Mikä on traagisinta mitä elämässäsi on tapahtunut?

Vaikeaa valita keskenmenojen ja nuorena saadun syövän väliltä.

Avokki kuoli hengityslamaan meidän keittiön lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaislapsuus oli raskasta. Aika tiukkaa teki myöhemminkin tuonne 20 -vuotiaaksi.

Kuka tästäkin on eri mieltä? 

Ennen kouluun menoa sain mm. traumadiagnoosin.

Ja lisää traumoja koulusta.

Ei oikeat traumat ole mitään sen rinnalla kun iäkäs isoäiti kuukahtaa.

Sarkasmia?

Isäni itsemurha kun olin 12 vuotias, siitä saakka elämä on ollut hankalaa,.

Tekoäly ei ole kaikkitietävä. Puhuu aivoverisuolesta, vaikka se on aivoverisuoni. Tuon hengityslaman aiheuttajia nimittäin kysäisin. 

Mulla oli sellainen koti, että aina toivoin että olisin jäänyt orvoksi ja adoptoitu jonnekin. Eikä se edes ollut elämän hankalin asia, lapsuus sentään menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Isäni itsemurha kun olin 12 vuotias, siitä saakka elämä on ollut hankalaa,.

Juu sama myös. Isä teki itsemurhan, hirtti itsensä pölkkärin johtoon. Olin 12, kotona ei koskaan puhuttu tästä mitään.

Oliskohan pitänyt puhua?

Useampi ystävä on menehtynyt syöpään, niin nuorempia kuin vanhempiakin ja sen seuraaminen vierestä on kamalaa, vaikka sysäänkin asian sivuun ja olen ihmisen tukena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden isovanhemman tapaturmainen kuolema kun olin nuori.

Tämäkö on jonkun elämän traagisin asia? Molemmat vanhempani lapsuudessa menettäneenä olen kokenut ihan eri luokan juttuja. Kyllä sen huomaa kuka on kokenut oikeasti vaikeita asioita kja kuka ei.

Kuuleppas rakas kirjoittaja. Ap tiedustelee  henkilön  o m a n  elämänsä traagisinta tapahtumaa. Ei sinun mielestäsi traagisinta. Tämä ei ole kilpailu. Hyvää sunnuntaipäivää.

anhempien menettäminen lapsena on ihan eri luokan menetys kuin joku isovanhemman kuolema. Miksi edes pitää kommentoida jos ei ole kokenut oikeita vastoinkäymisiä?

No itse ainakin suren enemmän mummini kuolemaa kuin isäni. Mummini on auttanut ja ollut läsnä, kun sen sijaan isäni on ollut väkivaltainen.

Eri.

Vierailija kirjoitti:

Miten jotkut voivat tapella ja koettaa päteä tällaisen aiheen ympärillä. Traagista. 

Toisilla on sellainen lapsenomainen kuvitelma, että vain he ovat kokeneet rankkoja asioita ja haluavat verrata kaikkea itseensä. Esimerkiksi yksi tuttava jonka vanhemmat kuoli oli sitä mieltä ettei isovanhempien kuolema ole mitään.

Kävin paskalla 💩

Aika vähällä olen selvinnyt.  Toistaiseksi traagisinta oli kun piti lopettaa oma yritys pakon sanelemana. Siihen johtanut käänne tuli ihan puun takaa, eikä siihen voinut valmistautua. Siinä meni oma elinkeino, mutta pahinta oli töiden loppumisesta ilmoittaminen työntekijöille joihin kuului useamman ulkopuolisen lisäksi oma vanhempi sekä eräs toinen läheinen sukulainen. Entisenä epäonnistuneena yrittäjänä myös itsellä oli vaikeuksia löytää uusia töitä. Piti ottaa velkaa ihan peruselämiseen. Kesti monta vuotta, ennenkuin pääsin taas kunnolla kiinni elämään.

Eihän elämää voi arvottaa ainoastaan tragedioiden kautta.

Oma hukkuminen

Vierailija kirjoitti:

Oma hukkuminen

Paskaan. 💩

Lihavat ihmiset Hesessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma hukkuminen

Paskaan. 💩

Eipä kuule naurattanut. Oli 2 vkoa teholla tajuttomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma hukkuminen

Paskaan. 💩

Eipä kuule naurattanut. Oli 2 vkoa teholla tajuttomana.

Uskon. Siinä ei ole mitään hauskaa, että joutuu tajuttomana teholle sen jälkeen kun on hukkunut paskaan. 💩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin. Se jos olisi jäänyt tapahtumatta, ei olisi mitään hätää.

Voithan sä aina jälkiabortoida itsesi. Hemmetin kädetön. 

Itsekö keksit? Vai kysyitkö tekoälyltä?

Vierailija kirjoitti:

Thaimaan tsunamissa meni sukulaisperhe. Olemme ihmetelleet miksei Thaimaa ole ottanut vastuuta ja järjestänyt enää ensimmäisen vuosipäivän jälkeen meille omaisiaan menettäneille mahdollisuutta matkaan muistojuhlaan Thaimaaseen. Tsunami on tragedia joka vaikuttaa meidän elämäämme eikä mikään taho ota vastuuta siitä mitä me omaiset saamme käydä läpi loppu elämän.

Me tsunamissa rakkaamme menettäneet olemme joutuneet kestämään liian paljon, otan osaa sukulais perheesi vuoksi.

Minunkin elämän tragedia on tsunami mikä lopetti lapsuuden. Olen sitä mieltä ettei muut voi ymmärtää sitä miltä tuntuu kun menettää vanhempansa kuin saman kokeneet. Vaikka jollain isovanhempien kuolema on muka ollut traagisinta ei se ole sama kuin menettää vanhempansa. Isovanhemmat ei ole sitä omaa lähi perhettä vaikka olisivatkin läheisiä.