Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää molottaa jotain murretta?

Tyhmäkö olet? Kaikki muu kuin kirjakieli on murretta, eli puhutko sinä aina kirjakieltä?

Ei tarvittu kuin yksi sukupolvi ja kaikki muuttui, onneksi oma äiti ja isä ovat vielä sitä hyvää sukupolvea, vielä kun mennään 10v niin voi jessus.

Ihme yhtälö. Vanhoilla ihmisillä pieniä lastenlapsia ja vanhemmat silti laittavat pienen vanhuksille hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa tulee huomioida perheen säännöt ja käytännöt liittyen turvallisuuteen ja terveyteen:

-nukkumaanmenoajat

-ruokailut

-ulkoilut jne.

Sen sijaan kirjat ja pelit voi yleensä valita ihan vapaasti, kunhan ne ovat lapsen ikä- ja kehitystasoon nähden sopivia.

Tietysti jos käy kerran kuussa kylässä, voi isovanhempi varmaan tarjota isommalle lapselle silloin jotain pitsaa ja limua sekä pullaa varmasti kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka viikon lomalla ei vanhempien päätöksestä saa päivittäin tällaista syödä.

Mummot ja vaarit eivät valitettavasti aina ymmärrä, että vanhemmat hoitavat arjessa kaiken, myös ne ikävät seuraukset huonoista valinnoista. Ja vanhemmat - sekä etenkin lapsi itse - kärsivät kotona seuraukset, jos mummo/vaari antaa liikaa herkkuja tai epäterveellistä ruokaa tai antaa valvoa liian myöhään.

Kivahan se olisi valvoa tunti tai kaksi myöhempään, mutta lapsi saattaa olla sitten väsynyt ja kiukkuinen seuraavana päivänä tai kotiinpaluun jälkeen kun 2 yötä on nukuttu liian vähän tai väärään aikaan. Liika sokeri voi aiheuttaa reikiä, jos hampaidenharjauksessa on (pienen) lapsen kanssa ongelmia.  Nykyään iso osa pienten vanhemmista ei tarjoa mitään makeaa lapselleen, eivätkä pienet osaa sitä kaivatakaan (kuten eivät esim. teetä, kahvia tai alkoholiakaan). Neuvolan suosituskin on lykätä makeiden herkkujen syöntiä. Mummolassa sitä voidaan tuputtaa eikä ymmärretä että pieni ei vielä ymmärrä sen olevan mitään erityistä herkkua.

Osa lapsista tulee isompanakin herkästi sokerihumalaan ja verensokeri poukkoilee. Vanhempi tuntee lapsensa parhaiten, ja kasvatustavat ja rajat näissä perusjutuissa (syömiset, nukkumiset, terveys, turvallisuus) määrittelee aina oman lapsensa asiantuntijana toimiva äiti/isä. Siihen on isovanhempien tyydyttävä, ellei vanhempi anna lasta hoitoon kesäksi ja anna vapaita käsiä toteuttaa kasvatusta kuten entisaikoina.

Lapsia ei myöskään ole tapana esim. rangaista nykyään siten kuin ennen, eikä lapsenlapsille saa antaa luunappeja tai huutaa. Nämä ovat vahingollista toimintaa lapsen mielelle. Osan vanhoista ihmisistä on vaikea käsittää tätä. Osa varsinkin iäkkäistä isovanhemmista on sellaisia, että lasta pitää yksinkertaisesti valvoa vieressä tapaamisella.

Vanhoilla ihmisillä on myös voinut unohtua millainen onkaan turvallinen ympäristö lapselle. Harvalla iäkkäämmällä on lapsiturvallinen koti, jossa lääkkeet ja vaaralliset ja myrkylliset esineet on lukkojen takana. Tai sitten heidän ollessaan vanhempia aikoinaan ei edes ollut nykyisiä turvaratkaisuja saatavilla ollenkaan (esim. kypärät, turvaistuimet, heijastimet, pelastusliivit, lapsilukot jne.). Eikä ollut ohjeitakaan siitä, miten koti järjestetään turvalliseksi pienelle tulokkaalle.

Miten vanhoja isovanhempia  jos ei heijastimet, pyöräilykypärät, lapsilukot, turvaistuimet, veneilyliivit ym tuttuja.

Jotenkin alkoi naurattamaan. Ymmärrän monen kertovan vanhoja muistoja omasta lapsuudestaan kun heidän isovanhempansa olivat  sota-ajanin aikuisina eläneitä.

Nyt on isovanhemmat nöin 60-vuotiaita.

( ja nuo tuttuja juttuja  kahdeksankymppisille..) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on yksi ainoa 5,5-vuotias lapsi niin sen voi ihan hyvin laittaa yökylään kaverille ja sitten ottaa kaverin vastaavasti teille.

 

Meillä on yks ainoa isovanhempi ollut koko ajan, dementoitunut appi 600 kilsan päässä, ja useampi lapsi. 

Kaikilla ei ole sellaisia ystäväperheitä, joihin oman lapsen voisi laittaa yöksi. Ymmärrän tämän hyvin. Eivätkä kaikki halua toisten lapsia yökylään.

Eikö lapsella ole kavereita??? Tuossa iässä se yökyläily on todella suosittua.

Ehkä meillä on outo tuttavapiiri (keskiluokkainen asuinalue, kantisperheitä). Mutta aika isolla osalla 5-vuotiaat on sellaisia, että ei voisi laittaa ilman vanhempaa jonnekin ystäväperheeseen yökylään. Ei yksinkertaisesti pärjää ilman vanhemman tukea. Isovanhemmat eri juttu, jos ovat tuttuja ja isovanhempien luona on yövytty. Kaveriperheet on eri asia.

Olen ihan täysijärkinen mummi, lastenlasten  vanhemmat eivät ole koskaan katsoneet tarpeelliseksi ohjeistaa minua lasten vierailuista. Nukkumaanmenoajat, säännöt ruokailussa ja ulkoilussa ym. lyhyellä lomalla ei ole tärkeää. Tärkeää on turvallisuus tietysti ja se, että lapsilla on mukava loma ja siinä sivussa lomasta nauttivat ehkä isovanhemmatkin. Koen, että minulla on lasten vanhempien luottamus eikä silloin erikseen tarvitse pikkuasioita tarkentaa. Mitä väliä, jos lomalla poiketaan totutusta - sehän on jopa toivottavaa. 

Tuosta herkkuasiasta. Isovanhemmat nyt vaan ovat lepsuja. Eivät ehkä muista, mutta vaikka karkkipussien koko on ollut ihan toista 80- ja 90-luvuilla vs. nykyaikana. Me ollaan oman 5 v lapsen kanssa niinkin tarkkoja, että rajataan karkin määrää (saa vain pari kerrallaan). Lapsi ei ole koskaan syönyt kerrallaan karkkipussia. Elämänsä ekan Lauantai-pussin sai nyt 5-vuotiaana ja se on yhä kesken. Kerrallaan saa pari karkkia pussista jälkiruoaksi, eikä karkkiakaan syödä joka päivä. En koe, että lapsi olisi menettänyt mitään. Täyskieltoa ei ole, mutta kaksin käsin ei kiskota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on yksi ainoa 5,5-vuotias lapsi niin sen voi ihan hyvin laittaa yökylään kaverille ja sitten ottaa kaverin vastaavasti teille.

 

Meillä on yks ainoa isovanhempi ollut koko ajan, dementoitunut appi 600 kilsan päässä, ja useampi lapsi. 

Kaikilla ei ole sellaisia ystäväperheitä, joihin oman lapsen voisi laittaa yöksi. Ymmärrän tämän hyvin. Eivätkä kaikki halua toisten lapsia yökylään.

Eikö lapsella ole kavereita??? Tuossa iässä se yökyläily on todella suosittua.

Ehkä meillä on outo tuttavapiiri (keskiluokkainen asuinalue, kantisperheitä). Mutta aika isolla osalla 5-vuotiaat on sellaisia, että ei voisi laittaa ilman vanhempaa jonnekin ystäväperheeseen yökylään. Ei yksinkertaisesti pärjää ilman vanhemman tukea. Isovanhemmat eri juttu, jos ovat tuttuja ja isovanhempien luona on yövytty. Kaveriperheet on eri asia.

Kyllä aikoinaan meidän kakarat oli jo 5-vuotiaana yökylissä, yleensä kerrostalonaapurissa tai serkuilla, isovanhempia ei edes ollut. Samoin oli vastaavasti naapurin tenavia meillä yötä, miksi normaali lapsi ei kaverin kanssa viihtyidi patjat vierekkäin lattialla?

Samoin lastenlapsilla ainakin jo esikoulukavereita oli yötä ja he vastaavasti myös. Keskiluokkainen asuinalue jos se mitenkään kuuluu asiaan.

Täytyy nyt jo aikuisten lasten äitinä todeta ( ja hyvin monen muun vanhemman kanssa asiasta puhuneena), että lapsilla nyt vaan on yleisesti ottaen tapana kiukutella ja mennä kierroksille, kun jotain erilaista on tapahtunut. VAIKKA se erilainen olisi kivaa ja siellä olisi ollut kaikki kodin tavat ja säännöt käytössä. 

Mulla oli maailman upeimmat appivanhemmat, jotka todella rakkaudella ja antaumuksella hoiti meidän lapsia. Eivät lahjoneet herkuilla, vaan antoivat aikaa, elämyksiä ( siis vaikka retkiä lähimetsään, ei mitään superoujee megaparkkeja) ja rakkautta. Pitivät kiinni ulkoiluista ja rytmeistä ( minulle sillä ei olisi ollut niin väliä). Ja silti lapset, varsinkin yksi heistä aina purki sen erossa olon kiukuttelulla. 

Eli jos lapsi kiukuttelee tms. tullessaan kotiin mummolasta, ei se välttämättä tarkoita, että siellä olisi tehty jotain väärin. Se vaan yleensä kuuluu kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummolassa tulee huomioida perheen säännöt ja käytännöt liittyen turvallisuuteen ja terveyteen:

-nukkumaanmenoajat

-ruokailut

-ulkoilut jne.

Sen sijaan kirjat ja pelit voi yleensä valita ihan vapaasti, kunhan ne ovat lapsen ikä- ja kehitystasoon nähden sopivia.

Tietysti jos käy kerran kuussa kylässä, voi isovanhempi varmaan tarjota isommalle lapselle silloin jotain pitsaa ja limua sekä pullaa varmasti kahtena peräkkäisenä päivänä, vaikka viikon lomalla ei vanhempien päätöksestä saa päivittäin tällaista syödä.

Mummot ja vaarit eivät valitettavasti aina ymmärrä, että vanhemmat hoitavat arjessa kaiken, myös ne ikävät seuraukset huonoista valinnoista. Ja vanhemmat - sekä etenkin lapsi itse - kärsivät kotona seuraukset, jos mummo/vaari antaa liikaa herkkuja tai epäterveellistä ruokaa tai antaa valvoa liian myöhään.

Kivahan se olisi valvoa tunti tai kaksi myöhempään, mutta lapsi saattaa olla sitten väsynyt ja kiukkuinen seuraavana päivänä tai kotiinpaluun jälkeen kun 2 yötä on nukuttu liian vähän tai väärään aikaan. Liika sokeri voi aiheuttaa reikiä, jos hampaidenharjauksessa on (pienen) lapsen kanssa ongelmia.  Nykyään iso osa pienten vanhemmista ei tarjoa mitään makeaa lapselleen, eivätkä pienet osaa sitä kaivatakaan (kuten eivät esim. teetä, kahvia tai alkoholiakaan). Neuvolan suosituskin on lykätä makeiden herkkujen syöntiä. Mummolassa sitä voidaan tuputtaa eikä ymmärretä että pieni ei vielä ymmärrä sen olevan mitään erityistä herkkua.

Osa lapsista tulee isompanakin herkästi sokerihumalaan ja verensokeri poukkoilee. Vanhempi tuntee lapsensa parhaiten, ja kasvatustavat ja rajat näissä perusjutuissa (syömiset, nukkumiset, terveys, turvallisuus) määrittelee aina oman lapsensa asiantuntijana toimiva äiti/isä. Siihen on isovanhempien tyydyttävä, ellei vanhempi anna lasta hoitoon kesäksi ja anna vapaita käsiä toteuttaa kasvatusta kuten entisaikoina.

Lapsia ei myöskään ole tapana esim. rangaista nykyään siten kuin ennen, eikä lapsenlapsille saa antaa luunappeja tai huutaa. Nämä ovat vahingollista toimintaa lapsen mielelle. Osan vanhoista ihmisistä on vaikea käsittää tätä. Osa varsinkin iäkkäistä isovanhemmista on sellaisia, että lasta pitää yksinkertaisesti valvoa vieressä tapaamisella.

Vanhoilla ihmisillä on myös voinut unohtua millainen onkaan turvallinen ympäristö lapselle. Harvalla iäkkäämmällä on lapsiturvallinen koti, jossa lääkkeet ja vaaralliset ja myrkylliset esineet on lukkojen takana. Tai sitten heidän ollessaan vanhempia aikoinaan ei edes ollut nykyisiä turvaratkaisuja saatavilla ollenkaan (esim. kypärät, turvaistuimet, heijastimet, pelastusliivit, lapsilukot jne.). Eikä ollut ohjeitakaan siitä, miten koti järjestetään turvalliseksi pienelle tulokkaalle.

Miten vanhoja isovanhempia  jos ei heijastimet, pyöräilykypärät, lapsilukot, turvaistuimet, veneilyliivit ym tuttuja.

Jotenkin alkoi naurattamaan. Ymmärrän monen kertovan vanhoja muistoja omasta lapsuudestaan kun heidän isovanhempansa olivat  sota-ajanin aikuisina eläneitä.

Nyt on isovanhemmat nöin 60-vuotiaita.

( ja nuo tuttuja juttuja  kahdeksankymppisille..) 

Meillä toinen mummi 80v toinen 74v. Ovat vielä molemmat hyväkuntoisia, mutta en jätä lapsia heille yksin. En epäile yhtään, etteivät pärjäisi mutta kyllä vanhemmalle ihmiselle on väsyttävää olla leikkimässä ja ruokaa laittamassa. Yhdessä vierailemme mummien luona ja toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy nyt jo aikuisten lasten äitinä todeta ( ja hyvin monen muun vanhemman kanssa asiasta puhuneena), että lapsilla nyt vaan on yleisesti ottaen tapana kiukutella ja mennä kierroksille, kun jotain erilaista on tapahtunut. VAIKKA se erilainen olisi kivaa ja siellä olisi ollut kaikki kodin tavat ja säännöt käytössä. 

Mulla oli maailman upeimmat appivanhemmat, jotka todella rakkaudella ja antaumuksella hoiti meidän lapsia. Eivät lahjoneet herkuilla, vaan antoivat aikaa, elämyksiä ( siis vaikka retkiä lähimetsään, ei mitään superoujee megaparkkeja) ja rakkautta. Pitivät kiinni ulkoiluista ja rytmeistä ( minulle sillä ei olisi ollut niin väliä). Ja silti lapset, varsinkin yksi heistä aina purki sen erossa olon kiukuttelulla. 

Eli jos lapsi kiukuttelee tms. tullessaan kotiin mummolasta, ei se välttämättä tarkoita, että siellä olisi tehty jotain väärin. Se vaan yleensä kuuluu kuvioon.

Juuri näin. Vein kerran 6-vuotiaan kun hän oli viikon ollut meillä ja olisi tahtonut olla kauemminkin kun sai koko huomion.

Vanhemmat oli kumpikin tietokoneillaan,  paljon kotona tekivät töitään.  Lapsi olisi tahtonut kertoa mitä oli tehty, pelailtu, minigolfia, frisbeetä, uimahallissa , kumpikin vaan sanoi tässä vielä vähän kesken. Tuli kunnon itkut ja lelujen paiskonta kun kuuntelulla ja huomiolla olisi lapsen voinut toivottaa kotiin.  Ei ollut työaika, vaan lauantai.

Ehkä meillä on outo tuttavapiiri (keskiluokkainen asuinalue, kantisperheitä). Mutta aika isolla osalla 5-vuotiaat on sellaisia, että ei voisi laittaa ilman vanhempaa jonnekin ystäväperheeseen yökylään. Ei yksinkertaisesti pärjää ilman vanhemman tukea. Isovanhemmat eri juttu, jos ovat tuttuja ja isovanhempien luona on yövytty. Kaveriperheet on eri asia.

No on kyllä. Kyllä tyypillinen 5-vuotias pystyy jo olemaan yökylässä kaverinsa luona. Siis puhun nyt lapsen kavereista, en sinun. Millä lailla se lapsi ei pärjää siellä??? 

Ja ihan vauraalta alueelta kantasuomalaisena kirjoittelen. Tosin en tajua, miten nämä seikat vaikuttavat yhtään mihinkään.

Tuli kunnon itkut ja lelujen paiskonta kun kuuntelulla ja huomiolla olisi lapsen voinut toivottaa kotiin.  Ei ollut työaika, vaan lauantai.

Ihan tiedoksi, että tuo on todella tavallinen reaktio lapsella, kun hän on ollut erossa vanhemmistaan. Moni hepuloi ihan päivittäin esimerkiksi siellä päiväkodin pihalla. Se ero on kuitenkin myös stressaava asia lapselle.

t. äiti ja ope

Siinä taas mummeli, joka kuvittelee, että työnteko on sitä, että lähdetään vekkihame aamulla töihin, ollaan töissä ja tullaan pois.

Kotona voi olla myös rästissä ties mitä kotiin liitttyviä hommia siellä koneella.

Ihan ohi aiheen: 5-vuotiaiden yökyläily kavereiden luoda ei ole kyllä päiväkodin lastenhoitajan näkökulmasta ole mitenkään yleistä. Toki sukulaisilla, isovanhemmilla yms. selvästi ovat yön yli hoidossa. Kavereilla ehkä jos perheillä on tosi läheiset välit. 

Äitinä ajattelen että yön yli kyläily on aika iso luottamuksenosoitus. Lapsen ollessa pieni se on luottamuksenosoitus hoitajaa kohtaan ja lapsen ollessa isoksi se luottamuksen osoitus lasta kohtaan, että hän osaa käyttäytyä hyvin ja olla olematta liikaa vaivaksi. 

Jos itse mietin 5-vuotiasta, niin en kyllä pysty luottamaan sen ikäiseen ettei saattaisi tarvia aikuista kesken yötä ja nukkumaan mennessä. En kokisi luonnolliseksi odottaa miltään lapsen kaverin vanhemmalta sellaista vaivaa, mitä lapseni voisi aiheuttaa. 

Toki varmasti on niitäkin, jotka laittavat lapsensa sinne ja tänne ja tuonne, kunhan saa omaa aikaa, enkä usko että se ammattia tai sosiaalista statusta katsoo.

Mistä se lastenhoitaja tietää missä lapset päiväkodin ulkopuolella ovat?😂 Ja tässä kyse lapsen kaverin luona kyläilemisestä, ei siellä täällä ja tuolla olemisesta. Ihme vääristelyä.

Mun lapsilla on ollut samat kaverit taaperosta asti. Nöhneet niitä kaverien vanhempia paljon enemmän ja useammin kuin ketään sukulaista. Tai päiväkodin lastenhoitajaa.

Ovat nyt jo aikuisia, samat kaverit edelleen. Just ollaan lähdössä yhdessä reissuun niin että mukaan tulee meidän kuopus ja yksi tuollainen ikiaikainen ystävä. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä taas mummeli, joka kuvittelee, että työnteko on sitä, että lähdetään vekkihame aamulla töihin, ollaan töissä ja tullaan pois.

Kotona voi olla myös rästissä ties mitä kotiin liitttyviä hommia siellä koneella.

Tietenkin voi olla laskujen maksuja ja jotain työjuttuja  kesken kun tehdään itsenäisiä töitä mutta tämä mummeli ainakin tietää että työn voi keskeyttääkin, verkkopankin sulkea kun sovittuun aikaan kaukaa tuodaan ainoa lapsi kotiin kertomuksia täynnä.

Virheitä  lasten kanssa sattuu nykyajan vanhemmillekin , onko vaikea myöntää? Ja olishan se kohteliasta huomioida ne isovanhemmatkin ajomatkan jälkeen.

Tietenkin voi olla laskujen maksuja ja jotain työjuttuja  kesken kun tehdään itsenäisiä töitä mutta tämä mummeli ainakin tietää että työn voi keskeyttääkin, verkkopankin sulkea 

Ei aina. Jos siellä verkkopankissa on ollut jokin häiriö, deadline on työssä kussut jonkun työkaverin takia tai on tullut jotain yllättävää.

kun sovittuun aikaan kaukaa tuodaan ainoa lapsi kotiin kertomuksia täynnä.

Lapsen on hyvä myös oppia sietämään pettymyksiä. Samaten mummon. Varsinkin jälkimmäisellä olisi jo korkea aika. "Kertomuksia täynnä"? No jo on imelää.

Virheitä  lasten kanssa sattuu nykyajan vanhemmillekin , onko vaikea myöntää? Ja olishan se kohteliasta huomioida ne isovanhemmatkin ajomatkan jälkeen.

Mitä virheitä? Aina ei vaan elämässä voi olla universsumin keskipiste. Mummon olisi hyvä oppia se. Ja kyllä, myös se mummo on mokaillut vaikka kuinka paljon. Ikinähän sitä ei myönnetä, tämä ketjukin hyvä osoitus siitä.

Kyllä nuo yökyläilyt omille lapsilleni toi myös ystäviä aikuisuuteen asti. Viiskymppinen tytär oli päiväkotikaverinsa kanssa lomamatkalla, vaikka asuvat satojen kilometrien päässä toisistaan.

Sama nuorilla aikuisilla lastenlapsilla. Yhdenkin kaveri muutti kehyskuntaan naapurista 6- vuotiaana mutta kävivät edelleen  yökylässä ja nytkin tapailevat, usein toistensa tutuissa kodeissa.

Pidän tärkeänä tuotakin sosiaalista taitoa, paha ajatella lasta joka ei voi lähteä rippileirille kun koskaan ei ole ollut yötä missään ilman vanhempia.