Mikä on traagisinta mitä elämässäsi on tapahtunut?

Ohitan. 

Liian henkilökohtaista.

E

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden isovanhemman tapaturmainen kuolema kun olin nuori.

Tämäkö on jonkun elämän traagisin asia? Molemmat vanhempani lapsuudessa menettäneenä olen kokenut ihan eri luokan juttuja. Kyllä sen huomaa kuka on kokenut oikeasti vaikeita asioita kja kuka ei.

Niin mitä juttuja oikeastaan olet kokenut? Toki alaikäisenä orvoksi jääneet lapset saattavat joutua huostaanotetuksi, tai päätyä sosiaalitoimessa sijoitetuksi avohuollon tukitoimena, mutta yleensä sosiasliviranomaiset pyrkivät sijoittamaan tällaiset lapset sukulaisille. Varmaan toki eri asia sitten, mikäli sijoituksessa ilmenee jotain ongelmia.

Surua on kokenut jokainen joka on menettänyt jonkun läheisen ja tärkeän ihmisen, oli se sitten vanhempi, isovanhempi tai vaikka ystävä. Ihmettelen, että miksi kirjoitat niin kuin sinulla olisi ollut jotenkin ehdottomasti rankempia kuin toisilla. Viestistäsi ei selviä selään, että minkälaista elämäsi on oikeastaan ollut ennen vanhempien menettämistä, tai sen jälkeen uusien huoltajien kanssa. Loppujenlopuksihan tuo, vanhempien menettäminen, on yksittäinen asia lapsuudestasi eikä kerro mitään siitä todellisuudesta missä olet elänyt.

Esim sen vanhempien kuoleman. Ei sitä voi ymmärtää ei millään jos ei itse ole kokenut. Jouduin heidän hautajaisiin. Näköjään täällä ihmisillä ei ole mitään käsitystä elämän rankimmista kokemuksista. Arvaa miltä tuntui koulussa kun muut puhuivat joulun vietosta ja isänpäivästä ja äitienpäivästä. Etkö ymmärrä miltä se tuntuu? Oli kamalaa kuunnella vaan vieressä. Tädin luona asuminen oli kauheaa koska he elivät elämäänsä kuin ei mitään, hänen omat lapset pystyi iloitsemaan joulusta ja kesästä, koska heillä oli omat vanhemmat.

Elämässä voi olla toisenlaisiakin kokemuksia, tuo on vain sinun subjtektiivinen kokemuksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden isovanhemman tapaturmainen kuolema kun olin nuori.

Tämäkö on jonkun elämän traagisin asia? Molemmat vanhempani lapsuudessa menettäneenä olen kokenut ihan eri luokan juttuja. Kyllä sen huomaa kuka on kokenut oikeasti vaikeita asioita kja kuka ei.

Niin mitä juttuja oikeastaan olet kokenut? Toki alaikäisenä orvoksi jääneet lapset saattavat joutua huostaanotetuksi, tai päätyä sosiaalitoimessa sijoitetuksi avohuollon tukitoimena, mutta yleensä sosiasliviranomaiset pyrkivät sijoittamaan tällaiset lapset sukulaisille. Varmaan toki eri asia sitten, mikäli sijoituksessa ilmenee jotain ongelmia.

Surua on kokenut jokainen joka on menettänyt jonkun läheisen ja tärkeän ihmisen, oli se sitten vanhempi, isovanhempi tai vaikka ystävä. Ihmettelen, että miksi kirjoitat niin kuin sinulla olisi ollut jotenkin ehdottomasti rankempia kuin toisilla. Viestistäsi ei selviä selään, että minkälaista elämäsi on oikeastaan ollut ennen vanhempien menettämistä, tai sen jälkeen uusien huoltajien kanssa. Loppujenlopuksihan tuo, vanhempien menettäminen, on yksittäinen asia lapsuudestasi eikä kerro mitään siitä todellisuudesta missä olet elänyt.

Esim sen vanhempien kuoleman. Ei sitä voi ymmärtää ei millään jos ei itse ole kokenut. Jouduin heidän hautajaisiin. Näköjään täällä ihmisillä ei ole mitään käsitystä elämän rankimmista kokemuksista. Arvaa miltä tuntui koulussa kun muut puhuivat joulun vietosta ja isänpäivästä ja äitienpäivästä. Etkö ymmärrä miltä se tuntuu? Oli kamalaa kuunnella vaan vieressä. Tädin luona asuminen oli kauheaa koska he elivät elämäänsä kuin ei mitään, hänen omat lapset pystyi iloitsemaan joulusta ja kesästä, koska heillä oli omat vanhemmat.

Ymmärtäisin ehkä, että ala-asteikäiset vertailisivat elämäänsä tuohon tyyliin elämää ja vastoinkäymisiä mitä ovat kokeneet. Mutta aikuisena luulisi olevan ajattelevan asiaa jo toisestakin näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden isovanhemman tapaturmainen kuolema kun olin nuori.

Tämäkö on jonkun elämän traagisin asia? Molemmat vanhempani lapsuudessa menettäneenä olen kokenut ihan eri luokan juttuja. Kyllä sen huomaa kuka on kokenut oikeasti vaikeita asioita kja kuka ei.

Niin mitä juttuja oikeastaan olet kokenut? Toki alaikäisenä orvoksi jääneet lapset saattavat joutua huostaanotetuksi, tai päätyä sosiaalitoimessa sijoitetuksi avohuollon tukitoimena, mutta yleensä sosiasliviranomaiset pyrkivät sijoittamaan tällaiset lapset sukulaisille. Varmaan toki eri asia sitten, mikäli sijoituksessa ilmenee jotain ongelmia.

Surua on kokenut jokainen joka on menettänyt jonkun läheisen ja tärkeän ihmisen, oli se sitten vanhempi, isovanhempi tai vaikka ystävä. Ihmettelen, että miksi kirjoitat niin kuin sinulla olisi ollut jotenkin ehdottomasti rankempia kuin toisilla. Viestistäsi ei selviä selään, että minkälaista elämäsi on oikeastaan ollut ennen vanhempien menettämistä, tai sen jälkeen uusien huoltajien kanssa. Loppujenlopuksihan tuo, vanhempien menettäminen, on yksittäinen asia lapsuudestasi eikä kerro mitään siitä todellisuudesta missä olet elänyt.

Esim sen vanhempien kuoleman. Ei sitä voi ymmärtää ei millään jos ei itse ole kokenut. Jouduin heidän hautajaisiin. Näköjään täällä ihmisillä ei ole mitään käsitystä elämän rankimmista kokemuksista. Arvaa miltä tuntui koulussa kun muut puhuivat joulun vietosta ja isänpäivästä ja äitienpäivästä. Etkö ymmärrä miltä se tuntuu? Oli kamalaa kuunnella vaan vieressä. Tädin luona asuminen oli kauheaa koska he elivät elämäänsä kuin ei mitään, hänen omat lapset pystyi iloitsemaan joulusta ja kesästä, koska heillä oli omat vanhemmat.

No on sinulla ollut rankkaa. Niin rankkaa, että. Varmaan aika raskasta elää tuolla negatiivisella asenteella, varsinkin ympäristölle.

20 vuotta kiusaamista, syrjimistä, ihmissuhteiden pilaamista, halveksuvia eleitä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, pahoinpitelyjä ja raiskauksia.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sitten se että toinen vanhemmista ja kaksi pientä sisarusta kuolivat Kaakkois-Aasian tsunamissa.

Mutta entäs se toinen vanhempi? Molempien vanhempien menettäminen on traagisempaa kuin vain toisen vanhemman menettäminen. Et kuitenkaan jäänyt orvoksi etkä joutunut sijaisperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden isovanhemman tapaturmainen kuolema kun olin nuori.

Tämäkö on jonkun elämän traagisin asia? Molemmat vanhempani lapsuudessa menettäneenä olen kokenut ihan eri luokan juttuja. Kyllä sen huomaa kuka on kokenut oikeasti vaikeita asioita kja kuka ei.

Kuuleppas rakas kirjoittaja. Ap tiedustelee  henkilön  o m a n  elämänsä traagisinta tapahtumaa. Ei sinun mielestäsi traagisinta. Tämä ei ole kilpailu. Hyvää sunnuntaipäivää.

Sekin on outoa, miten monet antavat alapeukkuja niille, jotka kertovat OMAN elämänsä traagisimman tapahtuman.

Sehän voi olla vaikka kultakalan kuolema, eikä se ole mikään mielipideasia. Kaikille kun ei ole ehtinyt vielä tapahtua paljon.

Itselle äidin kuolema aiheutti eniten kipua, vaikka luonnollinen asia olikin, kun ikää oli paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien menettäminen

Sinähän olet saanut perintöjä tuon johdosta..

Vierailija kirjoitti:

Isä kuoli kun olin parikymppinen

Sait perinnöt ajoissa..ei tarttennut odottaa vuosikymmeniä..

Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!

Tässä ketjussa huomaa että ihmiset ei ole kokeneet oikeita vastoinkäymisiä. Kun sellaisia kohtaa, esim omien vanhempien kuolema kun itse on alle 18v, tulee perspektiiviä elämään ja kykenee näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Siksi on vaan rasittavaa kuunnella kun jotkut ihmiset ympärillä ei pääse yli pienemmistä vastoinkäymisistä.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!

Oletko koskaan miettinyt miltä niistä jotka on kokeneet oikeita vastoinkäymisiä tuntuu? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!

Oletko koskaan miettinyt miltä niistä jotka on kokeneet oikeita vastoinkäymisiä tuntuu? 

Oletko koskaan miettinyt, että muut eivät voi tuntea tai jakaa niiden isoja kärsimyksiä kokeneiden muistoja, joten joutuvat kertomaan vain ne omansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!

Oletko koskaan miettinyt miltä niistä jotka on kokeneet oikeita vastoinkäymisiä tuntuu? 

Oletko koskaan miettinyt, että muut eivät voi tuntea tai jakaa niiden isoja kärsimyksiä kokeneiden muistoja, joten joutuvat kertomaan vain ne omansa?

Miksi sitten tarvii kommentoida ollenkaan jos ei ole mitään oikeaa kokemusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!

Oletko koskaan miettinyt miltä niistä jotka on kokeneet oikeita vastoinkäymisiä tuntuu? 

Oletko koskaan miettinyt, että muut eivät voi tuntea tai jakaa niiden isoja kärsimyksiä kokeneiden muistoja, joten joutuvat kertomaan vain ne omansa?

Miksi sitten tarvii kommentoida ollenkaan jos ei ole mitään oikeaa kokemusta?

Ai nyt olet muiden kokemusten asiantuntijakin?

Laitapa tänne lista, eli pisteytys niistä asioista, mitä saa surra. Pitääkö olla ollut osallisena junaonnettomuudessa, tulipalossa, vai pitääkö kaikkien lasten olla kuollut, että pääsee listalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!

Oletko koskaan miettinyt miltä niistä jotka on kokeneet oikeita vastoinkäymisiä tuntuu? 

Oletko koskaan miettinyt, että muut eivät voi tuntea tai jakaa niiden isoja kärsimyksiä kokeneiden muistoja, joten joutuvat kertomaan vain ne omansa?

Miksi sitten tarvii kommentoida ollenkaan jos ei ole mitään oikeaa kokemusta?

Ai nyt olet muiden kokemusten asiantuntijakin?

Laitapa tänne lista, eli pisteytys niistä asioista, mitä saa surra. Pitääkö olla ollut osallisena junaonnettomuudessa, tulipalossa, vai pitääkö kaikkien lasten olla kuollut, että pääsee listalle?

Kai se vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta kyllä molempien omien vanhempien menettäminen on pahinta mitä lapsi tai nuori voi kokea. Nimenomaan liittyy siihen että sen jälkeen pitää muuttaa pois omasta lapsuuden kodista. Siihen verrattuna ei ole mitään rankempaa.

Isättömyys

Menetin kaiken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sitten se että toinen vanhemmista ja kaksi pientä sisarusta kuolivat Kaakkois-Aasian tsunamissa.

Mutta entäs se toinen vanhempi? Molempien vanhempien menettäminen on traagisempaa kuin vain toisen vanhemman menettäminen. Et kuitenkaan jäänyt orvoksi etkä joutunut sijaisperheeseen.

Eihän näiden vertailemisessa ole mitään järkeä. Vai onko sellaisen jonka perheestä on kuollut vain molemmat vanhemmat tai molemmat vanhemmat ja yksi sisarus kohtalo mielestäsi jotenkin traagisempi? Mistä vaikuttavista tekijöistä saa mitäkin traagisuuspisteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän tyhmiä ja ilkeitä ihmisiä alapeukuttamassa ja mitätöimässä kun toiset jakavat kokemuksia itselleen traumaattisista tapahtumista! Moukkia, yksinkertaisia ja ilkeitä ihmisiä näyttää jokaiseen ketjuun tunkevan!

Oletko koskaan miettinyt miltä niistä jotka on kokeneet oikeita vastoinkäymisiä tuntuu? 

Oletko koskaan miettinyt, että muut eivät voi tuntea tai jakaa niiden isoja kärsimyksiä kokeneiden muistoja, joten joutuvat kertomaan vain ne omansa?

Miksi sitten tarvii kommentoida ollenkaan jos ei ole mitään oikeaa kokemusta?

Ai nyt olet muiden kokemusten asiantuntijakin?

Laitapa tänne lista, eli pisteytys niistä asioista, mitä saa surra. Pitääkö olla ollut osallisena junaonnettomuudessa, tulipalossa, vai pitääkö kaikkien lasten olla kuollut, että pääsee listalle?

Kai se vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta kyllä molempien omien vanhempien menettäminen on pahinta mitä lapsi tai nuori voi kokea. Nimenomaan liittyy siihen että sen jälkeen pitää muuttaa pois omasta lapsuuden kodista. Siihen verrattuna ei ole mitään rankempaa.

Eiköhän esimerkiksi perhesurmat ole kamalampaa kuin tuo.