Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (376)
Täällä on joku kärppänä vahtaamassa. Et ehdi kunnolla painaa lähetä, kun alapeukku ilmestyy sekunnissa.
Taitaa jäädä lapset hoitamatta, kun ehtii täällä päivystää. Vai oisko lapset epäpätevällä mummolla nytkin hoidossa, että ehtii äippä istua vauvalla valittamassa mummon huonosta hoidosta.
Silloin, kun lapset olivat ihan pieniä, kerroin toki päivärytmin, niin on helpompi ajoittaa ruuat ja ulkoilut. Isompana ei ole tarvinnut ohjeistaa, paitsi jos on ollut jotain terveyteen liittyviä juttuja, esim. lääkitystä.
Ei tarvitse hoitaa yhtään, jos apu ei kelpaa. Mulla on aina ollut syli avoinna sukulaisten lapsille, mutta jos valitusta tulee, en ole seuraavalla kerralla käytettävissä.
Ja aina olen huolehtinut sopivat ruokailut jne. eli tällaisesta ei ole kyse.
Oikeastaan vain yhden kerran tuli yhdeltä kaverilta huomauttelusta siitä, miten olin jutellut hänen erityislapselleen, kun oltiin porukalla menossa. Minä juttelen kaikille ihan tavallisesti, en tietenkään kiroile tms. muta jos tavallinen oleminen ei kelpaa, en voi asialle mitään. Kyseistä lasta en suostu tapaamaan ilman vanhempia, on kyllä yritetty hoitoon työntää.
Kaikkien muiden kanssa on aina sujunut hyvin ja vanhemmat ovat olleet tosi iloisia, että jaksan ja viitsin olla lasten kanssa.
Kannattaa oikeasti olla kiitollinen avusta eikä arvostella jostain ihan epäolennaisista asioista.
🇺🇦🇮🇱
Saahan isoäidit olla omia itsejään. Esim pullantuoksuisia murteen kyllästämiä ihanuuksia. Itsellä oli odotuksia, että näyttävät ja tekevät lasten kanssa omia osaamisiaan. Esim äitini ottaisi lapsia puutarhan ja kasvinhoitoon, kuten meitä omiaan lapsuudessa. Piknikeväät mukaan ja sormet multaan. Vaan ei - hän halusi viedä lapsia (kesä)teattereissa ja huvipuistoissa. Sitten se valitti, kun tulee kalliiksi, eikä lapset viihdy. Toinen meidän lapsista ei voi sietää huvipuistolaitteita (kuten en mäkään!), ja teatterissa voisi miettiä ne kappaleet lasten mieleen, eikä raahata kattomaan "nummisuutareita" alle kouluikäisiä.
Äiti alkoi vähentämään lasten kutsumista noiden asioiden takia.
Anopille sitten vinkattiin, että esikoinen on syytä ulkoiluttaa joka päivä.. siis juoksuttaa kunnolla, kuluttaa sitä energiaa. Etenkin kun mummi on hölvännyt hänet herkkuilla, niin voipi olla pitelemättömissä. Eihän meitä uskottu, vaan valitettiin, että lapsi on hankala. "onhan sillä oltava päässä jotain vikaa, kun käyttäytyy noin", riehu sisällä, juoksi, pelasi palloa, kun ei päässyt ulos purkamaan.. Ei nukkunut öitään. Anoppi piti sateella lapset sisällä kerrostalo kaksiossa, koska ei sateella kuulu ulkoila tai kovilla (-10) pakkasilla. Muutaman kerran lainasin hänelle ulkoiluvaatteita, mutta purnas vastaan. No, ei sitten.
Mä en lapsille soitellut, kun olvat yökylässä. Vaan laitoin äidille tai anopille viestiä joka toinen päivä, kyselin kuulumisia ja jos lapset haluaa soittaa, niin heille sopivaan aikaan.
Aikataulut ja ruokailut saivat aivan itekseen päättää.
Omasta mielestä me oltiin kyllä ymmärretty isoäityis ja annettiin liikkuma tilaa äideille. Suosituksia annettiin, että pääsisivät helpommalla, mutta niitä ei kuultu ja valittivat, että lapset ovat hankalia.
Aina kotiin tultuaan lapset olivat todella raskaita. En tästä koskaan ääneen sanonut. Nuorempi kiehnäsi sylissä ja esikoinen mennä melskasi pitkin maita ja mantuja. Toisella oli vajetta läheisyydessä (kumpikaan mummeista ei ole halaavaa sorttia) ja toisella ylimääräistä energiaa purettavana.
Nyt nämä lapset ovat aikuisia ja isoäidit valittaa, kun lapset ei käy kylääss. Ei ole tyttären avomiestäkään vielä tavanneet.. Niin olisko pitänyt olla itse läsnä. Tehdä se duuni aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon murre ärsyttää, mummo ei osaa hoitaa lasta vanhempien haluamalla tavalla jne. Pitää sitten hommata lapsille jostain täydellinen mummo, joka laulaa lasten vanhempien kanssa täsmälleen samaa virttä, kirjakielellä tietenkin.
Niin, mummohan ei vaan voi aikuistua. Se on liikaa pyydetty.
Tää on paras :D Jos mummo olisi aikuinen, hän ei puhuisi murteella :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Ei saatana.
Aikuinen mummo osaisi kommunikoida.
Kannattaako vaan hoitaa ne lapset itse eikä viedä niitä mummolle, joka ei osaa edes kommunikoida????
No eikö se molottava mummokin nimenomaan halunnut sukuyhteyttä. Siksihän se molottikin. Koeta nyt päättää.
Mummo halusikin kommunikoida, mutta se ei kelpaa, kun mummo molottaa murretta. Ja se oli kuulemma mummon pienin virhe, mutta virhe kuitenkin.
Enhän minä tuota asiaa päätä, onko hyvä jos mummo molottaa murretta tai pitääkö mummon vaihtaa kirjakielelle kun naperot tulee kylään, ettei mene lapset pilalle.
Itsellä ei tuollaisia ongelmia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummon murre ärsyttää, mummo ei osaa hoitaa lasta vanhempien haluamalla tavalla jne. Pitää sitten hommata lapsille jostain täydellinen mummo, joka laulaa lasten vanhempien kanssa täsmälleen samaa virttä, kirjakielellä tietenkin.
Niin, mummohan ei vaan voi aikuistua. Se on liikaa pyydetty.
Tää on paras :D Jos mummo olisi aikuinen, hän ei puhuisi murteella :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Ei saatana.
Aikuinen mummo osaisi kommunikoida.
Kannattaako vaan hoitaa ne lapset itse eikä viedä niitä mummolle, joka ei osaa edes kommunikoida????
No eikö se molottava mummokin nimenomaan halunnut sukuyhteyttä. Siksihän se molottikin. Koeta nyt päättää.
Mummo halusikin kommunikoida, mutta se ei kelpaa, kun mummo molottaa murretta. Ja se oli kuulemma mummon pienin virhe, mutta virhe kuitenkin.
Enhän minä tuota asiaa päätä, onko hyvä jos mummo molottaa murretta tai pitääkö mummon vaihtaa kirjakielelle kun naperot tulee kylään, ettei mene lapset pilalle.
Itsellä ei tuollaisia ongelmia ole.
Kirjakielestähän ei ole kyse. Toisto 100 001. Yleiskielestä.
Vierailija kirjoitti:
Saahan isoäidit olla omia itsejään. Esim pullantuoksuisia murteen kyllästämiä ihanuuksia. Itsellä oli odotuksia, että näyttävät ja tekevät lasten kanssa omia osaamisiaan. Esim äitini ottaisi lapsia puutarhan ja kasvinhoitoon, kuten meitä omiaan lapsuudessa. Piknikeväät mukaan ja sormet multaan. Vaan ei - hän halusi viedä lapsia (kesä)teattereissa ja huvipuistoissa. Sitten se valitti, kun tulee kalliiksi, eikä lapset viihdy. Toinen meidän lapsista ei voi sietää huvipuistolaitteita (kuten en mäkään!), ja teatterissa voisi miettiä ne kappaleet lasten mieleen, eikä raahata kattomaan "nummisuutareita" alle kouluikäisiä.
Äiti alkoi vähentämään lasten kutsumista noiden asioiden takia.
Anopille sitten vinkattiin, että esikoinen on syytä ulkoiluttaa joka päivä.. siis juoksuttaa kunnolla, kuluttaa sitä energiaa. Etenkin kun mummi on hölvännyt hänet herkkuilla, niin voipi olla pitelemättömissä. Eihän meitä uskottu, vaan valitettiin, että lapsi on hankala. "onhan sillä oltava päässä jotain vikaa, kun käyttäytyy noin", riehu sisällä, juoksi, pelasi palloa, kun ei päässyt ulos purkamaan.. Ei nukkunut öitään. Anoppi piti sateella lapset sisällä kerrostalo kaksiossa, koska ei sateella kuulu ulkoila tai kovilla (-10) pakkasilla. Muutaman kerran lainasin hänelle ulkoiluvaatteita, mutta purnas vastaan. No, ei sitten.
Mä en lapsille soitellut, kun olvat yökylässä. Vaan laitoin äidille tai anopille viestiä joka toinen päivä, kyselin kuulumisia ja jos lapset haluaa soittaa, niin heille sopivaan aikaan.
Aikataulut ja ruokailut saivat aivan itekseen päättää.
Omasta mielestä me oltiin kyllä ymmärretty isoäityis ja annettiin liikkuma tilaa äideille. Suosituksia annettiin, että pääsisivät helpommalla, mutta niitä ei kuultu ja valittivat, että lapset ovat hankalia.
Aina kotiin tultuaan lapset olivat todella raskaita. En tästä koskaan ääneen sanonut. Nuorempi kiehnäsi sylissä ja esikoinen mennä melskasi pitkin maita ja mantuja. Toisella oli vajetta läheisyydessä (kumpikaan mummeista ei ole halaavaa sorttia) ja toisella ylimääräistä energiaa purettavana.
Nyt nämä lapset ovat aikuisia ja isoäidit valittaa, kun lapset ei käy kylääss. Ei ole tyttären avomiestäkään vielä tavanneet.. Niin olisko pitänyt olla itse läsnä. Tehdä se duuni aikoja sitten.
Kyllä se on joillakin vaikeata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kyllä, että vanhemmat ne lapset kasvattaa ja niitä periaatteita noudattaa myös isovanhemmat, mutta.....silloin kun itse oli pieni ja vietettiin kesät mummolassa, niin siellä oli mummolan säännöt ja tavat, ei mummo meitä yrittänytkään kasvattaa, mutta opasti ja piti huolta. Tulee ihan ikävä kun muistelee noita aikoja, ei ne mummot ja papat ikuisesti elä, ja joustaa voisi jokainen, ihan jo senkin takia että lapsille jäisi kivat muistot.
niin, mummo voisi joustaa, ajatella lapsen parasta ja joustaa niistä omista ajatuksistaan lapsen parhaaksi.
Ja aikuisena nämäkin lapset muistaa mummolan paikkana, jossa sai päästää irti niistä kaavoista ja olla hetken vapaa.
Aamulla ei tarvinnutkaan nousta ylos klo 6 silmät ristissä. Ruoka saattoi olla 30 minuuttia myöhässä ja kas kummaa, kenellekään ei käynyt kuinkaan eikä lapsi saanut ikuisia traumoja.
Kyllä lapsiperheellä on hyvä olla säännöt ja arki luistaa paremmin, kun kaikki on kellotettu, mutta ei voi mummolta vaatia samaa kellottamista(vaariltahan ei kukaan nykyäänkään odota mitään osallistumista, eikä ainakaan aikataulujen noudattamista, vaari saa elää omaa elämäänsä)
Muistavat olonsa mummin leluina kaaoksen seassa.
Eiköhän mummoilta ole se pahin lelu-ja leikkiaika jo takanapäin. Parhaansa yrittävät, että jaksavat katsoa kunnialla lastenlasten perään.
Mummolassa sitä kaaosta ei olekaan ja sen takia lapsetkin sen muistaa hyvänä paikkana. Pois lukien mt-ongelmaiset ja muuten vaan hullut ja päihdeongelmaiset mummot ja papat jollaisia ne varsinkin miehen vanhemmat yllättävän usein tuntuu olevan :DDDDDDDDDD
Ps mummolaan ei ole pakko lapsiaan viedä, eikä varsinkaan hoitoon jos hoidon laatu on niin ala-arvoista. Hankkikaa joku kunnollinen hoitopaikka niin ei tarvii valittaa mummon huonosta ja epäpätevästä hoidosta.
Meillä "parhaansa" mukaan hoitanut anoppi kävi läpi pankkipapereita, kun oli hoitamassa jonkun lääkärikäynnin takia. Sen jälkeen vuoden ikäiselle viljayliherkälle lapselle ruissipsejä, sitten levitettiin lelut ympäri taloa. Löytyi duploja jopa meidän sängystä ja pyykkikorista. Olin näes liian julma, kun lapsen leikit oli rajoitettu olohuoneeseen. Lapsi itse tiesi rajat, anoppi siellä oli häärännyt. Seuraava yö saatiin valvoa vatsakipuisen lapsen kanssa. Anoppi taas oli mielestään todistanut mun keksineen yliherkkyyden viljoille, kun peräpää ei alkanut paukkua lapsen haistaessa sipsit.
Seuraavalla kerralla oli hoitaja mll:n kautta. Sekin oli anopille väärin, kauhea uhriutuminen. Mll:n hoitajan jälkeen talo ei ollut kaaoksessa eikä lapselle oltu syötetty mitään epäsopivaa.
Harvoin ollaan ylipäätään hoitoapuja tarvittu, mutta rahalla saa hoidon lisäksi myös mielenrauhan.
Anoppini ei ole mikään vanha höppänä, tyhmä tai dementtinen. Älykäs ja manipuloiva, pohjattoman ilkeä. Hän voi tietysti olla oma itsensä. Mutta tarviiko muiden sietää kaikkea?
Saa olla mummo tai pappa omalla tavallaan tai tyylillään! Mutta vanhemmat päättävät joitain asioita, kuten turvallisuuteen ja ruokavalioon liittyvät asiat, ja niitä täytyy kunnioittaa (esim. ei valvomatta ulkona, ei punaista lihaa, hampaat pestään....). Vaikka jokin itsestä tuntuisi oudolta tai ettei itse ole niin lapsiaan kasvattanut tai elämäänsä elänyt, niin silti pitää näitä noudattaa. Vanhempien puolestaan kannattaisi antaa mahdollisimman vähän ohjeita, vain aivan itselle olennaisimmista asioista.
No ei saa. Ne eivät ole mummin lapsia eikä mummi päätä heidän asioistaan. Pitää siis osata käyttäytyä ja muistaa oma paikkansa, silloin sujuu yleensä ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi on mummillaan hoidossa, niin mummi syöttää hänelle salaa karkkia, jäätelöä, pullaa pitkin päivää ja vinkkaa silmää päälle että älä kerro äidille, vink vink. Hel*etin hauskaa sellasen lapsen kanssa, jolla on aktiivinen hammaskaries. Ja ei muuten ole tämä kariesbakteeri minulta tai mieheltäni peräisin. Tosi vaikea arvata keneltä. Että sapettaa. Mies tietysti täysin kyvytön laittamaan äitinsä aisoihin, eikä mummille keskustelut auta mitään. Ero vireillä.
Miksi et hoida itse lastasi? Sitä ihmettelen.
Ehkä miehesikin ja anoppikin
Ei hotsita?
No kirjoitin vähän tyhmästi, tarkoitin että lapsi on kylässä, ei varsinaisesti hoidossa. Mies näitä kyläilyjä ehdottomasti vaatii että lapsi menee sinne ilman vanhempia. Vaikeaa on, kun ollaan asiasta täysin eri mieltä. Mielestäni lasta ei pitäisi päästää sinne kylään kahdestaan mummin kanssa, kun ei tämä mummi noudata niitä rajoja mitä asetamme (esim. ei karkkia,jäätelöä ja pullaa lapselle arkipäivinä). Miehenkään mielestä liika herkkujen syöttäminen ei ole ok, mutta ei saa äidilleen sanottua vastaan tarpeeksi tiukasti. Mummi taas nauraa, että tottakai hän saa lasta hemmotella, olette tiukkapipoja hehe. Syömiset on vain yksi monista jutuista missä mummi ei noudata rajojamme, mutta lapselle selkeästi haitallisin. Reiät ja kiillevauriot voi haitata koko loppuelämän.
Siis mitä minä luin?? Mies VAATII että lapsen pitää mennä mummille nimenomaan YKSIN? Miksi helvetissä? Ja vieläpä, kun mummu on tartuttanut lapseen kariaksen.
Mummo on ainakin aika tyhmä ja mistään mitään tietämätön. Millaisia oppimattomia hulluja teillä on isovanhempina?
Luulisi miehelläkin olevan hampaat paskana sillä kai mummu on imeskellyt pojalleenkin antamansa karkit aikoinaan.
Herra isä minkälaisia ihmisiä ja perheitä sitä on.
Ei tarvii olla kovinkaan fiksu, kun ymmärtää, että lapsen suuhun ei laiteta omassa suussa käyneitä ruokia ym.
Kyllä se täytyy vanhempien itse ottaa vastuu omista lapsistaan eikä viedä niitä mummolaan, missä on tuollaista. Ei taida se miehesikään käydä ihan täysillä. Eipä se omena yleensä kovin kauaksi puusta putoa.
Joo katsos kun mummin on mielestään päästävä rakentamaan suhdetta lapseen kahdenkesken ja mies komppaa tätä täysillä. Mikään ei auta, kun anoppi on pienestä pitäen pitänyt omaa lastaan eli miestäni ohjenuorassaan. Ei miehelleni mikään järkipuhe uppoa, koska hän ei pysty tuottamaan äidilleen pettymystä. Harmi kun tajusin asian liian myöhään, en olisi ikinä tehnyt lasta hänen kanssaan jos olisin tiennyt. Niin ja miehen hampaat ei mitkään kehuttavat kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kyllä, että vanhemmat ne lapset kasvattaa ja niitä periaatteita noudattaa myös isovanhemmat, mutta.....silloin kun itse oli pieni ja vietettiin kesät mummolassa, niin siellä oli mummolan säännöt ja tavat, ei mummo meitä yrittänytkään kasvattaa, mutta opasti ja piti huolta. Tulee ihan ikävä kun muistelee noita aikoja, ei ne mummot ja papat ikuisesti elä, ja joustaa voisi jokainen, ihan jo senkin takia että lapsille jäisi kivat muistot.
niin, mummo voisi joustaa, ajatella lapsen parasta ja joustaa niistä omista ajatuksistaan lapsen parhaaksi.
Ja aikuisena nämäkin lapset muistaa mummolan paikkana, jossa sai päästää irti niistä kaavoista ja olla hetken vapaa.
Aamulla ei tarvinnutkaan nousta ylos klo 6 silmät ristissä. Ruoka saattoi olla 30 minuuttia myöhässä ja kas kummaa, kenellekään ei käynyt kuinkaan eikä lapsi saanut ikuisia traumoja.
Kyllä lapsiperheellä on hyvä olla säännöt ja arki luistaa paremmin, kun kaikki on kellotettu, mutta ei voi mummolta vaatia samaa kellottamista(vaariltahan ei kukaan nykyäänkään odota mitään osallistumista, eikä ainakaan aikataulujen noudattamista, vaari saa elää omaa elämäänsä)
Muistavat olonsa mummin leluina kaaoksen seassa.
Eiköhän mummoilta ole se pahin lelu-ja leikkiaika jo takanapäin. Parhaansa yrittävät, että jaksavat katsoa kunnialla lastenlasten perään.
Mummolassa sitä kaaosta ei olekaan ja sen takia lapsetkin sen muistaa hyvänä paikkana. Pois lukien mt-ongelmaiset ja muuten vaan hullut ja päihdeongelmaiset mummot ja papat jollaisia ne varsinkin miehen vanhemmat yllättävän usein tuntuu olevan :DDDDDDDDDD
Ps mummolaan ei ole pakko lapsiaan viedä, eikä varsinkaan hoitoon jos hoidon laatu on niin ala-arvoista. Hankkikaa joku kunnollinen hoitopaikka niin ei tarvii valittaa mummon huonosta ja epäpätevästä hoidosta.
Meillä "parhaansa" mukaan hoitanut anoppi kävi läpi pankkipapereita, kun oli hoitamassa jonkun lääkärikäynnin takia. Sen jälkeen vuoden ikäiselle viljayliherkälle lapselle ruissipsejä, sitten levitettiin lelut ympäri taloa. Löytyi duploja jopa meidän sängystä ja pyykkikorista. Olin näes liian julma, kun lapsen leikit oli rajoitettu olohuoneeseen. Lapsi itse tiesi rajat, anoppi siellä oli häärännyt. Seuraava yö saatiin valvoa vatsakipuisen lapsen kanssa. Anoppi taas oli mielestään todistanut mun keksineen yliherkkyyden viljoille, kun peräpää ei alkanut paukkua lapsen haistaessa sipsit.
Seuraavalla kerralla oli hoitaja mll:n kautta. Sekin oli anopille väärin, kauhea uhriutuminen. Mll:n hoitajan jälkeen talo ei ollut kaaoksessa eikä lapselle oltu syötetty mitään epäsopivaa.
Harvoin ollaan ylipäätään hoitoapuja tarvittu, mutta rahalla saa hoidon lisäksi myös mielenrauhan.
Anoppini ei ole mikään vanha höppänä, tyhmä tai dementtinen. Älykäs ja manipuloiva, pohjattoman ilkeä. Hän voi tietysti olla oma itsensä. Mutta tarviiko muiden sietää kaikkea?
Heh, meillä ihan nuo samat kuviot:
- lapsille ei riitä makuuhuoneet ja iso leikkihuone, vaan pitää juurikin sotkea olohuone ja meidän makkari
- maitoallergiselle lapselle juotettiin punaista maitoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kyllä, että vanhemmat ne lapset kasvattaa ja niitä periaatteita noudattaa myös isovanhemmat, mutta.....silloin kun itse oli pieni ja vietettiin kesät mummolassa, niin siellä oli mummolan säännöt ja tavat, ei mummo meitä yrittänytkään kasvattaa, mutta opasti ja piti huolta. Tulee ihan ikävä kun muistelee noita aikoja, ei ne mummot ja papat ikuisesti elä, ja joustaa voisi jokainen, ihan jo senkin takia että lapsille jäisi kivat muistot.
niin, mummo voisi joustaa, ajatella lapsen parasta ja joustaa niistä omista ajatuksistaan lapsen parhaaksi.
Ja aikuisena nämäkin lapset muistaa mummolan paikkana, jossa sai päästää irti niistä kaavoista ja olla hetken vapaa.
Aamulla ei tarvinnutkaan nousta ylos klo 6 silmät ristissä. Ruoka saattoi olla 30 minuuttia myöhässä ja kas kummaa, kenellekään ei käynyt kuinkaan eikä lapsi saanut ikuisia traumoja.
Kyllä lapsiperheellä on hyvä olla säännöt ja arki luistaa paremmin, kun kaikki on kellotettu, mutta ei voi mummolta vaatia samaa kellottamista(vaariltahan ei kukaan nykyäänkään odota mitään osallistumista, eikä ainakaan aikataulujen noudattamista, vaari saa elää omaa elämäänsä)
Muistavat olonsa mummin leluina kaaoksen seassa.
Eiköhän mummoilta ole se pahin lelu-ja leikkiaika jo takanapäin. Parhaansa yrittävät, että jaksavat katsoa kunnialla lastenlasten perään.
Mummolassa sitä kaaosta ei olekaan ja sen takia lapsetkin sen muistaa hyvänä paikkana. Pois lukien mt-ongelmaiset ja muuten vaan hullut ja päihdeongelmaiset mummot ja papat jollaisia ne varsinkin miehen vanhemmat yllättävän usein tuntuu olevan :DDDDDDDDDD
Ps mummolaan ei ole pakko lapsiaan viedä, eikä varsinkaan hoitoon jos hoidon laatu on niin ala-arvoista. Hankkikaa joku kunnollinen hoitopaikka niin ei tarvii valittaa mummon huonosta ja epäpätevästä hoidosta.
Meillä "parhaansa" mukaan hoitanut anoppi kävi läpi pankkipapereita, kun oli hoitamassa jonkun lääkärikäynnin takia. Sen jälkeen vuoden ikäiselle viljayliherkälle lapselle ruissipsejä, sitten levitettiin lelut ympäri taloa. Löytyi duploja jopa meidän sängystä ja pyykkikorista. Olin näes liian julma, kun lapsen leikit oli rajoitettu olohuoneeseen. Lapsi itse tiesi rajat, anoppi siellä oli häärännyt. Seuraava yö saatiin valvoa vatsakipuisen lapsen kanssa. Anoppi taas oli mielestään todistanut mun keksineen yliherkkyyden viljoille, kun peräpää ei alkanut paukkua lapsen haistaessa sipsit.
Seuraavalla kerralla oli hoitaja mll:n kautta. Sekin oli anopille väärin, kauhea uhriutuminen. Mll:n hoitajan jälkeen talo ei ollut kaaoksessa eikä lapselle oltu syötetty mitään epäsopivaa.
Harvoin ollaan ylipäätään hoitoapuja tarvittu, mutta rahalla saa hoidon lisäksi myös mielenrauhan.
Anoppini ei ole mikään vanha höppänä, tyhmä tai dementtinen. Älykäs ja manipuloiva, pohjattoman ilkeä. Hän voi tietysti olla oma itsensä. Mutta tarviiko muiden sietää kaikkea?
Heh, meillä ihan nuo samat kuviot:
- lapsille ei riitä makuuhuoneet ja iso leikkihuone, vaan pitää juurikin sotkea olohuone ja meidän makkari
- maitoallergiselle lapselle juotettiin punaista maitoa
Tää on kyllä ihme juttu. Meilläkin piti lapset viedä nimenomaan vanhempien makkariin pomppimaan sänkyyn, pistää lakanat ja peitot sotkuun. Ja olkkari pistää sekaisin, kun piti kuljettaa sinne kaikki lelut ja leikit!?! Mitä helv.
Toinen minun lapsistani on ollut ns. hankala hoidettava. Herää aamulla aikaisin nukkumaanmenosta riippumatta, syö valikoivasti eikä osaa kertoa tarpeistaan tai huonosta olostaan aina edes omille vanhemmille saati yhtään vieraammille. Muutama kerran on kokeiltu mummon pyynnöstä että saa molemmat hoitoon, ja jälkikäteen mummo on kertonut miten kaikki meni tosi hyvin. Mutta lapsi on noutohetkellä ja monta päivää sen jälkeen voinut silminnähden huonovointinen, käy ilmi että on nukkunut 5h yö kun on muiden lasten (sisarusten ja serkkujen) imussa valvonut yli puolen yön, aivan paukamilla eikä ole saanut allergialääkettään, sinnitellyt nälissään lähinnä pillimehulla ja ollut ihan tosi tosi yksin, kun mummo ja ukki hoitaa lapsia mentaliteetilla "kyllä ne pyytää jos jotain tarvii" vaikka olen sanonut että tämä lapsi ei osaa/uskalla olla aloitteellinen.
Onhan se harmi jos isovanhemmat ei halua ottaa vastaan yksinkertaisia vinkkejä (nukkumaan pitää päästä ajoissa, ruualla kannattaa olla vähintään leipää tarjolla jos lapsi ei muuta syö, älkää annostelko ruuan osia sekaisin jos se on mahdollista, pyytäkää tai pistäkää sisarus/serkku pyytämään mukaan yhteisiin tekemisiin, ja jos se lapsi kyhnyttää itsensä verille, antakaa se lääke) mutta mitään velvollisuutta ei tietenkään ole. Mutta silloin ei myöskään ole oikeutta saada lasta hoitoon. Isovanhemmat edelleen harmittelee miksei meidän lapset tule hoitoon, "kun viihtyisä niin hyvin". Toinen itki piilossa eikä häirinnyt.
Ja siis tiedän, todellakin tiedän, että lapseni on kommunikoinnin vaikeuksiensa vuoksi vaikea hoidettava. Isovanhemmat voi sitten hoitaa niitä helppoja lapsenlapsia omalla tavallaan, heille se sopii.
Oikeus hoitaa? Eikö näissä vauvakeskusteluissa mummojen ole pakko hoitaa tai sitten sätitään.
Montako hoitokertaa vastaa sitten yhtä pyörähdystä hoitokodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kyllä, että vanhemmat ne lapset kasvattaa ja niitä periaatteita noudattaa myös isovanhemmat, mutta.....silloin kun itse oli pieni ja vietettiin kesät mummolassa, niin siellä oli mummolan säännöt ja tavat, ei mummo meitä yrittänytkään kasvattaa, mutta opasti ja piti huolta. Tulee ihan ikävä kun muistelee noita aikoja, ei ne mummot ja papat ikuisesti elä, ja joustaa voisi jokainen, ihan jo senkin takia että lapsille jäisi kivat muistot.
niin, mummo voisi joustaa, ajatella lapsen parasta ja joustaa niistä omista ajatuksistaan lapsen parhaaksi.
Ja aikuisena nämäkin lapset muistaa mummolan paikkana, jossa sai päästää irti niistä kaavoista ja olla hetken vapaa.
Aamulla ei tarvinnutkaan nousta ylos klo 6 silmät ristissä. Ruoka saattoi olla 30 minuuttia myöhässä ja kas kummaa, kenellekään ei käynyt kuinkaan eikä lapsi saanut ikuisia traumoja.
Kyllä lapsiperheellä on hyvä olla säännöt ja arki luistaa paremmin, kun kaikki on kellotettu, mutta ei voi mummolta vaatia samaa kellottamista(vaariltahan ei kukaan nykyäänkään odota mitään osallistumista, eikä ainakaan aikataulujen noudattamista, vaari saa elää omaa elämäänsä)
Muistavat olonsa mummin leluina kaaoksen seassa.
Eiköhän mummoilta ole se pahin lelu-ja leikkiaika jo takanapäin. Parhaansa yrittävät, että jaksavat katsoa kunnialla lastenlasten perään.
Mummolassa sitä kaaosta ei olekaan ja sen takia lapsetkin sen muistaa hyvänä paikkana. Pois lukien mt-ongelmaiset ja muuten vaan hullut ja päihdeongelmaiset mummot ja papat jollaisia ne varsinkin miehen vanhemmat yllättävän usein tuntuu olevan :DDDDDDDDDD
Ps mummolaan ei ole pakko lapsiaan viedä, eikä varsinkaan hoitoon jos hoidon laatu on niin ala-arvoista. Hankkikaa joku kunnollinen hoitopaikka niin ei tarvii valittaa mummon huonosta ja epäpätevästä hoidosta.
Meillä "parhaansa" mukaan hoitanut anoppi kävi läpi pankkipapereita, kun oli hoitamassa jonkun lääkärikäynnin takia. Sen jälkeen vuoden ikäiselle viljayliherkälle lapselle ruissipsejä, sitten levitettiin lelut ympäri taloa. Löytyi duploja jopa meidän sängystä ja pyykkikorista. Olin näes liian julma, kun lapsen leikit oli rajoitettu olohuoneeseen. Lapsi itse tiesi rajat, anoppi siellä oli häärännyt. Seuraava yö saatiin valvoa vatsakipuisen lapsen kanssa. Anoppi taas oli mielestään todistanut mun keksineen yliherkkyyden viljoille, kun peräpää ei alkanut paukkua lapsen haistaessa sipsit.
Seuraavalla kerralla oli hoitaja mll:n kautta. Sekin oli anopille väärin, kauhea uhriutuminen. Mll:n hoitajan jälkeen talo ei ollut kaaoksessa eikä lapselle oltu syötetty mitään epäsopivaa.
Harvoin ollaan ylipäätään hoitoapuja tarvittu, mutta rahalla saa hoidon lisäksi myös mielenrauhan.
Anoppini ei ole mikään vanha höppänä, tyhmä tai dementtinen. Älykäs ja manipuloiva, pohjattoman ilkeä. Hän voi tietysti olla oma itsensä. Mutta tarviiko muiden sietää kaikkea?
Heh, meillä ihan nuo samat kuviot:
- lapsille ei riitä makuuhuoneet ja iso leikkihuone, vaan pitää juurikin sotkea olohuone ja meidän makkari
- maitoallergiselle lapselle juotettiin punaista maitoa
Tää on kyllä ihme juttu. Meilläkin piti lapset viedä nimenomaan vanhempien makkariin pomppimaan sänkyyn, pistää lakanat ja peitot sotkuun. Ja olkkari pistää sekaisin, kun piti kuljettaa sinne kaikki lelut ja leikit!?! Mitä helv.
Meillä on iso talo. Alakerrassa on iso leikkihuone, jossa mm majatarpeita eli patjoja, tyynyjä, huopia jne, temppuradan saa pystyyn, on puolapuut, köysitikkaat, keinu. Ei, maja pitää rakentaa olohuoneen valkoisen sohvan paloista ja meidän vanhempien petivaatteista keskelle keskelle olkkaria.
Ja tämä tarve heräsi välittömästi, kun sanoin että mun päivän kohokohta on aamukahvi yksinäni siistissä olkkarissa.
No toi nyt on vähän siinä rajalla, että nipotetaanko tyhjästä, jos vaikka kerran puolessa vuodessa on lakana rytyssä tai Dublo pyykkikorissa ja tästä pitää ottaa kierroksia. Ruokavalion sählääminen onkin sitten pahempi juttu kyllä, se on niitä tärkeitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
No toi nyt on vähän siinä rajalla, että nipotetaanko tyhjästä, jos vaikka kerran puolessa vuodessa on lakana rytyssä tai Dublo pyykkikorissa ja tästä pitää ottaa kierroksia. Ruokavalion sählääminen onkin sitten pahempi juttu kyllä, se on niitä tärkeitä asioita.
Mutta kun mitään järkevää syytä ei ole penkoa vanhempien sänkyä tai pyykkikoria.
Vierailija kirjoitti:
Toinen minun lapsistani on ollut ns. hankala hoidettava. Herää aamulla aikaisin nukkumaanmenosta riippumatta, syö valikoivasti eikä osaa kertoa tarpeistaan tai huonosta olostaan aina edes omille vanhemmille saati yhtään vieraammille. Muutama kerran on kokeiltu mummon pyynnöstä että saa molemmat hoitoon, ja jälkikäteen mummo on kertonut miten kaikki meni tosi hyvin. Mutta lapsi on noutohetkellä ja monta päivää sen jälkeen voinut silminnähden huonovointinen, käy ilmi että on nukkunut 5h yö kun on muiden lasten (sisarusten ja serkkujen) imussa valvonut yli puolen yön, aivan paukamilla eikä ole saanut allergialääkettään, sinnitellyt nälissään lähinnä pillimehulla ja ollut ihan tosi tosi yksin, kun mummo ja ukki hoitaa lapsia mentaliteetilla "kyllä ne pyytää jos jotain tarvii" vaikka olen sanonut että tämä lapsi ei osaa/uskalla olla aloitteellinen.
Onhan se harmi jos isovanhemmat ei halua ottaa vastaan yksinkertaisia vinkkejä (nukkumaan pitää päästä ajoissa, ruualla kannattaa olla vähintään leipää tarjolla jos lapsi ei muuta syö, älkää annostelko ruuan osia sekaisin jos se on mahdollista, pyytäkää tai pistäkää sisarus/serkku pyytämään mukaan yhteisiin tekemisiin, ja jos se lapsi kyhnyttää itsensä verille, antakaa se lääke) mutta mitään velvollisuutta ei tietenkään ole. Mutta silloin ei myöskään ole oikeutta saada lasta hoitoon. Isovanhemmat edelleen harmittelee miksei meidän lapset tule hoitoon, "kun viihtyisä niin hyvin". Toinen itki piilossa eikä häirinnyt.
Ja siis tiedän, todellakin tiedän, että lapseni on kommunikoinnin vaikeuksiensa vuoksi vaikea hoidettava. Isovanhemmat voi sitten hoitaa niitä helppoja lapsenlapsia omalla tavallaan, heille se sopii.
Listasitko uudelleen nämä vinkit heille (vaikka kirjallisesti), kun isovanhemmat toivoi hoitoon? Mutta ehkä sitten, jos lapsi vaikka vuoden kasvaa vanhemmaksi, voi taas kokeilla. Joskus (usein, yleensä) lapset tulevat helpommiksi, kun ikä lisääntyy.
No eikö se molottava mummokin nimenomaan halunnut sukuyhteyttä. Siksihän se molottikin. Koeta nyt päättää.