KAIKKI EIVÄT VOI OLLA KOTONA LAPSEN KANSSA 3 VUOTTA!!

...vaan idiootti tekee lapsen ja sysää sen sitten muiden hoidettavaksi kun ei keksi tekemistä/jaksa olla epäitsekkäästi lapsen ehdoilla vuottakaan ;).

valinnoista kiinni - jos vaihtoehdot on ahdas lähiövuokrakämppä tai viihtyisä oma koti mukavalla alueella niin ei niitä oikein voi verrata. 2500¿ nettotulot ja 6 henkinen perhe - aika mahdoton yhtälö täällä etelässä. Tuolla saisi 2-3 huonetta vuokralle ja soppaa 31pv/kk, ei juuri muuta. LIekö lapset sen onnellisempia siinä ahtaassa kämpässä ahdistuneen äidin kanssa?

Kyllä lapsi varmasti tarvitsee isäänsäkin. Ja eiköhän sossusta löydy sen verran rahaa että perhe saa ruokaa ja asunnon.

Kaikki pienten lasten vanhemmat kotiin! Se on valintakysymys!!

En sano ettei meillä olisi mahdollisuutta olla kotona pidempään, mutta emme näe sitä järkeväksi. Neljän ihmisen muuttaminen kolmiosta pienempään asuntoon tai samankokoiseen mutta levottomalle alueelle ei houkuttele. Täällä saamme asua mukavassa asunnossa, rauhallisella alueella jossa on hyvät päiväkodit ja koulut sekä luontoa ympärillä. Mielestämme lastemme on permpi tällä kuin ankeassa betonilähiössä, missä paljon rikollisuutta ja muuta levottomuutta. (Itse olemme noilla aluein ennen asuneet ja voisin yhä lapsettomana kuvietellä asuvani siellä, mutta lasten kanssa en).



Olen kyllä opiskelijana tottunut venyttämään penniä, elämään pitkälti kaurapuurolla ja näkkileivällä ja karsimaan kaiken " ylimääräisen" pois. Lasten kanssa en kuitenkaan halua olla tuossa tilanteessa, iahn jo siksi että toinen lapsistamme sairastelee paljon, vaatii lääkärikäyntejä, lääkkeitä ja sairaalassaoloakin ajoittain. Jos taloutemme olisi äärilleen venytetty, voisi jo yksi lääkäri/sairaalakeikka saada sen nurin. Ei, haluan että meillä oon sen verran ylimääräistä taskussa että ei tarvi rahaa ajatella noissa asioissa.



Haluamme tarjota lapsille myös jotain pientä harrastusta josta on hyötyä kehitykselleen ja terveydelleen. Sukulaiset asuvat kaukana, joten kerran kasi vuodessa mummolaan matkustaminen on meille tärkeää.



Niin, meidän ei ole suinkaan pakko laittaa lapsiamme päiväkotiin, mutta kokisimme tekevämme väärin heitä kohtaan jos jäisimme kotiin näillä eväin. Oma valintamme johon olemme tyytyväisiä. Ja vaikka koen tämän parhaaksi meidän perheellemme, en sano että kotiinjäävät tekevät missään väärin tai arvostele heidän valintojaan. Upea homma jos heillä toimii noin!

Hehän itsekkäästi käyvät töissä vaikka lapsi on alle kolmevuotias.



Miksi tässäkin ketjussa syyllistetään NAISIA? Että lapsen paras paikka on ÄIDIN kanssa? Miksei puhuta vanhemmista yleensä? Meillä ei vielä ole lapsia mutta niitä toivotaan ja kun aika toivottavasti koittaa, minä en aio missään tapauksessa jäädä kotiin pidemmäksi aikaa kuin on pakko. Kuinkahan moni näiden kotiäitien miehistä sanoisi samaa? Ja kuka nyt on tarinan roisto, jos miehenikään ei aio jäädä kotiin vaan heivaamme penskat helvetin esikartanoon a.k.a. päiväkotiin jo vuoden iässä?



Tasa-arvoa ja ennen kaikkea suhteellisuudentajua, pyydän.

Vierailija:

vanhin lapsista pääsisi lukioon, lapset saisivat harrastaa sitä, mitä haluavat ja että lapsilla olisi mahdollisuus käydä kerran vuodessa mummolassaan (ihan siis Suomessa). Totta siis, että valintakysymyksiä, mutta kohtuutonta vaatia lapsiltakin luopumista kaikesta siitä, mikä monellekin on ihan tavallista elämää.

Kun ei tarvitse, menen opiskelemaan tai perustan pitopalvelun : )



Ei, kaikki ei voi olla kotona, se on totta syitä on monia, mutta onneksi viisaat sopeutuu tilanteeseensa eikä katkeroidu on sitten kotona tai töissä.

Vierailija:

Omalla kohdalla asunto oli ostettu vuosia ennen kuin lapsi syntyi, olisikohan se pitänyt jättää ostamatta kun vauvaakin suunniteltiin... valitettvasti kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja meilläkin lasta jouduttiin ' tekemään' pitkän kaavan mukaan yli 3 vuotta ja lapsettomuusklinikalla asti- sinne hupenivat säästöt joilla olisi voinut olla 3 v. kotona. Olen kyllä iloinen että lapsi meille suotiin vaikka nyt joudutaankin hoitoon laittamaan vähän alle kaksivuotiaana.

Rahaa palaa hoitoihin aivan käsittämättömiä määriä ja ikävä kyllä se on sitten aikanaan pois lapsen kotihoidosta. Mutta ainakin meillä sitten joskus on lapsi, joka saa meidän jakamattoman rakkauden. Säästöön ei hirveästi jää rahaa. Lisäksi meilläkin on omistusasunto aivan ihanalla pientaloalueella, jossa ei ole kaupungin vuokra-asuntoja eikä itse asiassa minkään yhteisön vuokra-asuntoja. Täällä on tilaa, mutta kuitenkin naapureita lähellä, ihanaa luontoa ja harrastusmahdollisuuksia. Emme todellakaan muuta meidän unelmakodistamme mihinkään, sillä minusta vastuullinen vanhempi tarjoaa lapselle myös turvallisen elinympäristön.

millään muulla ei tunnu olevan merkitystä. Ennen tätä palstaa pidin normaalina keskivertoelämänä sitä, että opiskellaan ammatti, ostetaan asunto ja lapsilla on harrastuksia, ehkä pääsevät joskus vaikka pienelle matkallekin. Kaikesta tästähän pitää luopua, jos ei aio töitä tehdä.

Ottakaas nyt kaikki äipät ne sormet pois toisten sopista. Kamalaa huomata, että ihan sama miten teet niin syyllinen olet kuitenkin. Pitänee lopettaa tämän palstan lukeminen kokonaan - hulluksihan tässä tulee näitä kommetteja lukiessa... Pelottaa mennä tulevan lapsosen kanssa hiekkalaatikolle, jos ne äipät siellä on näitä samoja hulluja uhoojia...



Terveisin,

Esikko vielä mahassa la 6/2007

Ihan sama mitä sanotte - mutta todella monella tässä(kin) ketjussa menee materia oman lapsen ylitse. Miten te voitte luottaa kehenkään ulkopuoliseen niin lujasti, että annatte ilomielin pienet lapsenne heidän vastuulleen pitkiksi päiviksi?

Vierailija:

Ihan sama mitä sanotte - mutta todella monella tässä(kin) ketjussa menee materia oman lapsen ylitse. Miten te voitte luottaa kehenkään ulkopuoliseen niin lujasti, että annatte ilomielin pienet lapsenne heidän vastuulleen pitkiksi päiviksi?

t. yksi materialistiäiti

T: Se, jota siteerasit - ja joka on itsekin ollut sen verran tyhmä, että laittoi 2½ v. ja 1½ v. ikäiset lapsensa hoitoon (pph:lle), kun oli (muka) pakko päästä töihin = (. Onneksi olen sen verran viisas, että myönnän virheeni, enkä tekisi sitä toista kertaa.

Vierailija:

Ihan sama mitä sanotte - mutta todella monella tässä(kin) ketjussa menee materia oman lapsen ylitse. Miten te voitte luottaa kehenkään ulkopuoliseen niin lujasti, että annatte ilomielin pienet lapsenne heidän vastuulleen pitkiksi päiviksi?

Ei sitä lasta oikein voi alastomana pitää, se lapsi tarvitsee jonkinlaisen kodin ja mielellään jotain huonekalujakin sinne, ettei tarvitse ä-pakkauksen laatikossa nukkua ensimmäisiä vuosia... Ja tarttis se lapsi varmaan lääkkeitäkin joskus, ruokaa, juomaa, lelujakin olisi ihan kiva olla.

Sano mikä noista on sitä pahaa " materiaa" ??

Kaiken tuon em. mainitsemasi pystyy kyllä (aivan taatusti) hankkimaan, vaikka olisi kotonakin.



" Pahalla" materialla tarkoitan tuliterää autoa, upeaa omakotitaloa, sisustusta viimeisen päälle yms. Kyllä sinä kai ymmärsit mitä tarkoitin?



Tätä ei voi korostaa tarpeeksi - valintakysymyksiä kaikki tyynni.

Vierailija:

Kaiken tuon em. mainitsemasi pystyy kyllä (aivan taatusti) hankkimaan, vaikka olisi kotonakin.

" Pahalla" materialla tarkoitan tuliterää autoa, upeaa omakotitaloa, sisustusta viimeisen päälle yms. Kyllä sinä kai ymmärsit mitä tarkoitin?

Tätä ei voi korostaa tarpeeksi - valintakysymyksiä kaikki tyynni.

sitten hieman vanhempi auto, vaatimattomampi omakotitalo ja sisustus sitten hyvää materiaa?

Voi elämä teidän juttuja...

Se on minun oma valinta ja mies sen hyväksyy niin ei muilla pitäisi eikä saa olla siihen mitään sanottavaa. Näin se vaan menee. Jokainen tekee omat päätöksensä oman mielensä mukaan. Siihen ei muilla ole asiaa puuttua...

Itse olen hoitovapaalla. Asutaan vuokralla, mies pienipalkkainen, auto on, ei matkustella, ei juoda, ei polteta, ei shoppailla.



Rahat ovat tiukalla, ja voi olla että joudun pian menemään töihin. Takana on neljä vuotta kotonaoloa, vuoroin äitiys- ja hoitovapaalla. Vasinkin jos nyt tulisi jotain yllättävää menoa (tarkoitan siis pari sataa euroa suurempaa), niin ainoa keino selvitä tilanteesta, olisi että menisin töihin. Autoa ei kyllä myytäisi, mies tarvii autoa työmatkoihinsa.



En tiedä missä muilla menee raja köyhäilyn suhteen, mutta kyllä mä lähden töihin siinä vaiheessa, jos ei saada laskuja maksettua. En ymmärrä, mistä tulee käsitys, että töihin menevät äidit vaativat ökyelintasoa. Kyllä meillä menee rahat ihan normaaliin elämiseen, ei mihinkään luksukseen.



Itse olen hoitanut muiden lapsia työkseni, ja olen aina ollut lempeä ja turvallinen hoitaja. Uskon, etten ole ainoa. Kun menen töihin, on töihinmenon ajan kohta tarkkaan harkittu, menen sitten, kun rahat ei enää riitä.

Minusta ei ole järkevää olla vasten tahtoaan kotona 3v/lapsi koska

- Taloudellinen toimeentulo tärkeä osa perheen hyvinvointia. Hyvin tärkeä useimmille. Vältytään monin osin eroilta ja stressiltä ja riidoilta. Luo turvallisuudentunnetta myös niille lapsille.

- Väkisin kotonaoleva äiti vasta lasta traumatisoikin. Itse olen tämän kokenut

- Päivähoito ei ole lapselle välttämättä ideaalista, mutta ei siitä nyt haittaakaan ole. Muutenhan miljoonat ihmiset olisivat sekopäisiä. Tietenkin hoitopaikka on tarkkaan valittu, ja päivät lyhyitä/viikot lyhennettyjä mikäli vaan mahdollista.

-Äitillä saattaa olla työmarkkinat joillakin aloilla (etenkin muun perheen kanssa samalla paikkakunnalla) tukossa, jos kotona on oltu pitkään. Valitettavasti työnantajat eivät arvosta kotihoitoa, vaan pitävät sitä lähinnä laiskuutena. Äidin huono työllisyys voi heikentää lapsen mahdollisuuksia saada harrastaa, kouluttautua, matkustaa jne. Lapset ovat materialisteja pahimmasta päästä.

- On lapsia jotka nauttivat jo alle 3 v. hoitopaikassaan olosta ja kuulkaa ihan mieluusti sinne menevät.

Missään ei käyty, koska ei ollut rahaa. Mitään ei ostettu, koska kaikkea " löytyi omasta takaa" . Leluja ym ei juuri tarvinnut, koska voi askarrella luonnonmateriaaleista. Jumppakerhoon tai musiikkikerhoon ei tarvinnut mennä, koska metsässä juoksentelu ja äidin kanssa laulelu oli parasta mitä lapsi voi tarvita.



Ainoa positiivinen, jonka muistan lapsuudestani, oli kirjat. Muuten olin yksinäinen, oudoissa vaatteissa ja maailmasta jälkeen jäänyt lapsi. Koulussa en saanut kavereita, en tiennyt lasten materialisesta maailmasta mitään. Ja erityisesti muistan äitini, joka kaikkiin " järjettömiin" toiveisiini (kuten muodinmukainen vaate, muotilelu, edes yksi, meno elokuviin tms.) muistutti aina maireana, että miten muut yrittävät tavaroilla hyvittää sen, etteivät halua hoitaa lastaan kouluikään kotona. He sen sijaan luopuvat turhasta kuluttamisesta, jotta saan olla äidin kanssa kotona. Jos äidin sijaan olisin halunnut maksullisesta harrastuksesta saatavaa ajankulua, olin ahne ja kiittämätön. Että miten tämä äidin kotona olo nyt sitten korvasi minulle sen, että jäin kaikesta muusta maailmasta ulkopuoliseksi?