Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
No kuule, mä just taannoin annoin tyttäreni esikoiselle 21v, yhden noista säästämistäni hoito-ohjeista. Vaikka mulle sanoi, ettei tarvita, niin kinusin silti. Tuttu ja turvallinen auttaa rauhoittamaan. Siinä oli vauvan ruokailuajat ja mikä maistuu parhaiten, mikä auttaa nukahtamaan jne. Poika, siis tämä vauva, nauroi makeasti. Näitä on varmaan jossain vielä lisää, toisenkin lapsenlapsen "vauvaohjeita". Ne olivat kovaa kamaa aikoinaan. Kaikki lapset kun ovat kuitenkin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli en koskaan tavannut mummia enkä vaaria, niitä ei ollut lähipiirissä vaan olivat jo mullan alla levossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
Tuo kuvan otto. Koen sen rasittavana. Ole koko ajan puhelin kädessä, älä keskity lapsen kanssa pelaamiseen tai lapseen vaan räpsi ja lähetä kuvia äidille pitkin päivää. Lapsi keskittyy leikkeihinsä, häiritse häntä näppäilemällä kuvia. Lapsikin oppii ettei mitään voi tehdä ilman kännykkää, ota kuva kun istun, seison, makaan, lasken liukumäkeä, juoksen....
On eri asia räpsäistä kuva tai pari päivässä kuin juosta lapsen perässä kännykkä kädessä ja tallentaa jokainen henkäys. Mä tykkäsin saada päivitystä, mutta ehkä olisin vähän tympääntynyt jos puhelin olisi kilissyt non stop.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun narsisti äiti halusi olla mummi tapoineen. Syötti suolaista ja rasvaista muusia 4kk, fazerin parhaita ja omareita aamusta iltaan. Sokeria puuroon, teetä lapselle jo 4kk ja näin. Ei uskonut puhetta, supatti ja yritti tyrkyttää salaa. Sai sitten mommoilla ykdinään, hyvä niin.
Se 1900 syntynyt mummu 50 vuotta sitten?
Kyllä näitä mummoja on edelleen, valitettavasti. Suurin osa ei tietenkään, mutta silti, yhä löytyy.
Mä olen muiden mummojen kanssa jutellut, kun ollaan kokemuksia vertailtu ja niksejä vaihdeltu, niin kyllä oudoksuttaa joidenkin "Meillä mummolassa tehdään niin kuin minä sanon, ja lapset saa tehdä mitä haluavat, että heillä on hauskaa, eikä meillä olla kuin kotona, missä pitää noudattaa niitä ikuisia sääntöjä" -asenne.
Eivät ne lapset pian tottele sitä mummoakaan, jos ei mitään auktoriteettia osoita ja tietyistä asioista sääntöjä aseta.
Anopillani tuo on kontrollin tarvetta ja lapsekasta uhmaa. Ihan jo periaatteessa pitää tehdä toisin kuin on ohjeistettu.
Suurin ristiriita kuitenkin oli, että anoppini kovin kiivaasti tyrkytti itseään hoitamaan lapsia, mutta sitten kertoili satuja tuttavilleen, kuinka hän uupuneena auttaa, kun me ei muuten pärjätä. Hän jätti myös lapsen ilman huomiota ja juorusi puhelimessa toisessa huoneessa. Jos/kun teki jotain, niin sitten syötti karkkia ja piilotti väärän mummun tuomia leluja.
Anopin hoitouupumukselle tuli äkillinen helpotus, kun tästä "uupumuksesta" kuulin. Ei tarvinnut enää hoitaa, kertaakaan. Sen jälkeen alkoikin marttyyri-show, kun ei kelpaa.
En parhaallakaan tahdolla ymmärrä, miksi ihminen tekee noin.
Aika paha. Yritä nyt sitten tuossa sompailla parhaasi mukaan, lasten parasta ajatellen. Teet miten päin vaan, niin et pysty millään miellyttämään. Jotkut ovat niin vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
Tuo kuvan otto. Koen sen rasittavana. Ole koko ajan puhelin kädessä, älä keskity lapsen kanssa pelaamiseen tai lapseen vaan räpsi ja lähetä kuvia äidille pitkin päivää. Lapsi keskittyy leikkeihinsä, häiritse häntä näppäilemällä kuvia. Lapsikin oppii ettei mitään voi tehdä ilman kännykkää, ota kuva kun istun, seison, makaan, lasken liukumäkeä, juoksen....
On eri asia räpsäistä kuva tai pari päivässä kuin juosta lapsen perässä kännykkä kädessä ja tallentaa jokainen henkäys. Mä tykkäsin saada päivitystä, mutta ehkä olisin vähän tympääntynyt jos puhelin olisi kilissyt non stop.
Käsitin että toivot videoraportointia päivän kulusta. Itse mieluummin olen lapsen kanssa ja touhuan kuin että pidän häntä suoritus/kuvausobjektina.
Moni on toistanut, jos kokee ettei mummi hoida hyvin järjestää kesälomahoidot ja tarhojen kiinniolopäivät toisin.
Ja ihmettelen näitä kun vauvat on mummeilla. Jos ei vakavaa sairautta tai muuta tosi pätevää syytä en näe miksi pieni vauva pitäisi antaa mummolaan hoitoon vähän väliä tai kesälomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
No kuule, mä just taannoin annoin tyttäreni esikoiselle 21v, yhden noista säästämistäni hoito-ohjeista. Vaikka mulle sanoi, ettei tarvita, niin kinusin silti. Tuttu ja turvallinen auttaa rauhoittamaan. Siinä oli vauvan ruokailuajat ja mikä maistuu parhaiten, mikä auttaa nukahtamaan jne. Poika, siis tämä vauva, nauroi makeasti. Näitä on varmaan jossain vielä lisää, toisenkin lapsenlapsen "vauvaohjeita". Ne olivat kovaa kamaa aikoinaan. Kaikki lapset kun ovat kuitenkin erilaisia.
Siksi on hyvä antaa täsmäohjeet, kun kaikki on erilaisia :)
Mun anopille on ollut täysin mahdotonta ymmärtää, että hänen poikansa lapsella on erilaisia mieltymyksiä kuin isällään aikoinaan. Lisäksi tavat noin ylipäätään oli 30 vuotta sitten erilaisia.
Asiat muuttuvat. Mikä on pätenyt aikoinaan ei päde enää.
Omasta äidistä muistan, kun häntä on ärsyttänyt kun mun mummu on syöttänyt ihan liikaa herkkuja mulle aikoinaan. Miksi hän jatkaa traditiota mun lasten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun narsisti äiti halusi olla mummi tapoineen. Syötti suolaista ja rasvaista muusia 4kk, fazerin parhaita ja omareita aamusta iltaan. Sokeria puuroon, teetä lapselle jo 4kk ja näin. Ei uskonut puhetta, supatti ja yritti tyrkyttää salaa. Sai sitten mommoilla ykdinään, hyvä niin.
Se 1900 syntynyt mummu 50 vuotta sitten?
Kyllä näitä mummoja on edelleen, valitettavasti. Suurin osa ei tietenkään, mutta silti, yhä löytyy.
Mä olen muiden mummojen kanssa jutellut, kun ollaan kokemuksia vertailtu ja niksejä vaihdeltu, niin kyllä oudoksuttaa joidenkin "Meillä mummolassa tehdään niin kuin minä sanon, ja lapset saa tehdä mitä haluavat, että heillä on hauskaa, eikä meillä olla kuin kotona, missä pitää noudattaa niitä ikuisia sääntöjä" -asenne.
Eivät ne lapset pian tottele sitä mummoakaan, jos ei mitään auktoriteettia osoita ja tietyistä asioista sääntöjä aseta.
Anopillani tuo on kontrollin tarvetta ja lapsekasta uhmaa. Ihan jo periaatteessa pitää tehdä toisin kuin on ohjeistettu.
Suurin ristiriita kuitenkin oli, että anoppini kovin kiivaasti tyrkytti itseään hoitamaan lapsia, mutta sitten kertoili satuja tuttavilleen, kuinka hän uupuneena auttaa, kun me ei muuten pärjätä. Hän jätti myös lapsen ilman huomiota ja juorusi puhelimessa toisessa huoneessa. Jos/kun teki jotain, niin sitten syötti karkkia ja piilotti väärän mummun tuomia leluja.
Anopin hoitouupumukselle tuli äkillinen helpotus, kun tästä "uupumuksesta" kuulin. Ei tarvinnut enää hoitaa, kertaakaan. Sen jälkeen alkoikin marttyyri-show, kun ei kelpaa.
En parhaallakaan tahdolla ymmärrä, miksi ihminen tekee noin.
Aika paha. Yritä nyt sitten tuossa sompailla parhaasi mukaan, lasten parasta ajatellen. Teet miten päin vaan, niin et pysty millään miellyttämään. Jotkut ovat niin vaikeita.
Vaikka anoppi kuonka pyytää ei tarvitse lasta, etenkään vauvaa antaa tunniksikaan hoitoon. Jos tosiaan ei itse sitä vapaata tarvitse. Todennnäköisesti se pyytäminenkin on turhaa lirkuttelua, äidin mieliksi. Voi kultamussukka miten sinua tahtoisin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
No kuule, mä just taannoin annoin tyttäreni esikoiselle 21v, yhden noista säästämistäni hoito-ohjeista. Vaikka mulle sanoi, ettei tarvita, niin kinusin silti. Tuttu ja turvallinen auttaa rauhoittamaan. Siinä oli vauvan ruokailuajat ja mikä maistuu parhaiten, mikä auttaa nukahtamaan jne. Poika, siis tämä vauva, nauroi makeasti. Näitä on varmaan jossain vielä lisää, toisenkin lapsenlapsen "vauvaohjeita". Ne olivat kovaa kamaa aikoinaan. Kaikki lapset kun ovat kuitenkin erilaisia.
Siksi on hyvä antaa täsmäohjeet, kun kaikki on erilaisia :)
Mun anopille on ollut täysin mahdotonta ymmärtää, että hänen poikansa lapsella on erilaisia mieltymyksiä kuin isällään aikoinaan. Lisäksi tavat noin ylipäätään oli 30 vuotta sitten erilaisia.
Asiat muuttuvat. Mikä on pätenyt aikoinaan ei päde enää.
Omasta äidistä muistan, kun häntä on ärsyttänyt kun mun mummu on syöttänyt ihan liikaa herkkuja mulle aikoinaan. Miksi hän jatkaa traditiota mun lasten kanssa?
Silloin et vie lapsia sinne. Se on niin yksinkertaista.
Kotonaanhan yksikään lapsi ei saa hyvää tai epäterveellistä. Nukkuu kun käsketään olipa päiväunet tai ilta.
Mikä lapsenhoitotapa oli 1996 niin erilaista kuin tänä vuonna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
No kuule, mä just taannoin annoin tyttäreni esikoiselle 21v, yhden noista säästämistäni hoito-ohjeista. Vaikka mulle sanoi, ettei tarvita, niin kinusin silti. Tuttu ja turvallinen auttaa rauhoittamaan. Siinä oli vauvan ruokailuajat ja mikä maistuu parhaiten, mikä auttaa nukahtamaan jne. Poika, siis tämä vauva, nauroi makeasti. Näitä on varmaan jossain vielä lisää, toisenkin lapsenlapsen "vauvaohjeita". Ne olivat kovaa kamaa aikoinaan. Kaikki lapset kun ovat kuitenkin erilaisia.
Siksi on hyvä antaa täsmäohjeet, kun kaikki on erilaisia :)
Mun anopille on ollut täysin mahdotonta ymmärtää, että hänen poikansa lapsella on erilaisia mieltymyksiä kuin isällään aikoinaan. Lisäksi tavat noin ylipäätään oli 30 vuotta sitten erilaisia. Asiat muuttuvat. Mikä on pätenyt aikoinaan ei päde enää.
Omasta äidistä muistan, kun häntä on ärsyttänyt kun mun mummu on syöttänyt ihan liikaa herkkuja mulle aikoinaan. Miksi hän jatkaa traditiota mun lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
Tuo kuvan otto. Koen sen rasittavana. Ole koko ajan puhelin kädessä, älä keskity lapsen kanssa pelaamiseen tai lapseen vaan räpsi ja lähetä kuvia äidille pitkin päivää. Lapsi keskittyy leikkeihinsä, häiritse häntä näppäilemällä kuvia. Lapsikin oppii ettei mitään voi tehdä ilman kännykkää, ota kuva kun istun, seison, makaan, lasken liukumäkeä, juoksen....
On eri asia räpsäistä kuva tai pari päivässä kuin juosta lapsen perässä kännykkä kädessä ja tallentaa jokainen henkäys. Mä tykkäsin saada päivitystä, mutta ehkä olisin vähän tympääntynyt jos puhelin olisi kilissyt non stop.
Käsitin että toivot videoraportointia päivän kulusta. Itse mieluummin olen lapsen kanssa ja touhuan kuin että pidän häntä suoritus/kuvausobjektina.
Moni on toistanut, jos kokee ettei mummi hoida hyvin järjestää kesälomahoidot ja tarhojen kiinniolopäivät toisin.
Ja ihmettelen näitä kun vauvat on mummeilla. Jos ei vakavaa sairautta tai muuta tosi pätevää syytä en näe miksi pieni vauva pitäisi antaa mummolaan hoitoon vähän väliä tai kesälomalla.
Mun erään sukulaisen lapsi on ollut pariviikkoisesta lähtien hyvin usein hoidossa isovanhemmilla, molemmat isovanhemmat hoitavat "vuorollaan". Vauvan äidillä on pahoja mt-ongelmia eikä isä asetu vastaan ettei ongelmat pahene. Lähtökohtaisesti on paha, että tuohon kuvioon edes hankitaan lapsi, kun äiti ei edes itsestään osaa pitää huolta ja tarvitsee viikottain vapaata lapsestaan. Suloinen pikkuinen, mutta sääliksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
No kuule, mä just taannoin annoin tyttäreni esikoiselle 21v, yhden noista säästämistäni hoito-ohjeista. Vaikka mulle sanoi, ettei tarvita, niin kinusin silti. Tuttu ja turvallinen auttaa rauhoittamaan. Siinä oli vauvan ruokailuajat ja mikä maistuu parhaiten, mikä auttaa nukahtamaan jne. Poika, siis tämä vauva, nauroi makeasti. Näitä on varmaan jossain vielä lisää, toisenkin lapsenlapsen "vauvaohjeita". Ne olivat kovaa kamaa aikoinaan. Kaikki lapset kun ovat kuitenkin erilaisia.
Siksi on hyvä antaa täsmäohjeet, kun kaikki on erilaisia :)
Mun anopille on ollut täysin mahdotonta ymmärtää, että hänen poikansa lapsella on erilaisia mieltymyksiä kuin isällään aikoinaan. Lisäksi tavat noin ylipäätään oli 30 vuotta sitten erilaisia.
Asiat muuttuvat. Mikä on pätenyt aikoinaan ei päde enää.
Omasta äidistä muistan, kun häntä on ärsyttänyt kun mun mummu on syöttänyt ihan liikaa herkkuja mulle aikoinaan. Miksi hän jatkaa traditiota mun lasten kanssa?
Silloin et vie lapsia sinne. Se on niin yksinkertaista.
Kotonaanhan yksikään lapsi ei saa hyvää tai epäterveellistä. Nukkuu kun käsketään olipa päiväunet tai ilta.
En viekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
No kuule, mä just taannoin annoin tyttäreni esikoiselle 21v, yhden noista säästämistäni hoito-ohjeista. Vaikka mulle sanoi, ettei tarvita, niin kinusin silti. Tuttu ja turvallinen auttaa rauhoittamaan. Siinä oli vauvan ruokailuajat ja mikä maistuu parhaiten, mikä auttaa nukahtamaan jne. Poika, siis tämä vauva, nauroi makeasti. Näitä on varmaan jossain vielä lisää, toisenkin lapsenlapsen "vauvaohjeita". Ne olivat kovaa kamaa aikoinaan. Kaikki lapset kun ovat kuitenkin erilaisia.
Siksi on hyvä antaa täsmäohjeet, kun kaikki on erilaisia :)
Mun anopille on ollut täysin mahdotonta ymmärtää, että hänen poikansa lapsella on erilaisia mieltymyksiä kuin isällään aikoinaan. Lisäksi tavat noin ylipäätään oli 30 vuotta sitten erilaisia.
Asiat muuttuvat. Mikä on pätenyt aikoinaan ei päde enää.
Omasta äidistä muistan, kun häntä on ärsyttänyt kun mun mummu on syöttänyt ihan liikaa herkkuja mulle aikoinaan. Miksi hän jatkaa traditiota mun lasten kanssa?
No niinpä :D Miksi jatkaa traditiota :D Jotain oleellista tässä matkalla, äidistä mummoksi, ilmeisesti tapahtuu...
Mä päätin jo varhain, että minusta ei tule hankalaa mummia, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen. Suht helppoa on ollut, ja nuo vauvat ovat saaneet kaiken sen parhaan mihin olen pystynyt. Ihanaa nähdä nykyään yhteistyön tuloksia; terveet, elämänhaluiset, koulutetut ja kohteliaat lapsenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
No kuule, mä just taannoin annoin tyttäreni esikoiselle 21v, yhden noista säästämistäni hoito-ohjeista. Vaikka mulle sanoi, ettei tarvita, niin kinusin silti. Tuttu ja turvallinen auttaa rauhoittamaan. Siinä oli vauvan ruokailuajat ja mikä maistuu parhaiten, mikä auttaa nukahtamaan jne. Poika, siis tämä vauva, nauroi makeasti. Näitä on varmaan jossain vielä lisää, toisenkin lapsenlapsen "vauvaohjeita". Ne olivat kovaa kamaa aikoinaan. Kaikki lapset kun ovat kuitenkin erilaisia.
Siksi on hyvä antaa täsmäohjeet, kun kaikki on erilaisia :)
Mun anopille on ollut täysin mahdotonta ymmärtää, että hänen poikansa lapsella on erilaisia mieltymyksiä kuin isällään aikoinaan. Lisäksi tavat noin ylipäätään oli 30 vuotta sitten erilaisia.
Asiat muuttuvat. Mikä on pätenyt aikoinaan ei päde enää.
Omasta äidistä muistan, kun häntä on ärsyttänyt kun mun mummu on syöttänyt ihan liikaa herkkuja mulle aikoinaan. Miksi hän jatkaa traditiota mun lasten kanssa?
No niinpä :D Miksi jatkaa traditiota :D Jotain oleellista tässä matkalla, äidistä mummoksi, ilmeisesti tapahtuu...
Mä päätin jo varhain, että minusta ei tule hankalaa mummia, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen. Suht helppoa on ollut, ja nuo vauvat ovat saaneet kaiken sen parhaan mihin olen pystynyt. Ihanaa nähdä nykyään yhteistyön tuloksia; terveet, elämänhaluiset, koulutetut ja kohteliaat lapsenlapset.
Itsekin saanut hyvää esimerkkiä siitä, millainen en ainakaan halua olla kun tulen anopiksi saati mummuksi.
Saako totuuden aina sanoa? Menee samaan kategoriaan.
Lapsen hyvinvointi ja turvallisuus on aina tärkeämpää kuin mummelin "oikeus" toteuttaa oikkujaan.
En jaksa lukea koko ketjua. Minusta aika monilla isovanhemmilla on isovanhemmuus hukassa. Vaaditaan, että minä haluan olla mummi omalla tavallani. Mikä lähes poikkeuksetta meinaa sitä, että mummi haluaa hemmotella omalla tavallaan ja käyttäytyä miten haluaa, mutta hän ei halua ottaa vastuuta lasten kasvattamisesta/niistä vaikeista asioista. Suomennettuna moni mummi tyrkyttää pienelle lapsenlapselle herkkuja ja tavaroita rakkautta ansaitakseen, mutta kun pitäisi rauhoitella sokerihumalassa kiukkuavaa uhmaikäistä, niin lapsi törkätään vanhempien vastuulle. Aika monia vanhempia kuormittavat isovanhemmat, joista ei oikeasti ole lapsenlapsen kanssa apua, vaan enemmänkin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On helppoa olla se hauska mummi, joka leikkii, nauraa ja hemmottelee. Mummolassa saa syödä herkkuja, valvoa vähän pidempään ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta kun vierailu loppuu, vanhemmat jäävät hoitamaan seuraukset.
Kotona arki voi muuttua paljon vaikeammaksi. Väsyneen lapsen kanssa iltarutiinit takkuaa, hampaiden pesu muuttuu taisteluksi ja tavallisen ruoan syöminen ei enää kiinnosta, jos mummolassa on saanut herkkuja mielin määrin.
Moni aikuinen ajattelee, että rutiineista joustaminen on lapselle mukavaa. Todellisuudessa pienet lapset tarvitsevat säännöllisen rytmin tunteakseen olonsa turvalliseksi. Kun uni-, ruoka- ja leikkiajat menevät sekaisin, lapsi voi väsyä liikaa ja olla levoton. Se näkyy helposti kiukkuna ja hankalana käytöksenä.
Sama koskee ruokaa. Vanhemmat tekevät paljon töitä, jotta lapsi oppii syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Jos isovanhempi tarjoaa jatkuvasti herkkuja vanhempien toiveista huolimatta, se tekee vanhempien työstä paljon vaikeampaa.
Lopulta kyse on ennen kaikkea kunnioituksesta. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun isovanhemmat kunnioittavat vanhempien sopimia sääntöjä ja rajoja, yhteistyö toimii ja lapsikin voi paremmin. Jos sovituista asioista ei välitetä, se voi heikentää luottamusta ja vaikuttaa siihen, että halutaanko mummolassa edes käydä.
Tämä on niin totta. Mä olen mummi, ja lastenlasten ollessa pieniä ja meillä hoidossa, kyllästytin tyttäreni lopullisesti kyselemällä ohjeita kaikkeen, eli siihen mitä syötän, milloin nukkumaan, mistä tykkäävät ja mistä eivät jne.
Ilmeisesti oli tyytyväinen mun hoitoon, kun sanoi, että koska tiedän teillä olevan rajat, kaikki ok ja tervettä, päätä itse ja anna palaa.
Koen ikävänä karhunpalveluksena sokeriherkkujen tuputuksen ja kaiken periksiantamisen. Ihan kuin päästäisi villieläinlauman temmeltämään, ja sitten vaan kuskaa ne omaan kotiinsa, missä alkaa "kurinpalautus". Eipä siinä auta selittelyt kuinka ainoastaan mummolassa toimitaan näin ja meno on kuin markkinoilla.
Pieni extrahemmottelu on eri asia.
Ihana kommentti. Tämä voisi olla mun äidiltä. Kyseli paljon, kirjasi ylös millainen rytmi lapsella on, mitä syö, mistä tykkää, mitä ei saa syödä.
Kun lapset oli hoidossa, sain kuvia ja videoita. Jokaista asiaa ei tietenkään erikseen sovittu, esim jos kävivät kylässä mun kummitädillä tai uimassa. Näitä ei missään vaiheessa salattu, kuten ei sitäkään jos polveen tuli naarmu tai sormi jäi oven väliin.
On helppo luottaa kun ollaan aidosti avoimia.
No kuule, mä just taannoin annoin tyttäreni esikoiselle 21v, yhden noista säästämistäni hoito-ohjeista. Vaikka mulle sanoi, ettei tarvita, niin kinusin silti. Tuttu ja turvallinen auttaa rauhoittamaan. Siinä oli vauvan ruokailuajat ja mikä maistuu parhaiten, mikä auttaa nukahtamaan jne. Poika, siis tämä vauva, nauroi makeasti. Näitä on varmaan jossain vielä lisää, toisenkin lapsenlapsen "vauvaohjeita". Ne olivat kovaa kamaa aikoinaan. Kaikki lapset kun ovat kuitenkin erilaisia.
Siksi on hyvä antaa täsmäohjeet, kun kaikki on erilaisia :)
Mun anopille on ollut täysin mahdotonta ymmärtää, että hänen poikansa lapsella on erilaisia mieltymyksiä kuin isällään aikoinaan. Lisäksi tavat noin ylipäätään oli 30 vuotta sitten erilaisia. Asiat muuttuvat. Mikä on pätenyt aikoinaan ei päde enää.
Omasta äidistä muistan, kun häntä on ärsyttänyt kun mun mummu on syöttänyt ihan liikaa herkkuja mulle aikoinaan. Miksi hän jatkaa traditiota mun lasten kanssa?
Käsitys herkuista on myös hämärtynyt. Jos 80-luvulla herkku merkitsi pientä karkkiaskia tai pingviinipuikkoa lapselle lauantaina ruskean kastikkeen ja perunoiden jälkeen, mutta on tuo herkkumäärä ihan toista nykyään. Se lapsi saa lauantaina karkkipussin, mummin tekemiä lettuja, jäätelöä ja ranskiksia. Sunnuntaina jatkuu sama meno, kun "saahan sitä mummi hemmotella..." Varsinkin jos lapsi näkee isovanhempia usein, niin kyllä tuosta kertyy melkoinen määrä herkkuja.
On niin ihanaa asua 200 - 300 kmn päässä joka ainoasta lapsenlapsesta. Tiedän ettei minusta ole haittaa. Jokainen hoitaa lapsensa nuten tahtoo.
Tuo sattui silmiin, joku syöttänyt edelmusen viikon karkkeja lapselleen ja sillä perusteella ei mummulassa saa tarjota mitään hyvää.
Joku päättänyt rankaista lastaan ilman nänntkkää ja velvoittaa mummin sitten lomaviinon valvomaan että äidin rangaistusya noudatetaan.
Meitä on moneksi.
Alue: Aihe vapaa
Anopillani tuo on kontrollin tarvetta ja lapsekasta uhmaa. Ihan jo periaatteessa pitää tehdä toisin kuin on ohjeistettu.
Suurin ristiriita kuitenkin oli, että anoppini kovin kiivaasti tyrkytti itseään hoitamaan lapsia, mutta sitten kertoili satuja tuttavilleen, kuinka hän uupuneena auttaa, kun me ei muuten pärjätä. Hän jätti myös lapsen ilman huomiota ja juorusi puhelimessa toisessa huoneessa. Jos/kun teki jotain, niin sitten syötti karkkia ja piilotti väärän mummun tuomia leluja.
Anopin hoitouupumukselle tuli äkillinen helpotus, kun tästä "uupumuksesta" kuulin. Ei tarvinnut enää hoitaa, kertaakaan. Sen jälkeen alkoikin marttyyri-show, kun ei kelpaa.
En parhaallakaan tahdolla ymmärrä, miksi ihminen tekee noin.