Lue keskustelun säännöt.
HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
01.07.2026 |
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (1327)
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä mainostetaan miten Kuhmosta käsin voisi tehdä etätöitä. Jos se onnistuu nyt, niin ei onnistu välttämättä kauaa, kun kovasti työantajat tuntuvat olevan nykyään etätöitä vastaan. Jos vaikka kerran viikossa pitää käydä Helsingin toimistolla, niin se on sula mahdottomuus Kuhmosta käsin. Pelkkään matkustamiseen menee päivä suuntaansa ja rahaa palaa satasia.
Ja suurin ongelmahan on se, että se työnantaja voi muuttaa mieltään hetkenä minä hyvänsä, muutaman päivän varoajalla. Sekä minä että puolisoni olemme toistaiseksi edelleen täysiaikaisesti etätöissä (mitä nyt itse käyn toimistolla muutaman kerran vuodessa), mutta puolison työpaikalla on jo tullut tällaisia loistokeksintöjä, että yhtäkkiä tietyn tiimin tai muun porukan on pitänyt ilman mitään ilmeistä saati järkevää syytä alkaa tehdä työt toimistolta käsin ja vielä ilman liukumaa, vaikka heillä sellainen lähtökohtaisesti on. Muuta tässä sitten minnekään kauemmas, kun koko ajan roikkuu löysässä hirressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ehkä muistaa sekin, että Hesarin jutussa henkilö ei niinkään haikaile kumppanin perään, vaan kertoo ajatusprosessistaan, missä on käynyt läpi sitä että tämän asian osalta elämä on mennyt näin.
Tuskin olisi tarvetta avautua lehdissä asiasta, ellei kuitenkin olisi jotain pientä toivetta siitä, että joku nainen kuitenkin vielä kiinnostuisi. Surutyötä toteutumattomista toiveista kun voi tehdä ihan itsekseenkin.
Ymmärrän hyvin, että lapseton ihminen haluaa miettiä ja prosessoida lapsettomuuden jossain vaiheessa elämäänsä. Jutun mies on keskustellut asiasta myös ystäviensä kanssa, ja kysynyt heitäkin mukaan dokumenttielokuvaan. Eivät ole kuitenkaan lähteneet. Aihe on minusta tärkeä ja mielenkiintoinen. Eikö ole ihan hyvä, että miehetkin miettivät tällaisia asioita?
Ketä kiinnostavat miesten vinkunat. Tuollaista perusitkijöitähän suurin osa miehistä on. Ei ihme että naiset viihtyvät paremin itsekseen kuin tuollaista kuuntelemassa.
Kuule hei, mä olen ihan yhtä kova feministi kuin kuka tahansa, mutta eikö tuo ole jo vähän kohtuutonta 🤔😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ehkä muistaa sekin, että Hesarin jutussa henkilö ei niinkään haikaile kumppanin perään, vaan kertoo ajatusprosessistaan, missä on käynyt läpi sitä että tämän asian osalta elämä on mennyt näin.
Tuskin olisi tarvetta avautua lehdissä asiasta, ellei kuitenkin olisi jotain pientä toivetta siitä, että joku nainen kuitenkin vielä kiinnostuisi. Surutyötä toteutumattomista toiveista kun voi tehdä ihan itsekseenkin.
Ymmärrän hyvin, että lapseton ihminen haluaa miettiä ja prosessoida lapsettomuuden jossain vaiheessa elämäänsä. Jutun mies on keskustellut asiasta myös ystäviensä kanssa, ja kysynyt heitäkin mukaan dokumenttielokuvaan. Eivät ole kuitenkaan lähteneet. Aihe on minusta tärkeä ja mielenkiintoinen. Eikö ole ihan hyvä, että miehetkin miettivät tällaisia asioita?
Ketä kiinnostavat miesten vinkunat. Tuollaista perusitkijöitähän suurin osa miehistä on. Ei ihme että naiset viihtyvät paremin itsekseen kuin tuollaista kuuntelemassa.
Kuule hei, mä olen ihan yhtä kova feministi kuin kuka tahansa, mutta eikö tuo ole jo vähän kohtuutonta 🤔😅
Ei todellakaan ole. Miehet käyttävät naisia ja lapsia ilmaisina terapeutteina, kun ilmeisesti äijien seurassa ei yhtä lailla kehtaa avautua.
Vierailija kirjoitti:
Olin lukioikäinen, kun silloinen poikaystäväni suunnitteli, miten muutan hänen perässään Jyväskylään, kun hän lähtee sinne opiskelemaan. Muistan jo tuolloin, miten kauhistutti tuo ajatus, että oma elämä pitäisi määrittää miehen toiveiden mukaan. Aikuisena sitten löytyikin tuleva aviomies, jonka kanssa etsittiin yhdessä asuinpaikka, joka sopi kummallekin.
Mun exä alkoi puhumaan, että muutettaisiin erääseen Aasian maahan. Häntä olisi kiinnostanut muuttaa sinne tyyliin vuodeksi ja piti itsestään selvän minun mukaan lähtemistä. Ei todellakaan ollut pienintäkään kiinnostusta jättää omaa työpaikkaa, omaa kaupunkia ja niitä muutamaa tärkeää ihmistä.
Mitä helkuttia olisin tehnyt jossain helteisessä miljoonakaupungissa! Inhoan helteitä enkä viihdy ihmispaljoudessa. Olisin ollut siellä täysin yksin, kun exäni aika olisi mennyt töissä ja golfatessa. Hän taisi vain haluta mukaansa seuraneidin ettei hänen itsensä olisi tarvinnut viettää iltoja yksin. Oli kyllä muutenkin ihminen, joka ajatteli useimmat asiat oman navan kautta. No, ero tuli ihan muista syistä eikä hän koskaan pyytänyt siirtoa ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Kyllähän Suomessa monet modernin asiantuntijaduunarit asuu ja työskentelee monella paikkakunnalla tai maa vaihtuu.
Mennään sinne missä on mahdollisuus kehittää uraa.
Toki se ei kaikille sovi.
"Kyllähän Suomessa monet modernin asiantuntijaduunarit asuu ja työskentelee monella paikkakunnalla tai maa vaihtuu.
Mennään sinne missä on mahdollisuus kehittää uraa.
Toki se ei kaikille sovi. "
Sellaisista aikuisista suurimman osan kannattaisi olla tekemättä lapsia. Jotkut harvat lapset hyötyy ja nauttii. Normijatkumo on ennemminkin ulkopuolinen. Ja stressaantunut yrittämään aina uudelleen juurtua johonkin. T. 50+ introvertti, joka asui 8:ssa eri paikassa sen takia jo siihen mennessä, kun oli 17v ja muutti omilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korvessa ei ole vaadittua elintasoa tarjolla. Yksinkertainen totuus.
Jos elät 1800-luvulla niin se on totuus.
On keksitty 5G.
Sen avulla voi työskennellä myös korvessa.
Kovin on ahdas näkemys tuo.
Naisen näkökulmasta mahdottomalta uhraukselta kuulostaa muuttaminen jonnekin pikkukylään maaseudulle kaupungista, jossa on opiskelupaikat, työpaikat, palvelut, ystävät, sukulaiset, harrastukset yms. vain sen takia että saisi naida jonkun kouluttamattoman ylipainoisen takahikiän pertsan ja voisi hankkia lapsia.
Ja kuka edes haluaisi asua naisena, joka odottaa, synnyttää ja tulee pienten lasten äidiksi, jossain tuntien matkan päässä asiallisesta terveydenhoidosta? Tuolla perähikiällä kun tulisi kohdunulkoinen raskaus, siinä sikiön lisäksi kuolisi se odottava äitikin, kun apu on niin kaukana.
Näin meinasi käydä omalle äidilleni, olivat kesällä maalla ja raskaana oleva äitini, meni yhtäkkiä tajuttomaksi. Onneksi faija ei ollut eilisen teeren poika, vaan tajusi heti että nyt on asiat todella huonosti ja lähti autolla hippulat vinkuen ajamaan läheiseen sairaalaan. Sinne oli onneksi vain 40 km. Faija osasi heti antaa oikeat tiedot lääkärille ja äiti pääsi leikkauspöydälle ihan viime hetkellä, eikä minusta tullut pikkulapsena äiditöntä. Tästä on jo n. 60 vuotta. Nyt jos sama olisi sattunut tuolla Lentuan kylässä ja lähin sairaala n. 100 km päässä, niin nainen olisi kuollut kotiin.
Naisten työpaikat ovat siellä missä ovat julkiset työpaikat. Ja niitähän on lisätty koko 2000-luvun huimasti. Mutta nyt on tapahtunut käänne, sillä yksityisellä sektorilla olevat eivät enää jaksa kustantaa em. työpaikkoja. Yksityisillä työskentelee reilut 70% työvoimasta.
Melko vinoutunut näkemys. Katsotaas faktat:
1) Yksityinen sektori ei maksa julkisen sektorin työpaikkoja. Päinvastoin, yritykset hyötyvät veronmaksajista Suomessa suoraan rahallisten tukien kautta (yritystuet, TKI-rahoitus, yms.) sekä epäsuorasti verorahoitteisen yhteiskunnan (verotuet ja -helpotukset, liikenneverokosto, tietoliikenneverkosto) ja infrastruktuurin avulla (valtion kouluttamat työntekijät, yliopistojen perustutkimuksen luoma pohja kaupallisille innovaatioille) sekä sosiaaliturvan avulla yritykset käyttävät palkkatukia, ottavat harjoittelijoita ja saavat valtiolta apua lomauttaessaan työntekijöitään, jne... Julkiset varat siis mahdollistavat yritysten toimintaedellytykset, ja veronmaksajat osallistuvat merkittävästi yritysten riskinottoon.
2) Nykyään naisia on yksityisen sektorin työntekijöistä n. 48-49 %.
AI.
Suomessa julkisella sektorilla työskentelevistä noin 70–75 prosenttia on naisia. Osuus kuitenkin vaihtelee merkittävästi eri sektoreiden välillä: [1]
Kunta- ja hyvinvointialalla naisten osuus on noin 78 prosenttia.
Valtiolla työntekijät jakautuvat lähes tasan (naispuolisten työntekijöiden osuus on noin 51 %)
Minä halusin muuttaa korpeen !! 😻🙏
...mutta en kyllä halunnut enkä halua tehdä lapsia kenenkään työnarkomaanin kanssa sinne Kainuun korpeen enkä tännekään pohjoisen korpeen missä nyt olen.
Aika jännä jos hän on sitten tapaillut naisia joilla on ihan eri toiveet ja elämäntyylit ja olettanut heidän muuttavan hänen mökkiin syrjäseuduille ja viihtyvän vain siellä mökkeillen 🤔
Mutta samaa olen huomannut vähän molemmin päin palstalla ja tuttavapiirissä, että ikisinkuiksi vastentahtoisesti jäävillä on ihan sukupuolestaan riippumatta haussa jotain tosi paradoksaalista...
Esimerkiksi hiljainen pulska aseksuaali nepsynainen, joka viehättyy omien sanojensa mukaan vain tosi kovassa kunnossa olevista, avoimista ja herkistä miehistä, joiden pitää olla älykkäitä ja hauskoja ja ei saa olla mitään noloja sosiaalisia estoja tai masennusta tai sellaista (hänellähän itsellään kyllä on). En sano ettei tuollaista paria voi jossain olla mutta hän ei osaa itsekään sanoa miten tämä toimisi.
Ja miehistä jotka haluaa iloluontoisen, seikkailua ja ilkikurisuutta pirskahtelevan, sporttisen mutta superfemmen naisen joka etsii 50/50-suhdetta ilman erityisiä vaatimuksia työttömälle masennusmiehelle.. onkin enemmän kokemusta. Tai just joku variaatio tästä että on voimakas mielikuva siitä miten halutaan ihana reipas ongelmaton kumppani vaikka itsellä on paljon erityistarpeita ja painolastia.
Ja sen sosiaalisen, ongelmattoman, omillaan toimeentulevan, fyysisesti upeassa kunnossa olevan miehen tai naisen pitää vain sitten solahtaa tämän toivojan ihan erilaiseen elämään koska hän ei minnekään ulkomaille lähde tai juhliin mene tai kaupunkiin muuta. Logiikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin muuttaa korpeen !! 😻🙏
...mutta en kyllä halunnut enkä halua tehdä lapsia kenenkään työnarkomaanin kanssa sinne Kainuun korpeen enkä tännekään pohjoisen korpeen missä nyt olen.
Aika jännä jos hän on sitten tapaillut naisia joilla on ihan eri toiveet ja elämäntyylit ja olettanut heidän muuttavan hänen mökkiin syrjäseuduille ja viihtyvän vain siellä mökkeillen 🤔
Mutta samaa olen huomannut vähän molemmin päin palstalla ja tuttavapiirissä, että ikisinkuiksi vastentahtoisesti jäävillä on ihan sukupuolestaan riippumatta haussa jotain tosi paradoksaalista...
Esimerkiksi hiljainen pulska aseksuaali nepsynainen, joka viehättyy omien sanojensa mukaan vain tosi kovassa kunnossa olevista, avoimista ja herkistä miehistä, joiden pitää olla älykkäitä ja hauskoja ja ei saa olla mitään noloja sosiaalisia estoja tai masennusta tai sellaista (hänellähän itsellään kyllä on). En sano ettei tuollaista paria voi jossain olla mutta hän ei osaa itsekään sanoa miten tämä toimisi.
Ja miehistä jotka haluaa iloluontoisen, seikkailua ja ilkikurisuutta pirskahtelevan, sporttisen mutta superfemmen naisen joka etsii 50/50-suhdetta ilman erityisiä vaatimuksia työttömälle masennusmiehelle.. onkin enemmän kokemusta. Tai just joku variaatio tästä että on voimakas mielikuva siitä miten halutaan ihana reipas ongelmaton kumppani vaikka itsellä on paljon erityistarpeita ja painolastia.
Ja sen sosiaalisen, ongelmattoman, omillaan toimeentulevan, fyysisesti upeassa kunnossa olevan miehen tai naisen pitää vain sitten solahtaa tämän toivojan ihan erilaiseen elämään koska hän ei minnekään ulkomaille lähde tai juhliin mene tai kaupunkiin muuta. Logiikka?
Saahan sitä jokainen haaveilla vapaasti.
Tämä on jo tuotu esiin mediassa useamman kerran. Samoin kuin jutut sävyllä "syntyvyyden lasku on naisten syy, mikä vikana naisissa".
Voisko tähän kerranki löytää jotain uutta näkökulmaa? Esim tutkia niitä miehiä, jotka eivät vaivaa päätään lapsiasialla ennen kuin 40 v alkaa olla lähellä. Ja tosiaan on niitä akateemisia miehiäkin jotka jää lapsettomiksi. Ylipäätään uutta ja lisää näkökulmaa isyyteen, naisten syyt jäädä lapsettomiksi on jo aikalailla kaluttu.
Mitä tulee "neukkutalo" lapsuuteen, niin siinä oli ihanasti mettää ja järveä lähellä. Ja silti suurin elämän keskiö oli kaverit ja harrastukset. Mutta ennen kaikkea kaverit ja muut lapset ketä tunsi. Omana aikanani pelattiin futista, pyöräiltiin, rullaluisteltiin, luisteltiin, oli lumileikkejä isolla porukalla iltaan asti. Kesällä ulkona aamusta iltaan. Saman pihapiirin lapsista tuli tosi tärkeitä.
Jos pitäis valita lapsuus just näistä kahdesta vaihtoehdosta, että aivan syrjässä vai lähiössä, niin ehdottomasti kerrostalolä
hiö. Ihmisillä jotka ei ole niissä asunut on muutenki outo käsitys usein, ei ne kaikki oo mitenkään vaarallista tai ankeeta aluetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo tuotu esiin mediassa useamman kerran. Samoin kuin jutut sävyllä "syntyvyyden lasku on naisten syy, mikä vikana naisissa".
Voisko tähän kerranki löytää jotain uutta näkökulmaa? Esim tutkia niitä miehiä, jotka eivät vaivaa päätään lapsiasialla ennen kuin 40 v alkaa olla lähellä. Ja tosiaan on niitä akateemisia miehiäkin jotka jää lapsettomiksi. Ylipäätään uutta ja lisää näkökulmaa isyyteen, naisten syyt jäädä lapsettomiksi on jo aikalailla kaluttu.
Mitä tulee "neukkutalo" lapsuuteen, niin siinä oli ihanasti mettää ja järveä lähellä. Ja silti suurin elämän keskiö oli kaverit ja harrastukset. Mutta ennen kaikkea kaverit ja muut lapset ketä tunsi. Omana aikanani pelattiin futista, pyöräiltiin, rullaluisteltiin, luisteltiin, oli lumileikkejä isolla porukalla iltaan asti. Kesällä ulkona aamusta iltaan. Saman pihapiirin lapsista tuli tosi tärkeitä.
Jos pitäis valita lapsuus just näistä kahdesta vaihtoehdosta, että aivan syrjässä vai lähiössä, niin ehdottomasti kerrostalolä
hiö. Ihmisillä jotka ei ole niissä asunut on muutenki outo käsitys usein, ei ne kaikki oo mitenkään vaarallista tai ankeeta aluetta.
No tässä jutussa syyllisiä on miehet.
E
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on jo tuotu esiin mediassa useamman kerran. Samoin kuin jutut sävyllä "syntyvyyden lasku on naisten syy, mikä vikana naisissa".
Voisko tähän kerranki löytää jotain uutta näkökulmaa? Esim tutkia niitä miehiä, jotka eivät vaivaa päätään lapsiasialla ennen kuin 40 v alkaa olla lähellä. Ja tosiaan on niitä akateemisia miehiäkin jotka jää lapsettomiksi. Ylipäätään uutta ja lisää näkökulmaa isyyteen, naisten syyt jäädä lapsettomiksi on jo aikalailla kaluttu.
Mitä tulee "neukkutalo" lapsuuteen, niin siinä oli ihanasti mettää ja järveä lähellä. Ja silti suurin elämän keskiö oli kaverit ja harrastukset. Mutta ennen kaikkea kaverit ja muut lapset ketä tunsi. Omana aikanani pelattiin futista, pyöräiltiin, rullaluisteltiin, luisteltiin, oli lumileikkejä isolla porukalla iltaan asti. Kesällä ulkona aamusta iltaan. Saman pihapiirin lapsista tuli tosi tärkeitä.
Jos pitäis valita lapsuus just näistä kahdesta vaihtoehdosta, että aivan syrjässä vai lähiössä, niin ehdottomasti kerrostalolä
hiö. Ihmisillä jotka ei ole niissä asunut on muutenki outo käsitys usein, ei ne kaikki oo mitenkään vaarallista tai ankeeta aluetta.
No tässä jutussa syyllisiä on miehet.
E
Moniko menee mediaan kymmenien kilojen ylipainon kanssa valittamaan, että jostain syystä kiinnostunutta seuraa ei oikein löydy? Itse jokainen vastaa syömisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin asukkaista noin 60 prosenttia on muuttanut kaupunkiin muualta. Yli puolet ovat siis asuneet muuallakin kuin Helsingissä. Moni paljasjalkainenkin on saattanut välillä asua muualla.
Niinpä. Ja heistä noin puolet on asuneet esim Somaliassa, Irakissa, Sudanissa tai Vietnamissa. Mulla ei ole käsitystä miten nykykodissaan viihtyvät, en tiedä onko sitä tutkittu.
Et tainnut ymmärtää. Siis jo kantasuomalaisista harva Helsingissä asuva on täällä alunperin syntynyt. Ei taida Helsingin historia olla sulle tuttu.
Keskiajalla n. 1300-luvulla tulevan Helsingin alueelle muutti ruotsinkielisiä maanviljelijöitä, jotka perustivat tänne ensimmäiset kylät, jotka ovat edelleen olemassa eli Åggelby, Forsby, ja silleen. Siitä alkaen kun varsinainen kaupunki perustettiin kesäkuun 12., Armon vuonna 1550 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan toimesta, Helsinki on aina ollut myös monikulttuurinen ja monikielinen kaupunki. Väki Helsinkiin tuotiin ensimmäkseen Ulvilasta, Raumalta, Tammisaaresta ja Porvoosta, mutta pian perustamisen jälkeen kauppiaiksi ja käsityöläisiksi alkoi muuttaa runsaasti myös ulkomaalaistaustaisia. Heistä merkittävimmät ryhmät olivat saksalaiset, virolaiset, venäläiset ja ruotsalaiset. Kaupungin ensimmäisiä asukkaita oli alankomaalainen kauppias Hans van Sandén, jonka hautakivi on edelleen Vanhankaupungin alueella. Jo 1500-luvun lopulla Helsingin kauppiaista jopa noin puolet oli ulkomaalaistaustaisia.
Seuraava suuri vaihe asutuksessa oli 1700-luvulla Suomenlinnan linnoituksen rakentaminen: Helsingin alueelle tuli paljon merenkulkuun, rakentamiseen ja käsityöläisyyteen perehtyneitä työntekijöitä muualta Euroopasta. Pian Suomesta tulikin osa Venäjän keisarikuntaa, ja Suomeen muutti väkeä keisarikunnan alueelta, esim. ensimmäiset juutalaiset ja islaminuskoiset muuttivat tänne tuolloin 1830-1880 -luvuilla.
Venäjän bolshevikkivallankumouksen seurauksena itsenäiseen Suomeen, etenkin Helsinkiin tuli pakolaisten aalto Venäjän alueelta, ns. emigrantit. Sotien seurauksena tuli evakot Karjalan alueelta, siinäkin joukossa monenkirjavaa väkeä. Ja 1960-70 -luvun aikana Suomessa tapahtui valtava murros, jossa Suomen maaseudulta muutettiin etelän kaupunkeihin, etenkin Helsinkiin. Myös 1970-luvulla tulivat Chilen pakolaiset, sitten 1980-luvulla Vietnamin ns. venepakolaiset, sitten 1990-luvulta alkoi tulla väkeä laajemmin eri puolilta maailmaa.
Kuten huomaat, ulkomaalaistaustaiset,maahanmuuttajat, maaltamuuttajat, pakolaiset yms. eivät ole lainkaan Helsingille mikään uusi asia vaan aina ollut osa kaupungin historiaa. Enemmän normi kuin poikkeus.
Mitä minä en nyt käsittänyt?
60% on muuttanut jostain toisesta paikasta. Siitä lähes puolet ulkomailta (asukkaista lähes neljännes on ulkomaalaistaustaisia).
Joku sanoo, että ei koskaan haluaisi asua missään muualla kuin Helsingissä niin mitä sen lausunnon minusta pitäisi sitten kertoa siitä missä hän on syntynyt tai aiemmin asunut? Entä kun tämä joku /nämä jotkut sanovat, etteivät ole koskaan asuneet missään muualla, eivätkä tule koskaan asumaan missään muualla -mitä minun siitä pitäisi päätellä?
Ja mitä tämä kaikki sitten kertoo siitä asuuko yksittäinen henkilö siellä vapaaehtoisesti, työn pakottamana, perhesyistä, laiskuuttaan... EI yhtään mitään!
Sen kuitenkin pystyn sanomaan, että jos jossain keskustelussa joku suomalainen joskus sanoo, että on asunut aina yhdellä paikkakunnalla, eikä aio sieltä lähteä koskaan edes pakotettuna, niin se on 9/10 kerrasta joku helsinkiläinen.
20% Helsingissä on maahanmuuttajia, ei 25%.
Suurin osa näistä tulee esim Virosta ja Venäjältä.
Noista mainitsemistasi maista on siis lopulta hyvin pieni osa Helsinkiläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ymmärrä parisuhteen dynamiikkaa: Naiset muuttavat rahan perässä. Jos rahaa on tarpeeksi, naiset muuttavat vaikka kuusenberseeseen. Tai siis toisinsanoen kun naiset ovat berseauki eikä sossutukia ole.
Ei noin. Nainen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Puolison, omia lapsia ja ystäviä. Ja sukulaisiakin sopivassa määrin. Aikuisena ja etenkin keski-ikäisenä on erittäin vaikeaa löytää ihmisiä, joista tulisi pitkäaikaisia ja pysyviä ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille Juha-Anteille voisi olla hyvä kompromissi että muuttaisivat naisen kanssa yhdessä sovittuun paikkaan ja hankkisivat vaikka kesämökin Kainuusta tai pitäisivät miehen kotitalon ns. kesämökkinä.
Monet ovat tehneetkin niin. Tarkoitan, että monilla oma lapsuudenkoti toimii kesäpaikkana vanhempien kuoltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.
Tässä oli tuoreena näkökulmana se että tuolla jäbällä on media-alan koulutus, mutta sori vaan, kun ulkoinen habitus on tuo, naista ei löydy vaikka hän asuisi keskellä Helsinkiä.
En olisi siitä niin varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." "
Tuo mies oli kuitenkin todella fiksu, koulutettu ja kulttuurisuuntautunut ammattia myöten. Joten luulisin että hänessä ei ole mitään varsinaista vikaa saman ikäisten naisten näkökulmasta. Mutta tuo maaseutu on tosiaan se isoin este.
Ulkonäkö on hänen isoin esteensä.
Pikemminkin asuinpaikka. Olen joskus asunut todella syrjäisessä paikassa, josta ei päässyt juuri mihinkään. Ei ikinä enää. Tutustuin sentään yhteen naapurinrouvaan. Kun hän näki kirjahyllyni (siinä oli silloin muutama kirja) hän kysyi: "Mitä sinä noilla teet?" Hän oli muuten kyllä ystävällinen ja arvostin tuttavuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin asukkaista noin 60 prosenttia on muuttanut kaupunkiin muualta. Yli puolet ovat siis asuneet muuallakin kuin Helsingissä. Moni paljasjalkainenkin on saattanut välillä asua muualla.
Niinpä. Ja heistä noin puolet on asuneet esim Somaliassa, Irakissa, Sudanissa tai Vietnamissa. Mulla ei ole käsitystä miten nykykodissaan viihtyvät, en tiedä onko sitä tutkittu.
Et tainnut ymmärtää. Siis jo kantasuomalaisista harva Helsingissä asuva on täällä alunperin syntynyt. Ei taida Helsingin historia olla sulle tuttu.
Keskiajalla n. 1300-luvulla tulevan Helsingin alueelle muutti ruotsinkielisiä maanviljelijöitä, jotka perustivat tänne ensimmäiset kylät, jotka ovat edelleen olemassa eli Åggelby, Forsby, ja silleen. Siitä alkaen kun varsinainen kaupunki perustettiin kesäkuun 12., Armon vuonna 1550 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan toimesta, Helsinki on aina ollut myös monikulttuurinen ja monikielinen kaupunki. Väki Helsinkiin tuotiin ensimmäkseen Ulvilasta, Raumalta, Tammisaaresta ja Porvoosta, mutta pian perustamisen jälkeen kauppiaiksi ja käsityöläisiksi alkoi muuttaa runsaasti myös ulkomaalaistaustaisia. Heistä merkittävimmät ryhmät olivat saksalaiset, virolaiset, venäläiset ja ruotsalaiset. Kaupungin ensimmäisiä asukkaita oli alankomaalainen kauppias Hans van Sandén, jonka hautakivi on edelleen Vanhankaupungin alueella. Jo 1500-luvun lopulla Helsingin kauppiaista jopa noin puolet oli ulkomaalaistaustaisia.
Seuraava suuri vaihe asutuksessa oli 1700-luvulla Suomenlinnan linnoituksen rakentaminen: Helsingin alueelle tuli paljon merenkulkuun, rakentamiseen ja käsityöläisyyteen perehtyneitä työntekijöitä muualta Euroopasta. Pian Suomesta tulikin osa Venäjän keisarikuntaa, ja Suomeen muutti väkeä keisarikunnan alueelta, esim. ensimmäiset juutalaiset ja islaminuskoiset muuttivat tänne tuolloin 1830-1880 -luvuilla.
Venäjän bolshevikkivallankumouksen seurauksena itsenäiseen Suomeen, etenkin Helsinkiin tuli pakolaisten aalto Venäjän alueelta, ns. emigrantit. Sotien seurauksena tuli evakot Karjalan alueelta, siinäkin joukossa monenkirjavaa väkeä. Ja 1960-70 -luvun aikana Suomessa tapahtui valtava murros, jossa Suomen maaseudulta muutettiin etelän kaupunkeihin, etenkin Helsinkiin. Myös 1970-luvulla tulivat Chilen pakolaiset, sitten 1980-luvulla Vietnamin ns. venepakolaiset, sitten 1990-luvulta alkoi tulla väkeä laajemmin eri puolilta maailmaa.
Kuten huomaat, ulkomaalaistaustaiset,maahanmuuttajat, maaltamuuttajat, pakolaiset yms. eivät ole lainkaan Helsingille mikään uusi asia vaan aina ollut osa kaupungin historiaa. Enemmän normi kuin poikkeus.
Mitä minä en nyt käsittänyt?
60% on muuttanut jostain toisesta paikasta. Siitä lähes puolet ulkomailta (asukkaista lähes neljännes on ulkomaalaistaustaisia).
Joku sanoo, että ei koskaan haluaisi asua missään muualla kuin Helsingissä niin mitä sen lausunnon minusta pitäisi sitten kertoa siitä missä hän on syntynyt tai aiemmin asunut? Entä kun tämä joku /nämä jotkut sanovat, etteivät ole koskaan asuneet missään muualla, eivätkä tule koskaan asumaan missään muualla -mitä minun siitä pitäisi päätellä?
Ja mitä tämä kaikki sitten kertoo siitä asuuko yksittäinen henkilö siellä vapaaehtoisesti, työn pakottamana, perhesyistä, laiskuuttaan... EI yhtään mitään!
Sen kuitenkin pystyn sanomaan, että jos jossain keskustelussa joku suomalainen joskus sanoo, että on asunut aina yhdellä paikkakunnalla, eikä aio sieltä lähteä koskaan edes pakotettuna, niin se on 9/10 kerrasta joku helsinkiläinen.
Niinpä. Valtaosa helsinkiläisistä eli lähes 70 % on tyytyväinen kaupunkiin, eikä suunnittele muuttoa pois täältä. Tässä luvussa ovat siis täällä syntyneet sekä muualta muuttaneet. Mikä tässä on sulle niin vaikeaa?
Sulla on näihin lukuihin varmaan joku lähde?
Ja sitten on kuitenkin se kolmannes, joka ei ole tyytyväinen, ja silti on niiiiiiin kaukaa haettua, että joukosta löytyisi joku joka mieluusti asettuisi maalle kumppanin kanssa? Aivan törkeää haaveillakaan, että n 150'000 xx kromosomin rakentaman henkilön joukosta löytyisi itselle rakkaus kun nyt kerran sattuu viihtymään Kuhmossa? Tai edes niiden jotka elää jossain Kuhmon ja Helsingin välissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ymmärrä parisuhteen dynamiikkaa: Naiset muuttavat rahan perässä. Jos rahaa on tarpeeksi, naiset muuttavat vaikka kuusenberseeseen. Tai siis toisinsanoen kun naiset ovat berseauki eikä sossutukia ole.
Ei noin. Nainen on sosiaalinen olento, joka tarvitsee ympärilleen ihmisiä. Puolison, omia lapsia ja ystäviä. Ja sukulaisiakin sopivassa määrin. Aikuisena ja etenkin keski-ikäisenä on erittäin vaikeaa löytää ihmisiä, joista tulisi pitkäaikaisia ja pysyviä ystäviä.
Tunnen itseni lisäksi runsaasti hyvin introverttejä naisia
Minä olen täysin valmis muuttamaan mieheni ”perässä” ties minne, kun meillä on vakiintunut suhde ja päätämme yhdessä muutosta. Ei niin että tapaan miehen joka asuu jossain Kälviän perämetsässä ja minun pitäisi heti singota sinne
Minusta erittäin hyvä. Varmaan arka aihe, siksi kaikki eivät halua johonkin dokumenttifilmiin.
Mutta hyvä pitää aihetta julkisessa keskustelussa. Monet nuoret miehet ovat aika absoluuttisia valinnoissaan, eivätkä niitä tehdessä aina hahmota miten ne valinnat tulevat rajoittamaan elämää eteenpäin. Elämässä tuppaa olemaan niin, että kun suljet yhden mahdollisuuden oven, niin sen takaa sulkeutuu myös monta muuta ovea toisiin mahdollisuuksiin.