Mikä on traagisinta mitä elämässäsi on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni itsemurha, vaikka todellisuudessa se oli traagisinta mitä HÄNEN elämässään tapahtui. En minä ole uhri.

Kyllä sinäkin olet uhri. Lapsesi on nyt rauhassa, eikä kärsi enää. Osanottoni. 

Vierailija kirjoitti:

Kato V i t t u Googlesta.

Mikä sun nimesi on, niin googlaan? 

Lapsen sairastuminen masennukseen ja itsemurhayritykset.

Puolison veljen tapaturmainen kuolema

On vähän loukkaavaa kutsua traagiseksi sellaista mikä kuuluu normaali elämään. Isovanhempien menehtyminen on normaali elämää, vanhemman menehtyminen tsunamissa tai esim onnettomuudessa tai sairauskohtauksessa ei. On usein mieli tehnyt huutaa ihmisille että ettekö näe miten helpolla olette päässeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thaimaan tsunamissa meni sukulaisperhe. Olemme ihmetelleet miksei Thaimaa ole ottanut vastuuta ja järjestänyt enää ensimmäisen vuosipäivän jälkeen meille omaisiaan menettäneille mahdollisuutta matkaan muistojuhlaan Thaimaaseen. Tsunami on tragedia joka vaikuttaa meidän elämäämme eikä mikään taho ota vastuuta siitä mitä me omaiset saamme käydä läpi loppu elämän.

Me tsunamissa rakkaamme menettäneet olemme joutuneet kestämään liian paljon, otan osaa sukulais perheesi vuoksi.

Minunkin elämän tragedia on tsunami mikä lopetti lapsuuden. Olen sitä mieltä ettei muut voi ymmärtää sitä miltä tuntuu kun menettää vanhempansa kuin saman kokeneet. Vaikka jollain isovanhempien kuolema on muka ollut traagisinta ei se ole sama kuin menettää vanhempansa. Isovanhemmat ei ole sitä omaa lähi perhettä vaikka olisivatkin läheisiä.

Toisaalta eiköhän tämä ole aina kiinni ihan kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thaimaan tsunamissa meni sukulaisperhe. Olemme ihmetelleet miksei Thaimaa ole ottanut vastuuta ja järjestänyt enää ensimmäisen vuosipäivän jälkeen meille omaisiaan menettäneille mahdollisuutta matkaan muistojuhlaan Thaimaaseen. Tsunami on tragedia joka vaikuttaa meidän elämäämme eikä mikään taho ota vastuuta siitä mitä me omaiset saamme käydä läpi loppu elämän.

Me tsunamissa rakkaamme menettäneet olemme joutuneet kestämään liian paljon, otan osaa sukulais perheesi vuoksi.

Minunkin elämän tragedia on tsunami mikä lopetti lapsuuden. Olen sitä mieltä ettei muut voi ymmärtää sitä miltä tuntuu kun menettää vanhempansa kuin saman kokeneet. Vaikka jollain isovanhempien kuolema on muka ollut traagisinta ei se ole sama kuin menettää vanhempansa. Isovanhemmat ei ole sitä omaa lähi perhettä vaikka olisivatkin läheisiä.

Sinähän et eiitä päätä, vastoinkäymisten vertailu on ihan typerää.

Jokainen meistä katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan, siis omista kokemuksistaan, arvoistaan, merkityksenannoistaan yms. käsin. Siksi se, mikä minulle on traagisinta, ei välttämättä olisi sitä sinulle. Eikä elämä ole kilpailu.

Otan helpon, edellisiin kommentteihin liittyvän esimerkin. Äidinäitini oli minulle paljon, paljon rakkaampi ja läheisempi kuin oma äitini voi koskaan olla. Siksi äidinäitini menettäminen oli yksi elämäni suurista suruista. Muitakin on, mutta kuten jo totesin, elämä ja sen tuomat kärsimykset eivät ole kilpailu.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan, siis omista kokemuksistaan, arvoistaan, merkityksenannoistaan yms. käsin. Siksi se, mikä minulle on traagisinta, ei välttämättä olisi sitä sinulle. Eikä elämä ole kilpailu.

Otan helpon, edellisiin kommentteihin liittyvän esimerkin. Äidinäitini oli minulle paljon, paljon rakkaampi ja läheisempi kuin oma äitini voi koskaan olla. Siksi äidinäitini menettäminen oli yksi elämäni suurista suruista. Muitakin on, mutta kuten jo totesin, elämä ja sen tuomat kärsimykset eivät ole kilpailu.

Isovanhemmat ei ole sama asia kuin vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan, siis omista kokemuksistaan, arvoistaan, merkityksenannoistaan yms. käsin. Siksi se, mikä minulle on traagisinta, ei välttämättä olisi sitä sinulle. Eikä elämä ole kilpailu.

Otan helpon, edellisiin kommentteihin liittyvän esimerkin. Äidinäitini oli minulle paljon, paljon rakkaampi ja läheisempi kuin oma äitini voi koskaan olla. Siksi äidinäitini menettäminen oli yksi elämäni suurista suruista. Muitakin on, mutta kuten jo totesin, elämä ja sen tuomat kärsimykset eivät ole kilpailu.

Isovanhemmat ei ole sama asia kuin vanhemmat.

Jotkut ne eivät vain millään halua ymmärtää, että eri ihmisillä on erilaiset kokemukset. Väännetäänpä rautalangasta: Jos lapsi on kotonaan elänyt vaikkapa perhehelvetissä, eikö sittenkään ainoan turvallisen aikuisen eli isovanhemman menetys voi ja saa olla suuri tragedia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan, siis omista kokemuksistaan, arvoistaan, merkityksenannoistaan yms. käsin. Siksi se, mikä minulle on traagisinta, ei välttämättä olisi sitä sinulle. Eikä elämä ole kilpailu.

Otan helpon, edellisiin kommentteihin liittyvän esimerkin. Äidinäitini oli minulle paljon, paljon rakkaampi ja läheisempi kuin oma äitini voi koskaan olla. Siksi äidinäitini menettäminen oli yksi elämäni suurista suruista. Muitakin on, mutta kuten jo totesin, elämä ja sen tuomat kärsimykset eivät ole kilpailu.

Isovanhemmat ei ole sama asia kuin vanhemmat.

Jotkut ne eivät vain millään halua ymmärtää, että eri ihmisillä on erilaiset kokemukset. Väännetäänpä rautalangasta: Jos lapsi on kotonaan elänyt vaikkapa perhehelvetissä, eikö sittenkään ainoan turvallisen aikuisen eli isovanhemman menetys voi ja saa olla suuri tragedia?

Silti ei ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thaimaan tsunamissa meni sukulaisperhe. Olemme ihmetelleet miksei Thaimaa ole ottanut vastuuta ja järjestänyt enää ensimmäisen vuosipäivän jälkeen meille omaisiaan menettäneille mahdollisuutta matkaan muistojuhlaan Thaimaaseen. Tsunami on tragedia joka vaikuttaa meidän elämäämme eikä mikään taho ota vastuuta siitä mitä me omaiset saamme käydä läpi loppu elämän.

Me tsunamissa rakkaamme menettäneet olemme joutuneet kestämään liian paljon, otan osaa sukulais perheesi vuoksi.

Minunkin elämän tragedia on tsunami mikä lopetti lapsuuden. Olen sitä mieltä ettei muut voi ymmärtää sitä miltä tuntuu kun menettää vanhempansa kuin saman kokeneet. Vaikka jollain isovanhempien kuolema on muka ollut traagisinta ei se ole sama kuin menettää vanhempansa. Isovanhemmat ei ole sitä omaa lähi perhettä vaikka olisivatkin läheisiä.

Kyynel

Väkivaltaiset vanhemmat ja kolme keskenmenoa.

Helpoiten elämässä pärjää kun ei liikaa kiinnity eikä kiinny mihinkään tai kehenkään.

Vierailija kirjoitti:

On vähän loukkaavaa kutsua traagiseksi sellaista mikä kuuluu normaali elämään. Isovanhempien menehtyminen on normaali elämää, vanhemman menehtyminen tsunamissa tai esim onnettomuudessa tai sairauskohtauksessa ei. On usein mieli tehnyt huutaa ihmisille että ettekö näe miten helpolla olette päässeet.

Kenellä sitten on oikeus päättää että kenen kokemukset on mitäkin? Ei tsunamiorvoilla, sydäriorvoilla tai millään orvoilla ole mitään oikeutta määrittää sitä mitä kukakin on kokenut.

Kun en saa pillua ja mut pakotetaan lääkkeille, joita käyttämällä ei seiso, mutta panettaa. Mulla ei varmaan seuraavaan kahdeksaan kuukauteen edes seiso ollenkaan, vaikka pääsisin osastolta ja lopettaisin terveenä lääkkeet. Mua pidetään mielisairaana, vaikka oon täysin terve.  T: Antti Laine

Vierailija kirjoitti:

Kun en saa pillua ja mut pakotetaan lääkkeille, joita käyttämällä ei seiso, mutta panettaa. Mulla ei varmaan seuraavaan kahdeksaan kuukauteen edes seiso ollenkaan, vaikka pääsisin osastolta ja lopettaisin terveenä lääkkeet. Mua pidetään mielisairaana, vaikka oon täysin terve.  T: Antti Laine

Lantti Aine

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en saa pillua ja mut pakotetaan lääkkeille, joita käyttämällä ei seiso, mutta panettaa. Mulla ei varmaan seuraavaan kahdeksaan kuukauteen edes seiso ollenkaan, vaikka pääsisin osastolta ja lopettaisin terveenä lääkkeet. Mua pidetään mielisairaana, vaikka oon täysin terve.  T: Antti Laine

Lantti Aine

Yritä päästä mahdollisimman nopeasti pois sieltä osastolta, lääkärit kiduttaa siellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en saa pillua ja mut pakotetaan lääkkeille, joita käyttämällä ei seiso, mutta panettaa. Mulla ei varmaan seuraavaan kahdeksaan kuukauteen edes seiso ollenkaan, vaikka pääsisin osastolta ja lopettaisin terveenä lääkkeet. Mua pidetään mielisairaana, vaikka oon täysin terve.  T: Antti Laine

Lantti Aine

Yritä päästä mahdollisimman nopeasti pois sieltä osastolta, lääkärit kiduttaa siellä

Hä?! Osastollahan on just kivaa! Ei tarvii ku syödä ja goisaa ja lekurit raahaa rauhottavia pöytään niska limassa. Tää on paratiisi!

T. Sonti Aine

Uskoon tuleminen. 

Hän oli silloin kuolleena jo toista vuorokautta 

Vierailija kirjoitti:

On vähän loukkaavaa kutsua traagiseksi sellaista mikä kuuluu normaali elämään. Isovanhempien menehtyminen on normaali elämää, vanhemman menehtyminen tsunamissa tai esim onnettomuudessa tai sairauskohtauksessa ei. On usein mieli tehnyt huutaa ihmisille että ettekö näe miten helpolla olette päässeet.

Minusta on loukaavaa arvostella toisten kokemuksia.