Huonot välit lapsen puolisoon
Miltä se tuntuu, kun oman lapsen puolisoon on huonot välit? Mitään riitoja ei ole ollut, ei vain ole ikinä yhteistä säveltä löytynyt ja emme tapaa lapsemme puolisoa. Huolettaako muita, että mahdolliset lapsenlapset jää myös vieraammiksi tai ettei oma perhe olekaan sellainen ydinperhe, jossa lapset tulevat perheineen ja puolisoineen kylään viettämään yhdessä merkkipäiviä?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se miehen suku ole sen miniän suku!
Ai jaa, meillä kun on läheiset suhteet ja niitä vaalitaan, miniäkin snoo, että lähtee perheen kanssa reissuun, kun tulee meidän mukaamme.
Poikasi ja miniäsi on kyllä ihan oma perheensä.
Kyllä he ovat ihan oma perheensä, mutta samalla tuntevat kuuluvansa yhteen suureen perheeseen, jossa on useampia miniöitä ja vävyjä ja lapsia. Se onnihan heidän oma valintansa, ja olen siitä onnellinen.
No nyt tää kontrollifriikki paasaaja jo määrää senkin mitä muut saavat tuntea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsen puolisohan ei ole sun sukulainen. Sulla menee nyt ihan kaikki käsitteet sekaisin.
Et sitten koskaan ole kuullut termiä " sukuun naitu " ? Kyllä lapsen puoliso merkitään sukupuuhun
En minä ainakaan ole sukuun naitu. Ihan kuulun edelleen ihan omaan sukuuni, sukunimeäni myöten.
Olethan, jos olet naimisissa.
Meillä meni välit anoppiin, kun tämä aina irvaili, suorastaan haukkui meidän lapsia, varsinkin, jos siellä oli samanaikaisesti muiden lasten lapsia tai hänen oma siskonsa. Olihan se tietenkin ikävää, että pilasin anopin suunnitelmat lapsensa tulevaisuuden eteen ja tämä alkoikin elää niin normaalia perhe-elämää kuin luonnevikaisen kiusaajaäidin jälkeläinen yleensä voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsen puolisohan ei ole sun sukulainen. Sulla menee nyt ihan kaikki käsitteet sekaisin.
Et sitten koskaan ole kuullut termiä " sukuun naitu " ? Kyllä lapsen puoliso merkitään sukupuuhun
En minä ainakaan ole sukuun naitu. Ihan kuulun edelleen ihan omaan sukuuni, sukunimeäni myöten.
Olethan, jos olet naimisissa.
En ole. Omaan sukuuni kuulun. Sen nimeä kannan kuten lapsenikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lapsen puolisohan ei ole sun sukulainen. Sulla menee nyt ihan kaikki käsitteet sekaisin.
Et sitten koskaan ole kuullut termiä " sukuun naitu " ? Kyllä lapsen puoliso merkitään sukupuuhun
En minä ainakaan ole sukuun naitu. Ihan kuulun edelleen ihan omaan sukuuni, sukunimeäni myöten.
Olethan, jos olet naimisissa.
En ole. Omaan sukuuni kuulun. Sen nimeä kannan kuten lapsenikin.
Voihan sitä tuollakin asenteella toimia. Mitä, jos lapsi ilmoittaa joskus kuuluvansa isänsä sukuun vai onko välit poikki sinne päin?
Ihan ihmeellistä paasausta.