Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2435)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tätini on 58-vuotias ja hänellä televisio on päällä ihan koko ajan. Siis hän avaa sen aamulla herätessään ja sulkee sen illalla vasta, kun menee nukkumaan. Siellä nyt pyörii lähinnä Ylen ohjelmaa, mutta sielläkin on dekkarisarja ruumiineen keskellä päivääkin jne.
Ja kai yksinasuva saa jotain ääntä asunnossaan pitää auki, eipähän kuuntele naapureita. Jotkut pitää radiota auki.
Saattaa olla viikko ettei mulla ole telkku auki, en ees uutisia katso kun luen lehdistä mutta puolustan ihmisten oikeutta jopa katsoa televisiota omassa kodissaan.
Minä olen syntynyt v. -52 ja lapsuudessani ja nuoruudessani kotona meillä oli radio päällä KOKO AJAN! Aamulla isä laittoi sen päälle klo 7.00 kun tuli ensimmäiset uutiset ja uutiset piti kuulla joka tunnin päästä. Ja kaikki ohjelmat siinä välissä. Radio sammutettiin ehkä yhdeksän maissa, kun mentiin nukkumaan, en tarkkaan muista, mutta isä kuunteli vielä sängystäänkin viimeiset uutiset.
Sieltä nyt tuli jos jotakin, eikä koskaan ajateltu, onko lapsille sopivaa vai ei. Siinä meni samaan syssyyn aamu- ja iltahartaudet ja Jumalanpalvelukset kuin Kalle Kustaa Korkit ja Isaskar Keturitkin. Olisiko pitänyt saada traumoja? Mikki-Hiirikin oli merihädässä ja Kipparikvartetti lauloi, kuinka käärme söi vesikirpun. Kun meille tuli televisio, katsottiin kaikki lännenohjelmat, missä pyssyt paukkui ja intiaanit ampui nuolia.
En ymärrä, mitä te oikein yritätte niistä lapsistanne kasvattaa, jos mitään eivät saa nähdä eikä kuulla sellaista, minkä normaalisti lapsi kyllä ymmärtää olevan vain telkkariohjelmaa. Jos jotain säikähtääkin, niin eikös sekin ole elämään kuuluvaa? Pelkäsin minäkin pienenä jossain vaiheessa koiria, mutta ei sitä silti voinut ketään vaatia niitä maailmasta poistamaan, etten minä niitä näkisi. Pelko haihtui kun oma ymmärrys kasvoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotus:
verbi syödä ja juoda ylen määrin; vrt. herkutella, nautiskella.
Häissä juhlittiin ja mässäiltiin päiväkaupalla.
Mässäillä uusilla perunoilla.
Mummot eivät osaa edes sanaa ruoka tässä ketjussa, vaan vain sanan herkku.
Itse asiassa se kirjoittaja joka eniten kirjoittaa herkuista olet myös sinä itse.
Kuten jo kirjoitettu, sinulla on ongelmallinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.
Täällä on monta kirjoittajaa.
Minulla on normaali suhde ruokaan. Sen sijaan sekä äidilläni että anopillani on juurikin tuo käsittämätön tyyli vetää täysin överiksi ja ilmaista ihan kaikki tunteensa ruoalla. Muistan vieläkin, miten kaaduin luistellessa, kävelin itkien kotiin katki mennen käden kanssa ja mitä teki äitini? Juoksi ympäriinsä ja tuputti minulle pullaa ja kaakaota.
Sillä seurauksella, että käden korjaava leikkaus viivästyi, koska se vaati tietyn ajan syömättömyyttä.
Shokkiin suositellaan makeaa. Se rauhoittaa elimistöä. Hätätilassa kyllä leikataan pian olioa syönyt tai ei.
En ollut shokissa. Eikä kättä leikattu koska oli tuputettu ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotus:
verbi syödä ja juoda ylen määrin; vrt. herkutella, nautiskella.
Häissä juhlittiin ja mässäiltiin päiväkaupalla.
Mässäillä uusilla perunoilla.
Mummot eivät osaa edes sanaa ruoka tässä ketjussa, vaan vain sanan herkku.
Itse asiassa se kirjoittaja joka eniten kirjoittaa herkuista olet myös sinä itse.
Kuten jo kirjoitettu, sinulla on ongelmallinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.
Täällä on monta kirjoittajaa.
Minulla on normaali suhde ruokaan. Sen sijaan sekä äidilläni että anopillani on juurikin tuo käsittämätön tyyli vetää täysin överiksi ja ilmaista ihan kaikki tunteensa ruoalla. Muistan vieläkin, miten kaaduin luistellessa, kävelin itkien kotiin katki mennen käden kanssa ja mitä teki äitini? Juoksi ympäriinsä ja tuputti minulle pullaa ja kaakaota.
Sillä seurauksella, että käden korjaava leikkaus viivästyi, koska se vaati tietyn ajan syömättömyyttä.
Shokkiin suositellaan makeaa. Se rauhoittaa elimistöä. Hätätilassa kyllä leikataan pian olioa syönyt tai ei.
En ollut shokissa. Eikä kättä leikattu koska oli tuputettu ruokaa.
Aika kovahermoinen kersa olet ollut jos kädessäsi on ollut monta murtumaa, olet itkenyt kipua ja silti et ole ollut shokissa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä me Kuopioon olisi menty?😂
Meillä terkan sai nopeasti kiinni ja hän tuli ihan pikaisesti. Äitini vain oli syömishäiriöinen herkkujen tuputtaja (kuten nämä kanat täällä) ja se herkkumoodi kytkeytyi aina ekana päälle.
Se juuri on sitä ruualla rakastamista. Ei osannut sen vertaa myötäelää että olisi edes jotenkin lohduttanut tai yrittånyt auttaa tai edes istahtanut alas viereen. Vaan sitä pullaa. Pullaa ja pullaa.
Voi jestas mikä märisijä olet!
Koita nyt jotenkin saada elämäsi ja mielenterveytesi kuntoon, vaikka noin huonosti on kohdeltu! Miten olisi ihan vain aikuistuminen?
Jäikö tuo nyt siis koko elämäksesi mieltäsi kalvamaan? Kun sait pullaa?
Oletko itse muuten täydellinen ihminen? Osaatko ihan kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä me Kuopioon olisi menty?😂
Meillä terkan sai nopeasti kiinni ja hän tuli ihan pikaisesti. Äitini vain oli syömishäiriöinen herkkujen tuputtaja (kuten nämä kanat täällä) ja se herkkumoodi kytkeytyi aina ekana päälle.
Se juuri on sitä ruualla rakastamista. Ei osannut sen vertaa myötäelää että olisi edes jotenkin lohduttanut tai yrittånyt auttaa tai edes istahtanut alas viereen. Vaan sitä pullaa. Pullaa ja pullaa.Voi jestas mikä märisijä olet!
Koita nyt jotenkin saada elämäsi ja mielenterveytesi kuntoon, vaikka noin huonosti on kohdeltu! Miten olisi ihan vain aikuistuminen?
Jäikö tuo nyt siis koko elämäksesi mieltäsi kalvamaan? Kun sait pullaa?
Oletko itse muuten täydellinen ihminen? Osaatko ihan kaiken?
Ajattele, että tuosta on aikaakin jo mennyt yli viisikymmentä vuotta! 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiaputaidot yleistyivät ja koulutus uudistui Suomessa merkittävästi 1970-luvulla. Taitoja opetettiin laajasti kansalaisjärjestöissä, kuten Suomen Punaisessa Ristissä, ja niitä alettiin vaatia myös työpaikoilla.
Meillä toimi myös ihan suora puhelinyhteys terveydenhoitajaan, jonka sai soittamalla kotiin. Olisi voinut kysyä, sen sijaan, että oitis vain se ruokaruokaruokaruokaruokaruoka.
Oli sitten tosi hyvä, ettet mokomaan tyypin hautajaisiinkaan mennyt. Olihan tuo pullan syöttäminen sen verran elämää suurempi kaardinaalimunaus, kun se vieläkin noin kovasti päälle viidenkymmenen vuoden jälkeen hiertää.
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Siitä että ensiaputaitoja alettiin opettaa ylipäätään opettaa, oli tietysti valovuosi siihen että niistä kansalaistaitoja tuli., etenkään vanhemmille äiti-ihmisille. Eikä edelleenkään väestösttä osaa kuin osa antaa ensiapua.
"Suomessa vain harva ihmisistä osaa ensiaputaidot – Ensiapubarometri 2025
Suomi ei ole ensiaputaitojen mallimaa
Suomessa SPR ensiapukoulutuksen käy vuosittain noin 1,8 % koko Suomen väestöstä, kun taas esimerkiksi Norjassa kaikki käyvät jonkin ensiapukoulutuksen vähintään peruskoulussa ja Tanskassa ensiapukoulutus sisältyy ajokortin suorittamiseen. "
https://ensiavunkouluttajat.fi/artikkelit/suomessa-vain-harva-ihmisista…
Tuo on siis ihan nykyinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiaputaidot yleistyivät ja koulutus uudistui Suomessa merkittävästi 1970-luvulla. Taitoja opetettiin laajasti kansalaisjärjestöissä, kuten Suomen Punaisessa Ristissä, ja niitä alettiin vaatia myös työpaikoilla.
Meillä toimi myös ihan suora puhelinyhteys terveydenhoitajaan, jonka sai soittamalla kotiin. Olisi voinut kysyä, sen sijaan, että oitis vain se ruokaruokaruokaruokaruokaruoka.
Oli sitten tosi hyvä, ettet mokomaan tyypin hautajaisiinkaan mennyt. Olihan tuo pullan syöttäminen sen verran elämää suurempi kaardinaalimunaus, kun se vieläkin noin kovasti päälle viidenkymmenen vuoden jälkeen hiertää.
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Siitä että ensiaputaitoja alettiin opettaa ylipäätään opettaa, oli tietysti valovuosi siihen että niistä kansalaistaitoja tuli., etenkään vanhemmille äiti-ihmisille. Eikä edelleenkään väestösttä osaa kuin osa antaa ensiapua.
"Suomessa vain harva ihmisistä osaa ensiaputaidot – Ensiapubarometri 2025
Suomi ei ole ensiaputaitojen mallimaa
Suomessa SPR ensiapukoulutuksen käy vuosittain noin 1,8 % koko Suomen väestöstä, kun taas esimerkiksi Norjassa kaikki käyvät jonkin ensiapukoulutuksen vähintään peruskoulussa ja Tanskassa ensiapukoulutus sisältyy ajokortin suorittamiseen. "
https://ensiavunkouluttajat.fi/artikkelit/suomessa-vain-harva-ihmisista…
Tuo on siis ihan nykyinen tilanne.
NELJÄn lapsen äiti olisi silti voinut miettiä edes viisi sekuntia, onko se pulla ja kaakao tilanteessa se olennaisin säntäiltävä.
Sen sijaan että heti hankkisi apua ja kysyisi neuvoa, kun kerran itse on tumpula ja heti lohduttaisi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä me Kuopioon olisi menty?😂
Meillä terkan sai nopeasti kiinni ja hän tuli ihan pikaisesti. Äitini vain oli syömishäiriöinen herkkujen tuputtaja (kuten nämä kanat täällä) ja se herkkumoodi kytkeytyi aina ekana päälle.
Se juuri on sitä ruualla rakastamista. Ei osannut sen vertaa myötäelää että olisi edes jotenkin lohduttanut tai yrittånyt auttaa tai edes istahtanut alas viereen. Vaan sitä pullaa. Pullaa ja pullaa.Voi jestas mikä märisijä olet!
Koita nyt jotenkin saada elämäsi ja mielenterveytesi kuntoon, vaikka noin huonosti on kohdeltu! Miten olisi ihan vain aikuistuminen?
Jäikö tuo nyt siis koko elämäksesi mieltäsi kalvamaan? Kun sait pullaa?
Oletko itse muuten täydellinen ihminen? Osaatko ihan kaiken?
Selitän idiooteille ymmärrettävästi, mitä tarkoittaa ruoalla rakastaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kai minä itse tiedän, oliko luu poikki vai murtunut. Ranteestani katkesi kaksi luuta, molemmat vieläpä kahdesta kohtaa.
Syömättä piti olla tietty aika ennen kuin leikkaukseen pääsi. Leikkaus viivästyi useita tunteja ja se päästiin tekemään niin myöhään, että sen takia jouduin myös yöpymään sairaalassa. Heräsin pöppyräisenä keskellä yötä isosta naisten salista.
Kyllä anestesioitu henkilö keskimäärin joutuukin yöpymään ja kädessäsi oli todennäköisesti myös kipsi joten sen sopivuutta ja käden verenkiertoa pitää aluksi seurata.
Nykyisin voisit herätä myös miesten huoneesta.
Silloin sanottiin, että jos käsi olisi päästy leikkaamaan heti, ei olisi tarvinnut yöpyä. Olin pieni lapsi, joten se herääminen yksin sairaalassa kivuissa keskellä yötä oli aikamoinen trauma.
Äitini hankki neljä lasta, muttei voinut sitten opetella minkäänlaisia ensiavun sääntöjä.
"Äitini hankki neljä lasta, muttei voinut sitten opetella minkäänlaisia ensiavun sääntöjä."
Oletko ihan varma, että äitisi nimenomaan tietoisesti HANKKI teidät neljä lasta 50-60-luvuilla? Suomessa kuitenkin ensimmäiset e-pillerit tulivat myyntiin vuosia syntymäsi jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiaputaidot yleistyivät ja koulutus uudistui Suomessa merkittävästi 1970-luvulla. Taitoja opetettiin laajasti kansalaisjärjestöissä, kuten Suomen Punaisessa Ristissä, ja niitä alettiin vaatia myös työpaikoilla.
Meillä toimi myös ihan suora puhelinyhteys terveydenhoitajaan, jonka sai soittamalla kotiin. Olisi voinut kysyä, sen sijaan, että oitis vain se ruokaruokaruokaruokaruokaruoka.
Oli sitten tosi hyvä, ettet mokomaan tyypin hautajaisiinkaan mennyt. Olihan tuo pullan syöttäminen sen verran elämää suurempi kaardinaalimunaus, kun se vieläkin noin kovasti päälle viidenkymmenen vuoden jälkeen hiertää.
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Siitä että ensiaputaitoja alettiin opettaa ylipäätään opettaa, oli tietysti valovuosi siihen että niistä kansalaistaitoja tuli., etenkään vanhemmille äiti-ihmisille. Eikä edelleenkään väestösttä osaa kuin osa antaa ensiapua.
"Suomessa vain harva ihmisistä osaa ensiaputaidot – Ensiapubarometri 2025
Suomi ei ole ensiaputaitojen mallimaa
Suomessa SPR ensiapukoulutuksen käy vuosittain noin 1,8 % koko Suomen väestöstä, kun taas esimerkiksi Norjassa kaikki käyvät jonkin ensiapukoulutuksen vähintään peruskoulussa ja Tanskassa ensiapukoulutus sisältyy ajokortin suorittamiseen. "
https://ensiavunkouluttajat.fi/artikkelit/suomessa-vain-harva-ihmisista…
Tuo on siis ihan nykyinen tilanne.
NELJÄn lapsen äiti olisi silti voinut miettiä edes viisi sekuntia, onko se pulla ja kaakao tilanteessa se olennaisin säntäiltävä.
Sen sijaan että heti hankkisi apua ja kysyisi neuvoa, kun kerran itse on tumpula ja heti lohduttaisi lasta.
On tietysti sekin mahdollista, että äitisikin on ollut autisti.
Minkä ikäinen olit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiaputaidot yleistyivät ja koulutus uudistui Suomessa merkittävästi 1970-luvulla. Taitoja opetettiin laajasti kansalaisjärjestöissä, kuten Suomen Punaisessa Ristissä, ja niitä alettiin vaatia myös työpaikoilla.
Meillä toimi myös ihan suora puhelinyhteys terveydenhoitajaan, jonka sai soittamalla kotiin. Olisi voinut kysyä, sen sijaan, että oitis vain se ruokaruokaruokaruokaruokaruoka.
Oli sitten tosi hyvä, ettet mokomaan tyypin hautajaisiinkaan mennyt. Olihan tuo pullan syöttäminen sen verran elämää suurempi kaardinaalimunaus, kun se vieläkin noin kovasti päälle viidenkymmenen vuoden jälkeen hiertää.
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Siitä että ensiaputaitoja alettiin opettaa ylipäätään opettaa, oli tietysti valovuosi siihen että niistä kansalaistaitoja tuli., etenkään vanhemmille äiti-ihmisille. Eikä edelleenkään väestösttä osaa kuin osa antaa ensiapua.
"Suomessa vain harva ihmisistä osaa ensiaputaidot – Ensiapubarometri 2025
Suomi ei ole ensiaputaitojen mallimaa
Suomessa SPR ensiapukoulutuksen käy vuosittain noin 1,8 % koko Suomen väestöstä, kun taas esimerkiksi Norjassa kaikki käyvät jonkin ensiapukoulutuksen vähintään peruskoulussa ja Tanskassa ensiapukoulutus sisältyy ajokortin suorittamiseen. "
https://ensiavunkouluttajat.fi/artikkelit/suomessa-vain-harva-ihmisista…
Tuo on siis ihan nykyinen tilanne.
NELJÄn lapsen äiti olisi silti voinut miettiä edes viisi sekuntia, onko se pulla ja kaakao tilanteessa se olennaisin säntäiltävä.
Sen sijaan että heti hankkisi apua ja kysyisi neuvoa, kun kerran itse on tumpula ja heti lohduttaisi lasta.
On tietysti sekin mahdollista, että äitisikin on ollut autisti.
Minkä ikäinen olit?
Oletko sinä autisti? Ainakin jäät jumiin ja jankuttamaan. Miten ajattelit sen heijastuneen minun äitiini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotus:
verbi syödä ja juoda ylen määrin; vrt. herkutella, nautiskella.
Häissä juhlittiin ja mässäiltiin päiväkaupalla.
Mässäillä uusilla perunoilla.
Mummot eivät osaa edes sanaa ruoka tässä ketjussa, vaan vain sanan herkku.
Itse asiassa se kirjoittaja joka eniten kirjoittaa herkuista olet myös sinä itse.
Kuten jo kirjoitettu, sinulla on ongelmallinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.
Täällä on monta kirjoittajaa.
Minulla on normaali suhde ruokaan. Sen sijaan sekä äidilläni että anopillani on juurikin tuo käsittämätön tyyli vetää täysin överiksi ja ilmaista ihan kaikki tunteensa ruoalla. Muistan vieläkin, miten kaaduin luistellessa, kävelin itkien kotiin katki mennen käden kanssa ja mitä teki äitini? Juoksi ympäriinsä ja tuputti minulle pullaa ja kaakaota.
Sillä seurauksella, että käden korjaava leikkaus viivästyi, koska se vaati tietyn ajan syömättömyyttä.
Shokkiin suositellaan makeaa. Se rauhoittaa elimistöä. Hätätilassa kyllä leikataan pian olioa syönyt tai ei.
En ollut shokissa. Eikä kättä leikattu koska oli tuputettu ruokaa.
Aika kovahermoinen kersa olet ollut jos kädessäsi on ollut monta murtumaa, olet itkenyt kipua ja silti et ole ollut shokissa.
Ei ollut montaa murtumaa, vaan kaksi luuta oli poikki, molemmat kahdesta kohdasta. Tuollaiseksi muuttuu lapsi, joka ei koskaan kohtaa normaalia tunneskaalaa aikuisissa. Minun isosiskoni muuten haukkui minut nössöksi, kun itkin matkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensiaputaidot yleistyivät ja koulutus uudistui Suomessa merkittävästi 1970-luvulla. Taitoja opetettiin laajasti kansalaisjärjestöissä, kuten Suomen Punaisessa Ristissä, ja niitä alettiin vaatia myös työpaikoilla.
Meillä toimi myös ihan suora puhelinyhteys terveydenhoitajaan, jonka sai soittamalla kotiin. Olisi voinut kysyä, sen sijaan, että oitis vain se ruokaruokaruokaruokaruokaruoka.
Oli sitten tosi hyvä, ettet mokomaan tyypin hautajaisiinkaan mennyt. Olihan tuo pullan syöttäminen sen verran elämää suurempi kaardinaalimunaus, kun se vieläkin noin kovasti päälle viidenkymmenen vuoden jälkeen hiertää.
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Siitä että ensiaputaitoja alettiin opettaa ylipäätään opettaa, oli tietysti valovuosi siihen että niistä kansalaistaitoja tuli., etenkään vanhemmille äiti-ihmisille. Eikä edelleenkään väestösttä osaa kuin osa antaa ensiapua.
"Suomessa vain harva ihmisistä osaa ensiaputaidot – Ensiapubarometri 2025
Suomi ei ole ensiaputaitojen mallimaa
Suomessa SPR ensiapukoulutuksen käy vuosittain noin 1,8 % koko Suomen väestöstä, kun taas esimerkiksi Norjassa kaikki käyvät jonkin ensiapukoulutuksen vähintään peruskoulussa ja Tanskassa ensiapukoulutus sisältyy ajokortin suorittamiseen. "
https://ensiavunkouluttajat.fi/artikkelit/suomessa-vain-harva-ihmisista…
Tuo on siis ihan nykyinen tilanne.
NELJÄn lapsen äiti olisi silti voinut miettiä edes viisi sekuntia, onko se pulla ja kaakao tilanteessa se olennaisin säntäiltävä.
Sen sijaan että heti hankkisi apua ja kysyisi neuvoa, kun kerran itse on tumpula ja heti lohduttaisi lasta.
On tietysti sekin mahdollista, että äitisikin on ollut autisti.
Minkä ikäinen olit?
Oletko sinä autisti? Ainakin jäät jumiin ja jankuttamaan. Miten ajattelit sen heijastuneen minun äitiini?
Sinähän se meistä olet, joka on edelleen jumissa kymmeniä vuosia sitten tapahtuneisiin asioihin. Jankutat ja natkutat esimerkiksi näistä syömisistä tässä ketjussa päivästä toiseen. Nytkin tuosta pullasta jo sivutolkulla. Ketään muuta tämä pulla-asia ei juurikaan edes kiinnosta.
No, jos äitisi ei mielestäsi osannut toimia oikein vaan säntäili vain ympäriinsä, ehkä siihen oli joku syy. Autismi voisi olla yksi syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotus:
verbi syödä ja juoda ylen määrin; vrt. herkutella, nautiskella.
Häissä juhlittiin ja mässäiltiin päiväkaupalla.
Mässäillä uusilla perunoilla.
Mummot eivät osaa edes sanaa ruoka tässä ketjussa, vaan vain sanan herkku.
Itse asiassa se kirjoittaja joka eniten kirjoittaa herkuista olet myös sinä itse.
Kuten jo kirjoitettu, sinulla on ongelmallinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.
Täällä on monta kirjoittajaa.
Minulla on normaali suhde ruokaan. Sen sijaan sekä äidilläni että anopillani on juurikin tuo käsittämätön tyyli vetää täysin överiksi ja ilmaista ihan kaikki tunteensa ruoalla. Muistan vieläkin, miten kaaduin luistellessa, kävelin itkien kotiin katki mennen käden kanssa ja mitä teki äitini? Juoksi ympäriinsä ja tuputti minulle pullaa ja kaakaota.
Sillä seurauksella, että käden korjaava leikkaus viivästyi, koska se vaati tietyn ajan syömättömyyttä.
Shokkiin suositellaan makeaa. Se rauhoittaa elimistöä. Hätätilassa kyllä leikataan pian olioa syönyt tai ei.
En ollut shokissa. Eikä kättä leikattu koska oli tuputettu ruokaa.
Ihan varmaan jos muistelisit rauhoitut kuin sait kuumaa kaakaota ja pullan ja pystyit kertomaan mitä on käynyt.
Jos olet se hornan tuutti-ihminen en tiedä miten siellä tehtiin. Meillä 60-luvulla juostiin soittamaan taksi kun lapsi sai kuumekrampin, ei millekään terveyssisarelle vaan lähimmän kaupunginsairaalan ensiapuun. Samoin kun toiselta mukulalta katkesi solisluu ( eivät olleet omiani vaan ikätovereita.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä me Kuopioon olisi menty?😂
Meillä terkan sai nopeasti kiinni ja hän tuli ihan pikaisesti. Äitini vain oli syömishäiriöinen herkkujen tuputtaja (kuten nämä kanat täällä) ja se herkkumoodi kytkeytyi aina ekana päälle.
Se juuri on sitä ruualla rakastamista. Ei osannut sen vertaa myötäelää että olisi edes jotenkin lohduttanut tai yrittånyt auttaa tai edes istahtanut alas viereen. Vaan sitä pullaa. Pullaa ja pullaa.Voi jestas mikä märisijä olet!
Koita nyt jotenkin saada elämäsi ja mielenterveytesi kuntoon, vaikka noin huonosti on kohdeltu! Miten olisi ihan vain aikuistuminen?
Jäikö tuo nyt siis koko elämäksesi mieltäsi kalvamaan? Kun sait pullaa?
Oletko itse muuten täydellinen ihminen? Osaatko ihan kaiken?
Selitän idiooteille ymmärrettävästi, mitä tarkoittaa ruoalla rakastaminen.
Argumentit siis jälleen lopussa 65-vuotiaalta opettajalta ja alkoi muiden nimittely. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotus:
verbi syödä ja juoda ylen määrin; vrt. herkutella, nautiskella.
Häissä juhlittiin ja mässäiltiin päiväkaupalla.
Mässäillä uusilla perunoilla.
Mummot eivät osaa edes sanaa ruoka tässä ketjussa, vaan vain sanan herkku.
Itse asiassa se kirjoittaja joka eniten kirjoittaa herkuista olet myös sinä itse.
Kuten jo kirjoitettu, sinulla on ongelmallinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.
Täällä on monta kirjoittajaa.
Minulla on normaali suhde ruokaan. Sen sijaan sekä äidilläni että anopillani on juurikin tuo käsittämätön tyyli vetää täysin överiksi ja ilmaista ihan kaikki tunteensa ruoalla. Muistan vieläkin, miten kaaduin luistellessa, kävelin itkien kotiin katki mennen käden kanssa ja mitä teki äitini? Juoksi ympäriinsä ja tuputti minulle pullaa ja kaakaota.
Sillä seurauksella, että käden korjaava leikkaus viivästyi, koska se vaati tietyn ajan syömättömyyttä.
Shokkiin suositellaan makeaa. Se rauhoittaa elimistöä. Hätätilassa kyllä leikataan pian olioa syönyt tai ei.
En ollut shokissa. Eikä kättä leikattu koska oli tuputettu ruokaa.
Ihan varmaan jos muistelisit rauhoitut kuin sait kuumaa kaakaota ja pullan ja pystyit kertomaan mitä on käynyt.
Jos olet se hornan tuutti-ihminen en tiedä miten siellä tehtiin. Meillä 60-luvulla juostiin soittamaan taksi kun lapsi sai kuumekrampin, ei millekään terveyssisarelle vaan lähimmän kaupunginsairaalan ensiapuun. Samoin kun toiselta mukulalta katkesi solisluu ( eivät olleet omiani vaan ikätovereita.)
Niin. Minun äitini säntäili pitkin huushollia ja syötti minulle pullaa ja kaakaota. Sitähän minä juuri yritän sanoa, että hän oli oikeasti todella surkea äiti ja kaikkeen reagoitiin sillä pullalla. Tai jollain muulla syömisellä.
Osasi sentään sitten soittaa sille terveyssisarelle, vaikka kuka tahansa muu (jolla on edes yksi aivorusina) olisi lähtenyt taksilla ensiapuun.
En minä ollut edes rauhaton, koska tiesin jo siinä vaiheessa, että ainoa hermostunut sai olla vain äiti. Hän ja hänen tunteensa jne tulivat aina ensimmäisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotus:
verbi syödä ja juoda ylen määrin; vrt. herkutella, nautiskella.
Häissä juhlittiin ja mässäiltiin päiväkaupalla.
Mässäillä uusilla perunoilla.
Mummot eivät osaa edes sanaa ruoka tässä ketjussa, vaan vain sanan herkku.
Itse asiassa se kirjoittaja joka eniten kirjoittaa herkuista olet myös sinä itse.
Kuten jo kirjoitettu, sinulla on ongelmallinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.
Täällä on monta kirjoittajaa.
Minulla on normaali suhde ruokaan. Sen sijaan sekä äidilläni että anopillani on juurikin tuo käsittämätön tyyli vetää täysin överiksi ja ilmaista ihan kaikki tunteensa ruoalla. Muistan vieläkin, miten kaaduin luistellessa, kävelin itkien kotiin katki mennen käden kanssa ja mitä teki äitini? Juoksi ympäriinsä ja tuputti minulle pullaa ja kaakaota.
Sillä seurauksella, että käden korjaava leikkaus viivästyi, koska se vaati tietyn ajan syömättömyyttä.
Shokkiin suositellaan makeaa. Se rauhoittaa elimistöä. Hätätilassa kyllä leikataan pian olioa syönyt tai ei.
En ollut shokissa. Eikä kättä leikattu koska oli tuputettu ruokaa.
Aika kovahermoinen kersa olet ollut jos kädessäsi on ollut monta murtumaa, olet itkenyt kipua ja silti et ole ollut shokissa.
Ei ollut montaa murtumaa, vaan kaksi luuta oli poikki, molemmat kahdesta kohdasta. Tuollaiseksi muuttuu lapsi, joka ei koskaan kohtaa normaalia tunneskaalaa aikuisissa. Minun isosiskoni muuten haukkui minut nössöksi, kun itkin matkalla.
Perkele! Murtuma on lääketieteellinen nimitys kaikille luun rikkoontumisille. Sinulla on ollut lääketieteellisin termein kädessäsi siis yhteensä neljä murtumaa. Kaksi kummassakin luussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotus:
verbi syödä ja juoda ylen määrin; vrt. herkutella, nautiskella.
Häissä juhlittiin ja mässäiltiin päiväkaupalla.
Mässäillä uusilla perunoilla.
Mummot eivät osaa edes sanaa ruoka tässä ketjussa, vaan vain sanan herkku.
Itse asiassa se kirjoittaja joka eniten kirjoittaa herkuista olet myös sinä itse.
Kuten jo kirjoitettu, sinulla on ongelmallinen suhtautuminen ruokaan ja syömiseen.
Täällä on monta kirjoittajaa.
Minulla on normaali suhde ruokaan. Sen sijaan sekä äidilläni että anopillani on juurikin tuo käsittämätön tyyli vetää täysin överiksi ja ilmaista ihan kaikki tunteensa ruoalla. Muistan vieläkin, miten kaaduin luistellessa, kävelin itkien kotiin katki mennen käden kanssa ja mitä teki äitini? Juoksi ympäriinsä ja tuputti minulle pullaa ja kaakaota.
Sillä seurauksella, että käden korjaava leikkaus viivästyi, koska se vaati tietyn ajan syömättömyyttä.
Shokkiin suositellaan makeaa. Se rauhoittaa elimistöä. Hätätilassa kyllä leikataan pian olioa syönyt tai ei.
En ollut shokissa. Eikä kättä leikattu koska oli tuputettu ruokaa.
Ihan varmaan jos muistelisit rauhoitut kuin sait kuumaa kaakaota ja pullan ja pystyit kertomaan mitä on käynyt.
Jos olet se hornan tuutti-ihminen en tiedä miten siellä tehtiin. Meillä 60-luvulla juostiin soittamaan taksi kun lapsi sai kuumekrampin, ei millekään terveyssisarelle vaan lähimmän kaupunginsairaalan ensiapuun. Samoin kun toiselta mukulalta katkesi solisluu ( eivät olleet omiani vaan ikätovereita.)
Niin. Minun äitini säntäili pitkin huushollia ja syötti minulle pullaa ja kaakaota. Sitähän minä juuri yritän sanoa, että hän oli oikeasti todella surkea äiti ja kaikkeen reagoitiin sillä pullalla. Tai jollain muulla syömisellä.
Osasi sentään sitten soittaa sille terveyssisarelle, vaikka kuka tahansa muu (jolla on edes yksi aivorusina) olisi lähtenyt taksilla ensiapuun.
En minä ollut edes rauhaton, koska tiesin jo siinä vaiheessa, että ainoa hermostunut sai olla vain äiti. Hän ja hänen tunteensa jne tulivat aina ensimmäisinä.
Olet kyllä yksi ilkeimmistä kirjoittajista tällä palstalla ikinä.
Siis miksi isoäitinä pitäisi olla jotenkin eri kuin muuten on? Joku vanha likainen liina päähän ja essu päälle? Itse ainakin olen edelleen ihan sama oma itseni kuin 20-vuotiaanakin. Miksi pitäisi taantua johonkin mummon rooliin?
Alue: Aihe vapaa
Shokkiin suositellaan makeaa. Se rauhoittaa elimistöä. Hätätilassa kyllä leikataan pian olioa syönyt tai ei.