Lue keskustelun säännöt.
Perikunnat ihmeissään, kuka ostaisi remonttivelkaisen asunnon ja kesämökin sinileväisen järven rannalta?
03.07.2026 |
Työkaverit on törmännyt tähän ongelmaan. Kukaan ei halua ostaa huonoa.
Olisi myynnissä 80-luvulla rakennettu kosteusvaurioinen rivitaloasunto Kihniöstä. Kiinnistaako?
Kommentit (157)
Jos sellainen ihme tapahtuisi, että Suomen talous kasvaisi kunnolla, siis kunnolla, ei tämä väitetty 1,6 prossan kasvu ole mitään, niin se kasvu tapahtuisi harvoilla alueilla: Uusimaa, Varsinais-Suomesta jotkin kunnat, Pirkanmaalta Tampere lähikuntineen ja Oulu ja ehkä Lapin turisti- ja kaivoskunnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Tälläkin palstalla on vaikka kuinka paljon kommentteja, kuinka omassa talossa ei tarvitse tehdä remonttia, jos ei halua, etenkään jos aikoo asua siellä kuolemaansa asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa perinnössä arvoksi 0 euroa, nollasta eusosta 17% vero on edelleen 0 euroa.
Verottaja ei hyväksy? Selvä, asunto siirretään verottajalle. Saavat maksaa noita velkoja virkamiesten palkoista.
Ei se vero ole pahin, vaan siitä asunnosta menee koko ajan kuluja. Jos ei ole lapsia, on helppo pestä kätensä perinnöstä kokonaan. Kaikkein paskin tilanne on se, että kuolinpesä ei ole varaton, mutta siinä pyörii tuollainen arvoton riippakivitalo/asunto. Lapsen puolesta kieltäytyminen on vaikeaa, koska viranomaiset katsovat, ettei se ole lapsen etu, koska pesä ei ole varaton.
Pitäisi keskustella vanhempien eläessä että tekisivät testamentin siten, että testamenttaavat sen arvottoman asunnon/talon/mökin kunnalle tai valtiolle. Muu omaisuus jos sitä on niin perillisille. Jos tämä käy kaikille perikunnan jäsenille niin ongelma ratkaistu. Jos ei, niin testamenttaa sen arvottoman tönön sitten niille jotka sen haluavat.
Muutama satanen tai jopa tonni asianajajan palkkioon on pieni hinta siitä että saa pitävän dokumentin eikä tartte lopun ikää maksella kuluja "perinnöstä".
Keskustelkaa asiat kuntoon kaikkien eläessä niin helpottaa jälkeenjääneiden vaivaa.
Kunta tai valtio ei välttämättä ota perintöä vastaan, jos siitä on vaan haittaa.
Ihan mielenkiinnosta kysyn: Miksi kunnan tai valtion pitäisi ottaa vastaan miinusmerkkistä omaisuutta? Tuossa valtiolla on vain kaksi vaihtoehtoa: Otetaan lisää valtionvelkaa tai korotetaan alvia ja muita veroja, että saadaan tappiot katettua.
Miehen vanhemmat teki viisaasti ja möivät omakotitalonsa muuttotappiokunnasta vanhuuden päivillään ja ostivat pienemmän kerrostaloasunnon uudesta talosta. Kun anopista aika jätti, niin myös kerrostaloasunto myytiin ja miehen isä muutti vuokralle, tämä siis hänen tahdostaan. Ei jäänyt mitään vanhaa taloa tai asuntoa lapsille riesaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat teki viisaasti ja möivät omakotitalonsa muuttotappiokunnasta vanhuuden päivillään ja ostivat pienemmän kerrostaloasunnon uudesta talosta. Kun anopista aika jätti, niin myös kerrostaloasunto myytiin ja miehen isä muutti vuokralle, tämä siis hänen tahdostaan. Ei jäänyt mitään vanhaa taloa tai asuntoa lapsille riesaksi.
On ollut tuuria, että on saanut myydyksi. Paljon on hyvä kuntoisia asuntoja ja taloja myynnissä pilkkahinnalla, mutta myymättä jäävät: ei yksinkertaisesti riitä ostajia. Näin siis hyvä kuntoistenkin kohteiden osalta. Huonokuntoisissa ei ole mitään arvoa, mutta kulut juoksevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa perinnössä arvoksi 0 euroa, nollasta eusosta 17% vero on edelleen 0 euroa.
Verottaja ei hyväksy? Selvä, asunto siirretään verottajalle. Saavat maksaa noita velkoja virkamiesten palkoista.
Ei se vero ole pahin, vaan siitä asunnosta menee koko ajan kuluja. Jos ei ole lapsia, on helppo pestä kätensä perinnöstä kokonaan. Kaikkein paskin tilanne on se, että kuolinpesä ei ole varaton, mutta siinä pyörii tuollainen arvoton riippakivitalo/asunto. Lapsen puolesta kieltäytyminen on vaikeaa, koska viranomaiset katsovat, ettei se ole lapsen etu, koska pesä ei ole varaton.
Pitäisi keskustella vanhempien eläessä että tekisivät testamentin siten, että testamenttaavat sen arvottoman asunnon/talon/mökin kunnalle tai valtiolle. Muu omaisuus jos sitä on niin perillisille. Jos tämä käy kaikille perikunnan jäsenille niin ongelma ratkaistu. Jos ei, niin testamenttaa sen arvottoman tönön sitten niille jotka sen haluavat.
Muutama satanen tai jopa tonni asianajajan palkkioon on pieni hinta siitä että saa pitävän dokumentin eikä tartte lopun ikää maksella kuluja "perinnöstä".
Keskustelkaa asiat kuntoon kaikkien eläessä niin helpottaa jälkeenjääneiden vaivaa.
Ei kunta tai valtio huoli, eikä ole pakko ottaa.
Mitäs tykkäsit jos hometalo testamentataankin sinulle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaa perinnössä arvoksi 0 euroa, nollasta eusosta 17% vero on edelleen 0 euroa.
Verottaja ei hyväksy? Selvä, asunto siirretään verottajalle. Saavat maksaa noita velkoja virkamiesten palkoista.
Ei se vero ole pahin, vaan siitä asunnosta menee koko ajan kuluja. Jos ei ole lapsia, on helppo pestä kätensä perinnöstä kokonaan. Kaikkein paskin tilanne on se, että kuolinpesä ei ole varaton, mutta siinä pyörii tuollainen arvoton riippakivitalo/asunto. Lapsen puolesta kieltäytyminen on vaikeaa, koska viranomaiset katsovat, ettei se ole lapsen etu, koska pesä ei ole varaton.
Pitäisi keskustella vanhempien eläessä että tekisivät testamentin siten, että testamenttaavat sen arvottoman asunnon/talon/mökin kunnalle tai valtiolle. Muu omaisuus jos sitä on niin perillisille. Jos tämä käy kaikille perikunnan jäsenille niin ongelma ratkaistu. Jos ei, niin testamenttaa sen arvottoman tönön sitten niille jotka sen haluavat.
Muutama satanen tai jopa tonni asianajajan palkkioon on pieni hinta siitä että saa pitävän dokumentin eikä tartte lopun ikää maksella kuluja "perinnöstä".
Keskustelkaa asiat kuntoon kaikkien eläessä niin helpottaa jälkeenjääneiden vaivaa.
Ei kunta tai valtio huoli, eikä ole pakko ottaa.
Mitäs tykkäsit jos hometalo testamentataankin sinulle?
Ei niin, mutta verottaa tykkäävät käytännössä arvotonta kiinteistöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Romu kiinteistöjen omistajilla erikoisen suppea näkemys: omasta romusta haluttaisiin saada jotain, mutta itse ei haluta ottaa vastaan edes ilmaiseksi. Ylelläkin oli juttu hoitamattomasta peritystä talosta, jonka tuvan lattiasta meni jalka läpi. Ei rantaa, pusikon keskellä. Ja sellaisesta kuvitellaan saavan jotain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesien remontoimattomat asunnot ovat yksi syy asuntojen hintojen laskuun. Nyt kuolee paljon 85-100-vuotiaita joita on suhteellisen paljon Suomen ikäjakaumassa. Ja heidän omistamiaan asuntoja on vaikea myydä ympäri maata, myös kaupungeissa. Niitä on liikaa ja osa on vielä alkuperäisessä kunnossa. Asunnon hinta on sen mukainen.
Miten sen nyt ottaa. Itse ostan mieluummin "alkuperäiskuntoisen" asunnon kuin "tyylikkäästi remontoidun", kun noissa jälkimmäisistä yleensä on hävitetty kaikki perinteiset toimivat kiintokalusteet, kuten kunnolliset tiskipöydät ja korvattu ne jollain pöytätasolla, johon upoettu 1-2 minikokoista kuppia. Yritä niissä sitten saada kattilaa huuhdeltua ilman että vettä roiskuu lattialle. Samaten alkuperäiset väliovet ja kaappien ovet on korvattu maalauskelvottomilla kertakäyttötuotteilla.
Lian saa pestyä pois, mutta kunnollisia kaapinovia ei saa takaisin kuin teettämällä puusepänfirmassa. Tai tekemällä itse pitkästä tavarasta.
Eli teet satojen tuhansien hankinnan sen mukaan ettet viitsi ostaa 500€ teräksistä tiskitasoa etkä paria väliovea 200€ kappalehintaan?
Eihän tuossa mitään logiikkaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tahansa oma tontti kiinnostaa, jos on valmiina sähkö- ja viemäriliittymät ja hinta kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Mietin ihan samaa.
Koko ajan ollaan kateellisia "ahneelle sukupolvelle", joka sai ihan kaiken ja rohmusi lisää. Nyt kun kuolevat, niin miljoona-asunto onkin 2h+k KIhniössä, rantahuvila isolla tontilla on lautainen saunarakennus vesijättömaan reunassa ja auto on vanha Toyota. Isot omaisuudet on kerätty aittoihin ja halleihin, mutta Kihniön kodin varastosta löytyy talvirenkaat ja vanha pulkka, ei muuta. Mitä sille omaisuudelle tapahtuu samantien, kun vanhus kuolee?
Omaisuus on saattanut mennä jo hoivakuluihin ja vain nuo talvirenkaat ja pulkka jäi jäljelle, kun autokin piti myydä.
Talojen ja mökkien arvo ei yleensä kasva vuosien kuluessa, kun aikaa menee useampi kymmenen vuotta, vaikka niillä markka-aikaan oli miljoona-arvo.Miten siihen vainajan jälkeen tehtävään kuolinsiivoukseen saa kulumaan 4 vuotta kaikki lomat, kun siivottavaa ei ole kuin pieni asunto ja varasto?
Minäkin odotan ensimmäisiä ohjuksia Helsinkiin, alkaa maaseudun tyhjyys ihmeesti kiinnostaa.
Ihan helposti saa, monilla on vanhaa kaatopaikkarompetta talo täynnä ja se varasto. Olen itse vasta tehnyt kolme vuotta kuolinsiivousta ja ei ole vasta kun murto-osa asunnon sisäpuolelta saatu näkyviin. Monet vanhat ihmiset ovat todella hamstranneet ihan arvotonta roinaa. Poistin tyhjiä jogurttipurkkejakin 8 kuormaa. Varmaa oli koko elinikäinen varasto, kun mitään ei heittänyt pois.
Onpas se ihminen sitten syönyt jogurttia. Tuskinpa sentään 8 kuormaa pelkkiä purkkeja. Vai onko sinun "kuormasi" joku muovipussi? Siirtolava pihaan ja näin homma hoituu hetkessä, paitsi jos siivooja on laiska vätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Mietin ihan samaa.
Koko ajan ollaan kateellisia "ahneelle sukupolvelle", joka sai ihan kaiken ja rohmusi lisää. Nyt kun kuolevat, niin miljoona-asunto onkin 2h+k KIhniössä, rantahuvila isolla tontilla on lautainen saunarakennus vesijättömaan reunassa ja auto on vanha Toyota. Isot omaisuudet on kerätty aittoihin ja halleihin, mutta Kihniön kodin varastosta löytyy talvirenkaat ja vanha pulkka, ei muuta. Mitä sille omaisuudelle tapahtuu samantien, kun vanhus kuolee?
Omaisuus on saattanut mennä jo hoivakuluihin ja vain nuo talvirenkaat ja pulkka jäi jäljelle, kun autokin piti myydä.
Talojen ja mökkien arvo ei yleensä kasva vuosien kuluessa, kun aikaa menee useampi kymmenen vuotta, vaikka niillä markka-aikaan oli miljoona-arvo.
Hoivakuluihin ei mene omaisuus vain tulot. 100. Kerta täällä tieto😅
Tunnen erään naisen, joka vaalii vanhaa mörskää kuin kruununjalokiveä. Talo on lautatalo, rakennettu joskus 50-luvulla aineista, joita on sattunut saamaan. Talossa vuotaa katto useistakin kohtia, mutta omistaja on sitä mieltä, että kyllä se riittää, kun siihen käy joku silikonia silloin tällöin pruuttaamassa. Talo on lähellä järveä, ei kuitenkaan järven rannassa. Vieressä on hakkuualue. Talossa on kaikki vähän vinksin vonksin. Vessa tehty johonkin vanhaan komeroon, kaikkien lattioiden materiaalit ovat eri ainetta ja erivärisiä. Sähköt on vedelty vähän niin ja näin. Talossa on 2 h ja keittiö ja kaikki hyvin pieniä. Ei autotallia, eikä mitään muutakaan kunnollista ulkorakennusta. Nainen kuvittelee talon satojen tuhansien arvoiseksi. :D
Niin se paras kaikista: Talo sijaitsee kuolevan kylän keskustasta useita kilometrejä sivuun. Mitään julkista liikennettä ei ole alueella.
Näin näitä mörskiä jää. Sääliksi käy perillistä, kun tämä nainen kupsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari faktaa:
Suuret ikäluokat eivät kohta ole keskuudessamme, ja heiltä vapautuu ISO määrä asuntoja. Noille ei määrällisesti vain ole ottajia, koska Suomen väkimäärä kutistuu koko ajan. Ja vaikka tänne muualta tulee porukkaa, niin (kärjistäen!) ei joku toisen omistajan woltti-tilin vuokrannut wolt-kuski paljon asuntoja ostele...
Toinen on kesämökit: niiden omistajien keski-ikä on 63-vuotta(!) tuosta voi laskea kuinka vanhat ihmiset omistavat mökit. Jo nyt näkee paljon myynnissä yksinkertaisia lautamökkejä, selvästi perikunta myy, eikä omistaja varmaan ole vuosiin enää käynyt mökillään jne.
Nyt vielä (jos suht siisti, hyvä järvi, fiksu ajomatka asutuskeskuksiin jne.) jotain voi saada, mutta vuosi vuodelta noita vyöryy enemmän ja enemmän markkinoille, eikä nuoria enää kiinnosta(!) mökkeily. Kuinka moni näkee omat parikymppiset sukulaiset tai tutut kesämökillä, huussia tyhjentämässä, rännejä putsaamassa jne? Nykynuoret vs. suuret ikäluokat, tuossa on valtava ero ns. osaamisessa mitä tulee "mökkielämään", ja harvalla nuorella on halua ottaa projektia --> mökit mätä evät kohta pystyyn nekin, kun ei kelpaa kenellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesien remontoimattomat asunnot ovat yksi syy asuntojen hintojen laskuun. Nyt kuolee paljon 85-100-vuotiaita joita on suhteellisen paljon Suomen ikäjakaumassa. Ja heidän omistamiaan asuntoja on vaikea myydä ympäri maata, myös kaupungeissa. Niitä on liikaa ja osa on vielä alkuperäisessä kunnossa. Asunnon hinta on sen mukainen.
Yli 50% asunnoista on yli 60-vuotiaiden omistamia. Hintojen lasku siis jatkuu.
Jos asunto on remontoimaton ja lisäksi taloyhtiössä remontit ovat tekmättä niin yhtälö on mahdoton. Ei ihme että pankitkaan ei innostu.
Potkulakihomokiukuttelee kun tuki rahat meni vuokraa
Älä Eemi jaksa. Mene takaisin peiton alle lutkuttamaan isäsi munaa...
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa oma tontti kiinnostaa, jos on valmiina sähkö- ja viemäriliittymät ja hinta kohdallaan.
Jos teet kokonaan uutta, niin tuppaavat perimään liittymiskustannukset uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat teki viisaasti ja möivät omakotitalonsa muuttotappiokunnasta vanhuuden päivillään ja ostivat pienemmän kerrostaloasunnon uudesta talosta. Kun anopista aika jätti, niin myös kerrostaloasunto myytiin ja miehen isä muutti vuokralle, tämä siis hänen tahdostaan. Ei jäänyt mitään vanhaa taloa tai asuntoa lapsille riesaksi.
On ollut tuuria, että on saanut myydyksi. Paljon on hyvä kuntoisia asuntoja ja taloja myynnissä pilkkahinnalla, mutta myymättä jäävät: ei yksinkertaisesti riitä ostajia. Näin siis hyvä kuntoistenkin kohteiden osalta. Huonokuntoisissa ei ole mitään arvoa, mutta kulut juoksevat.
Näistä on kulunut jo useampi vuosi, mutta jätkevän ratkaisun tekivät silloin reilu 10 v. sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Mietin ihan samaa.
Koko ajan ollaan kateellisia "ahneelle sukupolvelle", joka sai ihan kaiken ja rohmusi lisää. Nyt kun kuolevat, niin miljoona-asunto onkin 2h+k KIhniössä, rantahuvila isolla tontilla on lautainen saunarakennus vesijättömaan reunassa ja auto on vanha Toyota. Isot omaisuudet on kerätty aittoihin ja halleihin, mutta Kihniön kodin varastosta löytyy talvirenkaat ja vanha pulkka, ei muuta. Mitä sille omaisuudelle tapahtuu samantien, kun vanhus kuolee?
Omaisuus on saattanut mennä jo hoivakuluihin ja vain nuo talvirenkaat ja pulkka jäi jäljelle, kun autokin piti myydä.
Talojen ja mökkien arvo ei yleensä kasva vuosien kuluessa, kun aikaa menee useampi kymmenen vuotta, vaikka niillä markka-aikaan oli miljoona-arvo.Miten siihen vainajan jälkeen tehtävään kuolinsiivoukseen saa kulumaan 4 vuotta kaikki lomat, kun siivottavaa ei ole kuin pieni asunto ja varasto?
Minäkin odotan ensimmäisiä ohjuksia Helsinkiin, alkaa maaseudun tyhjyys ihmeesti kiinnostaa.
Miksi luulet ihmiset suuntaavan maaseudulle ulkomaiden sijaan?
Miten ulkomaille lähdetään, kun rajat on kiinni? Sukeltamalla Itämeren kautta? Hipsimällä yön pimeydessä Ruotsin tai Norjan rajan yli keskellä ei-mitään, välttämätön omaisuus eli pakettiautollinen tavaraa peesissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma kun kaikki on vasivaurioisia, homeisia ja muutenkin huonoja nuo perintökohteet. Ja niistä täällä on sitten kuitenkin oltu kovin kateellisia vanhemmille.
Mietin ihan samaa.
Koko ajan ollaan kateellisia "ahneelle sukupolvelle", joka sai ihan kaiken ja rohmusi lisää. Nyt kun kuolevat, niin miljoona-asunto onkin 2h+k KIhniössä, rantahuvila isolla tontilla on lautainen saunarakennus vesijättömaan reunassa ja auto on vanha Toyota. Isot omaisuudet on kerätty aittoihin ja halleihin, mutta Kihniön kodin varastosta löytyy talvirenkaat ja vanha pulkka, ei muuta. Mitä sille omaisuudelle tapahtuu samantien, kun vanhus kuolee?
Omaisuus on saattanut mennä jo hoivakuluihin ja vain nuo talvirenkaat ja pulkka jäi jäljelle, kun autokin piti myydä.
Talojen ja mökkien arvo ei yleensä kasva vuosien kuluessa, kun aikaa menee useampi kymmenen vuotta, vaikka niillä markka-aikaan oli miljoona-arvo.Miten siihen vainajan jälkeen tehtävään kuolinsiivoukseen saa kulumaan 4 vuotta kaikki lomat, kun siivottavaa ei ole kuin pieni asunto ja varasto?
Minäkin odotan ensimmäisiä ohjuksia Helsinkiin, alkaa maaseudun tyhjyys ihmeesti kiinnostaa.
Miksi luulet ihmiset suuntaavan maaseudulle ulkomaiden sijaan?
Miten ulkomaille lähdetään, kun rajat on kiinni? Sukeltamalla Itämeren kautta? Hipsimällä yön pimeydessä Ruotsin tai Norjan rajan yli keskellä ei-mitään, välttämätön omaisuus eli pakettiautollinen tavaraa peesissä?
No jotenkin näin ehkä joutuu lähtemään. Ilman juuri mitään. Itsellä juuri tuo norja on lähin ja tutuin, lähisukua siellä. Ja tuossa tilanteeasa voi joutua norjankin jättämään. Sitä en vielä tiedä mihin sieltä.
Suomen ilmastokaan ei oikein suosi, että rakennukset pysyisivät helpolla kunnossa. Kannattaa luopua mahdollisimman nopeasti tyhjilleen jääneestä asunnosta, mökistä jne.