Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
lapsettomat
10.06.2024 |
mihin olette käyttäneet elämänne? olen n. 30v ja näyttää siltä, että parisuhdetta ja perhettä ei välttämättä tule. päivä toisensa jälkeen kuluu, mutta ajatuksena että seuraavat 60 vuotta olisi tällaista "vapaata", on aika paljon aikaa. mihin teidän elämänne on kulunut ja jos nyt voisitte päättää, mitä tekisitte 60 vuoden vapaa-ajalla, mitä tekisitte?
Kommentit (24)
Teen kaikkea mistä tykkään. Luen, pelaan, matkustan, vietän aikaa ystävien kanssa, tulen ja menen miten huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 49 v. lapseton (ja miehetön) nainen. En minä ole koskaan tuollaisia miettinyt, että nyt on kymmeniä vuosia "vapaata" ja mitä teen. Päivä kerrallaan ihan elellyt tavallista elämää. Töitä tehnyt, välillä harrastanut jotain, pelaillut tietokoneella, joskus kesällä vuokrannut itselleni mökin tai matkustanut jonnekin... Mitä vaan milloinkin tekee mieli tehdä. Ja voi tosiaan olla tekemättäkin mitään jos siltä tuntuu, sekin on joskus aivan ihanaa.
Ei mulla kyllä ole mitenkään sellainen olo koskaan ollut, että mun elämästä puuttuisi jotain tai että olisi jotain tyhjää vapaata aikaa joka pitäisi jollain täyttää.
Juu, en minäkään koe että pitäisi olla lapsia. Kuitenkin elämää hallitsi pitkään ajatus, että etsi parisuhdetta ja piti tavallaan ovea avoinna sille. Nyt sitten kun ovi on suljettu, tuntuu jotenkin siltä, kuin tulevaisuudesta olisi vapautunut paljon aikaa. 60 vuotta on kuitenkin niin pitkä aika, että siinä ehtisi tehdä jonkun aika merkittävänkin elämäntyön, jos sen nyt aloittaisi
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja meillä aika menee yleiseen elämästä nauttimiseen. Matkustellaan kotimaassa ja ulkomailla, vietetään aikaa ystävien seurassa, opiskellaan lisää ja yleisesti kokeillaan uusia juttuja.
Töitä, ihmissuhteita, arkiaskareita. Olen 33v ja vasta nyt vakituisessa työssä.
Autan paljon läheisiä, näen ystäviä jonkin verran, vietän aikaa puolison kanssa. Tuntuu, että omaa aikaa ei ole tarpeeksi. Eli aika täyttä elämää tällä hetkellä.
Lapsettomuuden olen valinnut, koska en usko jaksavani sitä. Liikaa sukupolvien traumoja ja kärsimystä, joita en halua levittää enää kellekään. Haluan keskittyä tekemään omalla panoksellani mahdollisimman paljon hyvää.
Lapsettomuudessa huolettaa vaan mahdollisesti yksinäinen vanhuus. Mutta niin: aika kuluu yllä mainituissa aktiviteeteissa. "Isona" ajattelin hommata kesämökin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko siis jaksavani lasta* edellinen lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 49 v. lapseton (ja miehetön) nainen. En minä ole koskaan tuollaisia miettinyt, että nyt on kymmeniä vuosia "vapaata" ja mitä teen. Päivä kerrallaan ihan elellyt tavallista elämää. Töitä tehnyt, välillä harrastanut jotain, pelaillut tietokoneella, joskus kesällä vuokrannut itselleni mökin tai matkustanut jonnekin... Mitä vaan milloinkin tekee mieli tehdä. Ja voi tosiaan olla tekemättäkin mitään jos siltä tuntuu, sekin on joskus aivan ihanaa.
Ei mulla kyllä ole mitenkään sellainen olo koskaan ollut, että mun elämästä puuttuisi jotain tai että olisi jotain tyhjää vapaata aikaa joka pitäisi jollain täyttää.
Juu, en minäkään koe että pitäisi olla lapsia. Kuitenkin elämää hallitsi pitkään ajatus, että etsi parisuhdetta ja piti tavallaan ovea avoinna sille. Nyt sitten kun ovi on suljettu, tuntuu jotenkin siltä, kuin tulevaisuudesta olisi va
Toki, jos sulla on kutsumusta tai lahjoja johonkin merkittävään elämäntyöhön, niin go for it! Itse olen vaan tämmöinen peruskoodailija, ja aika erakkoluonnekin, en ole koskaan tuntenut halua mihinkään sen ihmeempään kuin että itseni elätän enkä ole vaivaksi tai rasitteeksi muille. Ei ole mitään kunnianhimoja ammatissani eikä missään muussakaan, enkä koe että elämällä tarvisi olla mitään suurempaa tarkoitusta. Riittää että elää. Mutta onhan se varmasti hienoa jos on joku sellainen kutsumus, jonka avulla voi kokea tekevänsä tässä maailmassa jotain hyödyllistä, enemmänkin kuin olla keon yksi perus-muurahainen joka kantaa sen yhden neulasen kekoon omana osuutenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en paljasta, mihin olen elämäni tuhlannut. Kolmekymppisenä jäin kyllä lapsettomaksi ehkä siksi, että pelkäsin tapaavani jonkun joka olisi kuin ex ja ajattelin etten haluaisi olla sellaisessa ihmisessä kiinni 20 vuotta...
Vierailija kirjoitti:
Töitä, ihmissuhteita, arkiaskareita. Olen 33v ja vasta nyt vakituisessa työssä.
Autan paljon läheisiä, näen ystäviä jonkin verran, vietän aikaa puolison kanssa. Tuntuu, että omaa aikaa ei ole tarpeeksi. Eli aika täyttä elämää tällä hetkellä.
Lapsettomuuden olen valinnut, koska en usko jaksavani sitä. Liikaa sukupolvien traumoja ja kärsimystä, joita en halua levittää enää kellekään. Haluan keskittyä tekemään omalla panoksellani mahdollisimman paljon hyvää.
Lapsettomuudessa huolettaa vaan mahdollisesti yksinäinen vanhuus. Mutta niin: aika kuluu yllä mainituissa aktiviteeteissa. "Isona" ajattelin hommata kesämökin.
Ohis - olen sinua 14 vuotta vanhempi, enkä eläessäni toistaiseksi saanut vakituista työ tai virkasuhdetta. - Lapsettomuus on luontaine seuraus kun kuka nainen haluaisi pariutua kaltaiseni akateemsien luuserin kanssa, joka joskus luuli, että kannattaa suorittaa yliopistotutkinto, niin saisi helpommin töitä. No varmaan on saattanut saada, jos on opiskellut "oikeaa alaa" ja omaa hyvät suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen etsiytynyt työhön, jossa voin kokea tekeväni jotain ihmiskunnalle hyödyllistä, ja omistautunut sille. Teen tutkimusta ja tuotekehitystä lääketieteellisen kuvantamisen, diagnostiikan ja tekoälyn parissa. Saan merkityksentunnetta elämääni siitä, että minun työni voi auttaa siinä että syöpiä voidaan havaita aiempaa varhaisemmassa vaiheessa, ja se voi pelastaa jopa henkiä.
Olen pikemminkin miettinyt, miten saisin ajan riittämään, jos lapsia olisi. Käyn töissä ja minulla on koira ja tuntuu, ettei ikinä ole luppoaikaa vaan useimmiten mietin, mihin päivä on taas mennyt tekemättä yhtään mitään. Olen parisuhteessa, mutta emme asu yhdessä ja pitkään sinkkuna ollessani matkustelin yksin lomilla, jos ei löytynyt matkaseuraa. Silloin ei ollut vielä koiraa, joten tuli enemmän esimerkiksi luettua, käytyä kahviloissa ja kyläiltyä sukulaisten ja ystävien luona. Olen myös aina tykännyt kokata ja leipoa ja niihinkin saa aikaa kulumaan, jos tykkää monimutkaisemmista resepteistä. Nykyisin tykkään kaikista eniten niistä lomaviikoista, jolloin miesystävällä on töitä ja voin vaan laittaa kotia, panostaa hyviin ruokiin ja tehdä koiran kanssa pitkiä lenkkejä. Olen 46, joten lapsia ei enää tulekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen, mitä on pakko tehdä (töitä, syön, nukun jne.) ja muulla ajalla, mitä milloinkin huvittaa tehdä.
No onpas erikoinen katsantokanta asiaan. En ole ikinä ajatellut noin että tämä normi elämäni olisi jotenkin vapaata luppoaikaa joka olisi oikeasti kuulunut täyttää lapsiperhe-elämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun intohimo on aina ollut taide/käsityöt. Mutta on mulla parisuhde, ei miehen kanssa haluta lapsia.
Eli lapsia tehdään sen takia että saadaan viihdykettä elämälleen? Arvasin...
Ap:n kannattaa myös miettiä sitä, että ei se lapsiperhe-elämä lopulta niin kovin pitkään kestä, kouluikäiset ovat jo paljon omilla menoillaan ja kun lapset muuttavat kotoa pois, elämä voi yhtäkkiä tuntua vielä yksinäisemmältä kuin aina sinkkuna eläneestä. Parisuhteen osalta taas hullua miettiä kolmekymppisenä että ei sitten löytynyt ketään, ihmiset pariutuvat vielä vanhainkodissakin.
Koirat, taide, ystävät, matkustelu, retkeily. Päivät kuluu nopsaan, vuodet vierii. Kaikkea ei ehdi mitä haluaisi tehdä. Elämä on rikasta. Ja uraakin olen luonut. N64
Nettiin! Netistä löytyy aina kaikkea.
Joskus selviytymistä ollut. Ei rahaa matkustaa. Mutta jos olisi rahaa varmaan olisi helpompi tutkia ulkomaita, mahdollisimman turvallisessa seurassa ja turvalliset alueet. Sisustus, talo. Taitojen kehittäminen siinä missä ehtii, kieliopinto itsekseen, kiinnostavat aiheet. Kävely. Videon kuuntelu tai teko? Valokuvat, kirjoitus, piirtäminen. Soitto läheiselle jos on. Yrittäminen? Joillakin on joku someverkosto tms. Arkiasiat vievät myös yllättävän paljon aikaa ja kipeänä taas hidastuu entisestään.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen 49 v. lapseton (ja miehetön) nainen. En minä ole koskaan tuollaisia miettinyt, että nyt on kymmeniä vuosia "vapaata" ja mitä teen. Päivä kerrallaan ihan elellyt tavallista elämää. Töitä tehnyt, välillä harrastanut jotain, pelaillut tietokoneella, joskus kesällä vuokrannut itselleni mökin tai matkustanut jonnekin... Mitä vaan milloinkin tekee mieli tehdä. Ja voi tosiaan olla tekemättäkin mitään jos siltä tuntuu, sekin on joskus aivan ihanaa.
Ei mulla kyllä ole mitenkään sellainen olo koskaan ollut, että mun elämästä puuttuisi jotain tai että olisi jotain tyhjää vapaata aikaa joka pitäisi jollain täyttää.