Lue keskustelun säännöt.
Mieheni elää omassa kuplassaan erillistä elämää meidän perheestä. Mitä tehdä?
25.06.2026 |
Mies ei osallistu oikein mihinkään perheen yhteisiin juttuihin, ei arkena eikä lomalla. Hän elää kuin omassa kuplassaan, erillään lapsistaan ja minusta. Ei tosin paljoa kulje muissa omissa menoissaan kuin töissä, mutta kotona vetäytyy omaan kuplaansa, kesällä pihalle ja huonolla säällä tai talvella sohvalle tms, käytännössä aina kännykkänsä taakse. Välillä käy yksin lenkillä. Ei koskaan halua lähteä lasten ja minun kanssa minnekään, ei edes lasten kanssa ilman minua. Ei osallistu kotitöihin kotona, omat pyykkinsä pesee ja siinä se. Ei osallistu yhteisiin syömisiin kotona, ostelee itselleen mikropitsoja joita lämmittää yksin mikrossa ja syö yksin, yleensä sen jälkeen kun perheen ruoka on ollut pöydässä ja lapset ja minä syöneet, hän ei saavu yhteiseen pöytään. On ärtyisä kun häneltä jotain kyselee. Lapset kun pyytää jonnekin niin vastaa vain parilla sanalla että en nyt tule, ja lapset ihmettelee että onpa outo isä. Ei kuitenkaan halua erota, olen sitäkin kysynyt. Someen postailee välillä kuvia perhejutuista (minun ottamia kuvia, kun hän ei osallistu edes ottamalla kuvia). Mikä idea on elää noin, että vetäytyy perheestään täysin?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli tuollainen. En tuntenut häntä ollenkaan vaikka hän asui saman katon alla, ja koen ettei minulla ole ollut isää tai muutakaan miehen mallia elämässäni ollenkaan. Vanhempani eivät edes jutelleet keskenään koskaan. Isä oli ikään kuin joku alivuokralainen joka vain asui yhdessä huoneessa meidän kotona. Tulipa hyvää esimerkkiä parisuhteesta ja muutenkin miehistä minulle aikuisuuteen…
Mitä ratkaisua olisit sitten halunnut? Että äitisi olisi ottanut avioeron ja olisit joutunut asumaan joka toinen viikko isäsi luona? Koska niinhän siinä useimmiten käy. Olisiko se ollut sinulle onnellinen lapsuus?
Mun vanhemmat on eronneet ja mun vuoroviikkoasuminen sujui oikein mallikkaasti ja vanhemmat ei koskaan riidelleet mun aikana, eikä kumpikaan ole koskaan puhunut toisesta mitään pahaa mulle. En todellakaan olisi halunnut, että olisivat olleet onnettomina yhdessä vain mun takia. Molemmilla on eron jälkeen uudet parisuhteet, jotka on kestäneet toistaiseksi vuosia ja molemmat vaikuttaa onnellisilta, ollaan paljon tekemisissä molempien perheiden kanssa ja perhejuhlissa mun vanhemmat osaa käyttäytyä fiksusti myös toistensa seurassa, myös uudet kumppanit. Ei kaikki eroperheet todellakaan ole rikkinäisiä ja riitaisia.
Ei tietenkään kaikki eroperheet ole rikkinäisiä ja riitaisia. Mutta aapeen lasten isä ei oikein vaikuta siltä, että hän olisi hyvä ja läsnäoleva isä eron jälkeenkään. Eikä vaikuta siltäkään että tuo mies saisi jostain uuden hyvän parisuhteen. Perheensä emotionaalisesti hylänneet kahden melko pienen lapsen keski-ikäiset isämiehet ei ole mitään kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla.
Oma kokemukseni on eri. Eron jälkeen mies alkoi ottaa vihdoin vastuuta arjesta ja lapsista, tosin alussa yritti saada mut edelleen hoitamaan lasten asioita, mutta oppi lopulta hoitamaan itsekin.
Mikä ihmeen ajatus, että apn miehen edes pitäisi löytää uutta kumppania, hyvää tai huonoa? Äiti tai isä osaa olla hyvä vanhempi yksinäänkin jos sikseen tulee, joskus jopa parempi ilman uutta kumppania vieressä häröilemässä ja säätämässä.
Eron jälkeen itsekin vasta ymmärsin roolini mahdollistajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hyvin yleenskään toimii kysymys Haluatko erota? Kysyjä varmaan itse haluaa ja toisen paasiivisen lapasen pitäisi kyetä joku päätös tekemään.. Pelasta perheesi pahaa mieltä tuottavalta riesalta. Kyllä se vaikuttaa teinin itsetuntoon kun tajuaa että iskää ei kiinnosta. Ihminen ei muutu eikä varsinkaan muiden aloitteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli tuollainen. En tuntenut häntä ollenkaan vaikka hän asui saman katon alla, ja koen ettei minulla ole ollut isää tai muutakaan miehen mallia elämässäni ollenkaan. Vanhempani eivät edes jutelleet keskenään koskaan. Isä oli ikään kuin joku alivuokralainen joka vain asui yhdessä huoneessa meidän kotona. Tulipa hyvää esimerkkiä parisuhteesta ja muutenkin miehistä minulle aikuisuuteen…
Mitä ratkaisua olisit sitten halunnut? Että äitisi olisi ottanut avioeron ja olisit joutunut asumaan joka toinen viikko isäsi luona? Koska niinhän siinä useimmiten käy. Olisiko se ollut sinulle onnellinen lapsuus?
Mun vanhemmat on eronneet ja mun vuoroviikkoasuminen sujui oikein mallikkaasti ja vanhemmat ei koskaan riidelleet mun aikana, eikä kumpikaan ole koskaan puhunut toisesta mitään pahaa mulle. En todellakaan olisi halunnut, että olisivat olleet onnettomina yhdessä vain mun takia. Molemmilla on eron jälkeen uudet parisuhteet, jotka on kestäneet toistaiseksi vuosia ja molemmat vaikuttaa onnellisilta, ollaan paljon tekemisissä molempien perheiden kanssa ja perhejuhlissa mun vanhemmat osaa käyttäytyä fiksusti myös toistensa seurassa, myös uudet kumppanit. Ei kaikki eroperheet todellakaan ole rikkinäisiä ja riitaisia.
Ei tietenkään kaikki eroperheet ole rikkinäisiä ja riitaisia. Mutta aapeen lasten isä ei oikein vaikuta siltä, että hän olisi hyvä ja läsnäoleva isä eron jälkeenkään. Eikä vaikuta siltäkään että tuo mies saisi jostain uuden hyvän parisuhteen. Perheensä emotionaalisesti hylänneet kahden melko pienen lapsen keski-ikäiset isämiehet ei ole mitään kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla.
Oma kokemukseni on eri. Eron jälkeen mies alkoi ottaa vihdoin vastuuta arjesta ja lapsista, tosin alussa yritti saada mut edelleen hoitamaan lasten asioita, mutta oppi lopulta hoitamaan itsekin.
Mikä ihmeen ajatus, että apn miehen edes pitäisi löytää uutta kumppania, hyvää tai huonoa? Äiti tai isä osaa olla hyvä vanhempi yksinäänkin jos sikseen tulee, joskus jopa parempi ilman uutta kumppania vieressä häröilemässä ja säätämässä.
Eron jälkeen itsekin vasta ymmärsin roolini mahdollistajana.
Ei se aapeenkään mies ole suhteessa yksin. Miestä kuitenkin kiinnosti se pari vuotta ja jos siellä on ollut sitä It’s my way or highway asenetta taustalla mies on heittänyt ne haskat tiskiin.
Pistä sika pellolle ja kunnon elarit vetämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea elää miehen kanssa jota perhe ei voisi vähempää kiinnostaa?
Niin. Mies halusi perheen ja lapsia. Pari vuotta perhe ja lapset sitten jaksoi kiinnostaa häntä, sen jälkeen hän vetäytyi irti perheestään omaan kuplaansa yksin. En tiedä kiinnostaako perhe ja lapset häntä enää, mutta ei aikakaan käyttäydy niin kuin ne kiinnostaisi yhtään. Ap
Ei kiinnosta. Jos kiinnostaisi, toimisi toisin. Uskokaa, mitä ihmiset kertovat teille teoillaan. Niille ei tarvitse keksiä mitään piilomerkityksiä. Mies ei vietä perheensä kanssa aikaa = suomeksi sanottuna miestä ei kiinnosta perhe hevon veetä. Siinä ei ole mitään piiloviestiä, että kyllä se SALAA pitää perheestään ihan hirmuisesti, ei vaan osaa näyttää sitä, kun on, mitä? Kaksivuotias mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hah, ihan kuin oisit meidän perhe-elämän kuvaillut!
Selkeästi masentunut. Ohjaa mielenterveys vastaanotolle keskustelemaan ja hakemaan apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA
Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap
Vielä kamalampaa on, että sitä välinpitämötäntä ja murahtelevaa isää joutuu katselemaan kotona 24/7.
Tuollaisen isän lapsena lapsuuteni eläneenä samassa talossa en suosittele kenellekään, enkä pidä hyvänä ideana sitä, että lapset altistetaan 24/7 välinpitämättömälle vanhemmalle. Kyllä lapset tietävät, ettei isä välitä, eikä sitä voi paikata sillä, että äiti yrittää välittää sen isänkin puolesta. Luiskaan vaan tuollainen "iskä", lapset eivät tee sillä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin miksei ap edes halua erota. En minäkään tuossa tilanteessa. Siis vielä. Kun lapset niin pieniä, en haluaisi heitä isälleen joka ehkä pitää ne hengissä muttei mitään muuta. Ja siitä hengissäpidostakaan ei ole mitään takeita; päiväkoti ja eskari-ikäisiä pitää vielä oikeasti vahtia, keksivät kaikenlaista mutteivät omaa vielä itsesuojeluvaistoa. Mies räpläis kännykkää kun lapsi vaikka hukkuu järveen, tms.
Mutta valmistelisin eron. Ja kun nuorinkin lapsi täyttää sen 12v (jolloin tosiaan saa itse valita tapaako vanhempaansa) niin eroaisin sitten. Tai ehkä jo kun ovat 10v; kai heitäkin jo voidaan kuunnella jos eivät missään nimessä halua isälleen. Ja tuskinpa tuollainen isä edes välittää vaikkeivat tulisi. Toinen lapsista taisi olla alle kouluikäinen. 4-5v iästä on tosi pitkä matka vielä 12v, en antaisi yksin isälleen tuon ikäisiä.
Joten anna ap miehen elää kuplassaan toistaiseksi kunhan maksaa edes puoliksi asumisen ynnänmuun.Isä jota se perhe elämä ei voisi vähempää kiinnostaa alkaisi tappelemaan omista oikeuksistaan?
Kiusaksi, miksipäs muuten.
Ehkä olette kollektiivisesti vain muuttuneet niin pirun tylsiksi, ettei mies jaksa kiinnostua. Näin tapahtuu helposti, kun äiti rupeaa kaveeraamaan lasten kanssa. Sen jälkeen kaikki on sellaista "lapsentasoista" haaleaa menoa, mikä alkaa älyllistä olentoa kyllä tylsistyttämään nopeasti.
Jostain syystä se on aina mutsit, joilla nuo roolit menee sekaisin. Kokemusperäisesti niillä samoilla äideillä ei ole juurikaan kodin ulkopuolisia kavereita, tai ne on kaikki jotain "leikkitreffejä" nekin.
Faijat taas yleensä vastaavat mm. kaiken junnujen seuratoiminnan pyörittämisestä, mutta aikuisen roolissa. Sen päälle on sitten ne omat kaverit, joiden kanssa vietää muuta vapaa-aikaa ja harrastaa.
Tämähän se rupee naisväkeä sitten ahdistamaan, kun pitäisi lässyttää siellä lattian rajassa jatkuvasti, tai esittää nuorisolaista teinien kanssa. "Katso, kun meillä on ihan samis vaatteet!" - yök..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin miksei ap edes halua erota. En minäkään tuossa tilanteessa. Siis vielä. Kun lapset niin pieniä, en haluaisi heitä isälleen joka ehkä pitää ne hengissä muttei mitään muuta. Ja siitä hengissäpidostakaan ei ole mitään takeita; päiväkoti ja eskari-ikäisiä pitää vielä oikeasti vahtia, keksivät kaikenlaista mutteivät omaa vielä itsesuojeluvaistoa. Mies räpläis kännykkää kun lapsi vaikka hukkuu järveen, tms.
Mutta valmistelisin eron. Ja kun nuorinkin lapsi täyttää sen 12v (jolloin tosiaan saa itse valita tapaako vanhempaansa) niin eroaisin sitten. Tai ehkä jo kun ovat 10v; kai heitäkin jo voidaan kuunnella jos eivät missään nimessä halua isälleen. Ja tuskinpa tuollainen isä edes välittää vaikkeivat tulisi. Toinen lapsista taisi olla alle kouluikäinen. 4-5v iästä on tosi pitkä matka vielä 12v, en antaisi yksin isälleen tuon ikäisiä.
Joten anna ap miehen elää kuplassaan toistaiseksi kunhan maksaa edes puoliksi asumisen ynnänmuun.Isä jota se perhe elämä ei voisi vähempää kiinnostaa alkaisi tappelemaan omista oikeuksistaan?
Niin ne voi joskus tehdä ihan kiusallaan. Kostoksi, kun vaimo ei enää huolehdi kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi masentunut. Ohjaa mielenterveys vastaanotolle keskustelemaan ja hakemaan apua
Miehet eivät kaipaa, mitään sossutätiä. Jos on masennusta, siihen auttaa viina - ja lopulta naru, jos ei muuten kuviot selkene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän siinä käy kun miehestä tekee isän varten tahtoaan. Tätä puolta naiset ei mieti koskaan kun iskee vauvakuume kun se lapsi on saatava halusi mies sitä tai ei
Vierailija kirjoitti:
Sinä kuitenkin siivoat ja pidät kodin kunnossa, hoidat lapset. Jos mies eroaisi, hän joutuisi tekemään paljon enemmän itse. Joutuisi myös olemaan lasten kanssa vuorollaan. Tuo on hänelle ihan win-win -tilanne.
Miehesi on vähän kuin aikuinen poika siellä kammarissaan. Tuo ei enää ole kahden aikuisen parisuhde. Teidän on pakko puhua asioista. Jos ei muutosta tule, ottaisin eron. Mies ei tietenkään halua erota, mutta ei hän voi estää sinua lähtemästä.
Hohhoijaa. Lyhennettynähän tuo on: J.s.s.
Vierailija kirjoitti:
Mun ja exän elämä meni tuohon. Tein ruoan, hän otti lautasen ja meni olkkariin syömään. Ja kyseessä oli todella fiksu ja koulutettu ja hyvässä asemassa oleva ihminen. Jossain kohtaa kyllästyin olemaan näkymätön makkarin ulkopuolella ja lähdin kävelemään. Elämäni paras ratkaisu
Tälläiset miehet ovat jo mielessään eronneet vaikka eivät virallisesti ole tai halua. Odottavat heille parasta hetkeä ottaa ero esim jospa löytäisivät jonkun uuden tai saisivat uuden työn joka vie toisaalle jne. Miettivät ja tuumailevat vetäytymällä kuoreensa jossa on hyvä olla kun seksipalvelut, pyykit ja ruuanlaitto tapahtuu ilman miehen panostusta. Parhaassa tapauksessa nainen luulee että syy miehen etääntyminen on hänessä ja yrittää maanitella ja vaikka millä tavalla saada tämän miehen uudelleen ihastumaan itseensä mutta ihan turhaan.
Tässä ei sanottu mitään lasten iästä.
Itsekään en kokenut omia muksuja kovin kiinnostavaksi ennenkuin vasta joskus kymmenkesäisinä, kun heidän kanssaan pystyi touhuamaan kaikenlaista.
En itsekään muista omista vanhemmista oikeastaan mitään ennen tuota n. samaa ikävuotta, vaikka juttujen kuvatodisteiden perusteella vietimme paljon perheaikaa reissuissa jne.
Toki nyt ruuat pitää huolehtia pöytään, mutta ajatus jatkuvasti perheenä tekemisestä on aika omituinen. Sama kuin pienten lasten kanssa lomareissut. Rahaa palaa, kukaan ei nauti, eikä asiasta jää lapsillekaan oikeastaan mitään käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä kuitenkin siivoat ja pidät kodin kunnossa, hoidat lapset. Jos mies eroaisi, hän joutuisi tekemään paljon enemmän itse. Joutuisi myös olemaan lasten kanssa vuorollaan. Tuo on hänelle ihan win-win -tilanne.
Miehesi on vähän kuin aikuinen poika siellä kammarissaan. Tuo ei enää ole kahden aikuisen parisuhde. Teidän on pakko puhua asioista. Jos ei muutosta tule, ottaisin eron. Mies ei tietenkään halua erota, mutta ei hän voi estää sinua lähtemästä.Niin. Ei tämä miltään parisuhteelta ole vuosiin tuntunutkaan. Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa. Keskityn arkeen lasten kanssa, mies tuntuu lähinnä joltain omituiselta puhumattomalta kämppikseltä, joka hengailee minun ja lasten kodissa enkä ymmärrä miksi, ei hän voi olla tyytyväinen tähän. Ap
Älä mieti sitä, onko mies tyytyväinen ja mitä hän haluaa. Mieti mieluummin, oletko itse tyytyväinen ja mitä haluat. Jos olet itse tyytyväinen tuohon tilanteeseen ja sinulle sopii elää noin, niin mikä ettei, jatka sitten toki. Mutta jos tuo ei ole sitä, mitä haluat, niin silloin sinuna eroaisin.
Huh. Jos täällä kävisi ilmi, että joku mies ajattelee noin kuin neuvot ajattelemaan, niin...
Vierailija kirjoitti:
Näinhän siinä käy kun miehestä tekee isän varten tahtoaan. Tätä puolta naiset ei mieti koskaan kun iskee vauvakuume kun se lapsi on saatava halusi mies sitä tai ei
Mistä tietää, että mies ei todellisuudessa halua lasta, jos hän kuitenkin itse vakuuttaa vaimolleen, että haluaa?
Isä jota se perhe elämä ei voisi vähempää kiinnostaa alkaisi tappelemaan omista oikeuksistaan?