Lue keskustelun säännöt.
Mikä on traagisinta mitä elämässäsi on tapahtunut?
Kommentit (182)
Enon alkoholismi ja sd ettei ollut tekemisissä lastensa kanssa, eikä me serkkujen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähiomaisen kuolema ja menetetty rakkaussuhde. Epäilemättä tavallisimpia tragedioita, mutta ei se tavallisuus niistä yhtään vähemmän kivuliasta tee.
Synnyin. Se jos olisi jäänyt tapahtumatta, ei olisi mitään hätää.
Varhaislapsuus oli raskasta. Aika tiukkaa teki myöhemminkin tuonne 20 -vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varhaislapsuus oli raskasta. Aika tiukkaa teki myöhemminkin tuonne 20 -vuotiaaksi.
Kuka tästäkin on eri mieltä?
Ennen kouluun menoa sain mm. traumadiagnoosin.
Ja lisää traumoja koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Olut pullo kaatui pöydälle ja osa oluesta valui pois pullosta.😭
Toi nyt vielä mitään. Mulla meni kosapullo rikki muovikassissa kun kolahti ovenpieleen. Ajatteleppa omalle kohdallesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnyin. Se jos olisi jäänyt tapahtumatta, ei olisi mitään hätää.
Voithan sä aina jälkiabortoida itsesi. Hemmetin kädetön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyin. Se jos olisi jäänyt tapahtumatta, ei olisi mitään hätää.
Voithan sä aina jälkiabortoida itsesi. Hemmetin kädetön.
Näytä ihmeessä, miten se tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olut pullo kaatui pöydälle ja osa oluesta valui pois pullosta.😭
Toi nyt vielä mitään. Mulla meni kosapullo rikki muovikassissa kun kolahti ovenpieleen. Ajatteleppa omalle kohdallesi.
Ota lääkkeet.
Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni itsemurha, vaikka todellisuudessa se oli traagisinta mitä HÄNEN elämässään tapahtui. En minä ole uhri.
Kaukohaleja sinulle 🌹 ja kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskenmeno se on. Kaksosraskaus.
Elin kolmekymppiseksi muiden odotusten mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkin vaikea edes kirjoittaa tätä, koska se tuo ne tapahtumat mieleen... Oman lapsen kuolema syöpään 8-vuotiaana. Kaupan päälle mies jätti aika pian siitä, koska en ollut enää hauska eikä seksi maistunut kuten ennen. Tästä on jo 15 vuotta, mutta vieläkin sattuu.
Läheisten kuolema, lemmikkien poismeno, olin jossain vaiheessa vähän aikaa ilman omaa asuntoa (olin kaverin luona); se, että en voinut luoda uraa toiveammatissa.
Sain 21-vuotiaana hormonikuurista rosacea fulminans tasoisen naamamuodostelman. Näytin monta vuotta siitä että olen ollut onnettomuudessa enkä tunnistanut enää itseäni peilistä. Tosta on yli 10 vuotta olen taas roaccutan-kuurilla, nää on vienyt ja pilannut vuosia mun elämästä ja mielenterveyden.
Miten jotkut voivat tapella ja koettaa päteä tällaisen aiheen ympärillä. Traagista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaislapsuus oli raskasta. Aika tiukkaa teki myöhemminkin tuonne 20 -vuotiaaksi.
Kuka tästäkin on eri mieltä?
Ennen kouluun menoa sain mm. traumadiagnoosin.
Ja lisää traumoja koulusta.
Ei oikeat traumat ole mitään sen rinnalla kun iäkäs isoäiti kuukahtaa.
Semmonen yks juttu. Ja sit oli toinenkin. Kolmas varmaan ihan kohta tuloillaan.
Sama kokemus, mummo oli vielä nuori ja kuoli äkillisesti aivoverenvuotoon kun olin 17-vuotias. Isovanhemmat on aina olleet läheisiä meille ja tuolloin lukioikäisenä elämässä oli kaikenlaista. Tämä tapahtui just ennen joulua.