NU Kolumni: "Lapsettomat ja sinkkuna elävät jäävät helposti juhlakierrossa maksajan rooliin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla parempi niin luonteestasi päätellen. Kaikki eivät sovi vanhemmiksi tai edes muiden lasten lähelle.

Mamma uhriutui.

En uhriutunut vaan totesin faktan. Jos olisit tuttuni, pitäisin kaukana lapsista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eihän noihin ole pakko osallistua. Eikä kaikki avioituvat tai lisääntyvät pidä mitään typeriä ennakkojuhlia. Saati osallistu muiden juhliin. Kunnon yleistystä taas.

Pitää sitten olla loukkaantumatta, jos joku ei osallistu.

Tämä on vapaa maa niin osallistua tai ei kuin myös tuntea niitä tunteita kuin tuntee

Jos tässä on kyse lahjoista ja rahasta niin juhlien järjestäminen maksaa lähes aina enemmän kuin saatujen lahjojen arvo on. Poikkeuksena ehkä polttarit joihin juhlan kohde ei välttämättä laita rahaa. Eli voisi ajatella, että lapseton (tässäkin) selviää halvemmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan yhä sen kun vauvavuotena aivan rättiväsyneenä mietin keneltä ystävältä voisin pyytää hieman apua, kun aloin suurinpiirtein nähdä harhoja koliikkivauvan kanssa ja oma mies oli samassa tilanteessa. Ja joku tuntemani vela uhriutui miten hänellä ei ole miestä joka joskus tekisi hänelle ruokaa. Aikuiselle yksinasuvalle.

En saanut babyshowereita mutta kyllä sellaiset saavat äidit ne ansaitsee.

Miksi velan pitäisi auttaa sinua? Oletko joskus tarjoutunut auttamaan häntä? Kuunnellut etkä vain valittanut omien valintojesi seurauksista? Ei kyllä heru yhtään empatiaa, ei niitä lapsia tarvitse hankkia jos ei jaksa. Vai riittäisikö sinulla kärsivällisyyttä kuunnella koko ajan jonkun valitusta kun omasta hevosesta huolehtiminen on niiiin stressaavaa ja väsyttää yyy yy?

Täh? Yleensä ystäviä autetaan. Olen ollut esimerkiksi muuttoapuna. Vaikutat aika ilkeältä tapaukselts joten varmaan turhaan yritän keskustella 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai olen auttanut kun lähipiiriin on tullut lapsia. 

Ahaa! Autetaan vain ihmisiä joilla on lapsia! Ehkä siksi ihmiset joilla ei ole lapsia eivät auta sinua :) Kun et ole heitäkään koskaan auttanut. Ystävyys on vastavuoroista. Rahalla saa auttajia jos on noin itsekäs.

Mihin aikuinen, työssäkäyvä sinkku tarvii erityisesti suurempaa apuani? Jos ei nyt puhuta pienistä arkisista teoista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla parempi niin luonteestasi päätellen. Kaikki eivät sovi vanhemmiksi tai edes muiden lasten lähelle.

Mamma uhriutui.

En uhriutunut vaan totesin faktan. Jos olisit tuttuni, pitäisin kaukana lapsista 

Ei tarvitse, minä pysyn kyllä ihan itse kaukana teistä.

mammat vois käydä pesulla ja pestä ne lapset ennen ihmisten ilmoille tuloa. Eltaantuneelta maidolta haisevia pesueita kulkee tuolla välillä. Aika tuju tuoksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?

Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.

Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.

 

Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?

Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.

Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.

Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.

Tiedänpähän paikkani.

N33

Yleensä kyllä juhlat maksaa järjestäjälleen ihan kiikettävän summan (juhlapaikan hinta, tarjottavat ruokailut ja juomat, mahdollinen maksullinen ohjelma jne.). Se, että joku antaa lahjan, kattaa ehkä henkilön omat ruokailut ja juomiset.

Miksi sinkkujen ja yksinelävien pitäisi saada bilettää muitten kustannuksella, jos eivät itse koskaan järjestä vastapalveluksi vastaavaa juhlaa. Ei juhlien järjestäjät noista juhlista todellakaan mitään nettoa, ja kuitenkin todella kiva, että edes joku jaksaa järjestää. Itse olen nauttinut kaikista juhlista, joihin olen osallistunut, ja mielellään tuon lahjan, koska tiedän, että järjestäjälle aiheutuu myös minun osallistumisestani kuluja. Todella kiva, että saan osallistua ja olla mukana juhlimassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla parempi niin luonteestasi päätellen. Kaikki eivät sovi vanhemmiksi tai edes muiden lasten lähelle.

Mamma uhriutui.

En uhriutunut vaan totesin faktan. Jos olisit tuttuni, pitäisin kaukana lapsista 

Ei tarvitse, minä pysyn kyllä ihan itse kaukana teistä.

Erittäin hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?

Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.

Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.

 

Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?

Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.

Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.

Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.

Tiedänpähän paikkani.

N33

Sama täällä. Omat vanhempani ovat minulle erittäin rakkaita, ja toivon saavani pitää heidät elämässäni mahdollisimman kauan. Taivaassa sitten nähdään sen jälkeen. Omia lapsia en ole koskaan halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se voi olla parempi niin luonteestasi päätellen. Kaikki eivät sovi vanhemmiksi tai edes muiden lasten lähelle.

Mamma uhriutui.

En uhriutunut vaan totesin faktan. Jos olisit tuttuni, pitäisin kaukana lapsista 

Ei tarvitse, minä pysyn kyllä ihan itse kaukana teistä.

Erittäin hyvä.

Näin on

Kaikkien vanhemmat tai sisarukset ei ole niin hyviä. Itse otin nuorena etäisyyttä myrkylliseen lapsuuden perheeseen enkä koe luontevaksi kutsua heitä sanalla perhe, ovat enemmän kuin etäisiä sukulaisia. Olemme nyt pieni perhe yhden lapsen kanssa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?

Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.

Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.

 

Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?

Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.

Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.

Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.

Tiedänpähän paikkani.

N33

Näin se vain menee. Ymmärrän että sinä et tätä ymmärrä niinkuin ei ymmärrä vela siskonikaan. Lapsuuden perheestä "irtaudutaan" lopullisesti vasta sitten kun saadaan se oma perhe. Siihen asti lapsuuden perheen jäsenet ovat niitä tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Sitten kun saadaan omia lapsia niin heistä tulee ne tärkeimmät ihmiset maailmassa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei lapsuuden perheen jäsenet olisi enää tärkeitä ja rakkaita mutta joku muu on vielä rakkaampi. Tätä rakkautta ei velat ikinä koe, niin he eivät sitä voi koskaan täysin ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?

Ei vaan hänkin haluaisi joskus olla se jolle järjestetään jotain. Tosin häät ja ristiäiset järjestetään itse. Vela haluaisi jotain sellaista kuin babyshowerit tai polttarit.

 

Suosittelen veloja aloittamaan yllätyssynttäreiden perinteen, niitä voi kaikki velat järjestää toisilleen. Turha odottaa että joku kiireinen lapsiperhe ottaa siitä kiinni

Velojen kannattaa aloittaa totuttautuminen loppuelämään jo noista juhlista tai ennemminkin niiden puutteesta. Vanhoilla päivillä tulee niin paljon lisää pettymyksiä kun silloin ei varsinkaan ole ketään joka huomioisi mitenkään.

Miten niin ei ole?

Kuvittelevat että veloilla ei ole aikuisia velakavereita :D Kun itsellään ei ole mitään muuta elämässään kuin omat lapset ja niiden navat. 

Varmasti on mutta kuinka moni niistä sitten jää rinnalle kun on vaikeaa. Lisäksi kaikki ne kaveritkin alkavat sitten olla vanhoja ja raihnaisia. Moni nainen joutuu siinä vaiheessa hoitamaan myös puolisoaan.  Tai jos joku kaveri olisi nuorempi niin heitä tuskin kiinnostaa enää vanhat höpsähtäneet kaverit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?

Ei vaan hänkin haluaisi joskus olla se jolle järjestetään jotain. Tosin häät ja ristiäiset järjestetään itse. Vela haluaisi jotain sellaista kuin babyshowerit tai polttarit.

 

Suosittelen veloja aloittamaan yllätyssynttäreiden perinteen, niitä voi kaikki velat järjestää toisilleen. Turha odottaa että joku kiireinen lapsiperhe ottaa siitä kiinni

Velojen kannattaa aloittaa totuttautuminen loppuelämään jo noista juhlista tai ennemminkin niiden puutteesta. Vanhoilla päivillä tulee niin paljon lisää pettymyksiä kun silloin ei varsinkaan ole ketään joka huomioisi mitenkään.

Miten niin ei ole?

Kuvittelevat että veloilla ei ole aikuisia velakavereita :D Kun itsellään ei ole mitään muuta elämässään kuin omat lapset ja niiden navat. 

Varmasti on mutta kuinka moni niistä sitten jää rinnalle kun on vaikeaa. Lisäksi kaikki ne kaveritkin alkavat sitten olla vanhoja ja raihnaisia. Moni nainen joutuu siinä vaiheessa hoitamaan myös puolisoaan.  Tai jos joku kaveri olisi nuorempi niin heitä tuskin kiinnostaa enää vanhat höpsähtäneet kaverit. 

Aika uskomaton kommentti. Kaikki eivät höpsähdä vanhana, ja ystäviä voi olla hyvinkin eri-ikäisiä.

Luuletko automaattisesti, että lapset huolehtivat auliisti niistä vanhoista, höpsähtäneistä vanhemmistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?

Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.

Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.

 

Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?

Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.

Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.

Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.

Tiedänpähän paikkani.

N33

Näin se vain menee. Ymmärrän että sinä et tätä ymmärrä niinkuin ei ymmärrä vela siskonikaan. Lapsuuden perheestä "irtaudutaan" lopullisesti vasta sitten kun saadaan se oma perhe. Siihen asti lapsuuden perheen jäsenet ovat niitä tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Sitten kun saadaan omia lapsia niin heistä tulee ne tärkeimmät ihmiset maailmassa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei lapsuuden perheen jäsenet olisi enää tärkeitä ja rakkaita mutta joku muu on vielä rakkaampi. Tätä rakkautta ei velat ikinä koe, niin he eivät sitä voi koskaan täysin ymmärtää. 

Veloilla on vielä parempaa rakkautta. Sitä sinä taas et voi ymmärtää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?

Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.

Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.

 

Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?

Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.

Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.

Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.

Tiedänpähän paikkani.

N33

Näin se vain menee. Ymmärrän että sinä et tätä ymmärrä niinkuin ei ymmärrä vela siskonikaan. Lapsuuden perheestä "irtaudutaan" lopullisesti vasta sitten kun saadaan se oma perhe. Siihen asti lapsuuden perheen jäsenet ovat niitä tärkeimpiä ihmisiä maailmassa. Sitten kun saadaan omia lapsia niin heistä tulee ne tärkeimmät ihmiset maailmassa. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei lapsuuden perheen jäsenet olisi enää tärkeitä ja rakkaita mutta joku muu on vielä rakkaampi. Tätä rakkautta ei velat ikinä koe, niin he eivät sitä voi koskaan täysin ymmärtää. 

Eivät kaikki elä elämäänsä sinun määrittelemän kaavasi mukaan.

Hohhoijaa joo. Tämäkin velahenkilö voisi hyvin järjestää itselleen vaikka mitä juhlia, mutta ei taida viitsiä kun juhlien järjestämisessä on oikeasti iso työ. Miettii nyt jotain häitä, ristiäisiä, lakkiaisia, jne. niin huh mikä stressi eikä ihan halvaksi tule se järjestäminen varsinkaan! Voi voi pientä päähenkilöä kun hän haluaisi niitä lahjoja vaan, eikö joku MUU voisi järjestää juhlat HÄNELLE?

Miksi täällä puhutaan vain veloista?  Asia koskee kaikkia lapsettomia.

On ok huomioida lapsia, mutta parinkymmenen huomiointivuoden (syntymäpäivät, joulut) jälkeen alkaa tympiä.

T. Tahattomadti lapseton täti