Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2167)
Vierailija kirjoitti:
Peace and love. Rakastetaan toisiamme.
Ei vihata.
Mä en välitä riittävästi vihatakseni anoppiani. Valitettavasti välillä joutuu tekemisiin ja vanha ahdistus nostaa päätään. Onneksi on nämä vertaistukiketjut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo ja mummon tunteet. Nehän ne on aina keskiössä.`’
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritetään tulla toimeen. Kaikkein kurjinta on riitely oman perheen ja suvun kesken.
Siinä vaiheessa kun toinen määrää tahdin ja sinä teet kaikki kompromissit on suotavaa heittää pyyhe kehään. Ei ole mitään järkeä pitää yllä ihmissuhdetta, edes lapsen isovanhempaan, joka vie enemmän kuin antaa.
Ruuhkavuosina pitää keskittyä lapsen hyvinvoinnin lisäksi omaan hyvinvointiin, koska muuten ei vaan jaksa. Itse karsin lasten ollessa pieniä kaikki voimavarojeni energiasyöpöt imijät pois - enkä kadu.
Viisaita sanoja. Kyllä oma hyvinvointi (myös henkinen) on tärkeämpää kuin mummon valtapelin pelinappulana oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peace and love. Rakastetaan toisiamme.
Ei vihata.
Mä en välitä riittävästi vihatakseni anoppiani. Valitettavasti välillä joutuu tekemisiin ja vanha ahdistus nostaa päätään. Onneksi on nämä vertaistukiketjut!
Miten ihmeessä se poika on kelvannut? En voi lakata ihmettelemästä? Ja miten anopin geeneillä joku vertaistukea tarvitseva edes suostuu lapsia tekemään?
Älä ole missään tekemisissä anopin kanssa, koska se on kaamea ihminen, mutta toimita lapset tälle kaamealle ihmiselle viikoksi hoitoon, kun tarvitset omaa aikaa. Sitten valita, että väärin hoidettu ja anopin syy. Tämän jälkeen nillitä anopin murteesta, koulutuksesta jne jne.
Vielä kun opetat lapsetkin halveksumaan ja ivailemaan kaikkia "vääränlaisia" ja pakotat miehesi valitsemaan sinut tai äitinsä, niin siinähän ne onnellisen perheen ainekset ovatkin kivasti kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
Tuo kuvan otto. Koen sen rasittavana. Ole koko ajan puhelin kädessä, älä keskity lapsen kanssa pelaamiseen tai lapseen vaan räpsi ja lähetä kuvia äidille pitkin päivää. Lapsi keskittyy leikkeihinsä, häiritse häntä näppäilemällä kuvia. Lapsikin oppii ettei mitään voi tehdä ilman kännykkää, ota kuva kun istun, seison, makaan, lasken liukumäkeä, juoksen....
No ihan normaalia laittaa vaikka illalla pari kuvaa ja viestillä kuulumisia, jos hoitaa toisen lasta.
Olisi tosi outoa hoitaa toisen ihmisen lasta tuolla asenteella, että parin kuvan ottaminen on rasite tai yleisesti kuulumisten laitto.
Pientä liioittelua viestisi. Ikään kuin kukaan ihminen vaatisi, että pitää kokoajan ottaa kuvia lapsenlapsesta kun tämä on hoidossa.
Itse aina laitan jotain pientä viestiä ja kuvan vanhemmille, kun kummilapsi on hoidossa. Tämä vie ehkä 2 min koko päivästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peace and love. Rakastetaan toisiamme.
Ei vihata.
Mä en välitä riittävästi vihatakseni anoppiani. Valitettavasti välillä joutuu tekemisiin ja vanha ahdistus nostaa päätään. Onneksi on nämä vertaistukiketjut!
Miten ihmeessä se poika on kelvannut? En voi lakata ihmettelemästä? Ja miten anopin geeneillä joku vertaistukea tarvitseva edes suostuu lapsia tekemään?
Vain narsisti ajattelee lapsen olevan tuolla lailla oma jatke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista aikataulutusta edellä, ei ihme että äidit kuormittuvat ja isät lähtevät ”hauskemman” elämän perään
Juu siellä jonku anopin fantasiaa.
Parempi kun vaan pysyy sitten kaukana niistä lapsenlapsistaan, ei tarvi istua vauvapalstalla sitten ahdistumassa nykyperheiden tavoista. Voi mennä vaikka aurinkoisena päivänä ulos etsimään keskusteluseuraa, kun ei tarvi näiden miettimiseen käyttää energiaa ja hakea negatiivisuutta elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa tulee huomioida perheen säännöt ja käytännöt liittyen turvallisuuteen ja terveyteen:
-nukkumaanmenoajat
-ruokailut
-ulkoilut jne.
Sen sijaan kirjat ja pelit voi yleensä valita ihan vapaasti, kunhan ne ovat lapsen ikä- ja kehitystasoon nähden sopivia.
Tietysti jos käy kerran kuussa kylässä, voi isovanhempi varmaan tarjota isommalle lapselle silloin jotain pitsaa ja limua sekä pullaa varmasti kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka viikon lomalla ei vanhempien päätöksestä saa päivittäin tällaista syödä.
Mummot ja vaarit eivät valitettavasti aina ymmärrä, että vanhemmat hoitavat arjessa kaiken, myös ne ikävät seuraukset huonoista valinnoista. Ja vanhemmat - sekä etenkin lapsi itse - kärsivät kotona seuraukset, jos mummo/vaari antaa liikaa herkkuja tai epäterveellistä ruokaa tai antaa valvoa liian myöhään.
Kivahan se olisi valvoa tunti tai kaksi myöhempään, mutta lapsi saattaa olla sitten väsynyt ja kiukkuinen seuraavana päivänä tai kotiinpaluun jälkeen kun 2 yötä on nukuttu liian vähän tai väärään aikaan. Liika sokeri voi aiheuttaa reikiä, jos hampaidenharjauksessa on (pienen) lapsen kanssa ongelmia. Nykyään iso osa pienten vanhemmista ei tarjoa mitään makeaa lapselleen, eivätkä pienet osaa sitä kaivatakaan (kuten eivät esim. teetä, kahvia tai alkoholiakaan). Neuvolan suosituskin on lykätä makeiden herkkujen syöntiä. Mummolassa sitä voidaan tuputtaa eikä ymmärretä että pieni ei vielä ymmärrä sen olevan mitään erityistä herkkua.
Osa lapsista tulee isompanakin herkästi sokerihumalaan ja verensokeri poukkoilee. Vanhempi tuntee lapsensa parhaiten, ja kasvatustavat ja rajat näissä perusjutuissa (syömiset, nukkumiset, terveys, turvallisuus) määrittelee aina oman lapsensa asiantuntijana toimiva äiti/isä. Siihen on isovanhempien tyydyttävä, ellei vanhempi anna lasta hoitoon kesäksi ja anna vapaita käsiä toteuttaa kasvatusta kuten entisaikoina.
Lapsia ei myöskään ole tapana esim. rangaista nykyään siten kuin ennen, eikä lapsenlapsille saa antaa luunappeja tai huutaa. Nämä ovat vahingollista toimintaa lapsen mielelle. Osan vanhoista ihmisistä on vaikea käsittää tätä. Osa varsinkin iäkkäistä isovanhemmista on sellaisia, että lasta pitää yksinkertaisesti valvoa vieressä tapaamisella.
Vanhoilla ihmisillä on myös voinut unohtua millainen onkaan turvallinen ympäristö lapselle. Harvalla iäkkäämmällä on lapsiturvallinen koti, jossa lääkkeet ja vaaralliset ja myrkylliset esineet on lukkojen takana. Tai sitten heidän ollessaan vanhempia aikoinaan ei edes ollut nykyisiä turvaratkaisuja saatavilla ollenkaan (esim. kypärät, turvaistuimet, heijastimet, pelastusliivit, lapsilukot jne.). Eikä ollut ohjeitakaan siitä, miten koti järjestetään turvalliseksi pienelle tulokkaalle.
Kaikki isovanhemmat eivät ole vanhoja. Olen itse 54-vuotias työssäkäyvä isoäiti. Hoidamme lapsenlasta silloin kuin olemme toisella asunnollamme lähes toisella puolella Suomea. Asunto on jo lähtökohtaisesti tehty sellaiseksi, että lapsenlapsen on siellä hyvä olla. Sinne on hankittu hänelle oma tuoli, astiat, lelut ja petivaatteet. Noudatamme perheen nukkumaanmenoaikoja ja muita rutiineja. Kun lapsi tulee päivä- tai yökylään, pyhitetään se aika silloin lapselle. Omaa aikaa on sitten, kun ei ole lomaa ja mahdollisuutta olla lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peace and love. Rakastetaan toisiamme.
Ei vihata.
Mä en välitä riittävästi vihatakseni anoppiani. Valitettavasti välillä joutuu tekemisiin ja vanha ahdistus nostaa päätään. Onneksi on nämä vertaistukiketjut!
Miten ihmeessä se poika on kelvannut? En voi lakata ihmettelemästä? Ja miten anopin geeneillä joku vertaistukea tarvitseva edes suostuu lapsia tekemään?
Vain narsisti ajattelee lapsen olevan tuolla lailla oma jatke.
Luultavasti jos on lukion käynyt on kuullut perinnöllisyydestä. Omasta lapsesta voi tulla tyhmän ja häijyn anopin kaltainen.
Taisin tänne jo kirjoittaa tyttäreni perineen yhden sukupolven ylitse punaisen tukan. Eikä edes oma mummonsa ollut punatukkainen vaannhänen veljensä eli isoenot.
Mitenhän ennen älykännykkäaikaa ihmiset pärjäsivät kun ei voinut kuvatiedoituksia lähetellä? Nokialaisissakin oli vielä aika huonot kuvatkin eikä kaikkiin saanut edes nettiä. En enää edes muista miten se toimi, mms -kuvat jotain jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa tulee huomioida perheen säännöt ja käytännöt liittyen turvallisuuteen ja terveyteen:
-nukkumaanmenoajat
-ruokailut
-ulkoilut jne.
Sen sijaan kirjat ja pelit voi yleensä valita ihan vapaasti, kunhan ne ovat lapsen ikä- ja kehitystasoon nähden sopivia.
Tietysti jos käy kerran kuussa kylässä, voi isovanhempi varmaan tarjota isommalle lapselle silloin jotain pitsaa ja limua sekä pullaa varmasti kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka viikon lomalla ei vanhempien päätöksestä saa päivittäin tällaista syödä.
Mummot ja vaarit eivät valitettavasti aina ymmärrä, että vanhemmat hoitavat arjessa kaiken, myös ne ikävät seuraukset huonoista valinnoista. Ja vanhemmat - sekä etenkin lapsi itse - kärsivät kotona seuraukset, jos mummo/vaari antaa liikaa herkkuja tai epäterveellistä ruokaa tai antaa valvoa liian myöhään.
Kivahan se olisi valvoa tunti tai kaksi myöhempään, mutta lapsi saattaa olla sitten väsynyt ja kiukkuinen seuraavana päivänä tai kotiinpaluun jälkeen kun 2 yötä on nukuttu liian vähän tai väärään aikaan. Liika sokeri voi aiheuttaa reikiä, jos hampaidenharjauksessa on (pienen) lapsen kanssa ongelmia. Nykyään iso osa pienten vanhemmista ei tarjoa mitään makeaa lapselleen, eivätkä pienet osaa sitä kaivatakaan (kuten eivät esim. teetä, kahvia tai alkoholiakaan). Neuvolan suosituskin on lykätä makeiden herkkujen syöntiä. Mummolassa sitä voidaan tuputtaa eikä ymmärretä että pieni ei vielä ymmärrä sen olevan mitään erityistä herkkua.
Osa lapsista tulee isompanakin herkästi sokerihumalaan ja verensokeri poukkoilee. Vanhempi tuntee lapsensa parhaiten, ja kasvatustavat ja rajat näissä perusjutuissa (syömiset, nukkumiset, terveys, turvallisuus) määrittelee aina oman lapsensa asiantuntijana toimiva äiti/isä. Siihen on isovanhempien tyydyttävä, ellei vanhempi anna lasta hoitoon kesäksi ja anna vapaita käsiä toteuttaa kasvatusta kuten entisaikoina.
Lapsia ei myöskään ole tapana esim. rangaista nykyään siten kuin ennen, eikä lapsenlapsille saa antaa luunappeja tai huutaa. Nämä ovat vahingollista toimintaa lapsen mielelle. Osan vanhoista ihmisistä on vaikea käsittää tätä. Osa varsinkin iäkkäistä isovanhemmista on sellaisia, että lasta pitää yksinkertaisesti valvoa vieressä tapaamisella.
Vanhoilla ihmisillä on myös voinut unohtua millainen onkaan turvallinen ympäristö lapselle. Harvalla iäkkäämmällä on lapsiturvallinen koti, jossa lääkkeet ja vaaralliset ja myrkylliset esineet on lukkojen takana. Tai sitten heidän ollessaan vanhempia aikoinaan ei edes ollut nykyisiä turvaratkaisuja saatavilla ollenkaan (esim. kypärät, turvaistuimet, heijastimet, pelastusliivit, lapsilukot jne.). Eikä ollut ohjeitakaan siitä, miten koti järjestetään turvalliseksi pienelle tulokkaalle.Kaikki isovanhemmat eivät ole vanhoja. Olen itse 54-vuotias työssäkäyvä isoäiti. Hoidamme lapsenlasta silloin kuin olemme toisella asunnollamme lähes toisella puolella Suomea. Asunto on jo lähtökohtaisesti tehty sellaiseksi, että lapsenlapsen on siellä hyvä olla. Sinne on hankittu hänelle oma tuoli, astiat, lelut ja petivaatteet. Noudatamme perheen nukkumaanmenoaikoja ja muita rutiineja. Kun lapsi tulee päivä- tai yökylään, pyhitetään se aika silloin lapselle. Omaa aikaa on sitten, kun ei ole lomaa ja mahdollisuutta olla lapsen kanssa.
Ja jos on vanhat horiskot ikäloput isovanhemmat kuka ihmeessä vie pienen tenavan heille hoitoon? Olis aika vastuutonta.
Ei se anopin paska luonne ole mikään periytyvä geeni. Tyhmyys toki on mutta älykkyys lapselle tuleekin äidiltä.
T miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se anopin paska luonne ole mikään periytyvä geeni. Tyhmyys toki on mutta älykkyys lapselle tuleekin äidiltä.
T miniä
Ketä äidit syyttävät huono-oppisista lapsistaan ja nepsynäpsyistään?
Vierailija kirjoitti:
Ei se anopin paska luonne ole mikään periytyvä geeni. Tyhmyys toki on mutta älykkyys lapselle tuleekin äidiltä.
T miniä
Voihan se miniän ikävä luonne periytyä asenneopetuksen kanssa lapselle josta tulee sitten tosijyrä ihmissuhteissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se anopin paska luonne ole mikään periytyvä geeni. Tyhmyys toki on mutta älykkyys lapselle tuleekin äidiltä.
T miniäKetä äidit syyttävät huono-oppisista lapsistaan ja nepsynäpsyistään?
minun lapseni kirjoittivat molemmat ällän paperit ja pääsivät yliopistoon ekalla yrittämällä, ovat myös sitkeitä kuten äitinsä. Anopin ominaisuuksista eivät ole perineet mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se anopin paska luonne ole mikään periytyvä geeni. Tyhmyys toki on mutta älykkyys lapselle tuleekin äidiltä.
T miniäKetä äidit syyttävät huono-oppisista lapsistaan ja nepsynäpsyistään?
minun lapseni kirjoittivat molemmat ällän paperit ja pääsivät yliopistoon ekalla yrittämällä, ovat myös sitkeitä kuten äitinsä. Anopin ominaisuuksista eivät ole perineet mitään.
Minun pahan anopin lapset ovat päässeet myös aina eka kerralla hyvillä todistuksilla yliopistoon, yksi tohtori, kaksi muuta menestynyttä. Yhden lapsi pääsi lääkikseen yo-papereilla ilman pääsykoetta.
Mitäs vielä kehuttais?
Oletko miettinyt että se miehesi on perinyt älykkyytensä äidiltään eli anopiltasi? Et kai tyhmää miestä nainut?
Logiikan puute ällistyttää vaikka oppiarvoilla kehutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se anopin paska luonne ole mikään periytyvä geeni. Tyhmyys toki on mutta älykkyys lapselle tuleekin äidiltä.
T miniäKetä äidit syyttävät huono-oppisista lapsistaan ja nepsynäpsyistään?
minun lapseni kirjoittivat molemmat ällän paperit ja pääsivät yliopistoon ekalla yrittämällä, ovat myös sitkeitä kuten äitinsä. Anopin ominaisuuksista eivät ole perineet mitään.
Biologisesti mahdotonta. Ellei anoppisi ole miehesi adoptioäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummolassa tulee huomioida perheen säännöt ja käytännöt liittyen turvallisuuteen ja terveyteen:
-nukkumaanmenoajat
-ruokailut
-ulkoilut jne.
Sen sijaan kirjat ja pelit voi yleensä valita ihan vapaasti, kunhan ne ovat lapsen ikä- ja kehitystasoon nähden sopivia.
Tietysti jos käy kerran kuussa kylässä, voi isovanhempi varmaan tarjota isommalle lapselle silloin jotain pitsaa ja limua sekä pullaa varmasti kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka viikon lomalla ei vanhempien päätöksestä saa päivittäin tällaista syödä.
Mummot ja vaarit eivät valitettavasti aina ymmärrä, että vanhemmat hoitavat arjessa kaiken, myös ne ikävät seuraukset huonoista valinnoista. Ja vanhemmat - sekä etenkin lapsi itse - kärsivät kotona seuraukset, jos mummo/vaari antaa liikaa herkkuja tai epäterveellistä ruokaa tai antaa valvoa liian myöhään.
Kivahan se olisi valvoa tunti tai kaksi myöhempään, mutta lapsi saattaa olla sitten väsynyt ja kiukkuinen seuraavana päivänä tai kotiinpaluun jälkeen kun 2 yötä on nukuttu liian vähän tai väärään aikaan. Liika sokeri voi aiheuttaa reikiä, jos hampaidenharjauksessa on (pienen) lapsen kanssa ongelmia. Nykyään iso osa pienten vanhemmista ei tarjoa mitään makeaa lapselleen, eivätkä pienet osaa sitä kaivatakaan (kuten eivät esim. teetä, kahvia tai alkoholiakaan). Neuvolan suosituskin on lykätä makeiden herkkujen syöntiä. Mummolassa sitä voidaan tuputtaa eikä ymmärretä että pieni ei vielä ymmärrä sen olevan mitään erityistä herkkua.
Osa lapsista tulee isompanakin herkästi sokerihumalaan ja verensokeri poukkoilee. Vanhempi tuntee lapsensa parhaiten, ja kasvatustavat ja rajat näissä perusjutuissa (syömiset, nukkumiset, terveys, turvallisuus) määrittelee aina oman lapsensa asiantuntijana toimiva äiti/isä. Siihen on isovanhempien tyydyttävä, ellei vanhempi anna lasta hoitoon kesäksi ja anna vapaita käsiä toteuttaa kasvatusta kuten entisaikoina.
Lapsia ei myöskään ole tapana esim. rangaista nykyään siten kuin ennen, eikä lapsenlapsille saa antaa luunappeja tai huutaa. Nämä ovat vahingollista toimintaa lapsen mielelle. Osan vanhoista ihmisistä on vaikea käsittää tätä. Osa varsinkin iäkkäistä isovanhemmista on sellaisia, että lasta pitää yksinkertaisesti valvoa vieressä tapaamisella.
Vanhoilla ihmisillä on myös voinut unohtua millainen onkaan turvallinen ympäristö lapselle. Harvalla iäkkäämmällä on lapsiturvallinen koti, jossa lääkkeet ja vaaralliset ja myrkylliset esineet on lukkojen takana. Tai sitten heidän ollessaan vanhempia aikoinaan ei edes ollut nykyisiä turvaratkaisuja saatavilla ollenkaan (esim. kypärät, turvaistuimet, heijastimet, pelastusliivit, lapsilukot jne.). Eikä ollut ohjeitakaan siitä, miten koti järjestetään turvalliseksi pienelle tulokkaalle.Kaikki isovanhemmat eivät ole vanhoja. Olen itse 54-vuotias työssäkäyvä isoäiti. Hoidamme lapsenlasta silloin kuin olemme toisella asunnollamme lähes toisella puolella Suomea. Asunto on jo lähtökohtaisesti tehty sellaiseksi, että lapsenlapsen on siellä hyvä olla. Sinne on hankittu hänelle oma tuoli, astiat, lelut ja petivaatteet. Noudatamme perheen nukkumaanmenoaikoja ja muita rutiineja. Kun lapsi tulee päivä- tai yökylään, pyhitetään se aika silloin lapselle. Omaa aikaa on sitten, kun ei ole lomaa ja mahdollisuutta olla lapsen kanssa.
Näinhän suurin osa isovanhemmista toimii. Ja suurin osa lastenvahdeista tai sukulaisistaa, jotka hoitavat lapsia.
Minä ainakin haluan, että lastenlasten vierailu on itselle ja lapsille mukava tapahtuma. Helpointa lastenhoito on, kun menevät ajoissa nukkumaan, eivät syö liikaa herkkuja ja ulkoilevat välillä.
Mummolaekstra syntyy yhteisestä retkestä torille, uimarannalla käynnistä, mansikoiden ostosta ja syönnistä sekä muurinpohjaletuista. Luulen että näillä kokemuksilla syntyy kivoja mummolamuistoja. En usko, että arjen rutiineista poikkeaminen ja lomatunnelma vaatii myöhempään valvomista tai suuria määriä herkkuja.
Alue: Aihe vapaa
Ruuhkavuosina pitää keskittyä lapsen hyvinvoinnin lisäksi omaan hyvinvointiin, koska muuten ei vaan jaksa. Itse karsin lasten ollessa pieniä kaikki voimavarojeni energiasyöpöt imijät pois - enkä kadu.