KAIKKI EIVÄT VOI OLLA KOTONA LAPSEN KANSSA 3 VUOTTA!!

Syy nro 1. Vaikka minä olen valmis tinkimään elintasostani, en ole valmis tuhoamaan isompien lasteni elämää. (Tämä ei sisällä kalliita harrastuksia tai mp3-soittimia)



Syy nro 2. Minä en pysty tarjoamaan kotona yhtään mitään sellaista, mitä ei naapurin perhepäivähoitajakin pystyisi tarjoamaan.



Syy nro 3. En pidä vauvoja, saati taaperoita ollenkaan niin ihmeellisinä, että viitsisin hapantua kotona ihastelemassa ja viihdyttämässä heitä kolme kokonaista vuotta, jonka jälkeen heidät ilmeisesti saa hylätä päivähoitoon ilman vähäisintäkään omantunnontuskaa. Kolme vuotta kotona ja tulisin hulluksi. Ei riittäisi mielenterveys ja tasapaino.



Minä-minä ja minä. Minä olen elämäni tärkein ihminen! Olisin varsin tekopyhä, jos väittäisin jotain muuta. Rakastan lapsiani, joita minulla on kolme. Heidät on heivattu hoitoon jo vuoden ikäisinä. (Tosin heidän hoitopäivänsä ovat olleet aina alle 5 tuntisia ja koulusta kotiin tullessa on aina ollut äiti kotona, tai ollut tulossa viimeistään tunnin päästä. Ja kotona äiti oli aamullakin, kun sinne kouluun lähdettiin.) Mutta tällähän ei ole mitään merkitystä, kun en ole lapsiani hoitanut kolme vuotiaiksi kotona...

itse kotona vai haluaako viedä hoitoon. Mikä mua ärsyttää, on se ainainen vetoamainen taloudelliseen tilanteseen. Halusta ja valinnoista se on kuitenkin lähes aina kiinni. Jos ei jaksa olla kotona, kaipaa töihin, miksi ei voi sanoa sitten niin vaan pitää alkaa puhua p... aa siitä että on ihan pakko mennä töihin... Mä ainakin pystyn sanomaan suoraan et vein lapseni kaksivuotiaana hoitoon, koska kotona oleminen alkoi tympiä. En kertaakaan ole vedonnut tuloihin, vaikkei suurituloisia ollakaan!

Ihminen tulee toimeen niin vähällä rahalla jos haluaa, ilman että lapset joutuu puuteessa elämään. Perustarpeisiin, siis niihin mitä lapsi oikeasti tarvitsee, riittää lopulta tosi vähäinen raha. Että puhukaa ihmiset asioista oikeilla nimillä niin tääkin vääntö voitais joskus lopettaa!

ajatteleeko nämä fundamentalistikotiäidit tosiaan että jo vuosia ennen lapsen syntymääkin ostettu asunto pitäisi myydä pois ja muuttaa vuokralle jotta voisi olla sen kolme vuotta lapsen kanssa kotona...?



Omalla kohdalla asunto oli ostettu vuosia ennen kuin lapsi syntyi, olisikohan se pitänyt jättää ostamatta kun vauvaakin suunniteltiin... valitettvasti kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja meilläkin lasta jouduttiin ' tekemään' pitkän kaavan mukaan yli 3 vuotta ja lapsettomuusklinikalla asti- sinne hupenivat säästöt joilla olisi voinut olla 3 v. kotona. Olen kyllä iloinen että lapsi meille suotiin vaikka nyt joudutaankin hoitoon laittamaan vähän alle kaksivuotiaana.

Helsingistä ei saa 150tontulla edes kolmiota ja moni ei perheineen edes kolmioon viitsi ahtautua. Hyvällä alueella järjellinen ja suht laadukas 4h maksaa 200-300tonttua.



Kaupungin vuokra-asuntoja on hyvillä aluilla ne on korkealuokkaisia nykyään ja niihin valikoituu monesti kaupungin työntekijöitä, akateemisia mutta monesti matalapalkkaisia, sairaanhoitajia, opettajia, psykologeja jne. Ja vuokrat ovat perheasunnoissa 4huoneessa n. 800e, omaa (tai siis korkoja kun lyhennät) niin asumiskustannukset on monesti 1500-2000e.



Jos nyt oikeasti sielät ruuhkasuomen ulkopuolelta ei kamalasti tätä Helsingin tilannetta kommentoitaisi ihan mututuntumalla, kiitos!

Mutta koko keskusteluhan lähti siitä, että toisilla ei muka olisi mahdollisuutta olla kotona. Ja se on valetta, sillä vaikka esim. asunnon myyminen tuntuu huonolta ja tyhmältä vaihtoehdolta, se on silti vaihtoehto.



Todellakin, jokainen voi olla halutessaan kotona lasten kanssa, mutta kenenkään ei ole pakko.

Käy sääliksi niitä äitejä, jotka joutuvat ihan turhaan rypemään itsesyytöksissä. Heidän lapsillaan on varmasti paljon mukavampi äiti ja kivemmat kotiolot kuin näillä tiukkapipoisilla syyllistäjillä.

eivätkä pidä sitä mitenkään tarpeellisena.

siis väittääkö joku ihan tosissaan, että meidän lukiolaiset osaisivat tulevaisuudessa arvostaa sitä, että eivät olisi kumpikaan saaneet käydä lukiota kun äiti sentään oli kotona?

Ihan sivumennen vain totean, että meitä ei pankki vielä ole tervehtänyt 15 vuoden lyhennysvapaalla asuntolainasta, mikä on valittu ihan vain siksi, että meillä ei mitenkään olisi varaa asua vuokralla. Joten eipä se asunnon myyminen ja vuokralle muuttaminen kyllä mikään rahaa säästävä ratkaisu ole.

Moni kotona oleva on todennut, että kyllä kai jokainen perhe sen itse tietää, ihin on rahkeita.



Kaikki lapset ei ole onnellisia kotona, kaikki ei hoidossa jne.



Ja vaikka tekisit miten parhaasi voi lapsi joutua väärille poluille.



Armoa äidit toisillenne!

Ja näistä tärkeistä asioista - SUURKIITOKSET sinulle =o)!



T. Yksi, joka on tällä palstalla taistellut jo monta vuotta sen puolesta, että ihminen (todellakin) itse rakentaa oman onnellisuutensa; on oman elämänsä AKTIIVINEN TOIMIJA - avain on siinä, että onnistuu löytämään ne omat (sen hetkisen tilanteensa sisältämät) mahdollisuudet ja katsomaan elämää positiivisesti.



IHANAA - kiitos sinulle; täältä saat 100 % tukeni! Tosi kiva, kun joku muukin taistelee tämän (hyvän) asian puolesta!!

kaikkiin suuriin suruihin ei vain voi vaikuttaa, eikä niistä hetkessä vain positiivisesti ponnisteta eteenpäin.

Vierailija:

Pitäisi siis lopettaa yliopisto-opinnot ja hakea uudelleen opiskelemaan kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta! Ottakaa hei jo laput pois silmiltä kotiäitiyden puolesta vaahtoavat.

Aika hassua, kyllä mun yliopisto-opinnot vaan odottaa sen pari, kolme vuotta kun olen kotona (ja siltikin valmistun juuri ja juuri tavoiteaikaan, olin melko tehokas ennen lasta). Tosin suorittelen tässä sivussa kyllä vähän kursseja, mutta tahti on pari opintoviikkoa/lukukausi.

Mulla ei ole yhtään tavaraa josta en voisi luopua. Me päätimme perheen kasvettua lopettaa velkahelvetti ja löydettiin ihana kaupunginvuokra-asunto (ok, oli tuuriakin matkassa).



Nyt on elämä mallillaan, jää aikaa perheelle, telkkarikin heitettiin mäkeen.

Iltaisin istutaan lautapelien ääressä, tehdään ruokaa ja suunnitellaan luontoretkiä jne.



Ja mikä parasta säästöön jää joka kuukausi reilusti ja mistään ei ole pulaa. Terveenäkin ollaan saatu olla!



Onnea ei voi ehkä valita, mutta sitä voi yrittää vaalia.

Miten meidän perheessä jompikumpi voisi jäädä kotiin?



Asumme kahden lapsen kanssa pienessä kaksiossa suht lähellä järvenpään keskustaa, VUOKRALLA. Vuokra 700 euroa/kk. Isompaan olisi muutettava pian, sillä emme millään mahdu tähän. Eli voitaisiin kuvitella asumiskulujen nousevan reilusti, vaikka muuttaisimmekin kauemmaksi keskustasta. Meillä on auto, koska mies tarvitsee sitä työmatkalla. Lyhennys 250 euroa kuussa, Ja tietysti päälle vakuutukset ja bensat. Puhelinlaskut, sähkö + vesi, vakuutukset ym. ym. pitää myös ottaa huomioon ja tietysti kahden vaippaikäisen vaipat ja ruuat. Oishan se kiva syödä jotain itekkin!



Eli tossa menot ja tulot on miehellä verojen jälkeen noin 1300 euroa kuussa. Minä saan muistaakseni hoitovapaalla 300 euroa+lapsilisät. Eli siitä voitte laskea voinko tässä kotiin jäädä? Laskujen jälkeen jää elämiseen 100-200 euroa kuussa. Sillä ei oikeesti edes kauppalaskuja makseta. Entäpä kun muutamme isompaan? Olemme korviamme myöten veloissa, koska halusin olla hetken hoitovapaalla. MUTTA nyt se loppuu. Minä menen työhön ja sillä sipuli. Muuta vaihtoehtoa ei vaan ole! Onneksi lapsen ei tarvitse olla paljoa hoidossa sillä mieheni työ helpottaa hoitoajoissa kummasti. (noin 7 kertaa/kk)



Jos joku oikeesti kehtaa minulle väittää, että voisin jäädä kotiin jos itse haluisin, niin tulkaa nyt sit väittämään! Sillä se ei vaan ole mahdollista! On se ihmislle niin helvetin vaikea ymmärtää että kaikilla ihmisillä ei ole sama tilanne kuin teillä itsellänne!



Oma napa oma napa ja vielä kerran oma napa!

tsot tsot, kierrätykseen ne kuuluu viedä.

Oletteko miettineet tulevaisuutta? Millä maksatte vuokran ym kun olette eläkkeellä? Ei eläkkeestä mitään vuokria pysty maksamaan! Taitaa jäädä asumisenne omein lastenne maksettavaksi!



Minä en halua sitä. Haluan maksaa asuntoni pois, niin että lapsillani on mahdollisuus aikuisena tuhlata rahansa itseensä ja omiin lapsiinsa. ekä vanhaan äitii ja isään. Meidän kun ei tartte sitten eläkepäivinä maksaa kun hoitovastike niin elelllään mukavasti ja voidaan vaikka matkustella :) vaikka lasten ja lastenlasten kanssa!

ja että sen vuokran jälkeen jää säästöön 2-3 tuhatta, on sijoitusasuntoja jne. Kaikki ei halua asua omassa vaan juuri SOPIVASSA asunnossa.



ps. en ole ollenkaan varma, että elän 100-vuotiaaksi niin miksi emmem nauttisi nyt elämästä kun lapset on kotona? Velkaa he eivät peri, harva kai sellaiseta lapsilleen oikeasti tekee! Haloo!

ei silti kannattaisi ajatella, että kaikilla on mahdollisuus samanlaiseen elämään. Minä en ainakaan menisi töihin missään vaiheessa, jos olisi noin paljon rahaa käytössä.

Joo, pakko olla 2 autoa kun miehellä vuorotyö ja 2 isompaa lasta pitää kuljettaa harrastuksiin myös silloin kun miehellä iltavuoro. Meillä ei pysty kyllä mitään menoja karsia.

Vierailija:

Toiset ei ota 200 000e jättivelkoja vaan asuu vuokralla+ tekevät ruoat itse, kierrättää jne. Kyllä moni voi olla kotona kotihoidontuella suomessa jos van kiinnostusta ja luovuutta löytyy. Kaikilta ei löydy ja sekin on ihan ok.

eivätkä hylkää, kun lapsi eniten tarvitsee äitiä kotona