen mukaan. 
Lastemme perheiden kanssa olemme matkustaneet yhdessä paljon, jopa 3 viikkoa kerrallaan ilman mitään ongelmia ja ristiriitoja.

Kuulostaa ihanalta. Olen vieläpä melko introvertti, mutta minulle olisi ihan kamalaa, jos minulla ei tulisi olemaan välejä lasten puolisoihin tai lastenlapsiin. En todellakaan halua tungetella, ymmärrän, että joka jouluna ei tulla luokseni ym., mutta että mitään yhteyttä ei olisi, ajatuskin hirvittää. Joskus tuntuu, että suomalaiset käyvät koko ajan vain ankeammiksi ihmisiksi. Ymmärrän välien rikkoutumisen, jos toinen osapioli on tosi hankala, mutta että jo lähtökohtaisesti halutaan hautautua omiin poteroihin, sitä en ymmärrä.

Mikä vtun ydinperhe???