Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2022)
Vierailija kirjoitti:
Hankaluus on periytyvää. Ongelmallisella ja hankalalla ihmisellä on samanlaiset lapset. Elämä toraa täynnä.
Eipä se miniä anopilleen ole yhtään mitään sukua, joten kyllä se anoppi ihan itseksensä saa riidan/vainon aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ne naisetkin ja naisten äidit olla hankalia.
Vierailija kirjoitti:
Voi ne naisetkin ja naisten äidit olla hankalia.
Toki, mutta esimerkiksi tässä ketjussa mummot ovat järjestään rajattomia. Ei siihenkään mitään toista osapuolta tarvita.
Me lopetettiin hyvin lyhyeen rajattoman mummon tapaaminen. Minun äitini siis. Suu täyteen vauvalle karkkia, omarit kun on niin pehmeitä että 4kk vauva voi niitä syödä. Ja paljon muuta, tuputtaa omaa uskoaan ja yrittää tässäkin määräillä. Onneksi on miehen fiksut vanhemmat, jotka ymmärtävät rajat. Heillä on turvallista ja johdonmukaista.
Mun äiti ei enää mummoile omalla tavallaan koskaan enää.
Mun täytyy sanoa, että siedin jossakin määrin aikamoistakin perseilyä miehen sukulaisilta, koska he ei selkeästikään pystyneet käyttäytymään muuten. Asuvat kaukana ja sellaiset minimaaliset velvollisuusvälit oli.
MUTTA se uskovaisuuden tuputtaminen meni yli. En edes ymmärrä, mistä koko kouhotus tuli, ilmeisesti anoppi sekosi tekemästään konkurssista. Alkoi lähetellä ensin meille (varsinkin minulle, kun syytti minua poikansa kirkosta eroamisesta) omituisia hysteerisiä paimenkirjeitä ja jauhaa joka käänteessä Jeesuksesta jne.
Lasten takia välit oli sitten jo pakko viilentää kokonaan, koska siinä meni raja tuolle käytökselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
En ymmärrä näitä tarinoita. Mummien ikäluokka 60-luvulla syntyneitä ja 70-luvulla syntyneitä.
Miten he käyttäytyvät kuin jotkut vanhat mummut 1950-luvulla? Ja nuo vanhatkin 1900 kahta puolta syntyneet hoitivat vauvansa vaikkei ollut kaikkia nykyajan välineitä , valmisruokia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1970 syntynyt tulee tänä vuonna mummiksi. Esimerkiksi. Omat lapsensakin tarkkaan käsikirjan kanssa kasvatettu, miksi hän syöttäisi omar-karkkia lapsenlapselleen. ( mieheni sukulaisia.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Niin, ketjussahan kirjoitteli neljän lapsen äitikin (siis ent., nyk. mummo), joka ei kuitenkaan tiennyt edes mitä on yksivuotiaan vierastaminen tai epänormaali sosiaalinen käytös.
Nuoremmille nuo tiedot on itsestäänselvyyksiä.
Rajattomuuden käsitettä sinun on turha vesittää päättömyyksillä. Se on vakava kuormittava ongelma, johon kaikki tähänkin kirjoittavat mummot ovat syyllistyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aatella, kellään ei ole työikäistä kaupunkilaismummia, lääkäriä, yliopistolla työskentelevää, professoria, tutkijaa, päällikköasemassa olevaa, ei ees tradenomia. Kuuskymppiset mummot ja papat holhottavia yksinkertaisia, eivät ees rahaa anna.
Kaikkien mummit jotain suomi-filmin mummoja ja miniät kuin suomalaisen elokuvan purkka suussa aikuisia halveksivia mimmejä
Tätä minäkin ihmettelen. Mistä ihmeestä olette onnistuneetkin löytämään mieheksenne jonkun perunakellarissa elävän äidin pojan ? Miten hän teille kelvannut , ei uskoisi . Tai miten olette onnistuneet itse "viisastumaan" kun äitinne ei käytöksestä päätellen on hädin tuskin lukutaitoinen ?
Toinen vaihtoehto on, että äiti/anoppi on 80v ja rapiat jolloin saattaa olla oppimis- tai käsityskyvyssä ongelmia.
Toisaalta ehkä sitä omaakin nutturaa voisi vähän löysätä.
Idiootit, olivat he 30v tai 75v ovat oma rotunsa eivätkä yleensä parannettavissa.
Olen tämän tarinan kertonut täällä aiemminkin. Olen sisarussarjan iltatähti. Veljelläni oli jo perhe kun olin toisella kymmenellä. Hän tuli vaimonsa kanssa heinätöihin, rivakka vaimo ja aikoivat tulla isänniksi. ( onneksi ei, pientilat olivat kohta paketeissa.)
Vauva nukkui hämärässä aitassa ja läly opasti, sinne ei saa mennä, hän tulee neljän tunnin päästä. Vauvan pitää oppia odottamaan.
Äiti oli rajaton, vei tuttia vauvan suuhun ja hyssytteli. Manaili että jo on menoa, ei hän vauvoja huudattanut vaikka töitä oli, ne hoidettiin ja rauhotettiin, tukehtuvat vielä itkuunsa. Itkuramppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjaus. Itkukramppi = vauva menee tajuttomaksi hetkeksi, en tiedä voiko menehtyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Mutta sen mummon ei ikinä tarvitse opetella moista taitoa? Vaan voi vaan jyrätä, kiukutella, polkea jalkaa ja tunkea?
Onko nää mummot ikinä päässeet kunnolla työelämään, kiusanneet sielläkin nuorempiaan pilkallisesti ja ystävätkin kaikonneet, jolloin jäljelle jää vain se oma ahdas elämänpiiri ja siinä sitten roikutaan ja riiputaan? Ainakin minun anoppini on täysin ystävätön/tuttavaton ja sosiaalisesti osaamaton ja siksihän hän sitten roikkuu lapsissaan hysteerisenä, kun muuta ei ole.
Minun appeni riiteli aina työpaikoissaan ja siitä sitten raahasi perhettä sinne tänne, kun ei koskaan sopeutunut oikein minnekään. Miehenikin taisi käydä ainakin viidellä paikkakunnalla peruskoulua, jos riittääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Olen 74 vuotias kahden lapsen äiti ja kahden lapsen mummi. Lapset -81 ja -92 eikä kyllä edes -80 luvulla ohjeistettu ettei lapsen itkuun saa reagoida. Olen myös itsestään selvästi imettänyt molempia pitkään ja lapsentahtisesti,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Joopa joo. Taitaa vanhempi polvi vaan olla täynnä sitä itseään. Harmittahan se että on tottunut käyttäytymään niinkuin v****pää, mutta ei enää pystykään pompottamaan sukulaisia loputtomiin kuten "ennen vanhaan". Kun muu ei auta niin uhriudutaan.
Ihmisten kanssa olis hyvä oppia tulemaan vakkka on kuinka kiukkuinen "nuori viisas." Itseään täynnä.
Pystyykö nämä kaikki kirjoittajat olemaan työelämässä, siksi kovat vaatimukset kanssaihmisiä kohtaan.
Mutta sen mummon ei ikinä tarvitse opetella moista taitoa? Vaan voi vaan jyrätä, kiukutella, polkea jalkaa ja tunkea?
Onko nää mummot ikinä päässeet kunnolla työelämään, kiusanneet sielläkin nuorempiaan pilkallisesti ja ystävätkin kaikonneet, jolloin jäljelle jää vain se oma ahdas elämänpiiri ja siinä sitten roikutaan ja riiputaan? Ainakin minun anoppini on täysin ystävätön/tuttavaton ja sosiaalisesti osaamaton ja siksihän hän sitten roikkuu lapsissaan hysteerisenä, kun muuta ei ole.
Olet mukavan tuntuinen, ystävällinen ihminen, miehesi varmaan jumaloi sinua. Oletko kysynyt mieheltäsi äitinsä työhistoriaa?
Itse olet kirjoitustyylistä päätellen nuori , mieshän voi olla vaikka viiskymppinen, äitinsä jo eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon keskusteluun aikaisemmista anopeista ja tulevista anopeista: maailma on muuttunut ja ihmisillä on nykyään valtavan paljon enemmän tietoa ja tukea psyykkisten ja eettisten asioiden selvittämiseen. Täälläkin on ollut paljon keskustelua siitä, että sodanjälkeen syntynyt sukupolvi oppi tietynlaiseen olemiseen. Siihen liittyi paljon häpäisemistä, kontrollia, puhumattomuuden kulttuuria, sotatraumoja, pienten lasten käyttämistä omien tunteiden kannattelijoina ja tavallaan vanhempien roolissa (parentification) jne. (näistä on ketjuja). Keskimäärin harvempi ihminen silloin oli tiedostava verrattuna uudempiin sukupolviin, joilla on mahdollisuudet ihan pelkästään naistenlehtiä lukemalla saada ymmärrystä esim. rajoista, rajattomista suhteista, persoonallisuushäiriöistä, riippuvuuuksista jne., puhumattakaan terapiosta ja tieteen edistysaskelista. Juuri kuuntelin henkistä opettajaa Echart Tollea, joka viittasi samaan, että hänen aikanaan juuri yksikään vanhempi ei ollut tiedostava. Hän on itsekin jo seitsemissäkymmenissä ja toki vain yksi esimerkki.
Tämän todettuani pitää vielä kommentoida, että en nyt titenkään tarkoita, että kaikki olisi nyt täydellistä ja kasvutehtävää miniöillä ja anopeilla ei olisi jäljellä. Sanotaanko, että kriittinen massa pienten lasten vanhempia alkaa jo tajuta näitä toksisia ja vaurioittavia kuvioita riittävällä tasolla.
Massa pienten lasten vanhempia voisi myös tajuta etteivät he voi kaikkialla vain vaatia muita olemaan juuri sellaisia kun he ovat naistenlehdistä lukeneet.
Tuo naistenlehdet huvitti, luulin että vuoskymmenet sitten naiset luki jaanaa, hopeapeiliä, eevaa, äidit kotiliettä ja kofin kuvalehteä. Nykynaiset annan muoti/meikkijuttuja, mutta taitaa lehdet yleensäkin olla vähän menettäneet suosiotaan.
Elämä ei ole keittiöpsykologiaa, ihan suhtautumalla anopeihin ja mummihin ihan samalla tavalla kuin työtovereihin, ystävällisesti, asiallisesti, sivistyneesti kuten yleensä ihmisiin.
Omat miniäni eivät käytä teinikieltä, eivät töksäyttele, ajattelivatpa minusta mitä tahansa. Tosin emme näe edes kuukausittain.
En ole kaikkea lukenut, yksi kohta huvitti miksi ei mummo ota selvää kun tulemme lomille, mitä ovat lempiruokamme, mitä syömme, vaan tarjoilee maistumattomia ruokia.
Huvitti myös tuo ohjeiden ottaminen naistenlehdistä. Luultavasti suurimmat aikaisempien vuosikymmenien kasvatusvirheet on tehty säntillisesti noudattamalla annettuja ohjeita, esimerkiksi silloin, kun ohjeistettiin, että vauvan itkuun ei saa reagoida millään tavalla. Rajattomuudesta on tullut käsite, jolla voidaan lytätä niin rappukäytävässä tervehtivä naapuri kuin vointia kysyvä työtoveri. Nykyään mikä hyvänsä, mikä ei itseä miellytä, on muiden rajattomuutta.
Olen 74 vuotias kahden lapsen äiti ja kahden lapsen mummi. Lapset -81 ja -92 eikä kyllä edes -80 luvulla ohjeistettu ettei lapsen itkuun saa reagoida. Olen myös itsestään selvästi imettänyt molempia pitkään ja lapsentahtisesti,
Kälyni lapsi 1959 syntynyt. Silloin osa noudatti tuota neljän tunnin sääntöä.
Omat lapseni syntyi 70-luvulla, silloin jo oli "lapsentahtinen hoito."
Hankaluus on periytyvää. Ongelmallisella ja hankalalla ihmisellä on samanlaiset lapset. Elämä toraa täynnä.