Lue keskustelun säännöt.
Huonot välit lapsen puolisoon
06.07.2026 |
Miltä se tuntuu, kun oman lapsen puolisoon on huonot välit? Mitään riitoja ei ole ollut, ei vain ole ikinä yhteistä säveltä löytynyt ja emme tapaa lapsemme puolisoa. Huolettaako muita, että mahdolliset lapsenlapset jää myös vieraammiksi tai ettei oma perhe olekaan sellainen ydinperhe, jossa lapset tulevat perheineen ja puolisoineen kylään viettämään yhdessä merkkipäiviä?
Kommentit (51)
Lapsimorsiamet on niin 1600-lukua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsillasi on nyt oma elämä jos kerran ovat aikuisia ja puoliskokin löytyy. Sinun kannattaa nyt vain oppia päästämään irti sen verran että hyväksyt olevasi yksi perheenjäsen muiden joukossa. Se heidän lapsuutensa ydinperhe on jo lakannut olemasta. Ja jos et halua lastenlasten olevan etäisiä tai välien kärsivän lastesi kanssa, niin kannattaisi kiltisti opetella olemaan väleissä myös miniän/vävyn kanssa.
Jos on sen ikäinen, että lapsella on "puoliso", osaa varmaan ratkaista tällaiset asiat itse.
Huonot välit vai neutraalit välit?
Vierailija kirjoitti:
Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena.
Ei toki olekaan samanlainen ydinperhe, vaan jokainen muodostaa oman perheensä. Välillä silti pohdin, miltä se muista tuntuu, kun oma lapsi tulee ilman puolisoaan kylään ja emme tunne tätä puolisoa kuin etäisesti. Aikoinaan oli ihan tavallista, että sukulaiset tapasivat toisiaan porukalla ilman, että oli mitään ohjelmaakaan suunniteltu ja itsekin sain hyvin läheisen vastaanoton mieheni perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se lapsen puolisohan ei ole sun sukulainen. Sulla menee nyt ihan kaikki käsitteet sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena.
Ei toki olekaan samanlainen ydinperhe, vaan jokainen muodostaa oman perheensä. Välillä silti pohdin, miltä se muista tuntuu, kun oma lapsi tulee ilman puolisoaan kylään ja emme tunne tätä puolisoa kuin etäisesti. Aikoinaan oli ihan tavallista, että sukulaiset tapasivat toisiaan porukalla ilman, että oli mitään ohjelmaakaan suunniteltu ja itsekin sain hyvin läheisen vastaanoton mieheni perheestä.
No kutsu koko lapsesi perhe käymään tai kysy saisitko mennä heillä käymään. Tutustu siihen hänen puolisoonsa. Kaikkien kanssa ei voi olla ystävää, mutta tuntea voi silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on luultavasti palstan historian tylsin ketju.
Onko nuo huonot välit vai neutraalit välit? Minusta jälkimmäiset.
Ei kaikki vaan ole kiinnostuneita puolisonsa sukulaisista, eikä edes se puoliso ole välttämättä kiinnostunut sukulaisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No oletko itse rakentanut tätä positiivista vuorovaikutusta? Ollut yhteydessä häneen ja jakanut rakkauttasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena.
Ei toki olekaan samanlainen ydinperhe, vaan jokainen muodostaa oman perheensä. Välillä silti pohdin, miltä se muista tuntuu, kun oma lapsi tulee ilman puolisoaan kylään ja emme tunne tätä puolisoa kuin etäisesti. Aikoinaan oli ihan tavallista, että sukulaiset tapasivat toisiaan porukalla ilman, että oli mitään ohjelmaakaan suunniteltu ja itsekin sain hyvin läheisen vastaanoton mieheni perheestä.
No kutsu koko lapsesi perhe käymään tai kysy saisitko mennä heillä käymään. Tutustu siihen hänen puolisoonsa. Kaikkien kanssa ei voi olla ystävää, mutta tuntea voi silti.
Yritetty on, muttei ole onnistunut. Välimme ovat hyvin muodolliset, jopa kaupassa asioiminen on vapaampaa kuin lapsen puolison kanssa yhdessä kahvipöydässä oleminen. Ilmeisen vähän puhuttu aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että lapsi on poikasi ja miniään ei ole välejä. Harvoin on niin päin, että tyttären puolisoon on huonot välit.
Tuossa pitää olla molemmilla halu luoda jonkin tason suhde toisiin. Kutsu kylään, älä arvostele, älä anna ohjeita. Anna niiden elää omaa elämäänsä, mutta tosiaan pidä yhteyttä. Huomioi hänen syntymäpäivänsä ja muista jouluna. Osoita, että arvostat ja olet kiinnostunut hänestä. Anna silti tilaa. Tuota ei ratkaista tänä kesänä, vaan vaatii pitempää aikaa rakentua.
Vierailija kirjoitti:
Se lapsen puolisohan ei ole sun sukulainen. Sulla menee nyt ihan kaikki käsitteet sekaisin.
Et sitten koskaan ole kuullut termiä " sukuun naitu " ? Kyllä lapsen puoliso merkitään sukupuuhun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä vika on muodollisissa väleissä?
Jos ei kertakaikkiaan ole mitään muuta yhteistä kuin se sun aikuinen lapsesi niin sitten se tilanne on mikä on. Ei minullakaan ole appivanhempien kanssa yhtikäs mitään muuta, en ymmärrä heidän elämäntyyliään, heidän tekemisiään, en yhtikäs mitään heissä. Se on nyt vaan näin.
Vaikea sanoa mitään, kun et kerro tarkemmin mistä on kyse.
Ne on nämä nykyiset miniät usein itserakkaita , " tärkeitä" ja viisaampia omasta mielestään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsen puolisohan ei ole sun sukulainen. Sulla menee nyt ihan kaikki käsitteet sekaisin.
Et sitten koskaan ole kuullut termiä " sukuun naitu " ? Kyllä lapsen puoliso merkitään sukupuuhun
En minä ainakaan ole sukuun naitu. Ihan kuulun edelleen ihan omaan sukuuni, sukunimeäni myöten.
Itse en ainakaan yhtään tykkää istua kahvipöydässä juuri kenenkään kanssa. Kivempaa on tehdä jotain aktiivista, kuten mennä luontoretkille, taidenäyttelyyn jne. Älä kutsu poikaa ja miniää kahvipöytään (kuuntelemaan mahdollisesti juttuja sukulaisista ja tuttavista), vaan ehdota heille jotain tekemistä (jonka sinä tarjoat, jos on maksullista).
Eikö riitä, että tyttärellä on hyvät välit puolisoonsa?
Ei se sun perheesi ole mikään ydinperhe enää, kun lapsesi ovat aikuisia. Sun pitää nyt rakentaa roolisi uudelleen ja tajuta, että olet takavasemmalla sukulaisena.