Lue keskustelun säännöt.
Perikunnat ihmeissään, kuka ostaisi remonttivelkaisen asunnon ja kesämökin sinileväisen järven rannalta?
03.07.2026 |
Työkaverit on törmännyt tähän ongelmaan. Kukaan ei halua ostaa huonoa.
Olisi myynnissä 80-luvulla rakennettu kosteusvaurioinen rivitaloasunto Kihniöstä. Kiinnistaako?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Kukaan ei voi syntyperälleen mitään. On lapsellista syyllistää vanhempiaan ja sukuaan. Ilman heitä sinua ei olisi edes olemassa. Mietipä sitä! Aina joku on rikkaampi, aina joku on köyhempi. Kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja toteuttamaan omaa polkuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Kukaan ei voi syntyperälleen mitään. On lapsellista syyllistää vanhempiaan ja sukuaan. Ilman heitä sinua ei olisi edes olemassa. Mietipä sitä! Aina joku on rikkaampi, aina joku on köyhempi. Kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja toteuttamaan omaa polkuaan.
On aika typerää mitätöidä toisen tuntemuksia ja kokemuksia. Ketään tässä ei ole syytetty. Elämä on nyt hyvää kun sen on itse sellaiseksi rakentanut, mutta se ei tosiasiallisesti ollut sitä lapsena ja perintö on käytännössä arvoton. Lapsuus ja nuoruus on kuitenkin neljäsosa koko elämästä, ja usein se on elämän parasta aikaa. Miksi on lapsellista olla katkera menetetystä lapsuudesta? Olisin voinut olla olemassa myös jossain aivan muualla kuin jumalan selän takana.
Kysymys ei ole edes köyhyydestä vaan siitä, että aikanaan noin 200 000 euron arvoinen talo on nyt täysin arvoton. Tämä on yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa koko maan taloutta. Kuinka monia satoja miljardeja varallisuutta on suomalaisilta sulanut pois, kun vielä 80-luvulla asuttiin jääräpäisesti pikkupaikkakunnilla? Edelleen riittää näitä ihmisiä, jotka ostavat talon syrjäseudulta ja ihmettelevät, kun kukaan ei osta pois tai edes vuokraa. Mikä tämän ongelman sanomisessa ääneen on tarkalleen lapsellista tai omien vanhempien syyttämistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun pommit alkaa tippua niskaan, rupeaa kaupunkilaistakin harmittamaan, kun ei varautunut ajoissa.
Voiko maalaisten typeryydellä olla mitään rajaa? Ikään kuin maaseudulla pärjättäisiin ilman kaupunkien palveluita, saati ilman polttoainetta. Tämä maa ei olisi kehittynyt 1800-luvulta yhtään mihinkään ilman kaupungistumista.
Mitä palvelua ilman maaseudulla ei pärjättäisi? Siis nimenomaan ilman sellaista palvelua, jota kaupunki tuottaa. Polttoainetta "tehdään" pikkukaupungissa nimeltä Porvoo ja sähköä tehdään Pohjanmaalla, joten miten te siellä kaupungissa saatte sähköä, jos sitä ei teille maalta siirretä? Helsingin Energian tuotanto on riippuvaista pähkinänkuorista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Eli siis olet vain katkera ja kateellinen. Selvä.
En ole kateellinen, mutta katkera siitä, kun synnyin maaseudulle. Kaikki itseni ikäiset aivoilla varustetut muuttivat pois, en siis todellakaan ole yksin ongelman kanssa. Menneisyys iskee päin näköä kun perintöasioita joutuu miettimään.
Jos kaikki muuttaisi maalta pois, voisi tulla nälkä.
Siinä sitten nähtäisiin kuka on fiksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Eli siis olet vain katkera ja kateellinen. Selvä.
En ole kateellinen, mutta katkera siitä, kun synnyin maaseudulle. Kaikki itseni ikäiset aivoilla varustetut muuttivat pois, en siis todellakaan ole yksin ongelman kanssa. Menneisyys iskee päin näköä kun perintöasioita joutuu miettimään.
Jos kaikki muuttaisi maalta pois, voisi tulla nälkä.
Siinä sitten nähtäisiin kuka on fiksu.
Mihin tarvitaan mitään tuotantoa Pohjois-Karjalassa näin esimerkiksi? Kaikki kunnia ruoantuottajille etelässä, mutta vähemmistö maaseudun asukkaista edes ovat ruoantuottajia. Mitä ruokaa Kihniössä tuotetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Kukaan ei voi syntyperälleen mitään. On lapsellista syyllistää vanhempiaan ja sukuaan. Ilman heitä sinua ei olisi edes olemassa. Mietipä sitä! Aina joku on rikkaampi, aina joku on köyhempi. Kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja toteuttamaan omaa polkuaan.
On aika typerää mitätöidä toisen tuntemuksia ja kokemuksia. Ketään tässä ei ole syytetty. Elämä on nyt hyvää kun sen on itse sellaiseksi rakentanut, mutta se ei tosiasiallisesti ollut sitä lapsena ja perintö on käytännössä arvoton. Lapsuus ja nuoruus on kuitenkin neljäsosa koko elämästä, ja usein se on elämän parasta aikaa. Miksi on lapsellista olla katkera menetetystä lapsuudesta? Olisin voinut olla olemassa myös jossain aivan muualla kuin jumalan selän takana.
Kysymys ei ole edes köyhyydestä vaan siitä, että aikanaan noin 200 000 euron arvoinen talo on nyt täysin arvoton. Tämä on yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa koko maan taloutta. Kuinka monia satoja miljardeja varallisuutta on suomalaisilta sulanut pois, kun vielä 80-luvulla asuttiin jääräpäisesti pikkupaikkakunnilla? Edelleen riittää näitä ihmisiä, jotka ostavat talon syrjäseudulta ja ihmettelevät, kun kukaan ei osta pois tai edes vuokraa. Mikä tämän ongelman sanomisessa ääneen on tarkalleen lapsellista tai omien vanhempien syyttämistä?
Perintöön ei ole pakko ryhtyä.
Sinulla on aika merkantilistinen käsitys talouden toiminnasta. Ei se oikeasti toimi sillä tavalla että huonoon taloon pistetyt rahat jotenkin mystisesti heikentäisi kansantaloutta.
Aika moni on tiedätkö ollut hyvin onnellinen niissä pikkukaupungeissa. Henkisesti terve ihminen kun on onnellinen vakaissa, turvallisissa oloissa, oli se kaupunki iso tai pieni tai vaikkei sitä olisi ollenkaan.
Edelleen, aika monta kertaa päivässä sinä tarvitset maajussia koko elämäsi ajan. On taas hyvin epävarmaa, oletko tuottanut itse mitään maajussia -tai yhteiskuntaa- hyödyttävää.
Joten suuta soukemmalle ja kunnioitusta niille, jotka elättävät meidät kaikki. Maalaisia ne ulkomaalaisetkin viljelijät ovat, jos satut olemaan niitä jotka eivät tykkää puhtaasta kotimaisesta ruoasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Kukaan ei voi syntyperälleen mitään. On lapsellista syyllistää vanhempiaan ja sukuaan. Ilman heitä sinua ei olisi edes olemassa. Mietipä sitä! Aina joku on rikkaampi, aina joku on köyhempi. Kannattaa keskittyä omaan elämäänsä ja toteuttamaan omaa polkuaan.
On aika typerää mitätöidä toisen tuntemuksia ja kokemuksia. Ketään tässä ei ole syytetty. Elämä on nyt hyvää kun sen on itse sellaiseksi rakentanut, mutta se ei tosiasiallisesti ollut sitä lapsena ja perintö on käytännössä arvoton. Lapsuus ja nuoruus on kuitenkin neljäsosa koko elämästä, ja usein se on elämän parasta aikaa. Miksi on lapsellista olla katkera menetetystä lapsuudesta? Olisin voinut olla olemassa myös jossain aivan muualla kuin jumalan selän takana.
Kysymys ei ole edes köyhyydestä vaan siitä, että aikanaan noin 200 000 euron arvoinen talo on nyt täysin arvoton. Tämä on yhteiskunnallinen ongelma, joka koskettaa koko maan taloutta. Kuinka monia satoja miljardeja varallisuutta on suomalaisilta sulanut pois, kun vielä 80-luvulla asuttiin jääräpäisesti pikkupaikkakunnilla? Edelleen riittää näitä ihmisiä, jotka ostavat talon syrjäseudulta ja ihmettelevät, kun kukaan ei osta pois tai edes vuokraa. Mikä tämän ongelman sanomisessa ääneen on tarkalleen lapsellista tai omien vanhempien syyttämistä?
Perintöön ei ole pakko ryhtyä.
Sinulla on aika merkantilistinen käsitys talouden toiminnasta. Ei se oikeasti toimi sillä tavalla että huonoon taloon pistetyt rahat jotenkin mystisesti heikentäisi kansantaloutta.
Aika moni on tiedätkö ollut hyvin onnellinen niissä pikkukaupungeissa. Henkisesti terve ihminen kun on onnellinen vakaissa, turvallisissa oloissa, oli se kaupunki iso tai pieni tai vaikkei sitä olisi ollenkaan.
Edelleen, aika monta kertaa päivässä sinä tarvitset maajussia koko elämäsi ajan. On taas hyvin epävarmaa, oletko tuottanut itse mitään maajussia -tai yhteiskuntaa- hyödyttävää.
Joten suuta soukemmalle ja kunnioitusta niille, jotka elättävät meidät kaikki. Maalaisia ne ulkomaalaisetkin viljelijät ovat, jos satut olemaan niitä jotka eivät tykkää puhtaasta kotimaisesta ruoasta.
Kun jotkut (lue: monet) eivät ole onnellisia ja sanovat tämän ääneen niin haukutaan. Kuulostaa todella tasapainoiselta ja onnelliselta elämältä hei. Huvikseenko erityisesti nuoret naiset muuttavat pois? Mikäs tämä hesarissa itkenyt kainuulaismies olikaan, kun naisia ei tule Kuhmoon? Tiesitkö muuten, että monet suomalaiset pikkukaupungit ovat oikeastaan aika vaarallisia paikkoja. Pieksämäki on ihan nimensä veroinen. Hämmästyttää tämä pikkukuntien idyllin kiillotus. Omat kokemukset pikkupaikkakunnasta ovat todella huonoja, mutta onneksi vika on vain ja ainoastaan minussa, ei koskaan siinä piskuisessa ja juoppojen ja työttömien kyllästämässä kyläpahasessa? Sain ilmakivääristä jalkaani 7-vuotiaana varmaan ihan ansaitusti? Pojat kun ovat vain poikia ja on niin turvallista olla ja elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap:n mielestä hänen ”ongelmalleen” pitäisi siis tehdä?
Joo minäkin olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Tähän tarvitaan nyt muutos! Nih!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Ei sitä mustaa Pekkaa ole pakko ottaa vastaan. Kieltäytyy perinnöstä, niin valtio ottaa riesan omakseen. Kihniö on ihan hyvä paikka kasvaa. Mieluummin siellä kuin jossain ma mulähiössä. Sen jälkeen voi sitten lähteä maailmalle ja alkaa tehdä omaa rahaa. Ne on harvat ihmiset, jotka perii arvokkaita asuntoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa perinnössä arvoksi 0 euroa, nollasta eusosta 17% vero on edelleen 0 euroa.
Verottaja ei hyväksy? Selvä, asunto siirretään verottajalle. Saavat maksaa noita velkoja virkamiesten palkoista.
Ei se vero ole pahin, vaan siitä asunnosta menee koko ajan kuluja. Jos ei ole lapsia, on helppo pestä kätensä perinnöstä kokonaan. Kaikkein paskin tilanne on se, että kuolinpesä ei ole varaton, mutta siinä pyörii tuollainen arvoton riippakivitalo/asunto. Lapsen puolesta kieltäytyminen on vaikeaa, koska viranomaiset katsovat, ettei se ole lapsen etu, koska pesä ei ole varaton.
Me tosiaan jouduttiin ottamaan perintö vastaan kun lapset oli pieniä. Talokin oli hyvässä kunnossa. Mutta ei me ole voitu sille mitään että ylläpidosta huolimatta rapistuu. Vanha on vanhaa ja ison remontin virheet tuli esille vasta paljon myöhemmin. Pidetään kesäpaikkana ja puretaan itse mitä pystytään ja myydään tontti. Paikkana hyvä, päiväkoti ja koulu 300 metriä ja kirkonkylälle 200 metriä.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
No ehkä ne ketkä perivät hyväkuntoisen mökin jolla on arvoa, eivät kitise julkisuudessa siitä että "perin hyväkuntoisen mökin jolla on arvoa, yhyy voi minua"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, oma (tuleva) perintökiinteistöni sijaitsee kaupunkitaajamassa, n. 2km muuttovoittoisen cityn keskustasta. Mutta pankit päättivät, että 80-lukuisen talon vakuusarvo on niin pieni, ettei normijampalla riitä säästöjä lainaan. Myymättä jäi toistaiseksi, 2 vuotta yritettiin. Meni vuokralle onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Olen eläissäni tuntenut yhden Kihniöllä syntyneen, ihan tyytyväiseltä vaikutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai noissa homeisissa perintömörskissä auta muu kuin valakia nurkalle ja se siitä.. kukaan niitä osta kumminkaan ja aiheuttavat vain kuluja perikunnalle.
Pitää vaan tiputtaa hintaa, jotta joku edes ottaisi pois tuon rahareiän. Me myytiin isältä perittyäkämppää iät ajat ja pakko oli sitten tyytyä tarjottuun summaan. Sähkön perusmaksu juokskokoajan ja ei llut mitään järkeä olla myymättä, jos joku oli vihdoin halukas ostamaan sen. Perintöverosta saatiin sitten takaisin osa, muutenhan kaikki oli ylimääräistä rahaa meille perillisille.
Aika monella mökin ostoa suunnittelevalla ainoa kriteeri on, että pitää olla suht lähellä omaa kotia. Itse halusin mökin mahdollisimman puhtaan vesistön ääreltä. Ei sinilevää ym. Mutta jos se ajomatkan pituus on tärkein se tärkein adia jää kyllä ottamatta huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä noille sitten pitäisi tehdä? Jos ei itsellä ole varaa esmerkiksi rempata rivaria?
Tuli ratkoo monta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa perinnössä arvoksi 0 euroa, nollasta eusosta 17% vero on edelleen 0 euroa.
Verottaja ei hyväksy? Selvä, asunto siirretään verottajalle. Saavat maksaa noita velkoja virkamiesten palkoista.
Ei se vero ole pahin, vaan siitä asunnosta menee koko ajan kuluja. Jos ei ole lapsia, on helppo pestä kätensä perinnöstä kokonaan. Kaikkein paskin tilanne on se, että kuolinpesä ei ole varaton, mutta siinä pyörii tuollainen arvoton riippakivitalo/asunto. Lapsen puolesta kieltäytyminen on vaikeaa, koska viranomaiset katsovat, ettei se ole lapsen etu, koska pesä ei ole varaton.
Lapset voivat kieltäytyä siitä itse. Ei ole ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Pikemminkin katkeria siitä, että on eka tuhlattu lapsuus ja nuoruus Kihniöllä. Elämisen arvoista elämää on saanut elää kun muuttaa pois, ja kun vanhemmat kuolevat niin jäljelle jää kamala musta pekka. Samalla saat katsella vierestä, kun aikuisiän ystävät perivät arvokkaan asunnon kasvukeskuksesta. Kyllä maalla on mukavaa.
Ei sitä mustaa Pekkaa ole pakko ottaa vastaan. Kieltäytyy perinnöstä, niin valtio ottaa riesan omakseen. Kihniö on ihan hyvä paikka kasvaa. Mieluummin siellä kuin jossain ma mulähiössä. Sen jälkeen voi sitten lähteä maailmalle ja alkaa tehdä omaa rahaa. Ne on harvat ihmiset, jotka perii arvokkaita asuntoja.
Miksi kihniöläiset ei muuta takaisin sinne jos on kerran taivas maan päällä? Eivät viihdy siellä itsekään.
Ei kiinnosta Kihniö. Kokeile myydä muille osakkaille tai lahjoittaa kunnalle. Ne sijoittaa siihen jonkun juoppisäijän, joka häädettiin edellisestä asunnosta