Lue keskustelun säännöt.
Outoa olla kolmekymppinen tässä ajassa
02.07.2026 |
Muita kolmekymppisiä, jotka eivät oikein tiedä että miten pitäisi olla? :D Siis joillakin on perhe, omakotitalo ja mökki rakenteilla, joillakin on kiire löytää kumppani jotta saa tehtyä lapsia, jotkut ei mieti tulevaisuutta ollenkaan ja jotkut pelkää että teki miten vain niin se on aina jonkun mielestä aivan väärin eletty. Tässä iässä ollaan todella eriydytty niistä kouluajoista, jolloin kaveripiirissä oli kaikilla melko samanlaisia ajatuksia tulevaisuudesta. Välillä sitä vaan alkaa että mitä ihmettä pitäisi seuraavaksi tehdä. Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut vaikeeta olla kolmekymppinen.
Siis vaikea kuvitella. Jos ihminen ei olisi Jumalasta seuraava kuten esimerkiksi miehet ovat, niin eläinmaailmassa kolmekymppinen mies olisi luomakunnan kuningas ja pelottavin olento mitä maa päällään kantaa. Täysikasvuinen ja voimakkain uros. Vaikea kuvitlla että olisi vaikeeta olla kolmekymppinen, jonka elimistö on parhaimmassa mahdollisessa vireessä suhteessa aivoihin. Sitä tämä tasapäistäminen ja sosialismi on tehtyt, että meillä on näitä seitsemänkymppisä pappoja johtajina ja miljonääreinä huutelemassa somessa ja lehtien osastolla viisauksia. Ei viikinkien aikana papparaiset olisi määräilleet tai omistaneet omaisuuksia. Maaiilman järjestys on epätasapainossa. Parhaimmassa elinvoimassa olevat yksilöt elää köyhyydessä :D eihän tämä ole oikein tai järkevää. Valta on annettu heikoille ja vanhoille. Se pitäisi ottaa pois ja palauttaa maailmaan järki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut vaikeeta olla kolmekymppinen.
Siis vaikea kuvitella. Jos ihminen ei olisi Jumalasta seuraava kuten esimerkiksi miehet ovat, niin eläinmaailmassa kolmekymppinen mies olisi luomakunnan kuningas ja pelottavin olento mitä maa päällään kantaa. Täysikasvuinen ja voimakkain uros. Vaikea kuvitlla että olisi vaikeeta olla kolmekymppinen, jonka elimistö on parhaimmassa mahdollisessa vireessä suhteessa aivoihin. Sitä tämä tasapäistäminen ja sosialismi on tehtyt, että meillä on näitä seitsemänkymppisä pappoja johtajina ja miljonääreinä huutelemassa somessa ja lehtien osastolla viisauksia. Ei viikinkien aikana papparaiset olisi määräilleet tai omistaneet omaisuuksia. Maaiilman järjestys on epätasapainossa. Parhaimmassa elinvoimassa olevat yksilöt elää köyhyydessä :D eihän tämä ole oikein tai järkevää. Valta on annettu heikoille ja vanhoille. Se pitäisi ottaa pois ja palauttaa maailmaan järki!
Tää menee kieltämättä päälaelleen. Meillä on lapsia joilla on enemmän rahaa tileilä kuin parhaimmassa iässä olevilla ihmisillä. Puhutaan tuottavimmasta ikäpolvesta siis! Sitten toinen on vanhukset. Asiat on pistetty niin että nämä kerää sadon kaikista voimakkaimmilta yksilöiltä ja voimakkaimmille kolmekymppisille ei jää mitään?
Mitä tästä syntyy luonnollisesti? Ajatellaan vaikka kolmekymppisiä satoa tuottavina kasveina vaikkapa. Niistä kerätään kaikki irti. Eipä siitä jää mitään jäljelle.
Nuudutetaan sukupuuttoon koko elinvoimainen sato.
Tässä ei mennä matematiikka edellä tai maalaisjärki edellä. Kolmekymppisille kuuluisi suurimmat tulot. Maailmanjärjestys on päin helvettiä ja Jumalakin nauraa tälle taivaassa kädet tuuheella parrallaan. Tästä tulee vitsauksia ihmiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:n ajatuksia oikein hyvin. Olen kolmekymppisen pojan äiti ja samanikäisenä olin juuri saavuttanut ne merkkipylväät, mitkä aikuisuuteen yhdistetään. Puoliso, vakityö, vauva ja omistusasunto. Pojalla ei ole mitään näistä eikä tässä maailman ajassa minulle tule mieleenkään niistä hänelle huomauttaa. Eletään niin eri maailmassa nyt kuin 90-luvulla.
Olen ulkopuolinen keskustelija ja haluaisin ihan huomauttaa ja varoittaa kaikkia kolmekymppisiä, jotka kokee sisimmissään sellaista paloa sydämessään, että voisivat vaikuttaa elämäänsä kovalla työllä ja sitkeydellä. Teidän kohtalona on Koskelan Jussin kohtalo. Ette tule kaivamaan ojiakaan, mutta töitä on paljon ja huonolla palkalla. Kaikki rahanne menee vuokra-asuntoon ja laskuihin. Siinä se.
Teidän kolmekymppinen vartalo on tällä hetkellä voimakas ja elinvoimainen. Älkää ihmeessäkään kuvitelko että se olisi nelikymppisenä tai varsinkaan viisikymppisenä enää samalainen. Varokaa itseenne uskomista ja työnteon eetosta. Se on valhe ja meidän terveydenhuoltoa on paskottu pitkään.
Välttäkää kaikenlaisia "huonoja" töitä. Saatte niissä vain ihtenne kipeäksi. Tehkää sopivasti, mutta älkää kuvitelko elävänne herroiksi tai että säästäisitte mihinkään suureen.
Tämä on isojen herrojen suunnitelmaa että ei jää mitään käteen. Ihminen on sisukas luonnostaan ja menee lankaan kun töitä annetaan.
Se on joku päivä kun ette enää kykene kävelemään selkä suorassa. Se tulee äkkiä ja mutkan takaa ihan huomenna.
Varokaa työelämää ja älkää kuvitelko että säästäväisesti ja kovaa työtä tehdessä voi rikastua.
Siis jos tuntipalkka on alle 20e tunti. Niin älkää oikeasti vaivaantuko. Säästäkää itsenne ja kiitätte itseänne. Työteko ei enää ole kunnian asia ollut suomalaisessa kultuurissa pitkään. Jussin kohtalona oli sisyfos. Älkää menkö lankaan elämässänne. Sanokaa ei ylitöille ja sanokaa ei selvälle riistolle. Sano ei tänään ja ole huomenna vapaa!
Meillä on esimerkkejä työelämästä. Miehistä jotka antoi kaikkensa kolmekymppisenä täysissä voimissaan työelämälle ja firmoille. Mitä ne sai siitä takaisin?
Kipeän selän, useita lääkärireissuja, ei apua, ei sairaseläkettä.
Työkkärin ja kelan jonoissa jatkona, koska se tulee halvemmaksi. Kolmekymppisten intoa ja elinvoimaa imetään ryystäen markkinatalouden rattaisiin hallvalla. Sitetn heidät heitetään roskikseen köyhyyteen, kun tulee kremppaa ja selkävaivoja. Älkää menkö lankaan nuoret!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin rahaa mutta en menisi festareille, koska nyky hinnoittelu on täysin yli kipurajan. 10 vuotta sitten laitettiin pennit jonoon ja mentiin. Niin kaikki teki, mutta en usko että oikein enää kun ennen 160e lippu on 229e makkaraperunat ennen 10.5 nyt 16.8e ja tuoppi 15.9e ennen 11.2e...
Ei vaan ole varaa törsätä tolla tavalla vaikka tilillä olisi 100t euroa ja tämä ymmärrys siitä mikä on ylihinnoiteltua eli "ei varaa" rakentaa sen pohjan säästäväisyydelle. Jos mulla olisi yli puolimiljoonaa euroa kävisin festareilla en välittäisi. Muilta ne on hinnoiteltu ulos.
Mulla ei ole lanttiakaan, mutta en ole koskaan käynyt kahvilla, en baarissa, en leffoissa en ravintolassa en missään. En ole koskaan ostanut ainutta vaatettakaan itselleni.
Samoissa ollaan ja ihan säästämättä. Olen jo kohta nelikymppinen. En myöskään ole matkustanut aikuisena toiselle paikkakunnalle. Koko aikuiselämä lorvailtu lähiössä. Ulkomailla en ole käynyt edes unissanikaan. Sellainen yksityiskohta, että minulle pitäisi maksaa siitä hyvästä että kävisin jossain noista tai tekisin jotai noista asioista.
On hyvin todennäköistä että en tekisi noista mitään ilmaiseksi tai vaikka maksettaisi tonni, että mene ulkomailla tai kahvilaan. En todennäköisesti menisi. En oikein ymmärrä miten te säästätte rahaa? Elämä on vähän kuin eläisi vankilassa.
En oikein tajunnut tätä kommenttia. Et ymmärrä miten muut säästävät rahaa, mutta et itse tekisi mitään vaikka ilmaiseksi saisit. Mihin sitten säästäisit?
Minä tienaan bruttona 2200 e/kk, ja kävin talvella Thaimaassa ja juuri tulin Puolasta. En edes elä erityisen pihisti.
Ymmärsin että kyse on laitostuneesta köyhästä, jolle matka tai käynti kahvilassa on vastenmielinen jo ihan mielikuvana tai ajatuksena. Sitten vielä se oletus että hänen pitäisi maksaa siitä, että menee kokemaan paniikkikohtauksen kahvilassa. Kahvihan tunnetusti on stimulantti ja lisää paniikin tuntoa ja tietoisuutta muiden ihmisten keskellä. Kahvikuppineuroosi on myös yleinen juttu monille. Se että miksi ihmiset käy kahvilassa "nauttimassa" on hyvä kysymys. Ravintola on toinen ja mitä siinä mainittiin.
Elokuvateatterissa käynti. Sekin voi olla köyhälle melko ahdistava kokemus. Paljon ihmisiä ja meteliä. Ymmärrän kyllä hyvin häntä. Tämän ymmärtää jos on elänyt köyhyydessä vuokra-asunnossa ilman talvivaatteita koko talven sisätiloissa säästösyistä. Melkein kuin vankilassa olisi ollut puolisen vuotta. Vaikealta tuntuu poistua sieltä seinien sisältä. Mieluummin sitten jää sen kirjallisuuden pariin patjalle kuin käy esimerkiksi edes päivällä kaupassa.
Hassua jäädä itse vapaaehtoisesti sisälle yksinäisyyteen ja sitten kuvitella olevansa vankilassa.
Vankilasta ei pääse pois vaikka haluaisi.
Yksi mistä ei puhuta, niin ne tuhannet tai enemmänkin voi olla. ASiasta ei ole tehty tutkimusta, mutta väittäisin ihan loogisesti että moni syrjäytynyt kolmekymppinen on ihan syrjäytynyt opiskeluaikoina eläessään "säästäväisesti". Kun säästät kympin tai pari viikossa, niin se on pois kaikesta sosiaalisesta toiminnasta. Siksi suosittelisin aina miettimään kannattaako sitä viinipulloa säästää ja jäädä sinne kampuksen pieneen koppiin tenttimään? Osalla voi olla niinkin että ei edes ole mahdollisuutta opintotuella tai veloilla edes viettää viikonloppua opiskelijapiirissä. Tätä säästäväisyyttä kun jatkaa ja ottaa sen tavaksi, niin olet pian mökkihöperö. Sulla voi olla gradu, kaksikin, mutta mitä teet sillä kun olet päästäsi vialla lopun elämää laitostuneena "säästämisestä".
Nuorille ja nuorten aivojen kehitykselle on tärkeää käydä illan riennoissa, eikä säästää kuin viiskytluvun eläkeläismummot sotien jälkeen. Olen lanseeranut uuden sanonnan. Meillähän on vakka kantensa valitsee jne.
Niin säästäväisyys sairastuttaa. Jakakaa sitä eteenpäin. Tällä hetkellä on yhteiskunnassa pommi käynnissä. Monet säästää mitättömissä asioissa pakon sanelemina. Tämä tulee näkymään suurempina syrjäytymislukuina tilastossa myöhemmin. Meillä on opiskelijat Suomessa kaikista köyhin luokka ollut ysäriltä asti. Asiaan ei ole tehty mitään parannusttöitä, eikä ole halujakaan. Siis teet oikein, jos jäät peruskoulun jälkeen työttömäksi työhönhakijaksi. Opiskelu voi sairastuttaa tai altistaa mielenterveysongelmille. Sitä se köyhyys tekee lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin rahaa mutta en menisi festareille, koska nyky hinnoittelu on täysin yli kipurajan. 10 vuotta sitten laitettiin pennit jonoon ja mentiin. Niin kaikki teki, mutta en usko että oikein enää kun ennen 160e lippu on 229e makkaraperunat ennen 10.5 nyt 16.8e ja tuoppi 15.9e ennen 11.2e...
Ei vaan ole varaa törsätä tolla tavalla vaikka tilillä olisi 100t euroa ja tämä ymmärrys siitä mikä on ylihinnoiteltua eli "ei varaa" rakentaa sen pohjan säästäväisyydelle. Jos mulla olisi yli puolimiljoonaa euroa kävisin festareilla en välittäisi. Muilta ne on hinnoiteltu ulos.
Mulla ei ole lanttiakaan, mutta en ole koskaan käynyt kahvilla, en baarissa, en leffoissa en ravintolassa en missään. En ole koskaan ostanut ainutta vaatettakaan itselleni.
Samoissa ollaan ja ihan säästämättä. Olen jo kohta nelikymppinen. En myöskään ole matkustanut aikuisena toiselle paikkakunnalle. Koko aikuiselämä lorvailtu lähiössä. Ulkomailla en ole käynyt edes unissanikaan. Sellainen yksityiskohta, että minulle pitäisi maksaa siitä hyvästä että kävisin jossain noista tai tekisin jotai noista asioista.
On hyvin todennäköistä että en tekisi noista mitään ilmaiseksi tai vaikka maksettaisi tonni, että mene ulkomailla tai kahvilaan. En todennäköisesti menisi. En oikein ymmärrä miten te säästätte rahaa? Elämä on vähän kuin eläisi vankilassa.
En oikein tajunnut tätä kommenttia. Et ymmärrä miten muut säästävät rahaa, mutta et itse tekisi mitään vaikka ilmaiseksi saisit. Mihin sitten säästäisit?
Minä tienaan bruttona 2200 e/kk, ja kävin talvella Thaimaassa ja juuri tulin Puolasta. En edes elä erityisen pihisti.
Ymmärsin että kyse on laitostuneesta köyhästä, jolle matka tai käynti kahvilassa on vastenmielinen jo ihan mielikuvana tai ajatuksena. Sitten vielä se oletus että hänen pitäisi maksaa siitä, että menee kokemaan paniikkikohtauksen kahvilassa. Kahvihan tunnetusti on stimulantti ja lisää paniikin tuntoa ja tietoisuutta muiden ihmisten keskellä. Kahvikuppineuroosi on myös yleinen juttu monille. Se että miksi ihmiset käy kahvilassa "nauttimassa" on hyvä kysymys. Ravintola on toinen ja mitä siinä mainittiin.
Elokuvateatterissa käynti. Sekin voi olla köyhälle melko ahdistava kokemus. Paljon ihmisiä ja meteliä. Ymmärrän kyllä hyvin häntä. Tämän ymmärtää jos on elänyt köyhyydessä vuokra-asunnossa ilman talvivaatteita koko talven sisätiloissa säästösyistä. Melkein kuin vankilassa olisi ollut puolisen vuotta. Vaikealta tuntuu poistua sieltä seinien sisältä. Mieluummin sitten jää sen kirjallisuuden pariin patjalle kuin käy esimerkiksi edes päivällä kaupassa.
Hassua jäädä itse vapaaehtoisesti sisälle yksinäisyyteen ja sitten kuvitella olevansa vankilassa.
Vankilasta ei pääse pois vaikka haluaisi.
Yksi mistä ei puhuta, niin ne tuhannet tai enemmänkin voi olla. ASiasta ei ole tehty tutkimusta, mutta väittäisin ihan loogisesti että moni syrjäytynyt kolmekymppinen on ihan syrjäytynyt opiskeluaikoina eläessään "säästäväisesti". Kun säästät kympin tai pari viikossa, niin se on pois kaikesta sosiaalisesta toiminnasta. Siksi suosittelisin aina miettimään kannattaako sitä viinipulloa säästää ja jäädä sinne kampuksen pieneen koppiin tenttimään? Osalla voi olla niinkin että ei edes ole mahdollisuutta opintotuella tai veloilla edes viettää viikonloppua opiskelijapiirissä. Tätä säästäväisyyttä kun jatkaa ja ottaa sen tavaksi, niin olet pian mökkihöperö. Sulla voi olla gradu, kaksikin, mutta mitä teet sillä kun olet päästäsi vialla lopun elämää laitostuneena "säästämisestä".
Nuorille ja nuorten aivojen kehitykselle on tärkeää käydä illan riennoissa, eikä säästää kuin viiskytluvun eläkeläismummot sotien jälkeen. Olen lanseeranut uuden sanonnan. Meillähän on vakka kantensa valitsee jne.
Niin säästäväisyys sairastuttaa. Jakakaa sitä eteenpäin. Tällä hetkellä on yhteiskunnassa pommi käynnissä. Monet säästää mitättömissä asioissa pakon sanelemina. Tämä tulee näkymään suurempina syrjäytymislukuina tilastossa myöhemmin. Meillä on opiskelijat Suomessa kaikista köyhin luokka ollut ysäriltä asti. Asiaan ei ole tehty mitään parannusttöitä, eikä ole halujakaan. Siis teet oikein, jos jäät peruskoulun jälkeen työttömäksi työhönhakijaksi. Opiskelu voi sairastuttaa tai altistaa mielenterveysongelmille. Sitä se köyhyys tekee lopulta.
Oletetaan että kaikki pakottautuu opiskelemaan ja ottaa tietoisesti tilastollisen riskin ja arpa voi osua sulle, jos et kestäkään tarpeeksi säästäväistä elämää sairastuen mt-ongelmaan. Pieni vaiva kun pieni prosentti väestöstä uhrataan tälle kokeilulle. Ihmiset on fiksuja kun miettii oikeasti kouluttautumisen kannattavuutta ja riskejä mitä siihen liittyy.
Tässäkin muuten ne hyvätuloisten lapset välttää tämän riskin. Heillä riskinä on lähinnä liialliset biletykset opiskeluaikana jolloin mielihyväkeskusta pumpataan tyhjäksi liian usein bileissä. Meillä on selvä joukko niitä jotka ei selvinneet säästäväisistä opiskeluvuosista mieleltään terveinä jatkoon. Tämäkin voitaisi välttää lisäämällä opintotukeen tuntuva lisäys rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla oli Suomessa tosi paha lama, yrityksiä meni konkkaan, työttömyys oli noin 14% pahimmillaan (nyt noin 11%) , oli paljon itsemurhia, ja tukia sai vähemmän kuin nyt. Olin itse kolmekymppinen 90-luvulla. tein hanttihommia, kaikkea mitä vain sain, kaupan kassaa, siivousta, rakennussiivousta ,ja valmistuin isolla opintolainalla nykyiseen ammattiini,jolla työllistyinkin sitten. Tosin pätkätyöllisenä jotain yli 8v.
90-luvulla lääkäritkin valmistuivat työttömiksi ja osa teki hommia ilmaiseksi kun vaan pääsi "harjoitteluun", sama mm . insseillä.
Rahaa oli tosi vähän ,mutta eipä sitä ollut tottunut kuluttamaankaan. Ei matkusteltu eikä tilattu ruokaa jostain. keitettin perunoita, ja syötiin niitä muussinä, paistettuna, ja keitettynä. Ei ollut miään ulkomaan ihmeittein pastaa eikä maan ääristä tuotua riisiä. Perunalla elettiin, oli halpaa ja riittoisaa . Pizzoja ja hampurilaisia ei ollut vielä keksitty.
Uutta maailmansotaa ja ydinsotaa pelättiin 70-luvulta asti mutta sitten mm 80-luvulla maailman tähdet ja nuoriso aktivoituvat pitämään erilaisia rauhan puolesta konsertteja, pasifistejä oli paljon ja ihmiset aktivoituivat tekemään kaikenlaista hyväntekeväisyyttä maailman rauhan puolesta.
Edelleen maailmassa soditaan, vaan mitä tekevät nykypäivän 20-30v , elämän parhaassa kukoistuksessaan, istuvat korkeintaan takapuolellaan Mannerheimintiellä, syövöt masennuslääkkeitä (25%) nuorista naisista, eivät pärjää armeijassa, ovat lihavampia kuin koskaan maailmanhistoriassa. Lisäksi ei edes tiedetä onko mies vai nainen vai joku muu, ja senkin puolesta marssitaan, vaikka naapurimaat pommittavat viattomia siviilejä ja lastensairaaloita . Eikö nyt olisi aika taas niille rauhankonserteille, lähteä marssimaan rauhan puolesta ja ottaa se pää pois sielät syvältä omasta p..ceestä ja lopettaa surkuttelu. Vapaa-ehtoistyötä löytyy kaikille halukkaille, jokaiselle oman kiinnostuksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina on ollut vaikeeta olla kolmekymppinen.
Siis vaikea kuvitella. Jos ihminen ei olisi Jumalasta seuraava kuten esimerkiksi miehet ovat, niin eläinmaailmassa kolmekymppinen mies olisi luomakunnan kuningas ja pelottavin olento mitä maa päällään kantaa. Täysikasvuinen ja voimakkain uros. Vaikea kuvitlla että olisi vaikeeta olla kolmekymppinen, jonka elimistö on parhaimmassa mahdollisessa vireessä suhteessa aivoihin. Sitä tämä tasapäistäminen ja sosialismi on tehtyt, että meillä on näitä seitsemänkymppisä pappoja johtajina ja miljonääreinä huutelemassa somessa ja lehtien osastolla viisauksia. Ei viikinkien aikana papparaiset olisi määräilleet tai omistaneet omaisuuksia. Maaiilman järjestys on epätasapainossa. Parhaimmassa elinvoimassa olevat yksilöt elää köyhyydessä :D eihän tämä ole oikein tai järkevää. Valta on annettu heikoille ja vanhoille. Se pitäisi ottaa pois ja palauttaa maailmaan järki!
Jumalaan kämmeeneellä ei kukaan ole turvaaton, kaikille tiilaa riitää ja kaikille paikkoja on, nyt hei! Jumalaaan kämmeneeellä ei kukaan ole turvaaton!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla oli Suomessa tosi paha lama, yrityksiä meni konkkaan, työttömyys oli noin 14% pahimmillaan (nyt noin 11%) , oli paljon itsemurhia, ja tukia sai vähemmän kuin nyt. Olin itse kolmekymppinen 90-luvulla. tein hanttihommia, kaikkea mitä vain sain, kaupan kassaa, siivousta, rakennussiivousta ,ja valmistuin isolla opintolainalla nykyiseen ammattiini,jolla työllistyinkin sitten. Tosin pätkätyöllisenä jotain yli 8v.
90-luvulla lääkäritkin valmistuivat työttömiksi ja osa teki hommia ilmaiseksi kun vaan pääsi "harjoitteluun", sama mm . insseillä.
Rahaa oli tosi vähän ,mutta eipä sitä ollut tottunut kuluttamaankaan. Ei matkusteltu eikä tilattu ruokaa jostain. keitettin perunoita, ja syötiin niitä muussinä, paistettuna, ja keitettynä. Ei ollut miään ulkomaan ihmeittein pastaa eikä maan ääristä tuotua riisiä. Perunalla elettiin, oli halpaa ja riittoisaa . Pizzoja ja hampurilaisia ei ollut vielä keksitty.
Uutta maailmansotaa ja ydinsotaa pelättiin 70-luvulta asti mutta sitten mm 80-luvulla maailman tähdet ja nuoriso aktivoituvat pitämään erilaisia rauhan puolesta konsertteja, pasifistejä oli paljon ja ihmiset aktivoituivat tekemään kaikenlaista hyväntekeväisyyttä maailman rauhan puolesta.
Edelleen maailmassa soditaan, vaan mitä tekevät nykypäivän 20-30v , elämän parhaassa kukoistuksessaan, istuvat korkeintaan takapuolellaan Mannerheimintiellä, syövöt masennuslääkkeitä (25%) nuorista naisista, eivät pärjää armeijassa, ovat lihavampia kuin koskaan maailmanhistoriassa. Lisäksi ei edes tiedetä onko mies vai nainen vai joku muu, ja senkin puolesta marssitaan, vaikka naapurimaat pommittavat viattomia siviilejä ja lastensairaaloita . Eikö nyt olisi aika taas niille rauhankonserteille, lähteä marssimaan rauhan puolesta ja ottaa se pää pois sielät syvältä omasta p..ceestä ja lopettaa surkuttelu. Vapaa-ehtoistyötä löytyy kaikille halukkaille, jokaiselle oman kiinnostuksen mukaan.
Mitä juuri luin. Että ysärillä ei ollut riisiä, pitsaa eikä hamppareita, perunaa vain syötiin köyhyydessä eri muodoissaan? Kerrankin aika on mullannut muistot. :D Keksin sanonnan itse!
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla oli Suomessa tosi paha lama, yrityksiä meni konkkaan, työttömyys oli noin 14% pahimmillaan (nyt noin 11%) , oli paljon itsemurhia, ja tukia sai vähemmän kuin nyt. Olin itse kolmekymppinen 90-luvulla. tein hanttihommia, kaikkea mitä vain sain, kaupan kassaa, siivousta, rakennussiivousta ,ja valmistuin isolla opintolainalla nykyiseen ammattiini,jolla työllistyinkin sitten. Tosin pätkätyöllisenä jotain yli 8v.
90-luvulla lääkäritkin valmistuivat työttömiksi ja osa teki hommia ilmaiseksi kun vaan pääsi "harjoitteluun", sama mm . insseillä.
Rahaa oli tosi vähän ,mutta eipä sitä ollut tottunut kuluttamaankaan. Ei matkusteltu eikä tilattu ruokaa jostain. keitettin perunoita, ja syötiin niitä muussinä, paistettuna, ja keitettynä. Ei ollut miään ulkomaan ihmeittein pastaa eikä maan ääristä tuotua riisiä. Perunalla elettiin, oli halpaa ja riittoisaa . Pizzoja ja hampurilaisia ei ollut vielä keksitty.
Uutta maailmansotaa ja ydinsotaa pelättiin 70-luvulta asti mutta sitten mm 80-luvulla maailman tähdet ja nuoriso aktivoituvat pitämään erilaisia rauhan puolesta konsertteja, pasifistejä oli paljon ja ihmiset aktivoituivat tekemään kaikenlaista hyväntekeväisyyttä maailman rauhan puolesta.
Edelleen maailmassa soditaan, vaan mitä tekevät nykypäivän 20-30v , elämän parhaassa kukoistuksessaan, istuvat korkeintaan takapuolellaan Mannerheimintiellä, syövöt masennuslääkkeitä (25%) nuorista naisista, eivät pärjää armeijassa, ovat lihavampia kuin koskaan maailmanhistoriassa. Lisäksi ei edes tiedetä onko mies vai nainen vai joku muu, ja senkin puolesta marssitaan, vaikka naapurimaat pommittavat viattomia siviilejä ja lastensairaaloita . Eikö nyt olisi aika taas niille rauhankonserteille, lähteä marssimaan rauhan puolesta ja ottaa se pää pois sielät syvältä omasta p..ceestä ja lopettaa surkuttelu. Vapaa-ehtoistyötä löytyy kaikille halukkaille, jokaiselle oman kiinnostuksen mukaan.
Ihmiset on tottuneet liian helppoon elämään. Kaikkea on ja pitää olla vaikka ei laita tikkua ristiin.
-> jokaisella työttömällä on puhelin, telkka, koti ja ruoka. Ihan vaan kiitos olemassaolon. Tottakai silloin työssäkäyvä miettii, että palkalla pitäisi vähintään elää!
Mutta aina näin ei ole ollut. Palkalla on selvitty, kurkku ollut luksusta, samoin sokeri ja kahvi. Elettiin liemellä ja paiskittiin 6päivää viikosta 16h tankkaa työtä ihan vaan sen liemen takia.
Ei sekään ole oikein. Eikä sekään että vain muutama yhtiö.ja ihminen ( black rock ja muski) korjaa isoimman potin. Mutta paapominen on pilannut euroopan ja yrittämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla kokemusta siitä jossain toisessa ajassa, mihin vertaat.
Aina on ollut vaikeeta olla kolmekymppinen.