Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2435)
Ensiaputaidot yleistyivät ja koulutus uudistui Suomessa merkittävästi 1970-luvulla. Taitoja opetettiin laajasti kansalaisjärjestöissä, kuten Suomen Punaisessa Ristissä, ja niitä alettiin vaatia myös työpaikoilla.
Meillä toimi myös ihan suora puhelinyhteys terveydenhoitajaan, jonka sai soittamalla kotiin. Olisi voinut kysyä, sen sijaan, että oitis vain se ruokaruokaruokaruokaruokaruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensiaputaidot yleistyivät ja koulutus uudistui Suomessa merkittävästi 1970-luvulla. Taitoja opetettiin laajasti kansalaisjärjestöissä, kuten Suomen Punaisessa Ristissä, ja niitä alettiin vaatia myös työpaikoilla.
Meillä toimi myös ihan suora puhelinyhteys terveydenhoitajaan, jonka sai soittamalla kotiin. Olisi voinut kysyä, sen sijaan, että oitis vain se ruokaruokaruokaruokaruokaruoka.
Oli sitten tosi hyvä, ettet mokomaan tyypin hautajaisiinkaan mennyt. Olihan tuo pullan syöttäminen sen verran elämää suurempi kaardinaalimunaus, kun se vieläkin noin kovasti päälle viidenkymmenen vuoden jälkeen hiertää.
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Siitä että ensiaputaitoja alettiin opettaa ylipäätään opettaa, oli tietysti valovuosi siihen että niistä kansalaistaitoja tuli., etenkään vanhemmille äiti-ihmisille. Eikä edelleenkään väestösttä osaa kuin osa antaa ensiapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruualla rakastaminen ei ole vieraanvaraisuutta. Vieraanvaraisuus lähtee sen vieraan huomioimisesta, ruualla rakastaminen omista tarpeista, kyvyttömyydestä rakastaa. Tyypillisesti seurausta lapsuudenkodin mallista, josta ei osata tai haluta päästää irti.
On ruoka sinulle itsellesi kyllä iso ongelma. Lie ihan syömishäiriöksi luettava juttu.
Ei se minulle ole ongelma. Ongelma ja syömishäiriö se on noille mummoille, joille ruoka on pakkomielle.
Laitapa tähän nyt sitten ihan jo alkuunsa linkki, missä ruualla rakastaminen määritellään syömishäiriöksi. Mikään avoin viittaus Syömishäiriöliiton sivuille ei käy, koska ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen siellä ei ole kirjoitettu aiheesta mitään.
Sitä vastoin sieltä sivuilta löytyy toistakymmentä kirjoitusta, missä toisten syömisten yletön tarkkailua pidetään ongelmallisena. Sinulle tuo muiden tarjoamien (ja varmaan syömisiesi ruokien) tarkkailu on pakkomielle.
Ruualla on rakastettu niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, eikä se ole syömishäiriö.
Miten koko tähän aiheeseen liittyy muka joku syömisen tarkkailu? Miksi sitä vedetään koko ajan, jos äiti esimerkiksi toivoo ettei tungeta jätskiä/pullaa/karkkia 24/7?
Sinähän sitä koko ajan tuot esiin, kuinka mummujen ruuat ovat vääriä, tehty vääristä raaka-aineista, vääränä päivänä, milloin miellät ne tähteiksi, milloin niitä on liikaa jne. Mitä muuta se on kuin toisten ruokien yletöntä tarkkailua.
Enkä usko tuotakaan, että nyky isovanhemmat tuputtaisivat koko ajan lapsenlapsille makeaa. Ne makean ystävät historiassa ovat olleet 1900 - 1930 syntyneet. Jälkiruuat ja pullat ovat olleet out jo vuosikymmeniä.
Tuota tapahtuu silti, ei ole sun uskomisesta kiinni.
Kummallista kun kahviloiden vitriinit pursuaa toinen toistaan herkullisempia tuotteita! Mihin ne nyt jäävät kun täälläkin julistetaan niiden olevan nykyään out?
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Hän nimenomaan tuli soittamalla. Ei ollut mitään soittoaikaa. Siinä välissä äitini ehti tuputtaa kaakaota ja pullaa.
Kävin prismassa pikaiseen hakemassa ruokaa. Lähin kauppa. Karkkihyllyillä näkyi olevan sutina, äitejä lapsineen ja isompia lapsia. Nuoria aikuisia. Ei ole äitien opit menneet perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Hän nimenomaan tuli soittamalla. Ei ollut mitään soittoaikaa. Siinä välissä äitini ehti tuputtaa kaakaota ja pullaa.
On yksi terkkari ennen kännykkäaikaa paikassa X. Kun hänelle soitetaan sinne paikkaan X, hän lähtee sieltä pois. Minkä jälkeen hänelle ei voi kukaan soittaa, ennen kuin hän palaa paikkaan X.
Odottelitte siis ensin sen terkkarin käynnin, sitten lähditte (taksilla, autolla vai bussilla) kohti Kuopiota. Tuohon oli pakko mennä yhteensä jo vähintään pari tuntia, siis ennen kuin olitte Kuopiossa. Sitten odottelitte lääkäriä katsomaan, meni taas vähintään puoli tuntia, luultavasti enemmänkin. Minkä jälkeen kätesi röntgenkuvattiin, puoli tuntia lisää. Lääkäri katsoi kuvat ja sinut uudestaan, taas meni vähintään puoli tuntia, enemmänkin jos oli muita potilaita. Aikaa siitä pullan syönnistä oli pakko tuossa vaiheessa olla mennyt jo yli sen neljän tunnin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin prismassa pikaiseen hakemassa ruokaa. Lähin kauppa. Karkkihyllyillä näkyi olevan sutina, äitejä lapsineen ja isompia lapsia. Nuoria aikuisia. Ei ole äitien opit menneet perille.
Montako mummua siellä oli, he kuitenkin ketjun mukaan ovat suurimmat sokerin syöjät valtakunnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Hän nimenomaan tuli soittamalla. Ei ollut mitään soittoaikaa. Siinä välissä äitini ehti tuputtaa kaakaota ja pullaa.
Muistathan sitten vielä kuolinvuoteellakin muistella sitä, miten surkea äiti sinulla oli. Lohdutukseksi voin kertoa, että kenelläkään ei koskaan ole ollut täydellistä äitiä eikä koskaan tule olemaan, kas kun äiditkin ovat ihmisiä ja tekevät virheitä. Odotellaan lastenhoitorobotteja, ehkä ne eivät tee koskaan yhtään virhettä.
Miksi ihmeessä me Kuopioon olisi menty?😂
Meillä terkan sai nopeasti kiinni ja hän tuli ihan pikaisesti. Äitini vain oli syömishäiriöinen herkkujen tuputtaja (kuten nämä kanat täällä) ja se herkkumoodi kytkeytyi aina ekana päälle.
Se juuri on sitä ruualla rakastamista. Ei osannut sen vertaa myötäelää että olisi edes jotenkin lohduttanut tai yrittånyt auttaa tai edes istahtanut alas viereen. Vaan sitä pullaa. Pullaa ja pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruualla rakastaminen ei ole vieraanvaraisuutta. Vieraanvaraisuus lähtee sen vieraan huomioimisesta, ruualla rakastaminen omista tarpeista, kyvyttömyydestä rakastaa. Tyypillisesti seurausta lapsuudenkodin mallista, josta ei osata tai haluta päästää irti.
On ruoka sinulle itsellesi kyllä iso ongelma. Lie ihan syömishäiriöksi luettava juttu.
Ei se minulle ole ongelma. Ongelma ja syömishäiriö se on noille mummoille, joille ruoka on pakkomielle.
Laitapa tähän nyt sitten ihan jo alkuunsa linkki, missä ruualla rakastaminen määritellään syömishäiriöksi. Mikään avoin viittaus Syömishäiriöliiton sivuille ei käy, koska ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen siellä ei ole kirjoitettu aiheesta mitään.
Sitä vastoin sieltä sivuilta löytyy toistakymmentä kirjoitusta, missä toisten syömisten yletön tarkkailua pidetään ongelmallisena. Sinulle tuo muiden tarjoamien (ja varmaan syömisiesi ruokien) tarkkailu on pakkomielle.
Ruualla on rakastettu niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, eikä se ole syömishäiriö.
Miten koko tähän aiheeseen liittyy muka joku syömisen tarkkailu? Miksi sitä vedetään koko ajan, jos äiti esimerkiksi toivoo ettei tungeta jätskiä/pullaa/karkkia 24/7?
Sinähän sitä koko ajan tuot esiin, kuinka mummujen ruuat ovat vääriä, tehty vääristä raaka-aineista, vääränä päivänä, milloin miellät ne tähteiksi, milloin niitä on liikaa jne. Mitä muuta se on kuin toisten ruokien yletöntä tarkkailua.
Enkä usko tuotakaan, että nyky isovanhemmat tuputtaisivat koko ajan lapsenlapsille makeaa. Ne makean ystävät historiassa ovat olleet 1900 - 1930 syntyneet. Jälkiruuat ja pullat ovat olleet out jo vuosikymmeniä.
Tuota tapahtuu silti, ei ole sun uskomisesta kiinni.
Kummallista kun kahviloiden vitriinit pursuaa toinen toistaan herkullisempia tuotteita! Mihin ne nyt jäävät kun täälläkin julistetaan niiden olevan nykyään out?
Mietipä montako kahvilaa paikkakunnallasi on mennyt viime vuosina kiinni. Ainakin täällä meillä päin kato on ollut viime vuosina kova.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruualla rakastaminen ei ole vieraanvaraisuutta. Vieraanvaraisuus lähtee sen vieraan huomioimisesta, ruualla rakastaminen omista tarpeista, kyvyttömyydestä rakastaa. Tyypillisesti seurausta lapsuudenkodin mallista, josta ei osata tai haluta päästää irti.
On ruoka sinulle itsellesi kyllä iso ongelma. Lie ihan syömishäiriöksi luettava juttu.
Ei se minulle ole ongelma. Ongelma ja syömishäiriö se on noille mummoille, joille ruoka on pakkomielle.
Laitapa tähän nyt sitten ihan jo alkuunsa linkki, missä ruualla rakastaminen määritellään syömishäiriöksi. Mikään avoin viittaus Syömishäiriöliiton sivuille ei käy, koska ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen siellä ei ole kirjoitettu aiheesta mitään.
Sitä vastoin sieltä sivuilta löytyy toistakymmentä kirjoitusta, missä toisten syömisten yletön tarkkailua pidetään ongelmallisena. Sinulle tuo muiden tarjoamien (ja varmaan syömisiesi ruokien) tarkkailu on pakkomielle.
Ruualla on rakastettu niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, eikä se ole syömishäiriö.
Miten koko tähän aiheeseen liittyy muka joku syömisen tarkkailu? Miksi sitä vedetään koko ajan, jos äiti esimerkiksi toivoo ettei tungeta jätskiä/pullaa/karkkia 24/7?
Sinähän sitä koko ajan tuot esiin, kuinka mummujen ruuat ovat vääriä, tehty vääristä raaka-aineista, vääränä päivänä, milloin miellät ne tähteiksi, milloin niitä on liikaa jne. Mitä muuta se on kuin toisten ruokien yletöntä tarkkailua.
Enkä usko tuotakaan, että nyky isovanhemmat tuputtaisivat koko ajan lapsenlapsille makeaa. Ne makean ystävät historiassa ovat olleet 1900 - 1930 syntyneet. Jälkiruuat ja pullat ovat olleet out jo vuosikymmeniä.
Tuota tapahtuu silti, ei ole sun uskomisesta kiinni.
Kummallista kun kahviloiden vitriinit pursuaa toinen toistaan herkullisempia tuotteita! Mihin ne nyt jäävät kun täälläkin julistetaan niiden olevan nykyään out?
Mietipä montako kahvilaa paikkakunnallasi on mennyt viime vuosina kiinni. Ainakin täällä meillä päin kato on ollut viime vuosina kova.
Kyllä niitä kahviloita ilmestyy koko ajan lisää. Minunkin mökkikaupungissa monta kymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä me Kuopioon olisi menty?😂
Meillä terkan sai nopeasti kiinni ja hän tuli ihan pikaisesti. Äitini vain oli syömishäiriöinen herkkujen tuputtaja (kuten nämä kanat täällä) ja se herkkumoodi kytkeytyi aina ekana päälle.
Se juuri on sitä ruualla rakastamista. Ei osannut sen vertaa myötäelää että olisi edes jotenkin lohduttanut tai yrittånyt auttaa tai edes istahtanut alas viereen. Vaan sitä pullaa. Pullaa ja pullaa.
Eiköhän se Kuopio ollut lähin kirurginen sairaala sinun kotipaikkakuntasi lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä me Kuopioon olisi menty?😂
Meillä terkan sai nopeasti kiinni ja hän tuli ihan pikaisesti. Äitini vain oli syömishäiriöinen herkkujen tuputtaja (kuten nämä kanat täällä) ja se herkkumoodi kytkeytyi aina ekana päälle.
Se juuri on sitä ruualla rakastamista. Ei osannut sen vertaa myötäelää että olisi edes jotenkin lohduttanut tai yrittånyt auttaa tai edes istahtanut alas viereen. Vaan sitä pullaa. Pullaa ja pullaa.Eiköhän se Kuopio ollut lähin kirurginen sairaala sinun kotipaikkakuntasi lähellä.
Mistä ihmeestä olet sellaista saanut päähäsi????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin prismassa pikaiseen hakemassa ruokaa. Lähin kauppa. Karkkihyllyillä näkyi olevan sutina, äitejä lapsineen ja isompia lapsia. Nuoria aikuisia. Ei ole äitien opit menneet perille.
Montako mummua siellä oli, he kuitenkin ketjun mukaan ovat suurimmat sokerin syöjät valtakunnassa?
En nyttarkkaan katsonut, rollaattoreja ei silmiin sattunut eikä keppejä. Lapsijoukkoa kuitenkin sakeanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruualla rakastaminen ei ole vieraanvaraisuutta. Vieraanvaraisuus lähtee sen vieraan huomioimisesta, ruualla rakastaminen omista tarpeista, kyvyttömyydestä rakastaa. Tyypillisesti seurausta lapsuudenkodin mallista, josta ei osata tai haluta päästää irti.
On ruoka sinulle itsellesi kyllä iso ongelma. Lie ihan syömishäiriöksi luettava juttu.
Ei se minulle ole ongelma. Ongelma ja syömishäiriö se on noille mummoille, joille ruoka on pakkomielle.
Laitapa tähän nyt sitten ihan jo alkuunsa linkki, missä ruualla rakastaminen määritellään syömishäiriöksi. Mikään avoin viittaus Syömishäiriöliiton sivuille ei käy, koska ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen siellä ei ole kirjoitettu aiheesta mitään.
Sitä vastoin sieltä sivuilta löytyy toistakymmentä kirjoitusta, missä toisten syömisten yletön tarkkailua pidetään ongelmallisena. Sinulle tuo muiden tarjoamien (ja varmaan syömisiesi ruokien) tarkkailu on pakkomielle.
Ruualla on rakastettu niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, eikä se ole syömishäiriö.
Miten koko tähän aiheeseen liittyy muka joku syömisen tarkkailu? Miksi sitä vedetään koko ajan, jos äiti esimerkiksi toivoo ettei tungeta jätskiä/pullaa/karkkia 24/7?
Sinähän sitä koko ajan tuot esiin, kuinka mummujen ruuat ovat vääriä, tehty vääristä raaka-aineista, vääränä päivänä, milloin miellät ne tähteiksi, milloin niitä on liikaa jne. Mitä muuta se on kuin toisten ruokien yletöntä tarkkailua.
Enkä usko tuotakaan, että nyky isovanhemmat tuputtaisivat koko ajan lapsenlapsille makeaa. Ne makean ystävät historiassa ovat olleet 1900 - 1930 syntyneet. Jälkiruuat ja pullat ovat olleet out jo vuosikymmeniä.
Tuota tapahtuu silti, ei ole sun uskomisesta kiinni.
Kummallista kun kahviloiden vitriinit pursuaa toinen toistaan herkullisempia tuotteita! Mihin ne nyt jäävät kun täälläkin julistetaan niiden olevan nykyään out?
Mietipä montako kahvilaa paikkakunnallasi on mennyt viime vuosina kiinni. Ainakin täällä meillä päin kato on ollut viime vuosina kova.
Kyllä niitä kahviloita ilmestyy koko ajan lisää. Minunkin mökkikaupungissa monta kymmentä.
Kesäkahviloita toiminnassa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruualla rakastaminen ei ole vieraanvaraisuutta. Vieraanvaraisuus lähtee sen vieraan huomioimisesta, ruualla rakastaminen omista tarpeista, kyvyttömyydestä rakastaa. Tyypillisesti seurausta lapsuudenkodin mallista, josta ei osata tai haluta päästää irti.
On ruoka sinulle itsellesi kyllä iso ongelma. Lie ihan syömishäiriöksi luettava juttu.
Ei se minulle ole ongelma. Ongelma ja syömishäiriö se on noille mummoille, joille ruoka on pakkomielle.
Laitapa tähän nyt sitten ihan jo alkuunsa linkki, missä ruualla rakastaminen määritellään syömishäiriöksi. Mikään avoin viittaus Syömishäiriöliiton sivuille ei käy, koska ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen siellä ei ole kirjoitettu aiheesta mitään.
Sitä vastoin sieltä sivuilta löytyy toistakymmentä kirjoitusta, missä toisten syömisten yletön tarkkailua pidetään ongelmallisena. Sinulle tuo muiden tarjoamien (ja varmaan syömisiesi ruokien) tarkkailu on pakkomielle.
Ruualla on rakastettu niin kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa, eikä se ole syömishäiriö.
Miten koko tähän aiheeseen liittyy muka joku syömisen tarkkailu? Miksi sitä vedetään koko ajan, jos äiti esimerkiksi toivoo ettei tungeta jätskiä/pullaa/karkkia 24/7?
Sinähän sitä koko ajan tuot esiin, kuinka mummujen ruuat ovat vääriä, tehty vääristä raaka-aineista, vääränä päivänä, milloin miellät ne tähteiksi, milloin niitä on liikaa jne. Mitä muuta se on kuin toisten ruokien yletöntä tarkkailua.
Enkä usko tuotakaan, että nyky isovanhemmat tuputtaisivat koko ajan lapsenlapsille makeaa. Ne makean ystävät historiassa ovat olleet 1900 - 1930 syntyneet. Jälkiruuat ja pullat ovat olleet out jo vuosikymmeniä.
Tuota tapahtuu silti, ei ole sun uskomisesta kiinni.
Kummallista kun kahviloiden vitriinit pursuaa toinen toistaan herkullisempia tuotteita! Mihin ne nyt jäävät kun täälläkin julistetaan niiden olevan nykyään out?
Mietipä montako kahvilaa paikkakunnallasi on mennyt viime vuosina kiinni. Ainakin täällä meillä päin kato on ollut viime vuosina kova.
Kyllä niitä kahviloita ilmestyy koko ajan lisää. Minunkin mökkikaupungissa monta kymmentä.
Kesäkahviloita toiminnassa paljon.
Nuo on ympärivuotisia. Sitten on vielä kesäkahvilat, kesätorien kahvilat ja pop up -kahvilat ja museoiden kesäkahvilat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisajan terkkari ei olisi missään tapauksessa ehtinyt nopeasti sinua katsomaan. Hänellä oli luultavasti joku soittoaika, yleensä aamusta. Ei se terkkari päivystänyt 24/7 puhelimen ääressä. Mistä edes tiedät yrittikö äitisi terkkarille soittaa vai ei. Tällaista terveydenhoitoa kuin nyt ei siihen aikaan ollut.
Hän nimenomaan tuli soittamalla. Ei ollut mitään soittoaikaa. Siinä välissä äitini ehti tuputtaa kaakaota ja pullaa.
Muistathan sitten vielä kuolinvuoteellakin muistella sitä, miten surkea äiti sinulla oli. Lohdutukseksi voin kertoa, että kenelläkään ei koskaan ole ollut täydellistä äitiä eikä koskaan tule olemaan, kas kun äiditkin ovat ihmisiä ja tekevät virheitä. Odotellaan lastenhoitorobotteja, ehkä ne eivät tee koskaan yhtään virhettä.
Ei ole ollut yhtään täydellistä äitiä, ei. Eikä ole noiden ilkeitä juttuja äidistään kirjoittavan 65-v. maisterinkaan lapset jatkossa omaan äitiinsä tyytyväisiä. Niin se äiti-lapsisuhde vain tuppaa menemään.
Kyllähän tuo yksi kirjoittaja todella kuolinvuoteellaan vielä itkee katkerana, miten hän ei päässyt oppikouluun vaan vain oppikoulun oppimäärää lukemaan keskikouluun, pullaakin vielä äiti syötti. Vähemmästäkin elämä on pilalla. Oikeasti voisi antaa noiden monenkymmenen vuoden takaisten epäkohtien jo olla ja mennä elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin prismassa pikaiseen hakemassa ruokaa. Lähin kauppa. Karkkihyllyillä näkyi olevan sutina, äitejä lapsineen ja isompia lapsia. Nuoria aikuisia. Ei ole äitien opit menneet perille.
Montako mummua siellä oli, he kuitenkin ketjun mukaan ovat suurimmat sokerin syöjät valtakunnassa?
En nyttarkkaan katsonut, rollaattoreja ei silmiin sattunut eikä keppejä. Lapsijoukkoa kuitenkin sakeanaan.
Siis suorin tie kassoille olisi ollut karkkiosaston lävitse hyllyn välistä jossa viimeiset tavarat kAsasin kärryyn mutta kun se oli tupaten täynnä ihmisiä kiersin pakastehyllyjen väliköstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin prismassa pikaiseen hakemassa ruokaa. Lähin kauppa. Karkkihyllyillä näkyi olevan sutina, äitejä lapsineen ja isompia lapsia. Nuoria aikuisia. Ei ole äitien opit menneet perille.
Montako mummua siellä oli, he kuitenkin ketjun mukaan ovat suurimmat sokerin syöjät valtakunnassa?
En nyttarkkaan katsonut, rollaattoreja ei silmiin sattunut eikä keppejä. Lapsijoukkoa kuitenkin sakeanaan.
Ehkä ne mummut oli jotenkin naamioituneet lapsiksi. Mummut on NIIN ovelia ja tunnetusti kovia sokerin perään.
Alue: Aihe vapaa
"Äitini hankki neljä lasta, muttei voinut sitten opetella minkäänlaisia ensiavun sääntöjä."
Mistä ihmeestä sinun äitisi olisi edes voinut opetella maalla 50-60-luvulla ensiaputaitoja? On taas melkoisia vaatimuksia jälkikäteen entisajan äidille.