Mikä on traagisinta mitä elämässäsi on tapahtunut?

Jotkut ihmiset on selkeästi herkempiä kokemiaan traagisia juttuja kohtaan. Ei se vanhempien kuolema ole sen traagisempaa kuin mikään, se on vain se oma kokemus mikä tekee siitä sellaisen.

Vierailija kirjoitti:

On vähän loukkaavaa kutsua traagiseksi sellaista mikä kuuluu normaali elämään. Isovanhempien menehtyminen on normaali elämää, vanhemman menehtyminen tsunamissa tai esim onnettomuudessa tai sairauskohtauksessa ei. On usein mieli tehnyt huutaa ihmisille että ettekö näe miten helpolla olette päässeet.

Sen kun huutaa, ne toiset saattaa kyllä sitten nauraa.

Ei mikään

Lapsen kuolema

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kuolema

Alapeukuttajalle karmaa tiedossa, pidä hauskaa.

Hometalon ostaminen ja siitä pysyvästi sairastuminen. Lisäksi miehen aivoverenvuoto. Hän oli tuolloin 35-vuotias ja meillä oli pieni lapsi. Vuotoa tutkittiin ja löydettiin vasta, kun se oli ehtinyt jo tosi pahaksi ja sitten olikin jo kiire ambulanssilla Helsinkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden isovanhemman tapaturmainen kuolema kun olin nuori.

Tämäkö on jonkun elämän traagisin asia? Molemmat vanhempani lapsuudessa menettäneenä olen kokenut ihan eri luokan juttuja. Kyllä sen huomaa kuka on kokenut oikeasti vaikeita asioita kja kuka ei.

Kuuleppas rakas kirjoittaja. Ap tiedustelee  henkilön  o m a n  elämänsä traagisinta tapahtumaa. Ei sinun mielestäsi traagisinta. Tämä ei ole kilpailu. Hyvää sunnuntaipäivää.

anhempien menettäminen lapsena on ihan eri luokan menetys kuin joku isovanhemman kuolema. Miksi edes pitää kommentoida jos ei ole kokenut oikeita vastoinkäymisiä?

Kuka sen määrittää, sinäkö? Ihmetyttää asenne, että joku on valmis mitätöimään toisen kokemusta vain siksi koska kokee itsellään olevan jotenkin rankempia kokemuksia, miten lapsenomaista. Ei menetys ole koskaan mikään kilpailu.

Niin ja isovanhempi saattaa joskus olla se läheisin ihminen ja vanhemmat joko poissa kokonaan tai sitten kelvottomia.

Tsunami

Isän tapaturmainen aivovamma, äitini kyvyttömyys hoitaa asioita ja isän yrityksen konkurssi samaan aikaan. Meinasi mennä koti alta. Jouduin ottamaan ihan tyttösenä vastuun näiden asioiden hoitamisesta. Loppui huoleton nuoruus kertaheitolla. 

Äidin isä kuoli aivoverenvuotoon kun olin 9v.

Synnyin tänne maapallolle, mieluummin olisin ollut siinä tilassa missä olin ennen syntymääni.

Äiti ja kaksi sisarpuolta. 

Isättömyys

Vanhempien ero