Lue keskustelun säännöt.
Outoa olla kolmekymppinen tässä ajassa
02.07.2026 |
Muita kolmekymppisiä, jotka eivät oikein tiedä että miten pitäisi olla? :D Siis joillakin on perhe, omakotitalo ja mökki rakenteilla, joillakin on kiire löytää kumppani jotta saa tehtyä lapsia, jotkut ei mieti tulevaisuutta ollenkaan ja jotkut pelkää että teki miten vain niin se on aina jonkun mielestä aivan väärin eletty. Tässä iässä ollaan todella eriydytty niistä kouluajoista, jolloin kaveripiirissä oli kaikilla melko samanlaisia ajatuksia tulevaisuudesta. Välillä sitä vaan alkaa että mitä ihmettä pitäisi seuraavaksi tehdä. Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Olen ihan kohta 30v ja olen kyllä kouluttautunut ja yrittänyt vakiinnuttaa elämääni, mutta en tunnu juurtuvan mihinkään. Rahaa ei oikein ole ja vielä on tekemättä paljon niitä asioita joita 19v+ ikäisestä olen ajatellut että teen sitten kun on varaa. Niinkin tylsiä asioita kun festareita yms, en ole ikinä käynyt, olisi kivaa mennä joskus. En vaan käsitä mistä ihmiset repii rahat noihin. Tässä maailmantilanteessa jää jotenkin jumiin, koen että olisin lasten hankintaankin vielä ihan teiniäiti, auton tai asunnon ostaminen on itselleni yhä vieras konsepti.
Se tunne kun aloitit käymään opintojen ohessa töissä ja ajattelit että hankit ajokortin ja auton aika pian, niin olet jo 33v ja mitään näistä ei ole hankittu, koska ei vaan ole varaa. Elämä junnaa paikallaan pätkätyöttömyydessä. Miehellä pitäisi oma auto olla, mutta ei niin ei sitten.
En ota mitään jos en saa sitäkään. Aika pienet vaatimukset ja onni ihmisellä olisi, mutta tämmöstäkään ei Suomi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin vängätään että "kaikki on niin kuin ennenkin" mutta kyllähän sen näkee että aika on ajanut menneisyydestä ohi.
Tilastojen perusteella Suomi on ennätys velkaantunut, syntyvyys on romahtanut, varallisuuskehitys pysähtynyt nuorempien ikäluokkien kohdalla ja maaham muutto moninkertainen siihen verrattuna mitä se oli vuosikymmeniä sitten.
Jopa amerikkalaiset joilla on kaikki aina niin hyvin mukamas halusivat äänestää Rumpin tuomaan vanhat hyvät ajat takaisin.
Ymmärrän että denialismi on monelle ihmiselle tärkeä puolustusmekanismi mutta edes internetsissä voisi kokeilla tosiasioiden myöntämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin rahaa mutta en menisi festareille, koska nyky hinnoittelu on täysin yli kipurajan. 10 vuotta sitten laitettiin pennit jonoon ja mentiin. Niin kaikki teki, mutta en usko että oikein enää kun ennen 160e lippu on 229e makkaraperunat ennen 10.5 nyt 16.8e ja tuoppi 15.9e ennen 11.2e...
Ei vaan ole varaa törsätä tolla tavalla vaikka tilillä olisi 100t euroa ja tämä ymmärrys siitä mikä on ylihinnoiteltua eli "ei varaa" rakentaa sen pohjan säästäväisyydelle. Jos mulla olisi yli puolimiljoonaa euroa kävisin festareilla en välittäisi. Muilta ne on hinnoiteltu ulos.
Mulla ei ole lanttiakaan, mutta en ole koskaan käynyt kahvilla, en baarissa, en leffoissa en ravintolassa en missään. En ole koskaan ostanut ainutta vaatettakaan itselleni.
Samoissa ollaan ja ihan säästämättä. Olen jo kohta nelikymppinen. En myöskään ole matkustanut aikuisena toiselle paikkakunnalle. Koko aikuiselämä lorvailtu lähiössä. Ulkomailla en ole käynyt edes unissanikaan. Sellainen yksityiskohta, että minulle pitäisi maksaa siitä hyvästä että kävisin jossain noista tai tekisin jotai noista asioista.
On hyvin todennäköistä että en tekisi noista mitään ilmaiseksi tai vaikka maksettaisi tonni, että mene ulkomailla tai kahvilaan. En todennäköisesti menisi. En oikein ymmärrä miten te säästätte rahaa? Elämä on vähän kuin eläisi vankilassa.
Ehkä kannattaa tehdä ja kokeilla edes jotain, kun tekee jotain ja kokeilee eri juttuja, tarkempi suunta voi löytyä helpommin? Me ollaan muutettu miehen kanssa yli 10 kertaa mutta vihdoin tyytyväisiä, tai tyytyväisempiä, toisessa maassa, lähdettiin ulkomaille. En tiedä ollaanko ikuisesti, mutta nyt ollaan ainakin. En sano että helppo päätös ja kaikki mennyt helposti, kyllä tässä saa itsestään antaakin. Mutta hyvä päätös. Elämä antaa ja ottaa.
Mutta tuntuu että vaan kokeilemalla alkoi suunta hahmottumaan paremmin, mitä halutaan ja mitä ei haluta. Tärkeintä olla itselleen rehellinen, ei mennä sen mukaan, miten ”pitäisi” tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii. Kaikenlaisia pilipalitöitä olisi, mutta ei ne kannata. Sillä rahalla ei oikein ostella mitään tai säästellä mihinkään. Joutavaa aikaa tehdä töitä. Toiseksi naurattaa, kun rikkaiden lapsillakin on enemmän säästöjä tilillä kuin työtä tekevillä kolmekymppisillä. Huomaa että asiat on säädetty päin helvettiä. Naimaikäisillä on karkkirahat ja sitten näiden hyvätuloisten lapsilla on tileillä kymppitonneja. Ajatella mikä vääristymä!
En minä ainakaan tee lapsia. Parikymppisenä ajattelin, mutta aika pian tuli selväksi ostovoiman realiteetit.
Et oo koskaan kuullut et pienistä puroista koostuu iso järvi? Sä oot siis hyväksynyt kohtalosi että mikään ei muutu?
Sun pitäisi muistaa, että ei pelkästään rahalla, vaan myös ajalla on rajansa. Nollalähtökohdista voi just ja just 80 olla samassa tilanteessa kuin rikkaan perheen muksut, mutta silloin pääseekin jo hauta-arkun valintaan.
Miksi pitää verrata niihin rikkaimpiin. Eikö voi ajatella niin että mikä itselle riittää kohtuulliseen elintasoon eikä kadehtia niitä jotka saa kaiken jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nelikymppisenä yhtään ymmärrä tällaista pohdiskelua. Mitä ihmettä nuoremmille aikuisille on tapahtunut, jos vielä haikaillaan kouluaikoja ja leijutaan? Onko tämä yleistä? Aikaisemmin ihmiset ovat ottaneet jonkinlaisen suunnan elämälleen todella suurista haasteistakin huolimatta (lama, sota jne.) Mitenkähän kolmekymppiset esim. Ukrainassa tai Afrikan maissa leijuvat?
Minä olen myös 40 ja edelleen samassa tilanteessa kuin kolmekymppisenä. Ei mitään hajua mitä pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:n ajatuksia oikein hyvin. Olen kolmekymppisen pojan äiti ja samanikäisenä olin juuri saavuttanut ne merkkipylväät, mitkä aikuisuuteen yhdistetään. Puoliso, vakityö, vauva ja omistusasunto. Pojalla ei ole mitään näistä eikä tässä maailman ajassa minulle tule mieleenkään niistä hänelle huomauttaa. Eletään niin eri maailmassa nyt kuin 90-luvulla.
Olen ulkopuolinen keskustelija ja haluaisin ihan huomauttaa ja varoittaa kaikkia kolmekymppisiä, jotka kokee sisimmissään sellaista paloa sydämessään, että voisivat vaikuttaa elämäänsä kovalla työllä ja sitkeydellä. Teidän kohtalona on Koskelan Jussin kohtalo. Ette tule kaivamaan ojiakaan, mutta töitä on paljon ja huonolla palkalla. Kaikki rahanne menee vuokra-asuntoon ja laskuihin. Siinä se.
Teidän kolmekymppinen vartalo on tällä hetkellä voimakas ja elinvoimainen. Älkää ihmeessäkään kuvitelko että se olisi nelikymppisenä tai varsinkaan viisikymppisenä enää samalainen. Varokaa itseenne uskomista ja työnteon eetosta. Se on valhe ja meidän terveydenhuoltoa on paskottu pitkään.
Välttäkää kaikenlaisia "huonoja" töitä. Saatte niissä vain ihtenne kipeäksi. Tehkää sopivasti, mutta älkää kuvitelko elävänne herroiksi tai että säästäisitte mihinkään suureen.
Tämä on isojen herrojen suunnitelmaa että ei jää mitään käteen. Ihminen on sisukas luonnostaan ja menee lankaan kun töitä annetaan.
Se on joku päivä kun ette enää kykene kävelemään selkä suorassa. Se tulee äkkiä ja mutkan takaa ihan huomenna.
Varokaa työelämää ja älkää kuvitelko että säästäväisesti ja kovaa työtä tehdessä voi rikastua.
Siis jos tuntipalkka on alle 20e tunti. Niin älkää oikeasti vaivaantuko. Säästäkää itsenne ja kiitätte itseänne. Työteko ei enää ole kunnian asia ollut suomalaisessa kultuurissa pitkään. Jussin kohtalona oli sisyfos. Älkää menkö lankaan elämässänne. Sanokaa ei ylitöille ja sanokaa ei selvälle riistolle. Sano ei tänään ja ole huomenna vapaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin on. Olen ihan kohta 30v ja olen kyllä kouluttautunut ja yrittänyt vakiinnuttaa elämääni, mutta en tunnu juurtuvan mihinkään. Rahaa ei oikein ole ja vielä on tekemättä paljon niitä asioita joita 19v+ ikäisestä olen ajatellut että teen sitten kun on varaa. Niinkin tylsiä asioita kun festareita yms, en ole ikinä käynyt, olisi kivaa mennä joskus. En vaan käsitä mistä ihmiset repii rahat noihin. Tässä maailmantilanteessa jää jotenkin jumiin, koen että olisin lasten hankintaankin vielä ihan teiniäiti, auton tai asunnon ostaminen on itselleni yhä vieras konsepti.
Se tunne kun aloitit käymään opintojen ohessa töissä ja ajattelit että hankit ajokortin ja auton aika pian, niin olet jo 33v ja mitään näistä ei ole hankittu, koska ei vaan ole varaa. Elämä junnaa paikallaan pätkätyöttömyydessä. Miehellä pitäisi oma auto olla, mutta ei niin ei sitten.
En ota mitään jos en saa sitäkään. Aika pienet vaatimukset ja onni ihmisellä olisi, mutta tämmöstäkään ei Suomi mahdollista.
Tämä! Luulisi helvetti että kovaa ja säännöllisesti duunaamalla ihan mitä työtä vain, niin sulla olisi vuosien päästä säästössä muutama kymppidonaa tai edes kymppitonni, niin auta armias. Teet kymmenen vuotta hanttihommia ja mitä sulla on? Ehkä tonni ja eniten s-tililllä boonuksina kertyneenä rahaa :D Ihan toivotonta on työllä rikastua. Antaa olla sitten. Otan eläkkeen nyt tukina ennakkona ja katotaan kymmenien vuosien päästä mennäänkö töihin vai minne mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin rahaa mutta en menisi festareille, koska nyky hinnoittelu on täysin yli kipurajan. 10 vuotta sitten laitettiin pennit jonoon ja mentiin. Niin kaikki teki, mutta en usko että oikein enää kun ennen 160e lippu on 229e makkaraperunat ennen 10.5 nyt 16.8e ja tuoppi 15.9e ennen 11.2e...
Ei vaan ole varaa törsätä tolla tavalla vaikka tilillä olisi 100t euroa ja tämä ymmärrys siitä mikä on ylihinnoiteltua eli "ei varaa" rakentaa sen pohjan säästäväisyydelle. Jos mulla olisi yli puolimiljoonaa euroa kävisin festareilla en välittäisi. Muilta ne on hinnoiteltu ulos.
Mulla ei ole lanttiakaan, mutta en ole koskaan käynyt kahvilla, en baarissa, en leffoissa en ravintolassa en missään. En ole koskaan ostanut ainutta vaatettakaan itselleni.
Samoissa ollaan ja ihan säästämättä. Olen jo kohta nelikymppinen. En myöskään ole matkustanut aikuisena toiselle paikkakunnalle. Koko aikuiselämä lorvailtu lähiössä. Ulkomailla en ole käynyt edes unissanikaan. Sellainen yksityiskohta, että minulle pitäisi maksaa siitä hyvästä että kävisin jossain noista tai tekisin jotai noista asioista.
On hyvin todennäköistä että en tekisi noista mitään ilmaiseksi tai vaikka maksettaisi tonni, että mene ulkomailla tai kahvilaan. En todennäköisesti menisi. En oikein ymmärrä miten te säästätte rahaa? Elämä on vähän kuin eläisi vankilassa.
En oikein tajunnut tätä kommenttia. Et ymmärrä miten muut säästävät rahaa, mutta et itse tekisi mitään vaikka ilmaiseksi saisit. Mihin sitten säästäisit?
Minä tienaan bruttona 2200 e/kk, ja kävin talvella Thaimaassa ja juuri tulin Puolasta. En edes elä erityisen pihisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina se on ollut yhtä hämmentävää. Mutta ei hätää, yhtäkkiä ootkin jo viiskyt ja ihmettelet et miten hämmentävää alkaa olla vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii. Kaikenlaisia pilipalitöitä olisi, mutta ei ne kannata. Sillä rahalla ei oikein ostella mitään tai säästellä mihinkään. Joutavaa aikaa tehdä töitä. Toiseksi naurattaa, kun rikkaiden lapsillakin on enemmän säästöjä tilillä kuin työtä tekevillä kolmekymppisillä. Huomaa että asiat on säädetty päin helvettiä. Naimaikäisillä on karkkirahat ja sitten näiden hyvätuloisten lapsilla on tileillä kymppitonneja. Ajatella mikä vääristymä!
En minä ainakaan tee lapsia. Parikymppisenä ajattelin, mutta aika pian tuli selväksi ostovoiman realiteetit.
Et oo koskaan kuullut et pienistä puroista koostuu iso järvi? Sä oot siis hyväksynyt kohtalosi että mikään ei muutu?
Sun pitäisi muistaa, että ei pelkästään rahalla, vaan myös ajalla on rajansa. Nollalähtökohdista voi just ja just 80 olla samassa tilanteessa kuin rikkaan perheen muksut, mutta silloin pääseekin jo hauta-arkun valintaan.
Miksi pitää verrata niihin rikkaimpiin. Eikö voi ajatella niin että mikä itselle riittää kohtuulliseen elintasoon eikä kadehtia niitä jotka saa kaiken jo lapsena.
Ihan vertailun vuoksi, onhan se helvetin räikeä esimerkki, siitä kuinka duunarilla voi olla selkä kipeä ja satanen tilillä, kun kultalusikkaperheiden vanhemmat tienaa jopa kymmeniä kertoja enemmän, nin paljon rahaa kuin roskaa, että sitä laitetaan lastenkin tileille kymmeniä kertoja enemmän kuin tällä duunarilla on. Mikä järki??? Huvin vuoksi ja urheilun kannalta näitä pohditaan ja katsotaan räikeitä järjettömyyksiä silmästä silmään. Olisko jotain parannettavaa. No, tuloja voitaisi siirrellä. Tämä olisi mahdollista ja tehdä työnteosta kannattavampaa ja antaa signaali ihmisille numeroina tileille että kannattaa käydä työnteossa. Olsiko se jotain? Sitten voi ihan aivoja rasittamatta laskea lonkalta nopeesti lukion lyhyellä matematiikalla kuinka se vain on totta että töitä josta ihmiset nytkin taistelee tuhansilla hakemuksilla, niin ei niitä oikeasti kannata ottaa vastaan. Se mitä niistä jää säästöön on kärpäsen paskaa. Ihan turhaa. Talousoppineetkin on sanoneet suoraan että pienituloisen on ihan turha säästää mitään. Se ei ole kannattavaa ja asiat on laskelmoitu niin ettei edes oleteta heidän säästävän. Parempi ostaa se viinipullo lauantaina kuin pistää 9e säästöön. Niin se vain on! Tätä tosiasiaa niin lähtee niin monet jankkaamaan. Se voi olla että matematiikka ei ole heidän parhaita osa-alueita :D Näissä jankkaajissa on muuten paljon punaisten jälkeläisiä, jotka on nykyään niin oikeistoa niin oikeistoa ( Niin londonraeta, niin londonraeta!). Laskun lopputulos on että ei kannata, niin ei se vaan kannata :D Siksi ehdotuksena on ottaa tuet pois ja kaikkea älytöntä risujen keräilystä muuhun ilmaistyöhön. Pitäisi pikemminkin keskustella perustulon tulemisesta, eikä haikailla jonnekin kolketluvulle missä jo Charles Chaplin kritisoi ideologiaa missä köyhiä kyykytetään ja tästä palkinnoksi hän sai kommunistin leiman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin rahaa mutta en menisi festareille, koska nyky hinnoittelu on täysin yli kipurajan. 10 vuotta sitten laitettiin pennit jonoon ja mentiin. Niin kaikki teki, mutta en usko että oikein enää kun ennen 160e lippu on 229e makkaraperunat ennen 10.5 nyt 16.8e ja tuoppi 15.9e ennen 11.2e...
Ei vaan ole varaa törsätä tolla tavalla vaikka tilillä olisi 100t euroa ja tämä ymmärrys siitä mikä on ylihinnoiteltua eli "ei varaa" rakentaa sen pohjan säästäväisyydelle. Jos mulla olisi yli puolimiljoonaa euroa kävisin festareilla en välittäisi. Muilta ne on hinnoiteltu ulos.
Mulla ei ole lanttiakaan, mutta en ole koskaan käynyt kahvilla, en baarissa, en leffoissa en ravintolassa en missään. En ole koskaan ostanut ainutta vaatettakaan itselleni.
Samoissa ollaan ja ihan säästämättä. Olen jo kohta nelikymppinen. En myöskään ole matkustanut aikuisena toiselle paikkakunnalle. Koko aikuiselämä lorvailtu lähiössä. Ulkomailla en ole käynyt edes unissanikaan. Sellainen yksityiskohta, että minulle pitäisi maksaa siitä hyvästä että kävisin jossain noista tai tekisin jotai noista asioista.
On hyvin todennäköistä että en tekisi noista mitään ilmaiseksi tai vaikka maksettaisi tonni, että mene ulkomailla tai kahvilaan. En todennäköisesti menisi. En oikein ymmärrä miten te säästätte rahaa? Elämä on vähän kuin eläisi vankilassa.
En oikein tajunnut tätä kommenttia. Et ymmärrä miten muut säästävät rahaa, mutta et itse tekisi mitään vaikka ilmaiseksi saisit. Mihin sitten säästäisit?
Minä tienaan bruttona 2200 e/kk, ja kävin talvella Thaimaassa ja juuri tulin Puolasta. En edes elä erityisen pihisti.
Ymmärsin että kyse on laitostuneesta köyhästä, jolle matka tai käynti kahvilassa on vastenmielinen jo ihan mielikuvana tai ajatuksena. Sitten vielä se oletus että hänen pitäisi maksaa siitä, että menee kokemaan paniikkikohtauksen kahvilassa. Kahvihan tunnetusti on stimulantti ja lisää paniikin tuntoa ja tietoisuutta muiden ihmisten keskellä. Kahvikuppineuroosi on myös yleinen juttu monille. Se että miksi ihmiset käy kahvilassa "nauttimassa" on hyvä kysymys. Ravintola on toinen ja mitä siinä mainittiin.
Elokuvateatterissa käynti. Sekin voi olla köyhälle melko ahdistava kokemus. Paljon ihmisiä ja meteliä. Ymmärrän kyllä hyvin häntä. Tämän ymmärtää jos on elänyt köyhyydessä vuokra-asunnossa ilman talvivaatteita koko talven sisätiloissa säästösyistä. Melkein kuin vankilassa olisi ollut puolisen vuotta. Vaikealta tuntuu poistua sieltä seinien sisältä. Mieluummin sitten jää sen kirjallisuuden pariin patjalle kuin käy esimerkiksi edes päivällä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Kovin vängätään että "kaikki on niin kuin ennenkin" mutta kyllähän sen näkee että aika on ajanut menneisyydestä ohi.
Tilastojen perusteella Suomi on ennätys velkaantunut, syntyvyys on romahtanut, varallisuuskehitys pysähtynyt nuorempien ikäluokkien kohdalla ja maaham muutto moninkertainen siihen verrattuna mitä se oli vuosikymmeniä sitten.
Jopa amerikkalaiset joilla on kaikki aina niin hyvin mukamas halusivat äänestää Rumpin tuomaan vanhat hyvät ajat takaisin.
Ymmärrän että denialismi on monelle ihmiselle tärkeä puolustusmekanismi mutta edes internetsissä voisi kokeilla tosiasioiden myöntämistä.
Syntyvyys romahti, kun ehkäisy keksittiin 1900-luvun puolivälissä. Kun ihmiset saavat valita, he hankkivat vähemmän lapsia. Koulutus myös vähentää lisäämtymistä. Myös velaudesta on tullut hyväksytympi elämäntapa. Toisin sanoen: mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä vähemmän he haluavat lapsia. Eikö se ole positiivinen asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvin rahaa mutta en menisi festareille, koska nyky hinnoittelu on täysin yli kipurajan. 10 vuotta sitten laitettiin pennit jonoon ja mentiin. Niin kaikki teki, mutta en usko että oikein enää kun ennen 160e lippu on 229e makkaraperunat ennen 10.5 nyt 16.8e ja tuoppi 15.9e ennen 11.2e...
Ei vaan ole varaa törsätä tolla tavalla vaikka tilillä olisi 100t euroa ja tämä ymmärrys siitä mikä on ylihinnoiteltua eli "ei varaa" rakentaa sen pohjan säästäväisyydelle. Jos mulla olisi yli puolimiljoonaa euroa kävisin festareilla en välittäisi. Muilta ne on hinnoiteltu ulos.
Mulla ei ole lanttiakaan, mutta en ole koskaan käynyt kahvilla, en baarissa, en leffoissa en ravintolassa en missään. En ole koskaan ostanut ainutta vaatettakaan itselleni.
Samoissa ollaan ja ihan säästämättä. Olen jo kohta nelikymppinen. En myöskään ole matkustanut aikuisena toiselle paikkakunnalle. Koko aikuiselämä lorvailtu lähiössä. Ulkomailla en ole käynyt edes unissanikaan. Sellainen yksityiskohta, että minulle pitäisi maksaa siitä hyvästä että kävisin jossain noista tai tekisin jotai noista asioista.
On hyvin todennäköistä että en tekisi noista mitään ilmaiseksi tai vaikka maksettaisi tonni, että mene ulkomailla tai kahvilaan. En todennäköisesti menisi. En oikein ymmärrä miten te säästätte rahaa? Elämä on vähän kuin eläisi vankilassa.
En oikein tajunnut tätä kommenttia. Et ymmärrä miten muut säästävät rahaa, mutta et itse tekisi mitään vaikka ilmaiseksi saisit. Mihin sitten säästäisit?
Minä tienaan bruttona 2200 e/kk, ja kävin talvella Thaimaassa ja juuri tulin Puolasta. En edes elä erityisen pihisti.
Ymmärsin että kyse on laitostuneesta köyhästä, jolle matka tai käynti kahvilassa on vastenmielinen jo ihan mielikuvana tai ajatuksena. Sitten vielä se oletus että hänen pitäisi maksaa siitä, että menee kokemaan paniikkikohtauksen kahvilassa. Kahvihan tunnetusti on stimulantti ja lisää paniikin tuntoa ja tietoisuutta muiden ihmisten keskellä. Kahvikuppineuroosi on myös yleinen juttu monille. Se että miksi ihmiset käy kahvilassa "nauttimassa" on hyvä kysymys. Ravintola on toinen ja mitä siinä mainittiin.
Elokuvateatterissa käynti. Sekin voi olla köyhälle melko ahdistava kokemus. Paljon ihmisiä ja meteliä. Ymmärrän kyllä hyvin häntä. Tämän ymmärtää jos on elänyt köyhyydessä vuokra-asunnossa ilman talvivaatteita koko talven sisätiloissa säästösyistä. Melkein kuin vankilassa olisi ollut puolisen vuotta. Vaikealta tuntuu poistua sieltä seinien sisältä. Mieluummin sitten jää sen kirjallisuuden pariin patjalle kuin käy esimerkiksi edes päivällä kaupassa.
Hassua jäädä itse vapaaehtoisesti sisälle yksinäisyyteen ja sitten kuvitella olevansa vankilassa.
Vankilasta ei pääse pois vaikka haluaisi.
"Maailma on aina ollut tällainen.aina on menty kriiseistä toisiin, koskaan ei ole ollut mitään " normaalia" ja rauhallista aikaa maailmassa."
Onkohan sulla historian opinnot hallussa?
Vierailija kirjoitti:
Aina se on ollut yhtä hämmentävää. Mutta ei hätää, yhtäkkiä ootkin jo viiskyt ja ihmettelet et miten hämmentävää alkaa olla vanha.
Viiskyt on jo että yli puolet elämästä on lusittuna. Reilusti yli puolet. Kolmekymppinen on lusinut jo puolet ainakin. Pelkästään tulotaso ja onko sinkku kertoo että ei välttämättä elä yli seitsemänkymppiseksi, vaikka eläisi terveellisesti. Ihminen on yhteiskunnassa kuin eläintarhassa. Virikkeettömyys, kumppanittomuus, jota köyhyys siivittää aiheuttaa säästäväisessä ihmismielessä pian apatiaa ja mielensairauksia. Kaikki yhdessä heikentää henkilön lisääntymiskykyä ja elinvoimaisuutta näkymättömästi. Nykynuorilla on myös hammaskalusto huonommassa jamassa kuin meillä viisikymppisillä, jotka saimme paremman koulutuksen tason ja hammashoidon. Huomattavaa on myös erilaiset hivenaine ja vitamiinien puutostilat nuorilla, koska ruoka on kallistunut ja nuoret ainakin työpaikoilla mielestäni syö tosi huonosti. En tiedä onko heille opetettu ravintoaineasioita koulussa perusteellisesti kuten meille on. Rahaa on vähän, niin syövät myös tosi huonosti ja osa luulee laihduttavansakin. Huonoin menestyksin. Sääliksi käy kolmekymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin vängätään että "kaikki on niin kuin ennenkin" mutta kyllähän sen näkee että aika on ajanut menneisyydestä ohi.
Tilastojen perusteella Suomi on ennätys velkaantunut, syntyvyys on romahtanut, varallisuuskehitys pysähtynyt nuorempien ikäluokkien kohdalla ja maaham muutto moninkertainen siihen verrattuna mitä se oli vuosikymmeniä sitten.
Jopa amerikkalaiset joilla on kaikki aina niin hyvin mukamas halusivat äänestää Rumpin tuomaan vanhat hyvät ajat takaisin.
Ymmärrän että denialismi on monelle ihmiselle tärkeä puolustusmekanismi mutta edes internetsissä voisi kokeilla tosiasioiden myöntämistä.
Syntyvyys romahti, kun ehkäisy keksittiin 1900-luvun puolivälissä. Kun ihmiset saavat valita, he hankkivat vähemmän lapsia. Koulutus myös vähentää lisäämtymistä. Myös velaudesta on tullut hyväksytympi elämäntapa. Toisin sanoen: mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä vähemmän he haluavat lapsia. Eikö se ole positiivinen asia?
On toki jos sen haluaa nähdä suppeasti yksilön näkökulmasta mutta yhteiskunnan kannalta se on ongelma. Monenlaiset yhteiset talous- ja sosiaalijärjestelmät on rakennettu sen varaan että lapsia syntyy tietty määrä ja töissä on tietty määrä jengiä.
Ilman lapsia ei ole tulevaisuutta ja Suomen oloissa työllistyvien maaha n muuttajienkin saaminen on entistä vaikeampaa.
Eivät politiikot ihan turhaan koko ajan nalkuta tästä asiasta.
Maailma on muuttunut ja paljon, omassa ikäluokassani ihmiset vakiintuivat 20-vuotiaina ja 30-vuotiailla oli jo lapsia ja nyt molemmat siirtyneet myöhempään ajankohtaan jos tulevat lainkaan ajankohtaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa tehdä ja kokeilla edes jotain, kun tekee jotain ja kokeilee eri juttuja, tarkempi suunta voi löytyä helpommin? Me ollaan muutettu miehen kanssa yli 10 kertaa mutta vihdoin tyytyväisiä, tai tyytyväisempiä, toisessa maassa, lähdettiin ulkomaille. En tiedä ollaanko ikuisesti, mutta nyt ollaan ainakin. En sano että helppo päätös ja kaikki mennyt helposti, kyllä tässä saa itsestään antaakin. Mutta hyvä päätös. Elämä antaa ja ottaa.
Mutta tuntuu että vaan kokeilemalla alkoi suunta hahmottumaan paremmin, mitä halutaan ja mitä ei haluta. Tärkeintä olla itselleen rehellinen, ei mennä sen mukaan, miten ”pitäisi” tehdä.
Uteliasuudesta kysyn, mitä teette siellä ulkomailla? Itse mietin vakavasti lähtöä, mutta elannonsaanti on kysymysmerkki.
Joo. Ilmaiset rahat pois ja pois pakolliset velvollisuudet kuten asepalvelus ja pakollinen oppivelvollisuus myös.