Lue keskustelun säännöt.
NU Kolumni: "Lapsettomat ja sinkkuna elävät jäävät helposti juhlakierrossa maksajan rooliin"
27.06.2026 |
https://www.nokianuutiset.fi/puheenvuoro/art-2000012101138.html
Ajankohtainen asia. Vapaaehtoisesti lapsettomat eivät ole käveleviä pankkiautomaatteja, vaan hekin ansaitsevat inhimillisen ja yhdenvertaisen kohtelun.
Kommentit (131)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereen paikallislehdessä usein naistoimittajat kirjoittaa minäminä kannalta aivan liikaa. No, vieressähän tämä on.
Olen valmistunut muutamaan kertaan, mennyt naimisiin, tullut äidiksi ja juhlittu lastenjuhlia.
Yhteistä näille on se, että minä ja myöhemmin puolisoni kanssa ollaan oltu maksajia.
Häissä vieraat harvoin antaa lahjaksi edes ruuan osuutta, EIKÄ TARVIKAAN, HÄIHIN EI MYYDÄ PÄÄSYLIPPUJA, mutta se on ihan puppua, että hän joutuu maksajan rooliin.
Kyllä häihin mennessä meidän perhe antaa lahjaksi hinnan per henkilö, eli jos menee 1 , on hinta x, jos 5, on hinta 5 x X.
Olen myös lukemattomia kertoja osallistunut juhliin pilkkasummilla. Esim anoppini päästessä eläkkeelle, sai Stockalle lahjakortin. Minä sen kortin käytin, kun osallistuttiin muutamiin juhliin.
Kollega sai vauvan. Olin silloin monta v kotona. Työporukka järjesti hänelle juhlan, ns baby showerin. Minä myös sain kutsun ja ilmoitin en tule mukaan kimppalahjaan.
Olin löytänyt kierrätyskeskuksesta pari villaneuletta. Purin ne, pesin langan ja tein 2 villapukua, eri kokoiset.
Kollega laittoi minulle luult yli 20 kuvaa lapsi puku päällä, niin hyviä ne käytössä oli. Itse olin omille myös tehnyt vst.
Tämä lahja vei aika kauan aikaa, mutta kustannus tekemisen vaiva
Saahan sitä juosta kissanristiäisissä raha kourassa, eikä ihan pikkurahalla nykyään, ihan loputtomiin jos siihen alkaa. Jokaisen ihan omassa harkinnassa alkaako niistä juhlista maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että yhteiskunnassa edes joskus juhlitaan heitä jotka tuovat yhteiskunnalle tulevaisuuden ja siitä joku uhriutuu
Mitä. Just. Luin.
Eli ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei lisäänny? Tai on jotenkin vähempiarvoinen?
Voitko viedä nuo velafobiset näkemyksesi muualle. Kiitos.
Ymmärrät varmaan ihan tahallaan väärin? Kuka väitti, että ihminen ei ole minkään arvoine jos hänellä ei ole lapsia? Aivan, ei kukaan.
Totuus on kuitenkin se, että lapset on ihan oikeasti se tulevaisuus, ilman lapsia ei ole tulevaisuutta. Tämän päivän taaperot ja lapset on se tulevaisuus, jotka pyörittää yhteiskuntaa, kun me ollaan vanhoja. Ei tuohon kummosta järkeä tarvita, kun sen ymmärtää. Ja vaikka se oma lapsi ei sitä sun paskavaippaa siellä laitoksessa vaihda, niin jonkun toisen lapsi se hoitaja kuitenkin on. Tää yhteiskunta ei vaan ole olemassa ilman uusia lapsia.
Ei tarvii silti uhriutua, vaikka ei itsellä niitä lapsia olekaan, mutta voi olla tyytyväinen, että joku muu on lapsen jaksanut tehdä ja sen hoitaa ja yhteiskunta siitä lapsesta sitten aikanaan hyötyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?
Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.
Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.
Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?
Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.
Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.
Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.
Tiedänpähän paikkani.
N33
Sinulla ei siis ole käsitystä, kuinka paljon se "itsetehty" perhe vie aikaa? Kyllä siinä vain väistämättä niin käy, kun on työ, jota on pakko tehdä rahan takia, ja ne omat lapset ja oma koti, ja parisuhdekin pitäisi saada pidettyä hengissä sen ajan, kun lapset asuu kotona, että se lapsuuden perhe jää taustalle. Ei saa tarkoita, että ne ihmiset lakkaa olemasta, tai heillä ei ole enää väliä, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 h ja nukkuakin olisi hyvä, niin sitten niitä sukulaisia nähdään joskus ja jouluna, varsinkin kun on vielä välimatkaa. Ja se on kaikille ok, koska niillä sisaruksillakin/sukulaisilla on ne omat työnsä ja perheensä. Ihan tervettäkin se on, että napanuora katkeaa oman perheen myötä ja oma perhe asettuu etusijalle. Mulla on ihan henkilökohtaista kokemusta tästä, kun näin ei käy, ja puoliso väsyttää itsensä poukkoillessa vaativan lapsuuden perheen tarpeiden ja oman perheen tarpeiden välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai olen auttanut kun lähipiiriin on tullut lapsia.
Ahaa! Autetaan vain ihmisiä joilla on lapsia! Ehkä siksi ihmiset joilla ei ole lapsia eivät auta sinua :) Kun et ole heitäkään koskaan auttanut. Ystävyys on vastavuoroista. Rahalla saa auttajia jos on noin itsekäs.
Mihin aikuinen, työssäkäyvä sinkku tarvii erityisesti suurempaa apuani? Jos ei nyt puhuta pienistä arkisista teoista
Aivan. En ainakaan itse tarvinnut mitään apua ystäviltä/työkavereilta, kun olin nuori ja terve. Ainoastaan muuttoapua joskus ja kyllä ne perheelliset tuli auttamaan minua velaa. Aina jonkun työkaverin mies tuli pakuineen apuun ja kantoapuakin löytyi. Ei normaali maailmassa perheelliset vihaa veloja eikä varmaan moni velakaan lapsia.
Vauvalla vaan kaikki on aina viin vaikeata ja kaikkea ja kaikkia pitää vihata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että yhteiskunnassa edes joskus juhlitaan heitä jotka tuovat yhteiskunnalle tulevaisuuden ja siitä joku uhriutuu
Mitä. Just. Luin.
Eli ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei lisäänny? Tai on jotenkin vähempiarvoinen?
Voitko viedä nuo velafobiset näkemyksesi muualle. Kiitos.
Ymmärrät varmaan ihan tahallaan väärin? Kuka väitti, että ihminen ei ole minkään arvoine jos hänellä ei ole lapsia? Aivan, ei kukaan.
Totuus on kuitenkin se, että lapset on ihan oikeasti se tulevaisuus, ilman lapsia ei ole tulevaisuutta. Tämän päivän taaperot ja lapset on se tulevaisuus, jotka pyörittää yhteiskuntaa, kun me ollaan vanhoja. Ei tuohon kummosta järkeä tarvita, kun sen ymmärtää. Ja vaikka se oma lapsi ei sitä sun paskavaippaa siellä laitoksessa vaihda, niin jonkun toisen lapsi se hoitaja kuitenkin on. Tää yhteiskunta ei vaan ole olemassa ilman uusia lapsia.
Ei tarvii silti uhriutua, vaikka ei itsellä niitä lapsia olekaan, mutta voi olla tyytyväinen, että joku muu on lapsen jaksanut tehdä ja sen hoitaa ja yhteiskunta siitä lapsesta sitten aikanaan hyötyy.
Entä ne lapset joista ei koskaan hyötyä tule olemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että yhteiskunnassa edes joskus juhlitaan heitä jotka tuovat yhteiskunnalle tulevaisuuden ja siitä joku uhriutuu
Mitä. Just. Luin.
Eli ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei lisäänny? Tai on jotenkin vähempiarvoinen?
Voitko viedä nuo velafobiset näkemyksesi muualle. Kiitos.
Ymmärrät varmaan ihan tahallaan väärin? Kuka väitti, että ihminen ei ole minkään arvoine jos hänellä ei ole lapsia? Aivan, ei kukaan.
Totuus on kuitenkin se, että lapset on ihan oikeasti se tulevaisuus, ilman lapsia ei ole tulevaisuutta. Tämän päivän taaperot ja lapset on se tulevaisuus, jotka pyörittää yhteiskuntaa, kun me ollaan vanhoja. Ei tuohon kummosta järkeä tarvita, kun sen ymmärtää. Ja vaikka se oma lapsi ei sitä sun paskavaippaa siellä laitoksessa vaihda, niin jonkun toisen lapsi se hoitaja kuitenkin on. Tää yhteiskunta ei vaan ole olemassa ilman uusia lapsia.
Ei tarvii silti uhriutua, vaikka ei itsellä niitä lapsia olekaan, mutta voi olla tyytyväinen, että joku muu on lapsen jaksanut tehdä ja sen hoitaa ja yhteiskunta siitä lapsesta sitten aikanaan hyötyy.
Entä ne lapset joista ei koskaan hyötyä tule olemaan?
Niin se vaan menee, että kaikille ei aina löydy paikkaa elänämästä, mutta suurin osa kuitenkin päätyy rakentamaan ja ylläpitämään yhteiskunnan rakenteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että yhteiskunnassa edes joskus juhlitaan heitä jotka tuovat yhteiskunnalle tulevaisuuden ja siitä joku uhriutuu
Mitä. Just. Luin.
Eli ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei lisäänny? Tai on jotenkin vähempiarvoinen?
Voitko viedä nuo velafobiset näkemyksesi muualle. Kiitos.
Opettele idiootti ensin lukemaan. Ja tottahan se on, että lapsissa on Suomen tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?
Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.
Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.
Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?
Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.
Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.
Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.
Tiedänpähän paikkani.
N33
Sinulla ei siis ole käsitystä, kuinka paljon se "itsetehty" perhe vie aikaa? Kyllä siinä vain väistämättä niin käy, kun on työ, jota on pakko tehdä rahan takia, ja ne omat lapset ja oma koti, ja parisuhdekin pitäisi saada pidettyä hengissä sen ajan, kun lapset asuu kotona, että se lapsuuden perhe jää taustalle. Ei saa tarkoita, että ne ihmiset lakkaa olemasta, tai heillä ei ole enää väliä, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 h ja nukkuakin olisi hyvä, niin sitten niitä sukulaisia nähdään joskus ja jouluna, varsinkin kun on vielä välimatkaa. Ja se on kaikille ok, koska niillä sisaruksillakin/sukulaisilla on ne omat työnsä ja perheensä. Ihan tervettäkin se on, että napanuora katkeaa oman perheen myötä ja oma perhe asettuu etusijalle. Mulla on ihan henkilökohtaista kokemusta tästä, kun näin ei käy, ja puoliso väsyttää itsensä poukkoillessa vaativan lapsuuden perheen tarpeiden ja oman perheen tarpeiden välillä.
Ja onhan se nyt ihan normaalia, että ihminen siirtyy elämässä eteenpäin, eikä takerru vielä 50v omaa äitiinsä ja isoäitiinsä. Ihanaa, että velalla on aikaa käydä auttamassa mumoaan, mutta ihan yhtä tärkeätä on se, että joku toinen keskittyy niiden uusien kansalaisten hoivaamiseen. Jos kaikki jäisi hoitamaan mummoaan ja jättää jälkeläiset tekemättä niin tuo N33 olisi itse se viimeinen "mummo" jota ei kukaan käy katsomassa ja hoitamassa.
Hyvä se on, että ihmiset perustaa oman perheen ja keskittyy siihen. En ainakaan itse vanhempana toivoisi, että kukaan lapsista jäisi ilman perhettä sen takia, että haluaisi jäädä hoivaamaan minua, kun olen vanha tai minun äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että yhteiskunnassa edes joskus juhlitaan heitä jotka tuovat yhteiskunnalle tulevaisuuden ja siitä joku uhriutuu
Mitä. Just. Luin.
Eli ihminen ei ole minkään arvoinen jos ei lisäänny? Tai on jotenkin vähempiarvoinen?
Voitko viedä nuo velafobiset näkemyksesi muualle. Kiitos.
Ymmärrät varmaan ihan tahallaan väärin? Kuka väitti, että ihminen ei ole minkään arvoine jos hänellä ei ole lapsia? Aivan, ei kukaan.
Totuus on kuitenkin se, että lapset on ihan oikeasti se tulevaisuus, ilman lapsia ei ole tulevaisuutta. Tämän päivän taaperot ja lapset on se tulevaisuus, jotka pyörittää yhteiskuntaa, kun me ollaan vanhoja. Ei tuohon kummosta järkeä tarvita, kun sen ymmärtää. Ja vaikka se oma lapsi ei sitä sun paskavaippaa siellä laitoksessa vaihda, niin jonkun toisen lapsi se hoitaja kuitenkin on. Tää yhteiskunta ei vaan ole olemassa ilman uusia lapsia.
Ei tarvii silti uhriutua, vaikka ei itsellä niitä lapsia olekaan, mutta voi olla tyytyväinen, että joku muu on lapsen jaksanut tehdä ja sen hoitaa ja yhteiskunta siitä lapsesta sitten aikanaan hyötyy.
Entä ne lapset joista ei koskaan hyötyä tule olemaan?
Aina on olemassa ihmisiä, jotka ei hyödytä yhteiskuntaa ja siksi yhteiskunta on olemassa, että se pitää huolta niistäkin, jotka ei sitä itse tee tai siihen kykene. Hyvinvointi yhteiskunta kykenee jossain määrin kannattelemaan myös tietyn määrän "hyödyttömiä" jäseniään.
Se ei ole mikään syy jättää lapset tekemättä, että jos niistä sitten tuleekin luusereita :D
Suurempi mahdollisuus on kuitenkin se, että lapsi on terve ja elättää itsensä aikuisena ja vielä muutaman muunkin jotka ei siihen itse kykene. Niin toimii yhteiskunta jonka jäsen sinäkin olet. Joku huolehtii sinusta ja tarpeistasi, kun et itse siihen kykene. Jonkun toisen kasvattama ja hoitama ja elättämä lapsi. Esim lääkäri jolla käyt vaivojasi valittamassa on jonkun toisen elättämä ja kasvattama. Meistä kukaan ei elä tätä elämäänsä läpi hyötymättä jonkun toisen ihmisen kasvattamasta ja elättämästä lapsesta. Me kaikki ollaan jonkun lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?
Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.
Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.
Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?
Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.
Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.
Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.
Tiedänpähän paikkani.
N33
Sinulla ei siis ole käsitystä, kuinka paljon se "itsetehty" perhe vie aikaa? Kyllä siinä vain väistämättä niin käy, kun on työ, jota on pakko tehdä rahan takia, ja ne omat lapset ja oma koti, ja parisuhdekin pitäisi saada pidettyä hengissä sen ajan, kun lapset asuu kotona, että se lapsuuden perhe jää taustalle. Ei saa tarkoita, että ne ihmiset lakkaa olemasta, tai heillä ei ole enää väliä, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 h ja nukkuakin olisi hyvä, niin sitten niitä sukulaisia nähdään joskus ja jouluna, varsinkin kun on vielä välimatkaa. Ja se on kaikille ok, koska niillä sisaruksillakin/sukulaisilla on ne omat työnsä ja perheensä. Ihan tervettäkin se on, että napanuora katkeaa oman perheen myötä ja oma perhe asettuu etusijalle. Mulla on ihan henkilökohtaista kokemusta tästä, kun näin ei käy, ja puoliso väsyttää itsensä poukkoillessa vaativan lapsuuden perheen tarpeiden ja oman perheen tarpeiden välillä.
Ja onhan se nyt ihan normaalia, että ihminen siirtyy elämässä eteenpäin, eikä takerru vielä 50v omaa äitiinsä ja isoäitiinsä. Ihanaa, että velalla on aikaa käydä auttamassa mumoaan, mutta ihan yhtä tärkeätä on se, että joku toinen keskittyy niiden uusien kansalaisten hoivaamiseen. Jos kaikki jäisi hoitamaan mummoaan ja jättää jälkeläiset tekemättä niin tuo N33 olisi itse se viimeinen "mummo" jota ei kukaan käy katsomassa ja hoitamassa.
Hyvä se on, että ihmiset perustaa oman perheen ja keskittyy siihen. En ainakaan itse vanhempana toivoisi, että kukaan lapsista jäisi ilman perhettä sen takia, että haluaisi jäädä hoivaamaan minua, kun olen vanha tai minun äitiäni.
Kuten kommentissani kirjoitin, en aio elää kovin vanhaksi, joten minusta ei milloinkaan tule sitä viimeistä mummoa. Ihannetilanteessa elämäni päättyy ennen kuin rakkaimpieni, ja mieluummin mahdollisimman pian. Atropoksen sopisi pitää kiirettä saksineen. Siihen saakka keskityn kielenhuoltoon, luontoarvoihin, työhöni ja kirjallisuuteen.
Mutta tämä menee ohi aiheen. Jatkakaa! Helteestä huolimatta näitä kommentteja lukiessani minua alkoi paleltaa.
N33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?
Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.
Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.
Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?
Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.
Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.
Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.
Tiedänpähän paikkani.
N33
Kauhea ajatus on se, että aikuinen ihminen tarraa kiinni lapsuudenperheeseensä ja se on kaikki mikä jotakin merkitsee.
Olisin kyllä äitinä todella surullinen, jos joku lapsistani jäisi yksin ja minä ja äitini olisimme hänelle ne maailman tärkeimmät ihmiset. Toivon, että jokinen lapseni löytää elämäänsä muuta sisältöä ja elää onnellisen elämän vielä senkin jälkeen, kun lapsen mummosta ja minusta aika jättää.
Miltä sinusta olisi itsestäsi tuntunut, jos oma äitisi olisi pitänyt omaa äitiään elämänsä tärkeämpänä ihmisenä ja laittanut hänen etunsa ja hyvinvointinsa sinun hyvinvointisi edelle? Sinä olisit sitten ollut se äitisi toiseksi tärkein ihminen ja hänen oma äitinsä se tärkein? :D
Miksi aikuinen ihminen olisi tärkeämpi ja rakkaampi, kuin oma lapsi? Eikä rakkaus vähene siitä, että rakastaa montaa eri ihmistä. Voi rakastaa vanhempiaan ja isovanhempiaankin vaikka se oma lapsi ja oma perhe on tärkein.
Vaikka luonnollisesti se lapsuuden perhe jää tärkeimmäksi, jos ei omaa perhettä ole, mutta en usko, että normaali äiti tai mummo kärsii siitä, että lapsi/lapsenlapsi perustaa oman perheen ja se on etusijalla. Se on luonnonlaki. Tai ainakin pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?
Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.
Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.
Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?
Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.
Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.
Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.
Tiedänpähän paikkani.
N33
Sinulla ei siis ole käsitystä, kuinka paljon se "itsetehty" perhe vie aikaa? Kyllä siinä vain väistämättä niin käy, kun on työ, jota on pakko tehdä rahan takia, ja ne omat lapset ja oma koti, ja parisuhdekin pitäisi saada pidettyä hengissä sen ajan, kun lapset asuu kotona, että se lapsuuden perhe jää taustalle. Ei saa tarkoita, että ne ihmiset lakkaa olemasta, tai heillä ei ole enää väliä, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 h ja nukkuakin olisi hyvä, niin sitten niitä sukulaisia nähdään joskus ja jouluna, varsinkin kun on vielä välimatkaa. Ja se on kaikille ok, koska niillä sisaruksillakin/sukulaisilla on ne omat työnsä ja perheensä. Ihan tervettäkin se on, että napanuora katkeaa oman perheen myötä ja oma perhe asettuu etusijalle. Mulla on ihan henkilökohtaista kokemusta tästä, kun näin ei käy, ja puoliso väsyttää itsensä poukkoillessa vaativan lapsuuden perheen tarpeiden ja oman perheen tarpeiden välillä.
Ja onhan se nyt ihan normaalia, että ihminen siirtyy elämässä eteenpäin, eikä takerru vielä 50v omaa äitiinsä ja isoäitiinsä. Ihanaa, että velalla on aikaa käydä auttamassa mumoaan, mutta ihan yhtä tärkeätä on se, että joku toinen keskittyy niiden uusien kansalaisten hoivaamiseen. Jos kaikki jäisi hoitamaan mummoaan ja jättää jälkeläiset tekemättä niin tuo N33 olisi itse se viimeinen "mummo" jota ei kukaan käy katsomassa ja hoitamassa.
Hyvä se on, että ihmiset perustaa oman perheen ja keskittyy siihen. En ainakaan itse vanhempana toivoisi, että kukaan lapsista jäisi ilman perhettä sen takia, että haluaisi jäädä hoivaamaan minua, kun olen vanha tai minun äitiäni.
Kuten kommentissani kirjoitin, en aio elää kovin vanhaksi, joten minusta ei milloinkaan tule sitä viimeistä mummoa. Ihannetilanteessa elämäni päättyy ennen kuin rakkaimpieni, ja mieluummin mahdollisimman pian. Atropoksen sopisi pitää kiirettä saksineen. Siihen saakka keskityn kielenhuoltoon, luontoarvoihin, työhöni ja kirjallisuuteen.
Mutta tämä menee ohi aiheen. Jatkakaa! Helteestä huolimatta näitä kommentteja lukiessani minua alkoi paleltaa.
N33
Hellettä on siellä missä on, mutta täällä sataa ja on +12C.
Jos täällä olisi hellettä, olisin ulkona nauttimassa kauniista kesäpäivästä, (luontoarvoihin) en vauvalla kuluttamassa kaunista päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?
Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.
Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.
Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?
Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.
Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.
Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.
Tiedänpähän paikkani.
N33
Sinulla ei siis ole käsitystä, kuinka paljon se "itsetehty" perhe vie aikaa? Kyllä siinä vain väistämättä niin käy, kun on työ, jota on pakko tehdä rahan takia, ja ne omat lapset ja oma koti, ja parisuhdekin pitäisi saada pidettyä hengissä sen ajan, kun lapset asuu kotona, että se lapsuuden perhe jää taustalle. Ei saa tarkoita, että ne ihmiset lakkaa olemasta, tai heillä ei ole enää väliä, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 h ja nukkuakin olisi hyvä, niin sitten niitä sukulaisia nähdään joskus ja jouluna, varsinkin kun on vielä välimatkaa. Ja se on kaikille ok, koska niillä sisaruksillakin/sukulaisilla on ne omat työnsä ja perheensä. Ihan tervettäkin se on, että napanuora katkeaa oman perheen myötä ja oma perhe asettuu etusijalle. Mulla on ihan henkilökohtaista kokemusta tästä, kun näin ei käy, ja puoliso väsyttää itsensä poukkoillessa vaativan lapsuuden perheen tarpeiden ja oman perheen tarpeiden välillä.
Ja onhan se nyt ihan normaalia, että ihminen siirtyy elämässä eteenpäin, eikä takerru vielä 50v omaa äitiinsä ja isoäitiinsä. Ihanaa, että velalla on aikaa käydä auttamassa mumoaan, mutta ihan yhtä tärkeätä on se, että joku toinen keskittyy niiden uusien kansalaisten hoivaamiseen. Jos kaikki jäisi hoitamaan mummoaan ja jättää jälkeläiset tekemättä niin tuo N33 olisi itse se viimeinen "mummo" jota ei kukaan käy katsomassa ja hoitamassa.
Hyvä se on, että ihmiset perustaa oman perheen ja keskittyy siihen. En ainakaan itse vanhempana toivoisi, että kukaan lapsista jäisi ilman perhettä sen takia, että haluaisi jäädä hoivaamaan minua, kun olen vanha tai minun äitiäni.
Kuten kommentissani kirjoitin, en aio elää kovin vanhaksi, joten minusta ei milloinkaan tule sitä viimeistä mummoa. Ihannetilanteessa elämäni päättyy ennen kuin rakkaimpieni, ja mieluummin mahdollisimman pian. Atropoksen sopisi pitää kiirettä saksineen. Siihen saakka keskityn kielenhuoltoon, luontoarvoihin, työhöni ja kirjallisuuteen.
Mutta tämä menee ohi aiheen. Jatkakaa! Helteestä huolimatta näitä kommentteja lukiessani minua alkoi paleltaa.
N33
Jos sinä sairastat etenevää sairautta joka vie sinut ennen aikaiseen hautaan, on tilanteesi aivan eri, kun ns terveen ihmisen. Tässä kohtaa on ymmärrettävää, että elät elämäsi äitisi ja mummosi kanssa etkä ole perustanut "omaa" perhettä vaan lapsuudenperheesi on sinun perheesi ja sinulle rakkain. Mutta eihän tämä päde muihin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?
Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.
Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.
Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?
Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.
Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.
Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.
Tiedänpähän paikkani.
N33
Sinulla ei siis ole käsitystä, kuinka paljon se "itsetehty" perhe vie aikaa? Kyllä siinä vain väistämättä niin käy, kun on työ, jota on pakko tehdä rahan takia, ja ne omat lapset ja oma koti, ja parisuhdekin pitäisi saada pidettyä hengissä sen ajan, kun lapset asuu kotona, että se lapsuuden perhe jää taustalle. Ei saa tarkoita, että ne ihmiset lakkaa olemasta, tai heillä ei ole enää väliä, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 h ja nukkuakin olisi hyvä, niin sitten niitä sukulaisia nähdään joskus ja jouluna, varsinkin kun on vielä välimatkaa. Ja se on kaikille ok, koska niillä sisaruksillakin/sukulaisilla on ne omat työnsä ja perheensä. Ihan tervettäkin se on, että napanuora katkeaa oman perheen myötä ja oma perhe asettuu etusijalle. Mulla on ihan henkilökohtaista kokemusta tästä, kun näin ei käy, ja puoliso väsyttää itsensä poukkoillessa vaativan lapsuuden perheen tarpeiden ja oman perheen tarpeiden välillä.
Ja onhan se nyt ihan normaalia, että ihminen siirtyy elämässä eteenpäin, eikä takerru vielä 50v omaa äitiinsä ja isoäitiinsä. Ihanaa, että velalla on aikaa käydä auttamassa mumoaan, mutta ihan yhtä tärkeätä on se, että joku toinen keskittyy niiden uusien kansalaisten hoivaamiseen. Jos kaikki jäisi hoitamaan mummoaan ja jättää jälkeläiset tekemättä niin tuo N33 olisi itse se viimeinen "mummo" jota ei kukaan käy katsomassa ja hoitamassa.
Hyvä se on, että ihmiset perustaa oman perheen ja keskittyy siihen. En ainakaan itse vanhempana toivoisi, että kukaan lapsista jäisi ilman perhettä sen takia, että haluaisi jäädä hoivaamaan minua, kun olen vanha tai minun äitiäni.
Kuten kommentissani kirjoitin, en aio elää kovin vanhaksi, joten minusta ei milloinkaan tule sitä viimeistä mummoa. Ihannetilanteessa elämäni päättyy ennen kuin rakkaimpieni, ja mieluummin mahdollisimman pian. Atropoksen sopisi pitää kiirettä saksineen. Siihen saakka keskityn kielenhuoltoon, luontoarvoihin, työhöni ja kirjallisuuteen.
Mutta tämä menee ohi aiheen. Jatkakaa! Helteestä huolimatta näitä kommentteja lukiessani minua alkoi paleltaa.
N33
Hellettä on siellä missä on, mutta täällä sataa ja on +12C.
Jos täällä olisi hellettä, olisin ulkona nauttimassa kauniista kesäpäivästä, (luontoarvoihin) en vauvalla kuluttamassa kaunista päivää.
Vähän kyl tyly vastaus ihan asialliseen kommenttiin. Ja ihmiselle, joka selkeesti toivoo kuolemaa. Mut ohis!
P. S. Ite ainakin toteutan luontoarvoja sillä, etten hommaa niit lapsia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärränkö oikein: vela on vapaaehtoisesti halunnut olla sinkku ja lapseton mutta haluaisi häät ja ristiäiset?
Kyllä, juuri näin. Näiden lisäksi vela haluaisi myös äitienpäivän, rippijuhlat ja lakkiaiset. Itseasiassa hän haluaisi kaikki perhejuhlat vaikka hänellä ei ole omaa perhettä.
Jokaisella velalla on perhe. Ensinnäkin on omat vanhemmat, sekä mahdolliset sisarukset + serkut. Lisäksi voi olla puolisokin, ja läheisiä ystäviä, joiden kanssa on sovittu että autellaan vanhalla iälläkin. Osalla myös lemmikkejä, jotka ovat kuin perheenjäseniä.
Miten ihminen edes voi olla perheetön? Syntynyt ulkoavaruudessa tyhjyydestä?
Omalla perheellä tarkoitan sitä perhettä jonka minä ole itselleni muodostanut. Eli minä, mieheni ja lapset. Tietysti minulla on myös toinen perhe, lapsuudenperhe mutta sen merkitys vähenee oman perheen myötä.
Kauhea ajatus, että lapsuudenperheen merkitys vähenee oman perheen myötä. Ikään kuin omat, rakkaat ihmiset voisi saman tien sysätä ravintoketjussa pykälää alemmas, kun tilalle astuu jotakin näennäisesti tärkeämpää. Saman näkee toisinaan tapahtuvan, kun ystävät jäävät parisuhteen alettua. Siinä totisesti huomaa paikkansa hierarkiassa.
Minulle, koko ikäni yksin eläneelle ja vapaaehtoisesti lapsettomalle, joka en koskaan ole käynyt edes treffeillä, äitini ja mummoni ovat maailman tärkeimmät ihmiset. Mummoani kävin auttamassa viimeksi tänä aamuna. Tiedän jääväni täysin yksin, kun heistä aika jättää. En aio elää kovin vanhaksi. Sen asian kanssa tein rauhan jo lapsena.
Tiedänpähän paikkani.
N33
No aika luuseri oot. Onko käynyt mielessä miettiä, miksi koko maailmassa vain kaksi ihmistä sua sietää? Roska.
Että ihan inhimillinen kohtelu puuttuu tuon takia?
Itse päätin etten osallistu enää polttareihin, häihin, ristiäisiin ja muihin perheiden juhliin. Omia syntymäpäiviä en enää järjestä enkä juhli siis muidenkaan. Tupaantuliaiset ja vain läheisten hautajaiset, ne hoidan.
Kutsun kyllä ystäviä kylään koska pidän hyvistä keskusteluista.
Ei kaikki kaipaa perhettä, puolisoa, lapsia. Minulle on riittänyt lemmikkieläimet ja kutsumusammatti joka on intohimoni. Viihdyn yksin omassa rauhassa. Se ei tarkoita ettenkö osaisi rakastaa.