Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummi on lapselle aivan erityinen ihminen.
Mummilta voi saada sukupolvien takaista viisautta.
No se riippuu täysin lapsen huoltajista, kuka on merkityksellinen ja kuka ei. Voi saada, mutta sitten taas ei voi saada. On paljon umpityhmiä mummoja, joilla ei ole yhtään mitään annettavaa kellekään. Senkin arvioi huoltaja.
Kyllä. Kymmentä kieltä osaava ei arvosta anoppiaan joka on amiksen käynyt keittäjä tai lähihoitaja.
Aina tulee mieleen se kysymys miksi se poika on kelvannut? Eikö kotona ole opetettu jotain käytösmallia jossa annetaan arvoa jokaiselle?
Yritetään tulla toimeen. Kaikkein kurjinta on riitely oman perheen ja suvun kesken.
Vierailija kirjoitti:
Yritetään tulla toimeen. Kaikkein kurjinta on riitely oman perheen ja suvun kesken.
Missä täällä on oman perheen kesken riidelty? Mummoistahan tässä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi olla laskujen maksuja ja jotain työjuttuja kesken kun tehdään itsenäisiä töitä mutta tämä mummeli ainakin tietää että työn voi keskeyttääkin, verkkopankin sulkea
Ei aina. Jos siellä verkkopankissa on ollut jokin häiriö, deadline on työssä kussut jonkun työkaverin takia tai on tullut jotain yllättävää.
kun sovittuun aikaan kaukaa tuodaan ainoa lapsi kotiin kertomuksia täynnä.
Lapsen on hyvä myös oppia sietämään pettymyksiä. Samaten mummon. Varsinkin jälkimmäisellä olisi jo korkea aika. "Kertomuksia täynnä"? No jo on imelää.
Virheitä lasten kanssa sattuu nykyajan vanhemmillekin , onko vaikea myöntää? Ja olishan se kohteliasta huomioida ne isovanhemmatkin ajomatkan jälkeen.
Mitä virheitä? Aina ei vaan elämässä voi olla universsumin keskipiste. Mummon olisi hyvä oppia se. Ja kyllä, myös se mummo on mokaillut vaikka kuinka paljon. Ikinähän sitä ei myönnetä, tämä ketjukin hyvä osoitus siitä.
Hyökkäät kovasti mummoa vastaan. Pidät tärkeänä ettei lapsi saa huomiota vanhemmiltaan kun jollain hetkellä sitä nimenomaan tarvitsisi, mukavaa kotiintulon kokemusta.
Ajatus sopii kyllä hyvin julmisteluun minuuttiaikatauluista, lettukielloista, niuhotuksesta. Joka hetki olkoon lapselle tiukka oppitunti.
Mummo nälvii vanhempia, korostaa itseään omahyväisesti.
AINA ei elämä mene niin kuin pitäisi. Ei se ole mummollakaan mennyt eikä tule menemään. Normaali ihminen tuossa tilanteessa tukisi vanhempia, sen sijaan että nauttii tilanteesta.
Ja mitä paskaa suollatkaan. Ei yhtään hyökkäävää!
Tottakai mummi yritti ottaa lapsen huomioon ja rauhoitella mutta kirjoittaja näyttää olevan henkilö jolla ei mitään kokemusta alle kouluikäisistä.
Kuitenkin mummo on jo toisen kodissa kun on aikuisen lapsensa kotona tuomassa heidän lastaan.
Rauhoitella? Mennyt siis oikein mukaan lapsen tunteeseen. Loistavaa.
MIKÄ siinä on niin uskomattoman vaikea ymmärtää, että sillä vanhemmalla voi olla ja yleensä on siinä kännykässään tai tietokoneessaan oikeasti jotain tärkeääkin? Varsinkin kun on juuri kerrottu, että on nimenomaan voinut niitä edes aloittaa, kun lapsi on muualla.
Minä kuuntelin tuota syyllistämistä vuosikaudet, kun tein käännöksiä kotona, jotta lapsetkin voisi olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään. Hädin tuskin peruskoulun kahlannut kielitaidoton äitini oli ekspertti neuvomaan kaiken kielissä, kaiken asiakkaissa, kaiken aikatauluissa ja aivan kaiken asiakkaissa. Hän istuikin perse homeessa kotirouvana ikänsä.
Onko mummolla kokemusta lapsista ollenkaan?
Itse olen ihan rutiinisti hoitanut vastaavia tilanteita lasteni kavereidenkin kanssa. Kerrankin lähdin ihan hakemaan meille lasta, joka ei päässytkään kotiinsa, kun isän työaikataulu oli pettänyt.
No nyt tekemään käännöksiä, me joutoihmiset jäämme jatkamaan. Vai eikö suju jos ei joku vieras ole katsomassa, aggression voimalla työn kimppuun?
Siinäpä sitä on kypsää isovanhemmuutta. Nälvintää ja vittuilua ja muuta paskaa. Just, I rest my case.
Isovanhemmat on ihmisiä, se näissä keskusteluissa jää aina täysin ymmärtämättä "nuorisolta". He puhuvat ja kohtelevat isovanhempia ja anoppeja ikäänkuin eivät ymmärtäisi heidänkin olevan ihmisiä. Eivätkä taas tajua omassa täydellisyydessään olevansa itsekin vain ihmisiä joissa joku muu voi nähdä puutteita ja virheitä.
Perheen ja suvun kesken. Yleensä mummo kuuluu perheeseen. Jos ei, niin ainakin sukuun.
Tässä mummo kertoo teille faktat
Vierailija kirjoitti:
Perheen ja suvun kesken. Yleensä mummo kuuluu perheeseen. Jos ei, niin ainakin sukuun.
Ei mummo kuulu perheeseen. Perheen isän sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen ja suvun kesken. Yleensä mummo kuuluu perheeseen. Jos ei, niin ainakin sukuun.
Ei mummo kuulu perheeseen. Perheen isän sukulainen.
Silloin myöskään toinen mummo eli "perheen äidin sukulainen" ei kuulu?
Hirveetä miten jo mummoiässä oleva henkilö voi puhua äidistään. Tyhhmä, perse homeessa ollut kotirouva.
Hirveää kun aikuinen maisteri/tohtori jostain 30-luvulla syntyneestä aidistään puhuu noin.
Kotiäidin tehtävä on erittäin arvostettava elämäntyö.
Vierailija kirjoitti:
Hirveetä miten jo mummoiässä oleva henkilö voi puhua äidistään. Tyhhmä, perse homeessa ollut kotirouva.
Hirveää kun aikuinen maisteri/tohtori jostain 30-luvulla syntyneestä aidistään puhuu noin.
Hirveä mummo. Rehellisyys. Ei se pelkkä mummous tai ikä kenestäkään universumin keskipistettä ja pyhimystä tee.
Äideistä täällä saa puhua hirveän rumia ja se on ok? No sitten tulee samaa sontaa takaisin.
Peace and love. Rakastetaan toisiamme.
Ei vihata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin voi olla laskujen maksuja ja jotain työjuttuja kesken kun tehdään itsenäisiä töitä mutta tämä mummeli ainakin tietää että työn voi keskeyttääkin, verkkopankin sulkea
Ei aina. Jos siellä verkkopankissa on ollut jokin häiriö, deadline on työssä kussut jonkun työkaverin takia tai on tullut jotain yllättävää.
kun sovittuun aikaan kaukaa tuodaan ainoa lapsi kotiin kertomuksia täynnä.
Lapsen on hyvä myös oppia sietämään pettymyksiä. Samaten mummon. Varsinkin jälkimmäisellä olisi jo korkea aika. "Kertomuksia täynnä"? No jo on imelää.
Virheitä lasten kanssa sattuu nykyajan vanhemmillekin , onko vaikea myöntää? Ja olishan se kohteliasta huomioida ne isovanhemmatkin ajomatkan jälkeen.
Mitä virheitä? Aina ei vaan elämässä voi olla universsumin keskipiste. Mummon olisi hyvä oppia se. Ja kyllä, myös se mummo on mokaillut vaikka kuinka paljon. Ikinähän sitä ei myönnetä, tämä ketjukin hyvä osoitus siitä.
Hyökkäät kovasti mummoa vastaan. Pidät tärkeänä ettei lapsi saa huomiota vanhemmiltaan kun jollain hetkellä sitä nimenomaan tarvitsisi, mukavaa kotiintulon kokemusta.
Ajatus sopii kyllä hyvin julmisteluun minuuttiaikatauluista, lettukielloista, niuhotuksesta. Joka hetki olkoon lapselle tiukka oppitunti.
Mummo nälvii vanhempia, korostaa itseään omahyväisesti.
AINA ei elämä mene niin kuin pitäisi. Ei se ole mummollakaan mennyt eikä tule menemään. Normaali ihminen tuossa tilanteessa tukisi vanhempia, sen sijaan että nauttii tilanteesta.
Ja mitä paskaa suollatkaan. Ei yhtään hyökkäävää!
Tottakai mummi yritti ottaa lapsen huomioon ja rauhoitella mutta kirjoittaja näyttää olevan henkilö jolla ei mitään kokemusta alle kouluikäisistä.
Kuitenkin mummo on jo toisen kodissa kun on aikuisen lapsensa kotona tuomassa heidän lastaan.
Rauhoitella? Mennyt siis oikein mukaan lapsen tunteeseen. Loistavaa.
MIKÄ siinä on niin uskomattoman vaikea ymmärtää, että sillä vanhemmalla voi olla ja yleensä on siinä kännykässään tai tietokoneessaan oikeasti jotain tärkeääkin? Varsinkin kun on juuri kerrottu, että on nimenomaan voinut niitä edes aloittaa, kun lapsi on muualla.
Minä kuuntelin tuota syyllistämistä vuosikaudet, kun tein käännöksiä kotona, jotta lapsetkin voisi olla kotihoidossa mahdollisimman pitkään. Hädin tuskin peruskoulun kahlannut kielitaidoton äitini oli ekspertti neuvomaan kaiken kielissä, kaiken asiakkaissa, kaiken aikatauluissa ja aivan kaiken asiakkaissa. Hän istuikin perse homeessa kotirouvana ikänsä.
Onko mummolla kokemusta lapsista ollenkaan?
Itse olen ihan rutiinisti hoitanut vastaavia tilanteita lasteni kavereidenkin kanssa. Kerrankin lähdin ihan hakemaan meille lasta, joka ei päässytkään kotiinsa, kun isän työaikataulu oli pettänyt.
No nyt tekemään käännöksiä, me joutoihmiset jäämme jatkamaan. Vai eikö suju jos ei joku vieras ole katsomassa, aggression voimalla työn kimppuun?
Siinäpä sitä on kypsää isovanhemmuutta. Nälvintää ja vittuilua ja muuta paskaa. Just, I rest my case.
Eikös me olla melkein samanikäisiä? Minä mummo, sinä muuten kypsä.
Vierailija kirjoitti:
https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/lasten-kasvu-ja-hyvinvointi/lapsi…
Lapsiperheessä toistuvat usein samat toimet päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Rutiinit voivat tuntua tylsiltä, mutta ne tuovat arkeen ennustettavuutta.
Säännöllinen päivärytmi, johdonmukaiset rajat ja niistä kiinni pitäminen luovat lapselle turvaa ja ennakoitavuutta. Hän saa kokemuksen siitä, että aikuiseen voi luottaa. Kun rutiinit on luotu, satunnaiset poikkeamat tästä eivät elämää juuri hetkauta. Jos elämässä ei ole rutiineja, elämänhallinta alkaa tuottaa haasteita.
Hyvä arkirytmi muodostuu tutusta vuorokausirytmistä, säännöllisistä aterioista, liikunnasta, harrastuksista, rentoutumiseen varatuista hetkistä sekä ajasta ystäville ja perheelle.
Hyvässä päivärytmissä tietyt ajat on varattu tietyille toiminnoille:
päiväkoti- tai kouluaika
aterioiden aika
ulkoilu- tai harrastusaika
kaveriaika
ruutuaika
lepäämisen aika.
Jos ja kun elämä tuntuu olevan yhtä kaaosta, kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitkä asiat luovat kaaosta tai kaaoksen tunteen. Järjestäkää esimerkiksi perhepalaveri, jossa mietitte keinoja hallita arjen rytmiä ja rauhoittaa elämää.
Näistä lapsista kasvaa niitä aikuisia joiden maailma romuttuu kun työkaveri on aamulla 2min myöhässä,
Aikamoista aikataulutusta edellä, ei ihme että äidit kuormittuvat ja isät lähtevät ”hauskemman” elämän perään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/lasten-kasvu-ja-hyvinvointi/lapsi…
Lapsiperheessä toistuvat usein samat toimet päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Rutiinit voivat tuntua tylsiltä, mutta ne tuovat arkeen ennustettavuutta.
Säännöllinen päivärytmi, johdonmukaiset rajat ja niistä kiinni pitäminen luovat lapselle turvaa ja ennakoitavuutta. Hän saa kokemuksen siitä, että aikuiseen voi luottaa. Kun rutiinit on luotu, satunnaiset poikkeamat tästä eivät elämää juuri hetkauta. Jos elämässä ei ole rutiineja, elämänhallinta alkaa tuottaa haasteita.
Hyvä arkirytmi muodostuu tutusta vuorokausirytmistä, säännöllisistä aterioista, liikunnasta, harrastuksista, rentoutumiseen varatuista hetkistä sekä ajasta ystäville ja perheelle.
Hyvässä päivärytmissä tietyt ajat on varattu tietyille toiminnoille:
päiväkoti- tai kouluaika
aterioiden aika
ulkoilu- tai harrastusaika
kaveriaika
ruutuaika
lepäämisen aika.
Jos ja kun elämä tuntuu olevan yhtä kaaosta, kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitkä asiat luovat kaaosta tai kaaoksen tunteen. Järjestäkää esimerkiksi perhepalaveri, jossa mietitte keinoja hallita arjen rytmiä ja rauhoittaa elämää.
Näistä lapsista kasvaa niitä aikuisia joiden maailma romuttuu kun työkaveri on aamulla 2min myöhässä,
He sentään pääsevät töihin. Toisin kuin laiskoiksi lorvijoiksi opetetut.
Vierailija kirjoitti:
Yritetään tulla toimeen. Kaikkein kurjinta on riitely oman perheen ja suvun kesken.
Siinä vaiheessa kun toinen määrää tahdin ja sinä teet kaikki kompromissit on suotavaa heittää pyyhe kehään. Ei ole mitään järkeä pitää yllä ihmissuhdetta, edes lapsen isovanhempaan, joka vie enemmän kuin antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen ja suvun kesken. Yleensä mummo kuuluu perheeseen. Jos ei, niin ainakin sukuun.
Ei mummo kuulu perheeseen. Perheen isän sukulainen.
Silloin myöskään toinen mummo eli "perheen äidin sukulainen" ei kuulu?
Ei kuulukaan.
Siinäpä sitä on kypsää isovanhemmuutta. Nälvintää ja vittuilua ja muuta paskaa. Just, I rest my case.