Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää molottaa jotain murretta?

Kamalaa jos lapset tutustuu eri tapoihin ja murteisiin edes hetken.  

Ja sitten huutaa kun ei ne ymmärrä sitä molotusta.

Osassa asioista saa ja osassa ei. Vanhemmillahan se valta on sitten tietty päättää missä rajat menee ja voivat kieltää sitten tapaamiset jos heistä tuntuu että mummon omalla tavalla oleminen ei miellytä. En tosin sano että vanhempienkaan ratkaisut on absoluuttisen oikeita automaattisesti ja joskus mummot voi olla oikeassa.

Omille vanhemmille olen kertonut selkeästi joistain asioista mistä edellytän että pidetään kiinni ja sitten missä voi joustaa. Pääasiassa ovat ihan asiallisia eli ymmärtävät että rutiinit on eikä karkkia syödä joka päivä mutta yhtenä ns. pienenä esimerkkinä ajatusmaailmojen erosta äitini kanssa on että mun lapsia ei pakoteta halaamaan jotain tuikituntematonta sukulaista jota he ei tunne. Syyksi ei riitä että äitini tykkää ko.sukulaisesta ja on tämän kanssa tekemisissä. Lapset ohjataan tervehtimään kyllä ja opetetaan käytöstapoja. Tämä edustaa minulle tärkeää asiaa että tuonkaltaisen kosketuksen antaminen tai vastaanottaminen on lapsen (kuten muidenkin ihmisten) itsensä päätettävissä mutta käytöstapojen opettelu on meillä pakollista. Maailma muuttuu ja jos mummo ei muutu mukana eikä hän sisäistä mikä vinouma hänen ajattelussaan on niin varmaan se ahdistaa kun ei kykene ymmärtämään miksi huomautellaan ja ohjataan asiassa - äitikään ei ymmärrä ja pitää minua hankalana ja "pikkuasioihin" takertujana. 

Jos ihmisen pitää kauheasti penätä oikeutta olla oma itsensä, herää kyllä epäilys, että tyypillä on merkittävä määrä keltaista nestettä päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Osassa asioista saa ja osassa ei. Vanhemmillahan se valta on sitten tietty päättää missä rajat menee ja voivat kieltää sitten tapaamiset jos heistä tuntuu että mummon omalla tavalla oleminen ei miellytä. En tosin sano että vanhempienkaan ratkaisut on absoluuttisen oikeita automaattisesti ja joskus mummot voi olla oikeassa.

Omille vanhemmille olen kertonut selkeästi joistain asioista mistä edellytän että pidetään kiinni ja sitten missä voi joustaa. Pääasiassa ovat ihan asiallisia eli ymmärtävät että rutiinit on eikä karkkia syödä joka päivä mutta yhtenä ns. pienenä esimerkkinä ajatusmaailmojen erosta äitini kanssa on että mun lapsia ei pakoteta halaamaan jotain tuikituntematonta sukulaista jota he ei tunne. Syyksi ei riitä että äitini tykkää ko.sukulaisesta ja on tämän kanssa tekemisissä. Lapset ohjataan tervehtimään kyllä ja opetetaan käytöstapoja. Tämä edustaa minulle tärkeää asiaa että tuonkaltaisen kosketuksen antaminen tai vastaanottaminen on lapsen (kuten muidenkin ihmisten) itsensä päätettävissä mutta käytöstapojen opettelu on meillä pakollista. Maailma muuttuu ja jos mummo ei muutu mukana eikä hän sisäistä mikä vinouma hänen ajattelussaan on niin varmaan se ahdistaa kun ei kykene ymmärtämään miksi huomautellaan ja ohjataan asiassa - äitikään ei ymmärrä ja pitää minua hankalana ja "pikkuasioihin" takertujana. 

Samantyyppinen on se väkisin puheen nyhtääminen. Hitaasti lämpenevällä lapsella on oikeus olla sellainen ilman että aletaan julkisesti vitsailla että veikö kissa kieles jne.

Vierailija kirjoitti:

Mummi saa kyllä olla oma itsensä, mutta kyllä sen mumminkin on kunnioitettava vanhempien tapaa kasvattaa lapsiaan. Joskus joku fiksu mummi sanoi, että isovanhempien tärkein tehtävä on olla tukena vanhempien tekemille päätöksille. Jos vanhemmat ovat esimerkiksi päättäneet, että pienille lapsille ei anneta lisättyä sokeria, niin mummin tehtävä ei ole salaa syöttää lapsille karkkia, ei edes mummilassa. Mitä tiiviimmin mummi on mukana lastenlasten arjessa, sen tärkeämpää on vetää yhtä köyttä vanhempien kanssa. Jos mummia nähdään joskus ja jouluna, silloin voi enemmän lipsua. Mummilassa on tietenkin myös mummilan kodin säännöt. Jos kotona saa pomppia sohvalla, mutta mummilassa ei, niin ei siihen vanhemmat puutu. Yhteiset säännöt koskee enemmänkin niitä suurempia ja kauaskantoisempia linjoja, kuten nuo syömiset, nukkuma-ajat ja ruutuajat. 

Ja nuohan on tietysti aivan itsestään selvyyksiä. Oma anoppi oli ja on pahansuopa persoonallisuushäiriöinen, mikä oli yhtä kärsimystä. Niin että kyllä olen tarkkaan itse kuunnellut lastenlasten vanhempien toiveet. Toisaalta he eivät ole mitään tyhjästä nillittäjiä. Ja sanovat kyllä suoraan, jos joku asia ei toimi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisen pitää kauheasti penätä oikeutta olla oma itsensä, herää kyllä epäilys, että tyypillä on merkittävä määrä keltaista nestettä päässä. 

Nyt on ihme settiä. Ihmiselläkö ei oli oikeutta olla oma itsensä?

Kaikkien pitää alkaa näyttelemään muuta, kuin mitä on? Miksi ihmeessä?

Äkkiseltään voisi kuvitella, että asia on juuri päinvastoin, eli jos jonkun pitää koko ajan esittää muuta, kuin mitä on, hänellä on jotakin pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Joillain mummoillla on pakottava tarve tarjota lapsenlapsille mahdollisuus tehdä juuri semmoisia asioita, jotka lasten äiti on kieltänyt. Tämmöiselle on ihan suora kehotus, jos sanoo, että Anni on allerginen omenalle. No omenaa sitten! Tai että vanhempien sängyllä ei hypitä. Sinne siis! Meillä syödään karkkia vain lauantaisin, koska lapsen hampaassa oli reiän alku. No tietysti syötetään karkkia siis tiistaina ja oikein alleviivataan lapselle, että mummin kanssa joka päivä on karkkipäivä.

Sitten ihmetellään, kun ei oikein anneta viettää lasten kanssa aikaa ilman valvontaa.

On teillä hulluja isovanhempia, en muuta sano.

Kaikenlaiset ihmiset sitä on lapsia tehneetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.

Niin. Eli mummi ei saa olla oma lämmin itsensä ja edes lomalla lapset ei saa aikatauluista rentoutua. Ei ihme että niin lapset kuin aikuiset voivat huonosti.

Aikataulua aikataulun perään jo syntymästä lähtien.

Vain unirytmi ja ruuat, ääliö. Sä taidat kyllä olla joku pedo-veijo.

Ulkoiluaika, pikkukakkosaika, kimblen peliaika, voi kuule on tarkat aikataulut vaavista lähtien. Kalenterihommaa. 

Mitä vikaa siinä on? Ulkoilua tarvitaan pari kertaa päivässä, pikkukakkosen aikaan saa aikuinen kokkailtua ja lautapelin kanssa rauhoitutaan iltapuulle 

Rutiinit on toisille vieras käsite. 

Lapsellekin turvallista, kun tietää että pikkukakkosen jälkeen syödään, sitten yhdessä siivotaan pöytä, käsien pesu ja sit lautapeli tai lukemista, lapsi saa ihan itse valita fiiliksen mukaan. Aikuiselle taas tuollainen sujuvoittaa elämää. Kun elämä muuttuu, esim alkaa eskari, silloin sopeutetaan rutiinit uuden tilanteen mukaan. 

Rutiinit tekevät arjesta useamman lapsen kanssa sujuvaa ja helppoa. Se rauhoittaa niin aikuisia kuin lapsia. Eikä mun mielestä rutiinit ole sama asia kuin aikataulut. Meillä oli pari ystäväperhettä, joissa aikuiset aina huokaili kuinka helpolla me päästään, kun meidän lapset ovat niin rauhallisia. No heillä oli vilkkautta, kaaosta, kiirettä, väsymystä, tavaroiden etsimistä ja viime tingassa tai myöhässä oloa, koska ne rutiinit puuttui. Ihan normaalin eläväisiä meilläkin lapset oli, mutta ruoka oli pöydässä ennen aikuisten ja lasten nälkäkiukkua, iltarutiineista pidettiin kiinni ja lapset rauhoittui ajoissa nukkumaan, jolloin aikuisetkin ehti hetken huokaista ja laskeutua ennen omaa nukkumaan menoa. Aamulla ei ollut vaikeuksia nousta, kun unta oli tullut riittävästi, ja aamulla ei ollut tavarat hukassa, kun ne oli illalla rutiininomaisesti laitettu järjestykseen. Ja minä, saatikka puolisoni, ei kumpikaan oltu mitenkään erityisen järjestyksen ihmisiä, mutta kylläkin hyvällä itsekurilla varustettuja. Arki oli vaan niin paljon helpompaa itsellekin, kun piti rutiineista kiinni. Nyt kun lapset ovat jo teinejä, voi ottaa löysemmin ja teinit huolehtii itse omien rutiinijensa luomisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisen pitää kauheasti penätä oikeutta olla oma itsensä, herää kyllä epäilys, että tyypillä on merkittävä määrä keltaista nestettä päässä. 

Nyt on ihme settiä. Ihmiselläkö ei oli oikeutta olla oma itsensä?

Kaikkien pitää alkaa näyttelemään muuta, kuin mitä on? Miksi ihmeessä?

Äkkiseltään voisi kuvitella, että asia on juuri päinvastoin, eli jos jonkun pitää koko ajan esittää muuta, kuin mitä on, hänellä on jotakin pielessä.

Normaali ihminen osaa asettaa lapsen edun sen minä ite-teatterin edelle.

Meillä tuo karkki asia menee niin, että minä mummonsa olen sitä mieltä, että ne on ihan turhia, enkä ikinä niitä lapselle antaisi.

Omat lapset sai ensimmäiset karkki saa, kun menivät kouluun.

Eipä tuosta tullut traumaa kenellekään, mutta moni vanhempi nykyään on sitä mieltä, että kyllä ne lapsetkin joskus herkkuja tarvii. No ei tarvii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummi aikoinaan kasvatti omat kersansa. Mummi, jolla oli sillon äitirooli niin ei pahemmin korviaan lopsauttanut oman äitinsä neuvoille. Nehän oli niin vanhoollisia.

Oma kersa saa sitten vuorostaan oman lapsen. Nyt yhtä-äkkiä se onkin mummin jonka pitää tanssia oman lapsensa pillin mukaan.  Äidit nyt harvemmin tykkäävät kun heitä komennellaan tai neuvotaan, varsinkaan jos asialla on oma aikunen lapsi.

Tietenkin sen pitää kunnioittaa lapsen vanhempia! 

Saatko sen käsityksen että näin tekee kun lust ketjua.

Vielä vaikeampaa on sanoa mitää anopille. Ottaa nokkiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisen pitää kauheasti penätä oikeutta olla oma itsensä, herää kyllä epäilys, että tyypillä on merkittävä määrä keltaista nestettä päässä. 

Nyt on ihme settiä. Ihmiselläkö ei oli oikeutta olla oma itsensä?

Kaikkien pitää alkaa näyttelemään muuta, kuin mitä on? Miksi ihmeessä?

Äkkiseltään voisi kuvitella, että asia on juuri päinvastoin, eli jos jonkun pitää koko ajan esittää muuta, kuin mitä on, hänellä on jotakin pielessä.

Normaali ihminen osaa asettaa lapsen edun sen minä ite-teatterin edelle.

Eli jos ihminen on oma itsensä hän esittää teatteria?

No murteet ovat niin vastenmielistä kuunneltavaa, että pahempaa luonnevikaa ei ihmiseltä löydykään.

Riippunee mummista. Kyllähän nukkumaanmenoaikoja kannattaa lomallakin noudattaa. Sekä aikuisten että lasten. Unirytmiä on vaikea kääntää, jos se menee sekaisin ja lepo on tärkeää.

Omien lasten mummilla on huono hygienia. Olen asiasta muutamaan kertaan sanonut, mutta ei näy menevän perille. Siksi ei mennä mummilaan kylään, koska tuputtaa siellä ruokaa, jota ei uskalla syödä. Kahvitellaan kylillä. Siitäkin valitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummi saa kyllä olla oma itsensä, mutta kyllä sen mumminkin on kunnioitettava vanhempien tapaa kasvattaa lapsiaan. Joskus joku fiksu mummi sanoi, että isovanhempien tärkein tehtävä on olla tukena vanhempien tekemille päätöksille. Jos vanhemmat ovat esimerkiksi päättäneet, että pienille lapsille ei anneta lisättyä sokeria, niin mummin tehtävä ei ole salaa syöttää lapsille karkkia, ei edes mummilassa. Mitä tiiviimmin mummi on mukana lastenlasten arjessa, sen tärkeämpää on vetää yhtä köyttä vanhempien kanssa. Jos mummia nähdään joskus ja jouluna, silloin voi enemmän lipsua. Mummilassa on tietenkin myös mummilan kodin säännöt. Jos kotona saa pomppia sohvalla, mutta mummilassa ei, niin ei siihen vanhemmat puutu. Yhteiset säännöt koskee enemmänkin niitä suurempia ja kauaskantoisempia linjoja, kuten nuo syömiset, nukkuma-ajat ja ruutuajat. 

Ja nuohan on tietysti aivan itsestään selvyyksiä. Oma anoppi oli ja on pahansuopa persoonallisuushäiriöinen, mikä oli yhtä kärsimystä. Niin että kyllä olen tarkkaan itse kuunnellut lastenlasten vanhempien toiveet. Toisaalta he eivät ole mitään tyhjästä nillittäjiä. Ja sanovat kyllä suoraan, jos joku asia ei toimi. 

Niinhän ne suurimmalle osalle toivon mukaan on, mutta itsellänikin oli juuri sellainen anoppi, jonka piti saada tehdä omalla tavallaan, eli juuri siten miten me vanhemmat ei haluttu. Ja varsinkin jos joku asia oli minulle erityisen tärkeää, niin sitä vastaan hänen oli kapinoitava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.

Olen isoäitinä samaa mielä. Siksi en koskaan hoida lapsenlapsia, en ohjaa, neuvo tai kauhistele. Tapaamme kahvilassa tai leikkipuistossa, en katso lastenlasten perään, en kehu enkä moiti. Olen mahdollisimman neutraali, jotta en pilaisi lapsen tulevaisuutta. Jos lapseni yrittää jättää lapsensa vastuulleni, sanon, että pitää käydä vessassa ja viivyn siellä ainakin 20 minuuttia, silloin lapseni akuutti asia on jo mennyt ohi eikä tarvetta lastenlasten peräänkatsomiselle enää ole.

Onneksi en ole koskaan tavannut vastaavaa tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisen pitää kauheasti penätä oikeutta olla oma itsensä, herää kyllä epäilys, että tyypillä on merkittävä määrä keltaista nestettä päässä. 

Nyt on ihme settiä. Ihmiselläkö ei oli oikeutta olla oma itsensä?

Kaikkien pitää alkaa näyttelemään muuta, kuin mitä on? Miksi ihmeessä?

Äkkiseltään voisi kuvitella, että asia on juuri päinvastoin, eli jos jonkun pitää koko ajan esittää muuta, kuin mitä on, hänellä on jotakin pielessä.

Normaali ihminen osaa asettaa lapsen edun sen minä ite-teatterin edelle.

Eli jos ihminen on oma itsensä hän esittää teatteria?

Pissis-uhmaa se on.

Hyväksyykö teidän muiden puolisot sitten ihan suoraan, ettei esim. heidän vanhempansa saa enää lasta kylään? Omani ei pysty näkemään, että mummi (eli äitinsä) tekee mitään väärää. Suoraan menee puolustuskannalle, mikäli huomautan ihan mistä vaan. Hänen mielestään minä en vaan tykkää lapsen mummista. Kun itse taas nään valtapelin pelaamisen, kun monia asettamiamme rajoja ei noudateta. Miehelle ne on aina "älä viitsi, ei se mikään maailmanloppu ole".

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisen pitää kauheasti penätä oikeutta olla oma itsensä, herää kyllä epäilys, että tyypillä on merkittävä määrä keltaista nestettä päässä. 

Nämä on niitä, jotka yhtäkkiä vaan tulistuessaan alkaa huutaa ja haukkua. Sitten ei pyydellä anteeksi vaan perustellaan sitä omaa perseilyä ja huonoa käytöstä sillä, että kun minä nyt vaan oon tämmönen. Kyky itsereflektioon tai kasvamiseen ja kehittymiseen nolla. Tuollaisista kannattaa vaan pysyä kaukana.

Kaikki pitää hyväksyä omine ominaisuuksineen. Tuskin kukaan haluaa, että joku tulee sinuakin neuvomaan miten pitää olla tai peräti piräs muuttua tai muuttaa persoonaansa. Menkää tutkimaan itseänne ensin niin saatte vastauksen.