Lue keskustelun säännöt.
Mikä on traagisinta mitä elämässäsi on tapahtunut?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sitten se että toinen vanhemmista ja kaksi pientä sisarusta kuolivat Kaakkois-Aasian tsunamissa.
Mutta entäs se toinen vanhempi? Molempien vanhempien menettäminen on traagisempaa kuin vain toisen vanhemman menettäminen. Et kuitenkaan jäänyt orvoksi etkä joutunut sijaisperheeseen.
Eihän näiden vertailemisessa ole mitään järkeä. Vai onko sellaisen jonka perheestä on kuollut vain molemmat vanhemmat tai molemmat vanhemmat ja yksi sisarus kohtalo mielestäsi jotenkin traagisempi? Mistä vaikuttavista tekijöistä saa mitäkin traagisuuspisteitä?
Orpous eli molempien vanhempien menetys on lapselle aina traagisempaa kuin vain toisen vanhemman menettäminen. Sille joka menettää joko isän tai äidin ja sisaruksen tai useampia jää kuitenkin se elossa oleva vanhempi, näin ei tarvitse menettää molempia, eikä muuttaa pois omasta kodista jne. Varsinkin tsunamissa kun eihän täällä aluksi edes uskottu mitä oli tapahtunut eikä ryhdytty heti toimiin ihmisten auttamiseksi. Siihen asti ihmiset oli siellä onnettomuus alueella yksin ja pulassa eikä kukaan auttanut. Vasta päivien päästä täällä selvisi mitä khao lakissa oli oikeasti tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitipuolen kuolema kun olin lapsi
Sijoitus lastenkotiin ja sijaisperheeseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan sitten se että toinen vanhemmista ja kaksi pientä sisarusta kuolivat Kaakkois-Aasian tsunamissa.
Mutta entäs se toinen vanhempi? Molempien vanhempien menettäminen on traagisempaa kuin vain toisen vanhemman menettäminen. Et kuitenkaan jäänyt orvoksi etkä joutunut sijaisperheeseen.
Eihän näiden vertailemisessa ole mitään järkeä. Vai onko sellaisen jonka perheestä on kuollut vain molemmat vanhemmat tai molemmat vanhemmat ja yksi sisarus kohtalo mielestäsi jotenkin traagisempi? Mistä vaikuttavista tekijöistä saa mitäkin traagisuuspisteitä?
Orpous eli molempien vanhempien menetys on lapselle aina traagisempaa kuin vain toisen vanhemman menettäminen. Sille joka menettää joko isän tai äidin ja sisaruksen tai useampia jää kuitenkin se elossa oleva vanhempi, näin ei tarvitse menettää molempia, eikä muuttaa pois omasta kodista jne. Varsinkin tsunamissa kun eihän täällä aluksi edes uskottu mitä oli tapahtunut eikä ryhdytty heti toimiin ihmisten auttamiseksi. Siihen asti ihmiset oli siellä onnettomuus alueella yksin ja pulassa eikä kukaan auttanut. Vasta päivien päästä täällä selvisi mitä khao lakissa oli oikeasti tapahtunut.
Minusta sinä et voi määritellä sitä, koska tuollaisessa vertailussa ei ole mitään järkeä. Tämän keskustelun idea taisi olla se, että jokainen saa vastata oman kokemuksensa mukaan, eikä tarkoituksena ollut vähätellä toisten kokemuksia, vaikka en jäänytkään orvoksi tai mitään sellaista. Ilmeisesti kokemukseni myös tsunamin suhteen on ihan erilainen kuin sinun, meitä autettiin ja käsittääkseni täällä oltiin tietoisia tapahtuneesta.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta kiusaamista, syrjimistä, ihmissuhteiden pilaamista, halveksuvia eleitä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pahoinpitelyjä ja raiskauksia.
Kannattaa valita seura vähän paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä kuoli kun olin parikymppinen
Tuli perinnöt ajoissa..kuten minun naapurin jätkälle..parikymppisenä maat ja mannut...pärjäillyt hyvin kun onni potkaisi nuorena..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeat terveysongelmat varmaan. Henkiset vaikeudet ovat vaikeita nekin, mutta karseaa kun kehokin pettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!
Tässä ketjussa huomaa että ihmiset ei ole kokeneet oikeita vastoinkäymisiä. Kun sellaisia kohtaa, esim omien vanhempien kuolema kun itse on alle 18v, tulee perspektiiviä elämään ja kykenee näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Siksi on vaan rasittavaa kuunnella kun jotkut ihmiset ympärillä ei pääse yli pienemmistä vastoinkäymisistä.
Edelleen ketjussa kysyttiin YKSILÖTASOLLA ihmisen traagisinta kokemusta. Sinä haluat tehdä siitä jonkun kilpailun. Ikävää että olet tuollaista kokenut, mutta eipä se sinusta kovin empaattista ole tehnyt kun vähättelet muiden kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!
Oletko koskaan miettinyt miltä niistä jotka on kokeneet oikeita vastoinkäymisiä tuntuu?
Oletko koskaan miettinyt, että muut eivät voi tuntea tai jakaa niiden isoja kärsimyksiä kokeneiden muistoja, joten joutuvat kertomaan vain ne omansa?
Miksi sitten tarvii kommentoida ollenkaan jos ei ole mitään oikeaa kokemusta?
Ai nyt olet muiden kokemusten asiantuntijakin?
Laitapa tänne lista, eli pisteytys niistä asioista, mitä saa surra. Pitääkö olla ollut osallisena junaonnettomuudessa, tulipalossa, vai pitääkö kaikkien lasten olla kuollut, että pääsee listalle?
Kai se vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta kyllä molempien omien vanhempien menettäminen on pahinta mitä lapsi tai nuori voi kokea. Nimenomaan liittyy siihen että sen jälkeen pitää muuttaa pois omasta lapsuuden kodista. Siihen verrattuna ei ole mitään rankempaa.
Riippuu kodista ja vanhemmista. Jos kotona onesim. riitaa ja kaltoinkohtelua.
Miksi tällaisestakin tulee joillekin joku ihmeen kilpailu? Kun joku kertoo omansa niin toinen tulee vähättelemään, että eipäs se että toinen vanhemmistasi kuoli ollut yhtään mitään, minustapa tuli orpo. Aika naurettavaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinannut olla lähellä muutaman kerran oma henki lähteä. Kuolleet eri ikäiset ihmiset. Osa aikasin ja osa iän. Läheisten kärsimyksen katsominen kun ei ole tietoa joutuuko pahastikki lääkäriin vai ei. ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!
Tässä ketjussa huomaa että ihmiset ei ole kokeneet oikeita vastoinkäymisiä. Kun sellaisia kohtaa, esim omien vanhempien kuolema kun itse on alle 18v, tulee perspektiiviä elämään ja kykenee näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Siksi on vaan rasittavaa kuunnella kun jotkut ihmiset ympärillä ei pääse yli pienemmistä vastoinkäymisistä.
Entisen kaverin sanat " minulla on isompia ongelmia kuin sinulla, niin älä valita ennenkuin teet kuten minä sanon" vaikka tasan tarkkaan tiesi mitä mun elämässä oli käyny ja näistä jouduin lääkäriin. Tiedän, että hän oli vain kateellinen mulle, mutta miksi ei itse toiminut sitten samoin kuin minä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisen menettäminen skitsofrenialle.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällaisestakin tulee joillekin joku ihmeen kilpailu? Kun joku kertoo omansa niin toinen tulee vähättelemään, että eipäs se että toinen vanhemmistasi kuoli ollut yhtään mitään, minustapa tuli orpo. Aika naurettavaa käytöstä.
Tätä on tosielämässä yllättävän moni ihminen.
Raiskaus 19v.
Pahoinpitely kun olin raskaana.
Kuolleen lapsen syntyminen.
Isäni itsemurhan kokeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden isovanhemman tapaturmainen kuolema kun olin nuori.
Tämäkö on jonkun elämän traagisin asia? Molemmat vanhempani lapsuudessa menettäneenä olen kokenut ihan eri luokan juttuja. Kyllä sen huomaa kuka on kokenut oikeasti vaikeita asioita kja kuka ei.
Ei kai tämä ole mikään kilpailu? Vai pitäisikö sinun saada joku palkinto?
Muija alkoi riitelemään isäpuolen hautajaisissa, joka kuoli traagisesti tilanteessa jossa en pystynyt elvyyttämään
Sitten jälkeenpäin vietettiin juhannusta sen kaverien mökillä, joi yhden siiderin ja haukkui mut kavereittensa edessä kun en ollut mukavaa seuraa. Sen kaveri juoksi paikalle ja tuli lohduttamaan itkevää kaveriaan "se on tänne vaan tullut eroamaan susta". Sitten kävelin 25 km rautatieasemalle, ku muija jäi juhlimaan pitkän kaavan kautta.
Onneksi ollaan erottu
Eihän se eträ sinun vanhempasi on kuolleet ollessasi nuori tee tiisten tragedioista sen vähempiarvoisia.
Yhyy