Lue keskustelun säännöt.
Outoa olla kolmekymppinen tässä ajassa
02.07.2026 |
Muita kolmekymppisiä, jotka eivät oikein tiedä että miten pitäisi olla? :D Siis joillakin on perhe, omakotitalo ja mökki rakenteilla, joillakin on kiire löytää kumppani jotta saa tehtyä lapsia, jotkut ei mieti tulevaisuutta ollenkaan ja jotkut pelkää että teki miten vain niin se on aina jonkun mielestä aivan väärin eletty. Tässä iässä ollaan todella eriydytty niistä kouluajoista, jolloin kaveripiirissä oli kaikilla melko samanlaisia ajatuksia tulevaisuudesta. Välillä sitä vaan alkaa että mitä ihmettä pitäisi seuraavaksi tehdä. Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (111)
Kun on vela, jää rahaa itselle enemmän ja se mahdollistaa sosioekonomisen nousun ja köyhyysloukun välttämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nii. Kaikenlaisia pilipalitöitä olisi, mutta ei ne kannata. Sillä rahalla ei oikein ostella mitään tai säästellä mihinkään. Joutavaa aikaa tehdä töitä. Toiseksi naurattaa, kun rikkaiden lapsillakin on enemmän säästöjä tilillä kuin työtä tekevillä kolmekymppisillä. Huomaa että asiat on säädetty päin helvettiä. Naimaikäisillä on karkkirahat ja sitten näiden hyvätuloisten lapsilla on tileillä kymppitonneja. Ajatella mikä vääristymä!
En minä ainakaan tee lapsia. Parikymppisenä ajattelin, mutta aika pian tuli selväksi ostovoiman realiteetit.
Et oo koskaan kuullut et pienistä puroista koostuu iso järvi? Sä oot siis hyväksynyt kohtalosi että mikään ei muutu?
Sun pitäisi muistaa, että ei pelkästään rahalla, vaan myös ajalla on rajansa. Nollalähtökohdista voi just ja just 80 olla samassa tilanteessa kuin rikkaan perheen muksut, mutta silloin pääseekin jo hauta-arkun valintaan.
Eihän toi asetelma ole millään mielessä fiksu, että jollain kymmenen vuotiailla on tilillä kymppitonneja ja aktiivisesti työssä käyvällä ei ole kun tonni tai pari jos satasiakaan. Meillä on selvä ongelma. Ei sen ikäiset ole ansainneet niitä rahoja. Tämä on ihan nepomeininkiä. Työssä käyvällä pitäisi olla kannattavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt 39v. Olen ollut vakitöissä vuositolkulla. Aloin seurustella aviomieheni kanssa 26vuotiaana. Ostettiin rivarikämppä, kun olin 30v. Saatiin eka lapsi, kun olin 32v ja toinen kun olin 35v. Siinä välissä myytiin rivari ja ostettiin okt. Ollaan tosi onnellisia.
En oikein tiedä mikä tässä olisi pitänyt jotenkin omituista olla.
😅 Toisella on hankalaa ja tulet selittämään kuinka hyvin itselläsi on asiat. Vai onko sittenkään, pistää miettimään...
Siis olen todistanut että pieni osa heti lukion jälkeen onnistuu. Asiat menee heillä kuten pitääkin. Se on kiva seurata heidän onnistumista. Ei tule täysin toivoton olo.
Se on hyvin pieni osa. Ovat älykkäitä, onnekkaita ja oikeaan aikaan paikalla ja tietenkin pärstäkerroin on naisilla tärkeä. Jos on kaunis niin ovet vaan aukeaa töihinkin. He sitten joutuvat kyllä kestämään kaikenlaista lähentelyä. Pitää olla vahva ja sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
En nelikymppisenä yhtään ymmärrä tällaista pohdiskelua. Mitä ihmettä nuoremmille aikuisille on tapahtunut, jos vielä haikaillaan kouluaikoja ja leijutaan? Onko tämä yleistä? Aikaisemmin ihmiset ovat ottaneet jonkinlaisen suunnan elämälleen todella suurista haasteistakin huolimatta (lama, sota jne.) Mitenkähän kolmekymppiset esim. Ukrainassa tai Afrikan maissa leijuvat?
Olen keskustellut ukrainalaisten ja afrikalaisten kanssa roskatöissä jossa osa tekee jopa 6e tuntipalkalla hommia, niin heillä on sama aika nyt käynnissä. Lasten hankinta nähdään hankalana ja sitten on se ideologinen ajattelu että onko järkee tuoda lapsia tähän huonosti säädeltyyn maailmaan, jossa synnyt valmiiksi riistettäväksi.
Ensiksi sulle tarjotaan niin afrikassa kuin ukrainassa koulu, jossa sut riistetään systeemin orjaksi halvalla ja tehdään susta pikkurahalla mahdollismman tuottava tyyppi pompoteltavaksi. Siksi moni haikailee vielä kolmekymppisenä reppureissaamisesta. Se pois pääsemisen tunne systeemistä no kaikilla meidän ikäisillä sama tunne. Halu päästä pois rattaista jotka nakertaa sua rikki. Kaikkialla maailmassa on sama tilanne. Käyt töisä että saat maksaa oman pienen vankikoppis joka kuukausi. Loput rahat imetään ravintoon ja laskuihin. Mitään sulle ei jää. Kuten nämä ystäväni tokaisi, ihan saman saisi vankilassa.
Vierailija kirjoitti:
En nelikymppisenä yhtään ymmärrä tällaista pohdiskelua. Mitä ihmettä nuoremmille aikuisille on tapahtunut, jos vielä haikaillaan kouluaikoja ja leijutaan? Onko tämä yleistä? Aikaisemmin ihmiset ovat ottaneet jonkinlaisen suunnan elämälleen todella suurista haasteistakin huolimatta (lama, sota jne.) Mitenkähän kolmekymppiset esim. Ukrainassa tai Afrikan maissa leijuvat?
Itse juuri nelikymppisenä ja melkein viisikymppisenä olen aina ollut aikaani edellä ja nähnyt tämän miltä nuoremmista tuntuu. Kyllä minä ymmärrän hyvin. Pitää vain avata silmät, korvat ja tarkkailla aikaansa. Sinun pitää nähdä ennakkoluulottomasti todellisuus silmästä silmään. Nyt katselet perssilmällä asioita tai jotenkin et halua ymmärtää faktoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ongelmatapaus löytää ongelman muualta kuin itsestään. Maailma täynnä mielenkiintoista kirjallisuutta, tietoa ja asioita mitä voi opetella tekemään, taitoja. Suomessa ilmaista koulutusta. Avointa yliopistoa, kirjastoja, ammatillisen puolen koulutusta ym. viitasin itse kintaalla koko Suomelle ja muutin muualle koska ihmiset on niin luxuksessa ja pihalle hemmoteltuja nykyään. En halua osallistua lusmujen elättämiseen jotka ei pärjää maailman parhaimmalla ilmaisella lounaalla.
kirjallisuus ja yhteiskunta on paskaa. Olen kokeillut niitä jo. Ei kiinnosta kouluntukset. Ei ammatillisen puolen hömpötykset. Hyvä kun muutit pois. Mun mielestä ihmiset on tosi pahasti riistettyjä tällä hetkellä ja niiltä on otettu pois oikeus elää vapaalla maalla. Kaikki on pakotettu käymään marketeissa ja ottamaan vastaan töitä.
Et voi kävellä metsään ja rakentaa itsellesi majaa. Viranomaiset tulee ja rikkoo sen ja häätää sut pois asumuksestasi, koska teit sen valtion-/yksityiselle maalle. Et voi elää luonnollisesti missään ilman paskaa yhteiskuntaa, joka ei halau antaa sulle muuta kuin orjuutusta ja syyllistäviä tukia. Tukien saanti on todella vaikeaa ja hankalaksi tehty monille ihmisille. Miksi ei vaan voi antaa sitä rahaa tilille kansalaispalkkana? Kodittomana et voi elää. Joka kerta sun maja rikotaan ja sut häädetään maalta. Suomi on iso maa, mutta ei vaan onnistu. Aina joku löytää sut ja tulee vittuilemaan. Kun tulet kalasta, niin kas, maja on vedetty puskutraktorilla romuksi. Ei mitään, rakensit sitä pari kuukautta ja oli talvenkestävä koti. No ei ole enää. Tervemenoa Vantaalle vuokrakämppäään, anna kun sossuntäti auttaa sua taas uudesaan ja uudestaan. Miksi yhteiskunta pakottaa sut mukaansa vaikka et halua sinne?
No voi herranlettas sentään.
Miten tuli yllätyksenä, että rahaan kannattaa keskittyä. Mikä on niin radikaalisti muuttunut?
Korkeakoulututkinto ihmiset :
Opettajat, insinöörit, arkkitehdit, lääkärit, jne. menee ihan hyvin.
Amk: hoitajat sossut jne. menee ihan kohtalaisesti
Amikset : menee huonommin kun ennen mutta vähän pienissä neliöissä joutuu asumaan tai asumaan yhdessä puolison kanssa
Kouluttamattomat : menee huonosti ei kannata käydä töissä
Inflaatio tietysti vie kaikilta ostovoimaa kokoajan ja ihmiset jotka ei sijoita ei tule juuri säästöjä saamaan.
Ilman koulujakin voi mainiosti opetella jonkun tuottavan taidon, kuten perustaa vaikka dropshipping bisneksen, opetella pokeria, kryptovaluuttoja, tms. kaikessa on omat porkkanat ja sudenkuopat. Jos on putkiloaivo ja ei näe mitään mahdollisuuksia ympärillään niin ei missään maassa kukaan tule niitä tyrkyttämään. Ei mikään tipahda taivaasta itsellään. Se on täysin itsestä kiinni, että löytää kipinän johonkin hommaan aina ollut niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nelikymppisenä yhtään ymmärrä tällaista pohdiskelua. Mitä ihmettä nuoremmille aikuisille on tapahtunut, jos vielä haikaillaan kouluaikoja ja leijutaan? Onko tämä yleistä? Aikaisemmin ihmiset ovat ottaneet jonkinlaisen suunnan elämälleen todella suurista haasteistakin huolimatta (lama, sota jne.) Mitenkähän kolmekymppiset esim. Ukrainassa tai Afrikan maissa leijuvat?
Olen keskustellut ukrainalaisten ja afrikalaisten kanssa roskatöissä jossa osa tekee jopa 6e tuntipalkalla hommia, niin heillä on sama aika nyt käynnissä. Lasten hankinta nähdään hankalana ja sitten on se ideologinen ajattelu että onko järkee tuoda lapsia tähän huonosti säädeltyyn maailmaan, jossa synnyt valmiiksi riistettäväksi.
Ensiksi sulle tarjotaan niin afrikassa kuin ukrainassa koulu, jossa sut riistetään systeemin orjaksi halvalla ja tehdään susta pikkurahalla mahdollismman tuottava tyyppi pompoteltavaksi. Siksi moni haikailee vielä kolmekymppisenä reppureissaamisesta. Se pois pääsemisen tunne systeemistä no kaikilla meidän ikäisillä sama tunne. Halu päästä pois rattaista jotka nakertaa sua rikki. Kaikkialla maailmassa on sama tilanne. Käyt töisä että saat maksaa oman pienen vankikoppis joka kuukausi. Loput rahat imetään ravintoon ja laskuihin. Mitään sulle ei jää. Kuten nämä ystäväni tokaisi, ihan saman saisi vankilassa.
Just tämä! Kouluttamalla ihmiset tietoisiksi luodaan entistä katkerampi ja epätoivoisempi todellisuus ihmisille, jotka syljetään ulos systeemin rattaisiin pätkätyöttömyyteen tekemään töitä, jotka ei ole oman alan töitä. Ne ei oikeastaan ole töitä ollenkaan, niiden teettäminen pitäisi saattaa laittomaksi nykyajassa. Moni tajuaa kokonaisuuksia paremmin paremman koulutuksen takia. Kielitaito on lisääntynyt ja ihmiset on globaalisti yhtä, niin afrikkalaiset kuin ukranailaiset. Kermaperseet, jotka ei työskentele muiden ihmisten kanssa, ei koskaan voi ymmärtää tätä. He ajattelevat ettei Afrikassa ole kouluja tai ukrainalaiset olisi jotenkin pölvästejä, eivätkä tajua palkkojen tasoa Suomessa tai että olisivat jotenkin kunniallisen nöyriä. Eivät ole tyhmiä tai nöyriä. Jokaisen pitää vain käyttäytyä töissä, mutta silmiä pyöritellään kyllä.
Jos olet yhteiskunta vastainen ja anarkistisesti ajatteleva yksilö, niin sitten kannatta opetella joku taito jolla voi elää yhteiskunnan ulkopuolella, ei mulle kukaan vitt uile. Monihan elää tekemällä youtube videoita jne. Mulla vuokra 640e yli 110 neliön kattohuoneisto merinäköalalla, ei tosin Suomessa. Ihminen itse rakentaa oman todellisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 2000-luvullakaan ollut sellaista tilannetta, että kaikki samanikäiset olisivat halunneet samanlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
No voi herranlettas sentään.
Miten tuli yllätyksenä, että rahaan kannattaa keskittyä. Mikä on niin radikaalisti muuttunut?
Korkeakoulututkinto ihmiset :
Opettajat, insinöörit, arkkitehdit, lääkärit, jne. menee ihan hyvin.
Amk: hoitajat sossut jne. menee ihan kohtalaisesti
Amikset : menee huonommin kun ennen mutta vähän pienissä neliöissä joutuu asumaan tai asumaan yhdessä puolison kanssa
Kouluttamattomat : menee huonosti ei kannata käydä töissä
Inflaatio tietysti vie kaikilta ostovoimaa kokoajan ja ihmiset jotka ei sijoita ei tule juuri säästöjä saamaan.
Ilman koulujakin voi mainiosti opetella jonkun tuottavan taidon, kuten perustaa vaikka dropshipping bisneksen, opetella pokeria, kryptovaluuttoja, tms. kaikessa on omat porkkanat ja sudenkuopat. Jos on putkiloaivo ja ei näe mitään mahdollisuuksia ympärillään niin ei missään maassa kukaan tule niitä tyrkyttämään. Ei mikään tipahda taivaasta itsellään. Se on täysin itsestä kiinni, että löytää kipinän johonkin hommaan aina ollut niin.
Miksi pitäisi rimpuloida epätoivoisesti? Näen mieluummin nälkää kuin laskelmoin jotain sellaista missä epäonnistumisen todennäköisyys on vain niin suuri ettei kannata nähdä vaivaa. Keskityn lähinnä siihen että saisin kuukauden tukihakemukset täytettyä. HE on helvetin vaikeita asioita minulle. Se ottaa oikeasti kuukauden verran. Ensiksi pitää lähteä ostarille tai kirjastoon missä on ilmainen wifi, että saa asiat hoidettua. Tämä oikeasti vie päivän minulta ja henkisesti joudun tukien hakemiseen käyttämään resursseja sen kuukauden verran. Kaksi viikkoa menee asennoituessa siihen että kohta pitää kirjoittaa ja täyttää tyhjiä laatikoita netissä tekstillä tai kirjaimin ja muodostaa tarkasti jotain, ettei vaan taas käy niin että joudut pelkällä ongella elämässäsi hankkimaan elantosi. Suomessa tukien hakeminen on tehty niin vaikeaksi. Se on henkisesti niin vaikeaaa että joku tuo mitä ehdotat on ylitsepääsemättömän hankalaa. Et tajua miten tukien hakeminen vie energiaa fyysisesti ja henkisesti. Pelkkä netin puuttuminen elämästä ja jos haluat olla netissä niin pitää raahautua ostarille tai kirjastoon esim. Camoon noiden sun opiskeluiden kanssa. Ei ole resursseja t uollaiseen pelleilyyn. Sä et tajua millaista on olla köyhä. Helpompi mennä vain kalaan kesällä kuin alkaa lukemaan jotain kirjaa tavoitteellisesti. Parempi tyytyä siihen ettei susta tule koskaan mitään ja se mitä olet nyt, niin on se parhain osa mitä olit, koska olet kolmekymppinen. Siitä alkaa alamäki. Työelämä on koettu jo, se ei tarjonut mitään muuta kuin nivelkulumia, näköongelmia johon ei ollut rahaa säästössä yksityisen hoitoihin. Oma häpeä kun tein töitä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko että jossain Turkissa tai Ukrainassa mennään vaan sossuun ja kuitataan sieltä shekki jolla maksetaan vuokrat ja ruoat? Ne paahtaa kastanjoita tai myy pers ettään. Suomeen tullaan koska se on Luxus maa.
Todellakin. :D Hauska jossain illanistujaisissa huomata miten erilaisia elämäntilanteita ja -haaveita ihmisillä on. Yksi pariskunta odottaa kolmatta lastaan ja rakentaa taloa, toinen asuu retkeilyvaunussa ja reissaa talvet etelässä, yksi on sinkku vapaaehtoisesti, toinen etsii kuumeisesti puolisoa, osa säästää rahaa taloon, osalla on jo, osa ei edes harkitse omistusasumista.
Itsekin huomaan esim. lomasuunnitelmista keskustellessa, että osalle loma tarkoittaa lasten kaitsemista ja pihan ja talon suursiivousta, kun taas itselleni se tarkoittaa festareita, kaverimökkireissuja, etelänmatkaa ja terassi- ja rantaelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai kaikki on epätoivoista rimpuloimista joka homma on helv. pitkälle kilpailtua
Olen suht korkealla tasolla omassa hommassa, mutta olen joutunut käyttämään siihen järjettömästi aikaa, niin kaikki ihmiset tekee jotka pärjää jossain. Hermosto kärsii , unet kärsii , ihmissuhteet kärsii, juot stressiin jne. Se on osa elämää. Ne jotka haluaa koviten ettei joudu muiden armoille tai heikkoon asemaan saavuttaa sen tekemällä uhrauksia ja omistautumalla hommilleen.
Ylellä oli juttu jostain nuoresta lestadiolaisesta miehestä joka ei juo, siitä tulee lääkäri, menee armeijaan seurustelee jne. Onnittelut fiksu tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ongelmatapaus löytää ongelman muualta kuin itsestään. Maailma täynnä mielenkiintoista kirjallisuutta, tietoa ja asioita mitä voi opetella tekemään, taitoja. Suomessa ilmaista koulutusta. Avointa yliopistoa, kirjastoja, ammatillisen puolen koulutusta ym. viitasin itse kintaalla koko Suomelle ja muutin muualle koska ihmiset on niin luxuksessa ja pihalle hemmoteltuja nykyään. En halua osallistua lusmujen elättämiseen jotka ei pärjää maailman parhaimmalla ilmaisella lounaalla.
kirjallisuus ja yhteiskunta on paskaa. Olen kokeillut niitä jo. Ei kiinnosta kouluntukset. Ei ammatillisen puolen hömpötykset. Hyvä kun muutit pois. Mun mielestä ihmiset on tosi pahasti riistettyjä tällä hetkellä ja niiltä on otettu pois oikeus elää vapaalla maalla. Kaikki on pakotettu käymään marketeissa ja ottamaan vastaan töitä.
Et voi kävellä metsään ja rakentaa itsellesi majaa. Viranomaiset tulee ja rikkoo sen ja häätää sut pois asumuksestasi, koska teit sen valtion-/yksityiselle maalle. Et voi elää luonnollisesti missään ilman paskaa yhteiskuntaa, joka ei halau antaa sulle muuta kuin orjuutusta ja syyllistäviä tukia. Tukien saanti on todella vaikeaa ja hankalaksi tehty monille ihmisille. Miksi ei vaan voi antaa sitä rahaa tilille kansalaispalkkana? Kodittomana et voi elää. Joka kerta sun maja rikotaan ja sut häädetään maalta. Suomi on iso maa, mutta ei vaan onnistu. Aina joku löytää sut ja tulee vittuilemaan. Kun tulet kalasta, niin kas, maja on vedetty puskutraktorilla romuksi. Ei mitään, rakensit sitä pari kuukautta ja oli talvenkestävä koti. No ei ole enää. Tervemenoa Vantaalle vuokrakämppäään, anna kun sossuntäti auttaa sua taas uudesaan ja uudestaan. Miksi yhteiskunta pakottaa sut mukaansa vaikka et halua sinne?
Kokeilin kirjoja kuten monet muut aikalaiseni. Kirjat on kuulemma hyvä viihdyke vankilassa. Niitä aikansa lukee, niin voi todeta että kykenet ihan samaan. Voit ennalta tajuta ne juonet. Kuin elokuvissa ja ne viittaukset, joiden pitäisi tehdä tarinasta jotenkin täyteläisempää ja antaa lukijalle egopuusti hänen älykkydestä, se on jotain todella kuvottavaa. Simpsonit opetti tämän. Simpsoneissa viitataan aina kaikkeen. Ilmeisesti käsikirjoittaja on joku kirjafriikki ja pitää itseään ylivertaisena.
Antiikin ajoista näytelmät ja kirjallisuus ei ole antanut mitään. Nuorena voit olla onnekas ja tuulettaa itseäsi tekstikentässä ja elää virtuaalisesti kirjan tarinan mukana. Se on kuitenkin ennalta päätetty kuten sinunkn elämäsi on. Ainyy keino taistella vastaan on olla tekemättä yhtään mitään ja rikkoa sääntöjä. Minä jopa välttelen vessassa käyntiä viimeiseen asti. Jos elät oikein tarkan varovaisesti tekemättä mitään, niin voit alkaa epäillä että sinua yritetään saada mukaan tarinaan tai johonkin juoneen mukaan. Pysyttelemällä paikallaan risti-istunnassa, välttelemällä ihmiskontakteja ja paastoamalla, vältät tarinaan joutumisen. Ulkona on joku joka haluaa törmätä sinuun. Joku joka haluaa puhelinnumerosi ja tunkeutua palomuurin läpi elämääsi. Nykyaikana ainoa keino tehdä oma elämä oman kaltaiseksi on olla tekemättä mitään. Olla avaamatta sitä kirjaa ja kieltäytyä tarinasta. Se on ansa lähteä mukaan tarinan vietäväksi. Yksi millä meitä yritetään sumentaa on kaikki viihde. Kirjallisuus on kaikista pahin. Jos voisin päättää, niin en olisi halunut oppia lukemaan tai kirjoittaan yhtään mitä. Muistakaa myös rikkoa kieltä kirjoottaessanne. Älkää mukautuko siihen miten teidän halutaan näpäyttelevän. Vaihtoehtona on tuijottaa yksiön seinää tai streamata aivot tyhjäksi valmiista kuvamateriaalista, lukea kirjoja mennä orjaksi töihin ja olla saamatta siitä oikeaa korvausta, et tuhlasit ainoaa ainutlaatuista pyhää elämääsi. Sentään arvosta itsees ja älä tee mitään mitä seitsemän haluaa sun tekevän. Kun näet seitsemän, niin sulla on psykoosit tulilla. Seitsemän on totta.
Ymmärrän hyvin. Mikäli 80-luku tai 90-luku jäi pitkälti elämättä, ei tiedä mitään ihmiskunnan hyvistä vuosista.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kaikki on epätoivoista rimpuloimista joka homma on helv. pitkälle kilpailtua
Olen suht korkealla tasolla omassa hommassa, mutta olen joutunut käyttämään siihen järjettömästi aikaa, niin kaikki ihmiset tekee jotka pärjää jossain. Hermosto kärsii , unet kärsii , ihmissuhteet kärsii, juot stressiin jne. Se on osa elämää. Ne jotka haluaa koviten ettei joudu muiden armoille tai heikkoon asemaan saavuttaa sen tekemällä uhrauksia ja omistautumalla hommilleen.
Ylellä oli juttu jostain nuoresta lestadiolaisesta miehestä joka ei juo, siitä tulee lääkäri, menee armeijaan seurustelee jne. Onnittelut fiksu tyyppi.
Voit valita elämässäsi. Voit valita olla tekemättä mitään. Ainoa asia mitä voit oikeastaan valita. Se on korkein totuus ja taso mihin ihminen pääsee. Aina kun lähdet tälle linjale että sanan jälkeen tule toinen ja sulla on virke, niin lopeta ja aloita laskemaan mielessäsi. 0 yksi, nolla, yksi, nolla, yksi. Toinen resetointi on että käytät silmiäsi vasemmalta ääri oikealla ja taas ääri vasemmalle ja taas oikealle. Kylmä suihku toimii myös hyvin, mutta se vesi on juotavaa. Harkitse tarkkaan. Mulla on vahva intuitio että otat oikeanvärisen kapselin. Olet soluseinämän takana ja seitsemän estää sua.
Ehkä elämän kuuluukin olla vähän sekavaa. Eikä se nyt välttämättä edellisilläkään sukupolvilla ole ollut sen selkeämpää. Kuvittelette vaan.
Mutta sen sanon, että ei kannata pelätä ja varmistella liikaa. Rohkeasti vaan pettymyksiä päin, kaikella on joku tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kaikki on epätoivoista rimpuloimista joka homma on helv. pitkälle kilpailtua
Olen suht korkealla tasolla omassa hommassa, mutta olen joutunut käyttämään siihen järjettömästi aikaa, niin kaikki ihmiset tekee jotka pärjää jossain. Hermosto kärsii , unet kärsii , ihmissuhteet kärsii, juot stressiin jne. Se on osa elämää. Ne jotka haluaa koviten ettei joudu muiden armoille tai heikkoon asemaan saavuttaa sen tekemällä uhrauksia ja omistautumalla hommilleen.
Ylellä oli juttu jostain nuoresta lestadiolaisesta miehestä joka ei juo, siitä tulee lääkäri, menee armeijaan seurustelee jne. Onnittelut fiksu tyyppi.
Sano kehitysvammaiselle toi sama kokoomuslainen kannustuspuhe tai insinöörille joka jakaa postia Suomessa, mutta on tullut Afrikasta asti tänne jakamaan postia hymyissä suin.
Osa löytää työpaikan ja parisuhteen nuorena tässäkin ajassa, osa ei. Niin on aina ollut ja tulee aina olemaan.