HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (1327)
Valitettavasti totuus kuitenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
”Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä”. Kuulostaa jonkun kampakeraamisen ajan mainoslauseelta. Saako keihäät ja kiviveitsen heimolta myötäjäislahjana? Tällainen metsästä ruokasi itse -tarjous ei kyllä ole omassa elämässä mikään tavoite, vaikka satunnainen marjastaja ja sienestäjä olekin.
Tämä. Itse en ainakaan haluaisi miestä, joka olisi kesät kalassa ja syksyt metsästämässä. Milloin siinä jäisi aikaa yhdessä tehdä mitään? Ei ole minun ajatukseni nykyaikaisesta parisuhteesta.
Lihan ja kalan saa myös kaupasta.
Mitä mieltä ylipäätään olet harrastuksista ? Pitääkö niiden olla yhteiset vai saako niihin käyttää vain x määrän tunteja viikossa? Pitääkö miehen hyväksyttää harrastuksensa sinulla, onko vaikkapa golf parempi harrastus.
Jos haluaa tavallisen parisuhteen niin toinen ei voi harrastaa kaikkea vapaa-aikaansa. Ihan sama mikä laji kyseessä. Jos eletään yksin yhdessä niin tilanne on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
”Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä”. Kuulostaa jonkun kampakeraamisen ajan mainoslauseelta. Saako keihäät ja kiviveitsen heimolta myötäjäislahjana? Tällainen metsästä ruokasi itse -tarjous ei kyllä ole omassa elämässä mikään tavoite, vaikka satunnainen marjastaja ja sienestäjä olekin.
Tämä. Itse en ainakaan haluaisi miestä, joka olisi kesät kalassa ja syksyt metsästämässä. Milloin siinä jäisi aikaa yhdessä tehdä mitään? Ei ole minun ajatukseni nykyaikaisesta parisuhteesta.
Lihan ja kalan saa myös kaupasta.
Mitä mieltä ylipäätään olet harrastuksista ? Pitääkö niiden olla yhteiset vai saako niihin käyttää vain x määrän tunteja viikossa? Pitääkö miehen hyväksyttää harrastuksensa sinulla, onko vaikkapa golf parempi harrastus.
Jos haluaa tavallisen parisuhteen niin toinen ei voi harrastaa kaikkea vapaa-aikaansa. Ihan sama mikä laji kyseessä. Jos eletään yksin yhdessä niin tilanne on toinen.
Jos se toinen kuitenkin tekee osuutensa kotitöistä ym. velvollisuuksita, ja tulee yöksi kotiin, niin miksi ei saa harrastaa vapaa-aikaansa? Eikö sulla ole mitään omia juttuja? Hirmuisen ahdistava ajatus, että kaikki pitäisi tehdä yhdessä ja nyhjätä kaikki aika kylkikyljessä. Vastarakastuneina se toki on tuollaista, mutta on ihan normaalia, että se ei jää tuollaiseksi, vaan suhteessa saa olla myös oma yksilönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
”Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä”. Kuulostaa jonkun kampakeraamisen ajan mainoslauseelta. Saako keihäät ja kiviveitsen heimolta myötäjäislahjana? Tällainen metsästä ruokasi itse -tarjous ei kyllä ole omassa elämässä mikään tavoite, vaikka satunnainen marjastaja ja sienestäjä olekin.
Tämä. Itse en ainakaan haluaisi miestä, joka olisi kesät kalassa ja syksyt metsästämässä. Milloin siinä jäisi aikaa yhdessä tehdä mitään? Ei ole minun ajatukseni nykyaikaisesta parisuhteesta.
Lihan ja kalan saa myös kaupasta.
Mitä mieltä ylipäätään olet harrastuksista ? Pitääkö niiden olla yhteiset vai saako niihin käyttää vain x määrän tunteja viikossa? Pitääkö miehen hyväksyttää harrastuksensa sinulla, onko vaikkapa golf parempi harrastus.
Jos haluaa tavallisen parisuhteen niin toinen ei voi harrastaa kaikkea vapaa-aikaansa. Ihan sama mikä laji kyseessä. Jos eletään yksin yhdessä niin tilanne on toinen.
Jos se toinen kuitenkin tekee osuutensa kotitöistä ym. velvollisuuksita, ja tulee yöksi kotiin, niin miksi ei saa harrastaa vapaa-aikaansa? Eikö sulla ole mitään omia juttuja? Hirmuisen ahdistava ajatus, että kaikki pitäisi tehdä yhdessä ja nyhjätä kaikki aika kylkikyljessä. Vastarakastuneina se toki on tuollaista, mutta on ihan normaalia, että se ei jää tuollaiseksi, vaan suhteessa saa olla myös oma yksilönsä.
Makuasia, itse en ottaisi puolisoa joka vain käy hoitamassa kotona velvollisuudet eli ne kotityöt ja aina häipyisi menoilleen. En oikein ymmärrä, että mitä lisäarvoa sellainen puoliso toisi elämääni. Voisin asua oikeastikin yksin.
Ja meillä parisuhteessa on tottakai omat harrastukset ja menot, mutta jos puolisoni joka viikonlopun ja lomat viettäisi omissa menoissaan, niin meidän suhde päättyisi. Samaa elämäntyyliä kannattaa myös mieheni eli en ole mikään riippakivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän juurikin nuoren pariskunnan. Kaunis stadilainen , koulutettu mainen ja ihan korvessa asuva mies ( komea kylläkin) perustivat perheen sinne ihan korpeen. Kaikki on hyvin vuosia myöhemminkin. Ovat liikkuvia ja aktiivisia, joten eivät sinne ole mitenkään metsittyneet. Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä.
”Lihan saa omista metsistä ja kalat järvistä”. Kuulostaa jonkun kampakeraamisen ajan mainoslauseelta. Saako keihäät ja kiviveitsen heimolta myötäjäislahjana? Tällainen metsästä ruokasi itse -tarjous ei kyllä ole omassa elämässä mikään tavoite, vaikka satunnainen marjastaja ja sienestäjä olekin.
Tämä. Itse en ainakaan haluaisi miestä, joka olisi kesät kalassa ja syksyt metsästämässä. Milloin siinä jäisi aikaa yhdessä tehdä mitään? Ei ole minun ajatukseni nykyaikaisesta parisuhteesta.
Lihan ja kalan saa myös kaupasta.
Mitä mieltä ylipäätään olet harrastuksista ? Pitääkö niiden olla yhteiset vai saako niihin käyttää vain x määrän tunteja viikossa? Pitääkö miehen hyväksyttää harrastuksensa sinulla, onko vaikkapa golf parempi harrastus.
Jos haluaa tavallisen parisuhteen niin toinen ei voi harrastaa kaikkea vapaa-aikaansa. Ihan sama mikä laji kyseessä. Jos eletään yksin yhdessä niin tilanne on toinen.
Jos se toinen kuitenkin tekee osuutensa kotitöistä ym. velvollisuuksita, ja tulee yöksi kotiin, niin miksi ei saa harrastaa vapaa-aikaansa? Eikö sulla ole mitään omia juttuja? Hirmuisen ahdistava ajatus, että kaikki pitäisi tehdä yhdessä ja nyhjätä kaikki aika kylkikyljessä. Vastarakastuneina se toki on tuollaista, mutta on ihan normaalia, että se ei jää tuollaiseksi, vaan suhteessa saa olla myös oma yksilönsä.
Sitten on ihan sama asua kämppiksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." "
Tuo mies oli kuitenkin todella fiksu, koulutettu ja kulttuurisuuntautunut ammattia myöten. Joten luulisin että hänessä ei ole mitään varsinaista vikaa saman ikäisten naisten näkökulmasta. Mutta tuo maaseutu on tosiaan se isoin este.
Ulkonäkö on hänen isoin esteensä.
Mitä, mitä....!? Yleensä naiset tällä palstalla vakuuttelee että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, vain luonne ratkaisee...
Erikoista ettei naiset halua perämettiin asumaan. Itsellä kun kaupungissa tulee vastaan vain ja ainoastaan näitä naisia joiden unelma olisi asua luonnossa ja vain vaellella erämaassa. Ei tunnu ketään kiinnostavan tavallinen keskiluokkainen elämä kaupungissa sijaitsevalla okt alueella josta pääsee samalla vaivalla sekä keskustaan että sinne luontoon.