Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2014)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Mutta sen mummon ei ikinä tarvitse opetella moista taitoa? Vaan voi vaan jyrätä, kiukutella, polkea jalkaa ja tunkea?
Onko nää mummot ikinä päässeet kunnolla työelämään, kiusanneet sielläkin nuorempiaan pilkallisesti ja ystävätkin kaikonneet, jolloin jäljelle jää vain se oma ahdas elämänpiiri ja siinä sitten roikutaan ja riiputaan? Ainakin minun anoppini on täysin ystävätön/tuttavaton ja sosiaalisesti osaamaton ja siksihän hän sitten roikkuu lapsissaan hysteerisenä, kun muuta ei ole.
Olet mukavan tuntuinen, ystävällinen ihminen, miehesi varmaan jumaloi sinua. Oletko kysynyt mieheltäsi äitinsä työhistoriaa?
Itse olet kirjoitustyylistä päätellen nuori , mieshän voi olla vaikka viiskymppinen, äitinsä jo eläkkeellä.
Älä käy henkilöön. Opettele käytöstavat ja palstaetiketti.
Aika henkilökohtaisia kirjoittelette miehistänne ja heidän äideistään. Rumasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä käy henkilöön.
Anopit ja mummot eivät ole henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Mutta sen mummon ei ikinä tarvitse opetella moista taitoa? Vaan voi vaan jyrätä, kiukutella, polkea jalkaa ja tunkea?
Onko nää mummot ikinä päässeet kunnolla työelämään, kiusanneet sielläkin nuorempiaan pilkallisesti ja ystävätkin kaikonneet, jolloin jäljelle jää vain se oma ahdas elämänpiiri ja siinä sitten roikutaan ja riiputaan? Ainakin minun anoppini on täysin ystävätön/tuttavaton ja sosiaalisesti osaamaton ja siksihän hän sitten roikkuu lapsissaan hysteerisenä, kun muuta ei ole.
Joka sukupolvessa on nepsyjä ja erilaisia oppimisäiriöitä, ennen ei vaan ollut niille diagnoosia. Se ei tarkoita, että kaikki saman sukupolven edustajat olisivat samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Olen 74 vuotias kahden lapsen äiti ja kahden lapsen mummi. Lapset -81 ja -92 eikä kyllä edes -80 luvulla ohjeistettu ettei lapsen itkuun saa reagoida. Olen myös itsestään selvästi imettänyt molempia pitkään ja lapsentahtisesti,
Kälyni lapsi 1959 syntynyt. Silloin osa noudatti tuota neljän tunnin sääntöä.
Omat lapseni syntyi 70-luvulla, silloin jo oli "lapsentahtinen hoito."
Arvo Ylppö opiskeli Saksassa ja sai paljon hyvää aikaan perustamalla neuvolajärjestelmän, mutta paljon myös saksalaiseen kuriin liittyviä käytäntöjä joita oli esim. tuo "neljän tunnin sääntö"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin monella ne lastenlapset tulee, kun itsellä on elämänvaihe, jossa joutuu sietämään luopumista ja muutoksia. Vaihdevuodet, viidenkympin kriisi tai eläkkeelle jääminen, nuorimmatkin lapset muuttaa pois kotoa, valmistuu, muuttaa muualle, avioituu, vaihdetaan itse pienempään asunto ehkä omakotitalosta kerrostaloon jne.
Siinä sitten takerrutaan niihin lapsiin ja lapsenlapsiin kuin hukkuva, kun tunnetaan itsensä tarpeettomaksi, kotinsa tyhjäksi jne.
Itse vaihdoin ihan tarkoituksella alaa ihan uuteen ja aloitin opinnot Avoimessa, jotta oma elämä olisi tarpeeksi täyttä, eikä tarvitsisi roikkua muiden riesana.
Onhan ollut juttuja näistä lastenkodeista, joissa vauvat elävät sängyissään isossa salissa. Heidän itkuunsa ei reagoida. Pian lopettavat itkemisen ja reagoinnin, koska siihen ei vastata. Muuttuvat apaattisiksi. Ja jopa kuolevat, vaikka sinänsä ruokitaan mutta vastavuoroisuus, syli puuttuu , kun sitä tarvitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mummo. Saan viikonlopuksi yksivuotiaan hoitooni. Hyvissä ajoin kysyttiin. Vanhemmat viettävät ns omaa aikaansa, mikä on minusta tärkeää. Tiedän hänen nukkumisrutiinit, joista tietenkin pidän kiinni. Muuta ohjeistusta en ole saanut ja kysyisin jos joku olisi epäselvää. Lapsi luottaa minuun ja haluan olla luottamuksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Olen mummo. Saan viikonlopuksi yksivuotiaan hoitooni. Hyvissä ajoin kysyttiin. Vanhemmat viettävät ns omaa aikaansa, mikä on minusta tärkeää. Tiedän hänen nukkumisrutiinit, joista tietenkin pidän kiinni. Muuta ohjeistusta en ole saanut ja kysyisin jos joku olisi epäselvää. Lapsi luottaa minuun ja haluan olla luottamuksen arvoinen.
Olet fiksu! Täysin päinvastainen kuin nämä vänkääjämummot! Jatka tuolla linjalla aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mummo. Saan viikonlopuksi yksivuotiaan hoitooni. Hyvissä ajoin kysyttiin. Vanhemmat viettävät ns omaa aikaansa, mikä on minusta tärkeää. Tiedän hänen nukkumisrutiinit, joista tietenkin pidän kiinni. Muuta ohjeistusta en ole saanut ja kysyisin jos joku olisi epäselvää. Lapsi luottaa minuun ja haluan olla luottamuksen arvoinen.
Mekin haettiin tänään 2-vuotias kolmeksi päiväksi hoitoon, kun äiti lähti lyhyelle matkalle ja isä tekee vielä töitä tämän viikon. Ei tarvitse pienen mennä vieraaseen päiväkotiin, kun oma on kiinni.
Emme saaneet mitään ohjeita, kuten ei muulloinkaan, vesipullo annettiin mukaan matkalle ja miniä toivotti mukavaa yhdessäoloa! Kyllä ke osataan ja luottamus pelaa puolin ja toisin.
Juuri syötiin kanaa ja perunaa ja kurkkua. Kunhan saan kahvini juotua, lähdetään päiväunille, tuolla hän nyt leikkii pappan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mummo. Saan viikonlopuksi yksivuotiaan hoitooni. Hyvissä ajoin kysyttiin. Vanhemmat viettävät ns omaa aikaansa, mikä on minusta tärkeää. Tiedän hänen nukkumisrutiinit, joista tietenkin pidän kiinni. Muuta ohjeistusta en ole saanut ja kysyisin jos joku olisi epäselvää. Lapsi luottaa minuun ja haluan olla luottamuksen arvoinen.
Mekin haettiin tänään 2-vuotias kolmeksi päiväksi hoitoon, kun äiti lähti lyhyelle matkalle ja isä tekee vielä töitä tämän viikon. Ei tarvitse pienen mennä vieraaseen päiväkotiin, kun oma on kiinni.
Emme saaneet mitään ohjeita, kuten ei muulloinkaan, vesipullo annettiin mukaan matkalle ja miniä toivotti mukavaa yhdessäoloa! Kyllä ke osataan ja luottamus pelaa puolin ja toisin.
Juuri syötiin kanaa ja perunaa ja kurkkua. Kunhan saan kahvini juotua, lähdetään päiväunille, tuolla hän nyt leikkii pappan kanssa.
Varmaan tyttären lapsi? Yhtään hyvää anoppia ei ainakaan vauvapalstoilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mummo. Saan viikonlopuksi yksivuotiaan hoitooni. Hyvissä ajoin kysyttiin. Vanhemmat viettävät ns omaa aikaansa, mikä on minusta tärkeää. Tiedän hänen nukkumisrutiinit, joista tietenkin pidän kiinni. Muuta ohjeistusta en ole saanut ja kysyisin jos joku olisi epäselvää. Lapsi luottaa minuun ja haluan olla luottamuksen arvoinen.
Mekin haettiin tänään 2-vuotias kolmeksi päiväksi hoitoon, kun äiti lähti lyhyelle matkalle ja isä tekee vielä töitä tämän viikon. Ei tarvitse pienen mennä vieraaseen päiväkotiin, kun oma on kiinni.
Emme saaneet mitään ohjeita, kuten ei muulloinkaan, vesipullo annettiin mukaan matkalle ja miniä toivotti mukavaa yhdessäoloa! Kyllä ke osataan ja luottamus pelaa puolin ja toisin.
Juuri syötiin kanaa ja perunaa ja kurkkua. Kunhan saan kahvini juotua, lähdetään päiväunille, tuolla hän nyt leikkii pappan kanssa.
Varmaan tyttären lapsi? Yhtään hyvää anoppia ei ainakaan vauvapalstoilla ole.
Eipäs, kun poikamme lapsi. Kirjoitinhan, ettei miniä antanut mitään ohjeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Mutta sen mummon ei ikinä tarvitse opetella moista taitoa? Vaan voi vaan jyrätä, kiukutella, polkea jalkaa ja tunkea?
Onko nää mummot ikinä päässeet kunnolla työelämään, kiusanneet sielläkin nuorempiaan pilkallisesti ja ystävätkin kaikonneet, jolloin jäljelle jää vain se oma ahdas elämänpiiri ja siinä sitten roikutaan ja riiputaan? Ainakin minun anoppini on täysin ystävätön/tuttavaton ja sosiaalisesti osaamaton ja siksihän hän sitten roikkuu lapsissaan hysteerisenä, kun muuta ei ole.
Eiköhän ne työelämässä olleet osaa parhaiten kiusaamisen. Sillä tavallahan siellä pärjätään eikä joudu itse kiusattavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jo pieniltä rakkauspakkauksilta tarvitaan vapaaviikonloppuja?
Vierailija kirjoitti:
Miksi jo pieniltä rakkauspakkauksilta tarvitaan vapaaviikonloppuja?
Sellaisistahan ei täällä nyt keskustele muut kuin trollit ja kammomummot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Mutta sen mummon ei ikinä tarvitse opetella moista taitoa? Vaan voi vaan jyrätä, kiukutella, polkea jalkaa ja tunkea?
Onko nää mummot ikinä päässeet kunnolla työelämään, kiusanneet sielläkin nuorempiaan pilkallisesti ja ystävätkin kaikonneet, jolloin jäljelle jää vain se oma ahdas elämänpiiri ja siinä sitten roikutaan ja riiputaan? Ainakin minun anoppini on täysin ystävätön/tuttavaton ja sosiaalisesti osaamaton ja siksihän hän sitten roikkuu lapsissaan hysteerisenä, kun muuta ei ole.
Eiköhän ne työelämässä olleet osaa parhaiten kiusaamisen. Sillä tavallahan siellä pärjätään eikä joudu itse kiusattavaksi.
Jaa, minä taas olen työelämässä oppinut, että parhaiten pärjää yhteistyötä tekemällä. Kannattaa lopettaa se työpaikkakiusaaminen nyt heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Mutta sen mummon ei ikinä tarvitse opetella moista taitoa? Vaan voi vaan jyrätä, kiukutella, polkea jalkaa ja tunkea?
Onko nää mummot ikinä päässeet kunnolla työelämään, kiusanneet sielläkin nuorempiaan pilkallisesti ja ystävätkin kaikonneet, jolloin jäljelle jää vain se oma ahdas elämänpiiri ja siinä sitten roikutaan ja riiputaan? Ainakin minun anoppini on täysin ystävätön/tuttavaton ja sosiaalisesti osaamaton ja siksihän hän sitten roikkuu lapsissaan hysteerisenä, kun muuta ei ole.
Eiköhän ne työelämässä olleet osaa parhaiten kiusaamisen. Sillä tavallahan siellä pärjätään eikä joudu itse kiusattavaksi.
Jaa, minä taas olen työelämässä oppinut, että parhaiten pärjää yhteistyötä tekemällä. Kannattaa lopettaa se työpaikkakiusaaminen nyt heti.
Ethän sinä työelämässäkään tunge esimerkiksi toisen työtehtäviin tai naapurifirmaan hääräämään. Sen sijaan mummot tunkee jatkuvasti säätämäänlastensa asioihin, eivätkä osoita mitään yhteistyöhalua vaan jankuttavat että minulla on mun omat säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Mutta sen mummon ei ikinä tarvitse opetella moista taitoa? Vaan voi vaan jyrätä, kiukutella, polkea jalkaa ja tunkea?
Onko nää mummot ikinä päässeet kunnolla työelämään, kiusanneet sielläkin nuorempiaan pilkallisesti ja ystävätkin kaikonneet, jolloin jäljelle jää vain se oma ahdas elämänpiiri ja siinä sitten roikutaan ja riiputaan? Ainakin minun anoppini on täysin ystävätön/tuttavaton ja sosiaalisesti osaamaton ja siksihän hän sitten roikkuu lapsissaan hysteerisenä, kun muuta ei ole.
Eiköhän ne työelämässä olleet osaa parhaiten kiusaamisen. Sillä tavallahan siellä pärjätään eikä joudu itse kiusattavaksi.
Jaa, minä taas olen työelämässä oppinut, että parhaiten pärjää yhteistyötä tekemällä. Kannattaa lopettaa se työpaikkakiusaaminen nyt heti.
Ethän sinä työelämässäkään tunge esimerkiksi toisen työtehtäviin tai naapurifirmaan hääräämään. Sen sijaan mummot tunkee jatkuvasti säätämäänlastensa asioihin, eivätkä osoita mitään yhteistyöhalua vaan jankuttavat että minulla on mun omat säännöt.
Eikös tässä keskustelussa ole kyse että lasten perheet tunkevat mummoloihin säätämään asioita, vaatimaan, komentelemaan ja arvostelemaan?
Näin on suurin osa kommenteista, lisäksi nimitellään rumasti mummoja jasovitetaan heitä noin 150-vuotiaiksi tavoiltaan?
Ei ole. Työelämässä ei muuten pärjää myöskään uhriutumalla tai valehtelemalla.
Alue: Aihe vapaa
Älä käy henkilöön. Opettele käytöstavat ja palstaetiketti.