Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
01.07.2026 |
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (1154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin asukkaista noin 60 prosenttia on muuttanut kaupunkiin muualta. Yli puolet ovat siis asuneet muuallakin kuin Helsingissä. Moni paljasjalkainenkin on saattanut välillä asua muualla.
Niinpä. Ja heistä noin puolet on asuneet esim Somaliassa, Irakissa, Sudanissa tai Vietnamissa. Mulla ei ole käsitystä miten nykykodissaan viihtyvät, en tiedä onko sitä tutkittu.
Et tainnut ymmärtää. Siis jo kantasuomalaisista harva Helsingissä asuva on täällä alunperin syntynyt. Ei taida Helsingin historia olla sulle tuttu.
Keskiajalla n. 1300-luvulla tulevan Helsingin alueelle muutti ruotsinkielisiä maanviljelijöitä, jotka perustivat tänne ensimmäiset kylät, jotka ovat edelleen olemassa eli Åggelby, Forsby, ja silleen. Siitä alkaen kun varsinainen kaupunki perustettiin kesäkuun 12., Armon vuonna 1550 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan toimesta, Helsinki on aina ollut myös monikulttuurinen ja monikielinen kaupunki. Väki Helsinkiin tuotiin ensimmäkseen Ulvilasta, Raumalta, Tammisaaresta ja Porvoosta, mutta pian perustamisen jälkeen kauppiaiksi ja käsityöläisiksi alkoi muuttaa runsaasti myös ulkomaalaistaustaisia. Heistä merkittävimmät ryhmät olivat saksalaiset, virolaiset, venäläiset ja ruotsalaiset. Kaupungin ensimmäisiä asukkaita oli alankomaalainen kauppias Hans van Sandén, jonka hautakivi on edelleen Vanhankaupungin alueella. Jo 1500-luvun lopulla Helsingin kauppiaista jopa noin puolet oli ulkomaalaistaustaisia.
Seuraava suuri vaihe asutuksessa oli 1700-luvulla Suomenlinnan linnoituksen rakentaminen: Helsingin alueelle tuli paljon merenkulkuun, rakentamiseen ja käsityöläisyyteen perehtyneitä työntekijöitä muualta Euroopasta. Pian Suomesta tulikin osa Venäjän keisarikuntaa, ja Suomeen muutti väkeä keisarikunnan alueelta, esim. ensimmäiset juutalaiset ja islaminuskoiset muuttivat tänne tuolloin 1830-1880 -luvuilla.
Venäjän bolshevikkivallankumouksen seurauksena itsenäiseen Suomeen, etenkin Helsinkiin tuli pakolaisten aalto Venäjän alueelta, ns. emigrantit. Sotien seurauksena tuli evakot Karjalan alueelta, siinäkin joukossa monenkirjavaa väkeä. Ja 1960-70 -luvun aikana Suomessa tapahtui valtava murros, jossa Suomen maaseudulta muutettiin etelän kaupunkeihin, etenkin Helsinkiin. Myös 1970-luvulla tulivat Chilen pakolaiset, sitten 1980-luvulla Vietnamin ns. venepakolaiset, sitten 1990-luvulta alkoi tulla väkeä laajemmin eri puolilta maailmaa.
Kuten huomaat, ulkomaalaistaustaiset,maahanmuuttajat, maaltamuuttajat, pakolaiset yms. eivät ole lainkaan Helsingille mikään uusi asia vaan aina ollut osa kaupungin historiaa. Enemmän normi kuin poikkeus.
Mitä minä en nyt käsittänyt?
60% on muuttanut jostain toisesta paikasta. Siitä lähes puolet ulkomailta (asukkaista lähes neljännes on ulkomaalaistaustaisia).
Joku sanoo, että ei koskaan haluaisi asua missään muualla kuin Helsingissä niin mitä sen lausunnon minusta pitäisi sitten kertoa siitä missä hän on syntynyt tai aiemmin asunut? Entä kun tämä joku /nämä jotkut sanovat, etteivät ole koskaan asuneet missään muualla, eivätkä tule koskaan asumaan missään muualla -mitä minun siitä pitäisi päätellä?
Ja mitä tämä kaikki sitten kertoo siitä asuuko yksittäinen henkilö siellä vapaaehtoisesti, työn pakottamana, perhesyistä, laiskuuttaan... EI yhtään mitään!
Sen kuitenkin pystyn sanomaan, että jos jossain keskustelussa joku suomalainen joskus sanoo, että on asunut aina yhdellä paikkakunnalla, eikä aio sieltä lähteä koskaan edes pakotettuna, niin se on 9/10 kerrasta joku helsinkiläinen.
20% Helsingissä on maahanmuuttajia, ei 25%.
Suurin osa näistä tulee esim Virosta ja Venäjältä.
Noista mainitsemistasi maista on siis lopulta hyvin pieni osa Helsinkiläisiä.
Vuonna 2024 (uusin tilasto) tarkalleen 20,9% eli reilu 130'000 henkilöä. Tämä luku kasvoi yli 6000 henkilöllä vuonna 2025, eli ei voi sanoa että oltaisi enää kaukana neljänneksestä asukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ymmärrä parisuhteen dynamiikkaa: Naiset muuttavat rahan perässä. Jos rahaa on tarpeeksi, naiset muuttavat vaikka kuusenberseeseen. Tai siis toisinsanoen kun naiset ovat berseauki eikä sossutukia ole.
Ei noin. Nainen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Puolison, omia lapsia ja ystäviä. Ja sukulaisiakin sopivassa määrin. Aikuisena ja etenkin keski-ikäisenä on erittäin vaikeaa löytää ihmisiä, joista tulisi pitkäaikaisia ja pysyviä ystäviä.
Tunnen itseni lisäksi runsaasti hyvin introverttejä naisia
Kyllä heilläkin jotain sosiaalisia tarpeita on.
Ajatella jos olisi keksitty sellainen viestinlennätin, tai mekaaninen hevoskärry!
Vierailija kirjoitti:
"Ja nämä on hyviä paikkoja kasvattaa lapsi? "
Kaupungit ovat oikein hyviä paikkoja kasvattaa lapsi. Maalaisilla on usein romantisoitu kuva lapsuudesta maalla ja demonisoitu kuva lapsuudesta kaupungissa. Sekä maalta että kaupungeista tulee ihan täysipäisiä lapsia ja sitten myös ongelmatapauksia.
Kun aloitin opinnot kymmeniä vuosia sitten, heti ensimmäisenä päivänä ryhmämme ohjaaja puhui siitä, miten maalaislasten elämä on täysin muuttunut hänen lapsuutensa jälkeen. Idyllisen pienen maatilan, muutaman lehmän, lampaan ja kanan sijaan maalaislapset kasvoivat vaarallisten koneiden ja kemallisten aineiden ympäröiminä, toisin kuin opettajan omassa lapsuudessa maalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin asukkaista noin 60 prosenttia on muuttanut kaupunkiin muualta. Yli puolet ovat siis asuneet muuallakin kuin Helsingissä. Moni paljasjalkainenkin on saattanut välillä asua muualla.
Niinpä. Ja heistä noin puolet on asuneet esim Somaliassa, Irakissa, Sudanissa tai Vietnamissa. Mulla ei ole käsitystä miten nykykodissaan viihtyvät, en tiedä onko sitä tutkittu.
Et tainnut ymmärtää. Siis jo kantasuomalaisista harva Helsingissä asuva on täällä alunperin syntynyt. Ei taida Helsingin historia olla sulle tuttu.
Keskiajalla n. 1300-luvulla tulevan Helsingin alueelle muutti ruotsinkielisiä maanviljelijöitä, jotka perustivat tänne ensimmäiset kylät, jotka ovat edelleen olemassa eli Åggelby, Forsby, ja silleen. Siitä alkaen kun varsinainen kaupunki perustettiin kesäkuun 12., Armon vuonna 1550 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan toimesta, Helsinki on aina ollut myös monikulttuurinen ja monikielinen kaupunki. Väki Helsinkiin tuotiin ensimmäkseen Ulvilasta, Raumalta, Tammisaaresta ja Porvoosta, mutta pian perustamisen jälkeen kauppiaiksi ja käsityöläisiksi alkoi muuttaa runsaasti myös ulkomaalaistaustaisia. Heistä merkittävimmät ryhmät olivat saksalaiset, virolaiset, venäläiset ja ruotsalaiset. Kaupungin ensimmäisiä asukkaita oli alankomaalainen kauppias Hans van Sandén, jonka hautakivi on edelleen Vanhankaupungin alueella. Jo 1500-luvun lopulla Helsingin kauppiaista jopa noin puolet oli ulkomaalaistaustaisia.
Seuraava suuri vaihe asutuksessa oli 1700-luvulla Suomenlinnan linnoituksen rakentaminen: Helsingin alueelle tuli paljon merenkulkuun, rakentamiseen ja käsityöläisyyteen perehtyneitä työntekijöitä muualta Euroopasta. Pian Suomesta tulikin osa Venäjän keisarikuntaa, ja Suomeen muutti väkeä keisarikunnan alueelta, esim. ensimmäiset juutalaiset ja islaminuskoiset muuttivat tänne tuolloin 1830-1880 -luvuilla.
Venäjän bolshevikkivallankumouksen seurauksena itsenäiseen Suomeen, etenkin Helsinkiin tuli pakolaisten aalto Venäjän alueelta, ns. emigrantit. Sotien seurauksena tuli evakot Karjalan alueelta, siinäkin joukossa monenkirjavaa väkeä. Ja 1960-70 -luvun aikana Suomessa tapahtui valtava murros, jossa Suomen maaseudulta muutettiin etelän kaupunkeihin, etenkin Helsinkiin. Myös 1970-luvulla tulivat Chilen pakolaiset, sitten 1980-luvulla Vietnamin ns. venepakolaiset, sitten 1990-luvulta alkoi tulla väkeä laajemmin eri puolilta maailmaa.
Kuten huomaat, ulkomaalaistaustaiset,maahanmuuttajat, maaltamuuttajat, pakolaiset yms. eivät ole lainkaan Helsingille mikään uusi asia vaan aina ollut osa kaupungin historiaa. Enemmän normi kuin poikkeus.
Mitä minä en nyt käsittänyt?
60% on muuttanut jostain toisesta paikasta. Siitä lähes puolet ulkomailta (asukkaista lähes neljännes on ulkomaalaistaustaisia).
Joku sanoo, että ei koskaan haluaisi asua missään muualla kuin Helsingissä niin mitä sen lausunnon minusta pitäisi sitten kertoa siitä missä hän on syntynyt tai aiemmin asunut? Entä kun tämä joku /nämä jotkut sanovat, etteivät ole koskaan asuneet missään muualla, eivätkä tule koskaan asumaan missään muualla -mitä minun siitä pitäisi päätellä?
Ja mitä tämä kaikki sitten kertoo siitä asuuko yksittäinen henkilö siellä vapaaehtoisesti, työn pakottamana, perhesyistä, laiskuuttaan... EI yhtään mitään!
Sen kuitenkin pystyn sanomaan, että jos jossain keskustelussa joku suomalainen joskus sanoo, että on asunut aina yhdellä paikkakunnalla, eikä aio sieltä lähteä koskaan edes pakotettuna, niin se on 9/10 kerrasta joku helsinkiläinen.
Niinpä. Valtaosa helsinkiläisistä eli lähes 70 % on tyytyväinen kaupunkiin, eikä suunnittele muuttoa pois täältä. Tässä luvussa ovat siis täällä syntyneet sekä muualta muuttaneet. Mikä tässä on sulle niin vaikeaa?
Sulla on näihin lukuihin varmaan joku lähde?
Ja sitten on kuitenkin se kolmannes, joka ei ole tyytyväinen, ja silti on niiiiiiin kaukaa haettua, että joukosta löytyisi joku joka mieluusti asettuisi maalle kumppanin kanssa? Aivan törkeää haaveillakaan, että n 150'000 xx kromosomin rakentaman henkilön joukosta löytyisi itselle rakkaus kun nyt kerran sattuu viihtymään Kuhmossa? Tai edes niiden jotka elää jossain Kuhmon ja Helsingin välissä?
"Kyselyiden mukaan helsinkiläiset ovat pääosin tyytyväisiä omiin asuinalueisiinsa. TerveSuomi-kyselyn mukaan 85 prosenttia helsinkiläisistä on tyytyväisiä asuinalueensa olosuhteisiin. Helsinki-barometrin mukaan yhtä moni, 85 prosenttia, pitää asuinaluettaan viihtyisänä. "
https://kaupunkitieto.hel.fi/fi/hyvinvointi/elamanlaatu/tyytyvaisyys-ka…
Suomessa tyytyväisimmät asukkaat asuvat yleisesti kehyskunnissa ja suuremmissa kaupungeissa, jotka yhdistävät luonnon ja hyvät palvelut . Tutkimusten (kuten Taloustutkimuksen ja EPSI Ratingin) mukaan kärkipaikkoja pitävät perinteisesti Helsinki, Kuopio, Oulu sekä Tampereen kehyskunnat (kuten Pirkkala ja Lempäälä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1113: Ei kai se ollut se pointti mistä maista. Vaan se ettei ison osan asukkaista viihtymisestä itse asiassa tiedetä mitään ja viihtyisyyden kriteeritkin voi olla meille yllättäviä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin asukkaista noin 60 prosenttia on muuttanut kaupunkiin muualta. Yli puolet ovat siis asuneet muuallakin kuin Helsingissä. Moni paljasjalkainenkin on saattanut välillä asua muualla.
Niinpä. Ja heistä noin puolet on asuneet esim Somaliassa, Irakissa, Sudanissa tai Vietnamissa. Mulla ei ole käsitystä miten nykykodissaan viihtyvät, en tiedä onko sitä tutkittu.
Et tainnut ymmärtää. Siis jo kantasuomalaisista harva Helsingissä asuva on täällä alunperin syntynyt. Ei taida Helsingin historia olla sulle tuttu.
Keskiajalla n. 1300-luvulla tulevan Helsingin alueelle muutti ruotsinkielisiä maanviljelijöitä, jotka perustivat tänne ensimmäiset kylät, jotka ovat edelleen olemassa eli Åggelby, Forsby, ja silleen. Siitä alkaen kun varsinainen kaupunki perustettiin kesäkuun 12., Armon vuonna 1550 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan toimesta, Helsinki on aina ollut myös monikulttuurinen ja monikielinen kaupunki. Väki Helsinkiin tuotiin ensimmäkseen Ulvilasta, Raumalta, Tammisaaresta ja Porvoosta, mutta pian perustamisen jälkeen kauppiaiksi ja käsityöläisiksi alkoi muuttaa runsaasti myös ulkomaalaistaustaisia. Heistä merkittävimmät ryhmät olivat saksalaiset, virolaiset, venäläiset ja ruotsalaiset. Kaupungin ensimmäisiä asukkaita oli alankomaalainen kauppias Hans van Sandén, jonka hautakivi on edelleen Vanhankaupungin alueella. Jo 1500-luvun lopulla Helsingin kauppiaista jopa noin puolet oli ulkomaalaistaustaisia.
Seuraava suuri vaihe asutuksessa oli 1700-luvulla Suomenlinnan linnoituksen rakentaminen: Helsingin alueelle tuli paljon merenkulkuun, rakentamiseen ja käsityöläisyyteen perehtyneitä työntekijöitä muualta Euroopasta. Pian Suomesta tulikin osa Venäjän keisarikuntaa, ja Suomeen muutti väkeä keisarikunnan alueelta, esim. ensimmäiset juutalaiset ja islaminuskoiset muuttivat tänne tuolloin 1830-1880 -luvuilla.
Venäjän bolshevikkivallankumouksen seurauksena itsenäiseen Suomeen, etenkin Helsinkiin tuli pakolaisten aalto Venäjän alueelta, ns. emigrantit. Sotien seurauksena tuli evakot Karjalan alueelta, siinäkin joukossa monenkirjavaa väkeä. Ja 1960-70 -luvun aikana Suomessa tapahtui valtava murros, jossa Suomen maaseudulta muutettiin etelän kaupunkeihin, etenkin Helsinkiin. Myös 1970-luvulla tulivat Chilen pakolaiset, sitten 1980-luvulla Vietnamin ns. venepakolaiset, sitten 1990-luvulta alkoi tulla väkeä laajemmin eri puolilta maailmaa.
Kuten huomaat, ulkomaalaistaustaiset,maahanmuuttajat, maaltamuuttajat, pakolaiset yms. eivät ole lainkaan Helsingille mikään uusi asia vaan aina ollut osa kaupungin historiaa. Enemmän normi kuin poikkeus.
Mitä minä en nyt käsittänyt?
60% on muuttanut jostain toisesta paikasta. Siitä lähes puolet ulkomailta (asukkaista lähes neljännes on ulkomaalaistaustaisia).
Joku sanoo, että ei koskaan haluaisi asua missään muualla kuin Helsingissä niin mitä sen lausunnon minusta pitäisi sitten kertoa siitä missä hän on syntynyt tai aiemmin asunut? Entä kun tämä joku /nämä jotkut sanovat, etteivät ole koskaan asuneet missään muualla, eivätkä tule koskaan asumaan missään muualla -mitä minun siitä pitäisi päätellä?
Ja mitä tämä kaikki sitten kertoo siitä asuuko yksittäinen henkilö siellä vapaaehtoisesti, työn pakottamana, perhesyistä, laiskuuttaan... EI yhtään mitään!
Sen kuitenkin pystyn sanomaan, että jos jossain keskustelussa joku suomalainen joskus sanoo, että on asunut aina yhdellä paikkakunnalla, eikä aio sieltä lähteä koskaan edes pakotettuna, niin se on 9/10 kerrasta joku helsinkiläinen.
20% Helsingissä on maahanmuuttajia, ei 25%.
Suurin osa näistä tulee esim Virosta ja Venäjältä.
Noista mainitsemistasi maista on siis lopulta hyvin pieni osa Helsinkiläisiä.
Vuonna 2024 (uusin tilasto) tarkalleen 20,9% eli reilu 130'000 henkilöä. Tämä luku kasvoi yli 6000 henkilöllä vuonna 2025, eli ei voi sanoa että oltaisi enää kaukana neljänneksestä asukkaita.
Kyllä siitä aika kaukana vielä ollaan. Ja kuten sanottu, noista mainitsemistasi maista osuus on vielä huomattavasti pienempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.
Akateeminen lapseton mies Helsingissä on oksymoroni. Ensinnäkin akateemisista miehistä on pulaa ja toisekseen lisääntyminen on nykyään luokkakysymys eli kouluttautuneet hankkivat lapsia. Akateemisessa miehessä pitää olla jokin tosi paha ongelma, esim psykoosi tai huumeriippuvuus, jos hän ei kelpaa.
Akateemisista miehistä ei ole pulaa vaan ylitarjontaa. Oma kaveriporukkanikin on täynnä akateemisia perhettä toivovia miehiä, mutta eivät löydä naista. Kaikilla vakituinen työ ja osaavat pitää huolta itsestään.
Miten tuo on mahdollista, kun suurin osa yliopisto-opiskelijoista on naisia? 60-40 taitaa suurin piirtein olla se suhde. Vai oletko sama kuin tuo, jonka lapsen päiväkodissa on 18 poikaa ja 6 tyttöä?
Mutta eihän mikään pakota, että akateemisten pitäisi pariutua keskenään. Eivätkä naiset edes välttämättä halua ketään.
Jos akateeminen nainen haluaa miehen, hän nimenomaan haluaa akateemisen miehen. Parisuhde ja perhe ovat luokkakysymyksiä: koulutetut pariutuvat ja hankkivat lapsia. Kouluttautumattomat tai esim lähihoitajat ovat lapsettomia.
Miksi sitten ETLAn raportin mukaan kouluttautumisen vaikutus on miehillä nolla tai jopa negatiivinen? Itse sanoisin, että nainen saattaa arvostaa akateemisuutta itsessään ja ehkä ystävissään, mutta miehessä asia on vähäpätöinen. Tämän oletuksen muuttaminen selittäisi ETLAn raportin tuloksen ja kaikki arkihavainnot, joissa monilla akateemisilla miehillä on vaikeuksia saada parisuhde.
Miehen käytös ja puhetapa ja arjessa mahdollisesti ilmenevä tapa vähätellä naissukupuolta, kas, siinäpä pohdittavaa. Kuinka moni nainen nykyaikana haluaisi miehen, joka joka heti ensi minuuteilla puhuu ikävään sävyyn naisista? Naisystäväehdokas näkee heti sielunsa silmillä itsensä tulevana perheenäitinä, jonka tytärtä isä päivittäin kohtelee ikävästi.
Onko tää asuinalueen viihtyisyystutk7mus vähän sama kuin maailman onnellisin maa ;)😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska naiset elävät huomiosta lammaslaumana ja miehet elävät omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ymmärrä parisuhteen dynamiikkaa: Naiset muuttavat rahan perässä. Jos rahaa on tarpeeksi, naiset muuttavat vaikka kuusenberseeseen. Tai siis toisinsanoen kun naiset ovat berseauki eikä sossutukia ole.
Ei noin. Nainen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Puolison, omia lapsia ja ystäviä. Ja sukulaisiakin sopivassa määrin. Aikuisena ja etenkin keski-ikäisenä on erittäin vaikeaa löytää ihmisiä, joista tulisi pitkäaikaisia ja pysyviä ystäviä.
Tunnen itseni lisäksi runsaasti hyvin introverttejä naisia
Kyllä heilläkin jotain sosiaalisia tarpeita on.
Ajatella jos olisi keksitty sellainen viestinlennätin, tai mekaaninen hevoskärry!
Ajatella ettei mies sitten halua pelkkää etäsuhdetta tai ajella tuntitolkulla naista tapaamaan, jos etäisyys ei kerran ihmissuhteiden laatuun vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille Juha-Anteille voisi olla hyvä kompromissi että muuttaisivat naisen kanssa yhdessä sovittuun paikkaan ja hankkisivat vaikka kesämökin Kainuusta tai pitäisivät miehen kotitalon ns. kesämökkinä.
No mitkä ovat ne naisten haluamat paikat? Aina jossain kaupingissa. Mikäli maalta katoaa elinvoima, niin kaupunkilaiset ovat mennyttä ja Suomi menee konkussiin. Sillä maalla asuvat ihmiset pitävät Suomea pystyssä sekä omavaraisena. Monet naiset eivät älyä sitä mistä se liha oikein tulee kaupan tiskihyllylle.
Enemmänhän nimenomaan ne miehet sitä lihaa sinne kaupan hyllyille kaipaavat. Naiset osaavat syödä muutakin.
Jos maaseutu autioituu, niin kaupunkilaisten elämä loppuu siihen paikkaan. Mistä luulet ruuan tulevan jos ei maatilalta. Ne naisten suomät rehut ym. hippiruuat tuotetaan myös maaseudulla. Vansinkin puhdas suomalainen kotiruoka.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää asuinalueen viihtyisyystutk7mus vähän sama kuin maailman onnellisin maa ;)😉
Ilmeisesti se on todella haasteellista myöntää, että Helsinkiläiset oikeasti viihtyvät Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille Juha-Anteille voisi olla hyvä kompromissi että muuttaisivat naisen kanssa yhdessä sovittuun paikkaan ja hankkisivat vaikka kesämökin Kainuusta tai pitäisivät miehen kotitalon ns. kesämökkinä.
No mitkä ovat ne naisten haluamat paikat? Aina jossain kaupingissa. Mikäli maalta katoaa elinvoima, niin kaupunkilaiset ovat mennyttä ja Suomi menee konkussiin. Sillä maalla asuvat ihmiset pitävät Suomea pystyssä sekä omavaraisena. Monet naiset eivät älyä sitä mistä se liha oikein tulee kaupan tiskihyllylle.
Enemmänhän nimenomaan ne miehet sitä lihaa sinne kaupan hyllyille kaipaavat. Naiset osaavat syödä muutakin.
Jos maaseutu autioituu, niin kaupunkilaisten elämä loppuu siihen paikkaan. Mistä luulet ruuan tulevan jos ei maatilalta. Ne naisten suomät rehut ym. hippiruuat tuotetaan myös maaseudulla. Vansinkin puhdas suomalainen kotiruoka.
Luuletko sä että Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa tuotetaan ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Joillekkin se 15 minuutin ajomatka on liika. Siis Lentualta Kuhmon keskustaan.
Itselläni menee Helsingissä työmatkaan tunti suuntaansa.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin muuttaa korpeen !! 😻🙏
...mutta en kyllä halunnut enkä halua tehdä lapsia kenenkään työnarkomaanin kanssa sinne Kainuun korpeen enkä tännekään pohjoisen korpeen missä nyt olen.
Aika jännä jos hän on sitten tapaillut naisia joilla on ihan eri toiveet ja elämäntyylit ja olettanut heidän muuttavan hänen mökkiin syrjäseuduille ja viihtyvän vain siellä mökkeillen 🤔
Mutta samaa olen huomannut vähän molemmin päin palstalla ja tuttavapiirissä, että ikisinkuiksi vastentahtoisesti jäävillä on ihan sukupuolestaan riippumatta haussa jotain tosi paradoksaalista...
Esimerkiksi hiljainen pulska aseksuaali nepsynainen, joka viehättyy omien sanojensa mukaan vain tosi kovassa kunnossa olevista, avoimista ja herkistä miehistä, joiden pitää olla älykkäitä ja hauskoja ja ei saa olla mitään noloja sosiaalisia estoja tai masennusta tai sellaista (hänellähän itsellään kyllä on). En sano ettei tuollaista paria voi jossain olla mutta hän ei osaa itsekään sanoa miten tämä toimisi.
Ja miehistä jotka haluaa iloluontoisen, seikkailua ja ilkikurisuutta pirskahtelevan, sporttisen mutta superfemmen naisen joka etsii 50/50-suhdetta ilman erityisiä vaatimuksia työttömälle masennusmiehelle.. onkin enemmän kokemusta. Tai just joku variaatio tästä että on voimakas mielikuva siitä miten halutaan ihana reipas ongelmaton kumppani vaikka itsellä on paljon erityistarpeita ja painolastia.
Ja sen sosiaalisen, ongelmattoman, omillaan toimeentulevan, fyysisesti upeassa kunnossa olevan miehen tai naisen pitää vain sitten solahtaa tämän toivojan ihan erilaiseen elämään koska hän ei minnekään ulkomaille lähde tai juhliin mene tai kaupunkiin muuta. Logiikka?
Pitääkö ensimmäisillä treffeillä sitten kertoa heti kaikki asiat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Joillekkin se 15 minuutin ajomatka on liika. Siis Lentualta Kuhmon keskustaan.
Itselläni menee Helsingissä työmatkaan tunti suuntaansa.
Googlen mukaan 25min. Minusta se on aika paljon, jos miettii että paljonko siitä tulee vuodessa autossa istumista. Päiväkaupalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo tuotu esiin mediassa useamman kerran. Samoin kuin jutut sävyllä "syntyvyyden lasku on naisten syy, mikä vikana naisissa".
Voisko tähän kerranki löytää jotain uutta näkökulmaa? Esim tutkia niitä miehiä, jotka eivät vaivaa päätään lapsiasialla ennen kuin 40 v alkaa olla lähellä. Ja tosiaan on niitä akateemisia miehiäkin jotka jää lapsettomiksi. Ylipäätään uutta ja lisää näkökulmaa isyyteen, naisten syyt jäädä lapsettomiksi on jo aikalailla kaluttu.
Mitä tulee "neukkutalo" lapsuuteen, niin siinä oli ihanasti mettää ja järveä lähellä. Ja silti suurin elämän keskiö oli kaverit ja harrastukset. Mutta ennen kaikkea kaverit ja muut lapset ketä tunsi. Omana aikanani pelattiin futista, pyöräiltiin, rullaluisteltiin, luisteltiin, oli lumileikkejä isolla porukalla iltaan asti. Kesällä ulkona aamusta iltaan. Saman pihapiirin lapsista tuli tosi tärkeitä.
Jos pitäis valita lapsuus just näistä kahdesta vaihtoehdosta, että aivan syrjässä vai lähiössä, niin ehdottomasti kerrostalolä
hiö. Ihmisillä jotka ei ole niissä asunut on muutenki outo käsitys usein, ei ne kaikki oo mitenkään vaarallista tai ankeeta aluetta.
No tässä jutussa syyllisiä on miehet.
E
Moniko menee mediaan kymmenien kilojen ylipainon kanssa valittamaan, että jostain syystä kiinnostunutta seuraa ei oikein löydy? Itse jokainen vastaa syömisistään.
Juttu kertoo henkilöstä joka tekee dokkaria aiheesta työkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." "
Tuo mies oli kuitenkin todella fiksu, koulutettu ja kulttuurisuuntautunut ammattia myöten. Joten luulisin että hänessä ei ole mitään varsinaista vikaa saman ikäisten naisten näkökulmasta. Mutta tuo maaseutu on tosiaan se isoin este.
Ulkonäkö on hänen isoin esteensä.
Pikemminkin asuinpaikka. Olen joskus asunut todella syrjäisessä paikassa, josta ei päässyt juuri mihinkään. Ei ikinä enää. Tutustuin sentään yhteen naapurinrouvaan. Kun hän näki kirjahyllyni (siinä oli silloin muutama kirja) hän kysyi: "Mitä sinä noilla teet?" Hän oli muuten kyllä ystävällinen ja arvostin tuttavuutta.
Vantaa on ankea paikka
Alue: Aihe vapaa
Kyllä heilläkin jotain sosiaalisia tarpeita on.