Mieheni elää omassa kuplassaan erillistä elämää meidän perheestä. Mitä tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä idea elää miehen kanssa jota perhe ei voisi vähempää kiinnostaa? 
 

Niin. Mies halusi perheen ja lapsia. Pari vuotta perhe ja lapset sitten jaksoi kiinnostaa häntä, sen jälkeen hän vetäytyi irti perheestään omaan kuplaansa yksin. En tiedä kiinnostaako perhe ja lapset häntä enää, mutta ei aikakaan käyttäydy niin kuin ne kiinnostaisi yhtään. Ap

Ei kiinnosta. Jos kiinnostaisi, toimisi toisin. Uskokaa, mitä ihmiset kertovat teille teoillaan. Niille ei tarvitse keksiä mitään piilomerkityksiä. Mies ei vietä perheensä kanssa aikaa = suomeksi sanottuna miestä ei kiinnosta perhe hevon veetä. Siinä ei ole mitään piiloviestiä, että kyllä se SALAA pitää perheestään ihan hirmuisesti, ei vaan osaa näyttää sitä, kun on, mitä? Kaksivuotias mies?

Niin TÄMÄ! Itsekin olen monta kertaa elämässäni sortunut selittämään itselleni asioita parhainpäin kerta_toisensa_jälkeen, mutta lopulta -LOPULTA- tajunnut, että jos sama ongelmallinen käytös jatkuu ratkaisuyrityksistä huolimatta, ei voi muuta, kuin pelastaa itsensä. Kysy iltseltäsi, kuinka kauan jaksat selittää ITSELLESI, että kaikki on hyvin? Viisi, kymmenen, viisikymmentä? Mikä on viimeinen niitti? Kuinka monta vuotta haluat tätä itsellesi selittelyä jatkaa? 

Lapset saa todella huonon mallin perheestä ja ihmissuhteista. Huono vanhemmuussuhde myös. Toivottavasti otat vastuun tilanteesta ja heität miesloisen kotoasi tunnelmaa pilaamasta. 

Masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä idea elää miehen kanssa jota perhe ei voisi vähempää kiinnostaa? 
 

Niin. Mies halusi perheen ja lapsia. Pari vuotta perhe ja lapset sitten jaksoi kiinnostaa häntä, sen jälkeen hän vetäytyi irti perheestään omaan kuplaansa yksin. En tiedä kiinnostaako perhe ja lapset häntä enää, mutta ei aikakaan käyttäydy niin kuin ne kiinnostaisi yhtään. Ap

Ei kiinnosta. Jos kiinnostaisi, toimisi toisin. Uskokaa, mitä ihmiset kertovat teille teoillaan. Niille ei tarvitse keksiä mitään piilomerkityksiä. Mies ei vietä perheensä kanssa aikaa = suomeksi sanottuna miestä ei kiinnosta perhe hevon veetä. Siinä ei ole mitään piiloviestiä, että kyllä se SALAA pitää perheestään ihan hirmuisesti, ei vaan osaa näyttää sitä, kun on, mitä? Kaksivuotias mies?

Niin TÄMÄ! Itsekin olen monta kertaa elämässäni sortunut selittämään itselleni asioita parhainpäin kerta_toisensa_jälkeen, mutta lopulta -LOPULTA- tajunnut, että jos sama ongelmallinen käytös jatkuu ratkaisuyrityksistä huolimatta, ei voi muuta, kuin pelastaa itsensä. Kysy iltseltäsi, kuinka kauan jaksat selittää ITSELLESI, että kaikki on hyvin? Viisi, kymmenen, viisikymmentä? Mikä on viimeinen niitti? Kuinka monta vuotta haluat tätä itsellesi selittelyä jatkaa? 

Lapset näkee ja kokee sen tilanteen suoraan. Heille on vain haittaa siitä, että valehtelet itsellesi ja heille. Kasvavat tunne-elämässään vinoon ja tulee huonoja tai vaikeita suhteita heille aikuisena. 

Miehesi on vastuuton, mutta älä sinä ole. 

Jaa no kyllä ainakin minun mieheni halusi lapsia ihan ilman painostusta. Hän olisi halunnut vielä 3.lapsen mut minä en. Hän onkin perhekeskeinen ihminen ja osallistuva isä. Perinteinen suomalainen mies. Arvostan ja rakastan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin. Ei tämä miltään parisuhteelta ole vuosiin tuntunutkaan. Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa."

 

Ei kai uusi parisuhde ole ainoa syy haluta lopettaa tuollainen nollan arvoinen suhde?

Okei selvisi miksi Ap hyväksyy tämän alisteisen aseman. Pitää ilmeisesti olla mies että koet itsesi jonkin arvoiseksi? Muinaisjäänteinen elämänasenne 

Tai sitten tilanne on melko neutraali eikä ap viitsi ravistella koko elämää ylösalaisin vain sen takia, että pääsisi miehestä eroon? Ei kai siitä "kämppiksestä" erityisesti haittaakaan ole, jos arki kuitenkin rullaa ja ap lapsineen on tyytyväinen esimerkiksi taloon, jossa asuvat. En tiedä muuttuisivatko lapset taikaiskusta onnellisemmiksikaan, jos vanhemmat eroaisivat.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän siinä käy kun miehestä tekee isän varten tahtoaan. Tätä puolta naiset ei mieti koskaan kun iskee vauvakuume kun se lapsi on saatava halusi mies sitä tai ei

Eli sun mukaan miehet eivät halua lapsia? Tämä johtaa kysymykseen, miksi mies ei ehkäise? Ei nainen raskaaksi pyhästä hengestä tule. 

 

Mitähän mieltä muut miehet mahtaa tästä lasten haluamisesta olla? 

No itse suostuin lähinnä ajatuksella, että katsotaan.. Jos olisi ollut liian rasittavaa, ainahan olisin voinut lähteä suhteesta pois. Niin omakin faija teki aikanaan ja ymmärrän aika hyvinkin. 

No, eipä nyt isyys mikään "jumalallinen ilokokemus" ole keskiarvoisesti ollut, mutta ihan ok se tämä perhe-elämäkin rullailee. Ei valittamista. 

Kaveri otti eron vaimostaan pari vuotta takaperin päästäkseen nauttimaan omasta vapaudesta. Meni ja pamautti toisen naisen paksuksi ja nyt joutuu sitten sumplimaan kahden perheen välissä. SE on hulluutta. 

Nyt onkin alfa-urosta kerrakseen. Jos lapsesta olisi ollut liikaa vaivaa, olisit häipynyt. Tietääkö lapsesi äiti tämän? Että jätät hänet heti, kun homma menee sun mielestä liian rasittavaksi? Mitä mieltä hän on tästä? 

Ja, oi luoja, ihmetellään, miksi syntyvyys laskee!? Kuka nainen lähtee tuollaiseen diiliin? Ei kukaan. Tai sama toisinpäin: kuka mies haluaa lapsen, jos on sovittu, että lapsen äiti häipyy, jos alkaa rasittumaan liikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Jaa no kyllä ainakin minun mieheni halusi lapsia ihan ilman painostusta. Hän olisi halunnut vielä 3.lapsen mut minä en. Hän onkin perhekeskeinen ihminen ja osallistuva isä. Perinteinen suomalainen mies. Arvostan ja rakastan.

Me haluttiin yhdessä  neljä lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa.

 

Ikäänkuin kuin sinä olisit tässä pääosassa mikä sinua sattuu huvittamaan. Kyse on lapsiesi oikeudesta elää normaalissa perheessä missä vuorovaikutus toimii. Tuossa tapauksessa sijoitus henkisesti terveempiin olosuhteisiin alkaa olla ajankohtaista ennen kuin aiheutatte lastenne psyykkiselle kehitykselle peruuttamatonta tuhoa. 

 Aivan sairas perhe mutta onneksi tämä on porvoolaistarina.

Sinä ja täydellinen vuorovaikutuksesi. Puolisosihan voi puhua sinulle vaikka kuinka kivasti ja silti kaivaa salaa maata jalkojesi alta. Siinähän sitten elät mielestäsi täydellistä elämää. Toivottavasti sinulta viedään lapsesi ja muu sinulle tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä kuitenkin siivoat ja pidät kodin kunnossa, hoidat lapset. Jos mies eroaisi, hän joutuisi tekemään paljon enemmän itse. Joutuisi myös olemaan lasten kanssa vuorollaan. Tuo on hänelle ihan win-win -tilanne. 
Miehesi on vähän kuin aikuinen poika siellä kammarissaan.  Tuo ei enää ole kahden aikuisen parisuhde. Teidän on pakko puhua asioista. Jos ei muutosta tule, ottaisin eron. Mies ei tietenkään halua erota, mutta ei hän voi estää sinua lähtemästä.

Niin. Ei tämä miltään parisuhteelta ole vuosiin tuntunutkaan. Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa. Keskityn arkeen lasten kanssa, mies tuntuu lähinnä joltain omituiselta puhumattomalta kämppikseltä, joka hengailee minun ja lasten kodissa enkä ymmärrä miksi, ei hän voi olla tyytyväinen tähän. Ap

Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa. 

No miksi ei voi erota ja elää itsenäisesti ilman parisuhdetta???? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA

Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap

Nythän on siis ihan sama tilanne, mutta samalla tulet vaan opettaneeksi siinä sivussa, että puolison kohtalo tuolla tavalla on ihan ok.

Kuinka tyhminä te oikein pidätte lapsia? Aika moni meistä on lapsuudessaan nähnyt ties minkälaista erikoista perhedynamiikkaa, ja kyllä sen aikuisena viimeistään tajuaa, ettei se nyt ihan normaalia ollut.

Traumat sitten erikseen. En saanut aloituksesta sellaista kuvaa, että mies varsinaisesti kaltoinkohtelisi perhettään.

Haluat siis antaa lapsille mallin, että on ok, että joku omituinen puhumaton kämppis hengailee teidän kodissa? Jos sulla olisi kiintymyssuhdetyyli kunnossa, niin olisit jo eronnut. Tajuaisit, mitä ongelmaa tuossa on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA

Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap

Nythän on siis ihan sama tilanne, mutta samalla tulet vaan opettaneeksi siinä sivussa, että puolison kohtalo tuolla tavalla on ihan ok.

Kuinka tyhminä te oikein pidätte lapsia? Aika moni meistä on lapsuudessaan nähnyt ties minkälaista erikoista perhedynamiikkaa, ja kyllä sen aikuisena viimeistään tajuaa, ettei se nyt ihan normaalia ollut.

Traumat sitten erikseen. En saanut aloituksesta sellaista kuvaa, että mies varsinaisesti kaltoinkohtelisi perhettään.

Ap siirtää paskaa lapsilleen. Joo, aikuisena tajuavat, että ei ollut normaalia ja käyvät sitten kalliissa terapiassa opettelemassa rajoja ja tunnetaitoja, ja yrittävät vaikeamman kautta rakentaa sitä normaalia ihmissuhde-elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Haluat siis antaa lapsille mallin, että on ok, että joku omituinen puhumaton kämppis hengailee teidän kodissa? Jos sulla olisi kiintymyssuhdetyyli kunnossa, niin olisit jo eronnut. Tajuaisit, mitä ongelmaa tuossa on. 

Siinä taas yksi itse täydellisyys omasta mielestään. Jos on kiintymyssuhteessa ongelmaa eikä terapia ole auttanut niin mitä mielestäsi pitäisi tehdä. Ta**aa itsensä jotta olisit tyytyväinen? Onkohan niin että sinä itse et näe ongelmakohtiasi joita muissa osoittelet. Tunnet näin olosi paremmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä kuitenkin siivoat ja pidät kodin kunnossa, hoidat lapset. Jos mies eroaisi, hän joutuisi tekemään paljon enemmän itse. Joutuisi myös olemaan lasten kanssa vuorollaan. Tuo on hänelle ihan win-win -tilanne. 
Miehesi on vähän kuin aikuinen poika siellä kammarissaan.  Tuo ei enää ole kahden aikuisen parisuhde. Teidän on pakko puhua asioista. Jos ei muutosta tule, ottaisin eron. Mies ei tietenkään halua erota, mutta ei hän voi estää sinua lähtemästä.

Niin. Ei tämä miltään parisuhteelta ole vuosiin tuntunutkaan. Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa. Keskityn arkeen lasten kanssa, mies tuntuu lähinnä joltain omituiselta puhumattomalta kämppikseltä, joka hengailee minun ja lasten kodissa enkä ymmärrä miksi, ei hän voi olla tyytyväinen tähän. Ap

Kiinnitin huomiota kohtaan, että koti on sinun lasten.  Lienee selvää myös kuka siellä omassa kodissaan pitää päätösvaltaa. Jos ei muuta, niin kai se kämppis vai mikä  sitten onkaan, tuo edes rahaa siihen talouteen.  Siitä olen samaa mieltä, ettei kai kukaan voi olla tuommoiseen tyytyväinen. Outo tilanne.   

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on samanlainen. Juo vain kaljaa ja makaa sohvalla, käy yhdessä urheiluharrasutksessaan ja töissä. Eipä paljon ole kiinnostunut perheestään. Olen ehdottanut eroa monta kertaa, mutta ei suostu lähtemään pois tästä talosta. Olen sanonut, että ei tarvitse maksaa mitään (asunnosta tai elatusapua) mutta ei lähde. Ero tarkottaisi sitä, että minun pitäisi muuttaa pois jonnekin yksiköön ja jättää lapset ja koira. :( :( Olen todella masentunut ja ihan katkeamispisteessä. 

Tuolle lommentoineelle vastaukseksi: Ei tietenkään tarkoita lasten ja koiran jättämistä. Hanki oikeusapua, niin saat selville eroavan parin pikeudet ja velvollisuudet. En usko, että voit luopua lasten puolesta heidän oikeudestaan elatukseen. Ja miksi ihmeessä luopuisit, kun voit sillä rahalla maksaa riittävän kokoista asuntoa sinulle ja lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap opetatko tyttölapsille että ko tyyppinen parisuhde on ok? Vai poikalapsille että naista saa kohdella tällä tavalla? Millä oikeutta tämän? OLET OSA ONGELMAA JA LASTESI IHMISSUHTEET TULEVAT OLEMAAN TOKSISIA

Tietenkin tiedän, että tilanne ei ole hyvä lasten kannalta. Mutta minusta tämä on silti parempi kuin vuoroasuminen tuollaisen isän kanssa. Toinen lapsi on 5, toinen 8. Miten he voisi olla isän luona, kun isä ei edes halua tehdä heidän kanssaan mitään ja murahtelee vain kun lapset menee häneltä jotain kysymään. Se on aika kamala lapsuus olla joka toinen viikonloppu tai enemmänkin kodissa, jossa ainoa paikalla oleva vanhempi (isä) on täysin vetäytyneenä omaan kuplaansa eikä huolehdi edes lasten perustarpeista. Nykyinen tilanne on lapsille kuitenkin parempi. Ap

Nythän on siis ihan sama tilanne, mutta samalla tulet vaan opettaneeksi siinä sivussa, että puolison kohtalo tuolla tavalla on ihan ok.

Kuinka tyhminä te oikein pidätte lapsia? Aika moni meistä on lapsuudessaan nähnyt ties minkälaista erikoista perhedynamiikkaa, ja kyllä sen aikuisena viimeistään tajuaa, ettei se nyt ihan normaalia ollut.

Traumat sitten erikseen. En saanut aloituksesta sellaista kuvaa, että mies varsinaisesti kaltoinkohtelisi perhettään.

Ap siirtää paskaa lapsilleen. Joo, aikuisena tajuavat, että ei ollut normaalia ja käyvät sitten kalliissa terapiassa opettelemassa rajoja ja tunnetaitoja, ja yrittävät vaikeamman kautta rakentaa sitä normaalia ihmissuhde-elämää. 

Noh, itse sitten taas tunnen useampia aikuisia ihmisiä, joiden mielestä kaikki mikä heidän elämässään vialla johtuu siitä, että vanhempansa erosivat joskus ysärillä. Vaikka kaikille oli jo silloin selvää, ettei vanhempien liitto mikään onnellinen ollut. Mutta silti aikuisena nämä ihmiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että äiti pilasi kaiken, äidin vika että rakas lapsuudenkoti meni ja piti vaihtaa koulua, äidin vika että piti seilata kahden kodin väliä, äidin vika että isä alkoholisoitui TAI että isä hankki uuden perheen jossa alkuperäiset lapset tunsivat olonsa ulkopuolisiksi.

Toki sitten joku muu voi olla sitä mieltä, että kaikki meni pieleen, koska vanhemmat eivät eronneet.

Ja monet muut sitten taas sitä mieltä, että okei, ei ollut täydellinen lapsuus, mutta elämä on, ja vanhemmatkin ovat vain ihmisiä.

Minulla ei ole edes lapsia, olen vain kavereita ja sukulaisia kuunnellut. Pienessä vähemmistössä ovat ne, joiden mielestä vanhempien ero oli positiivinen muutos lapsuudessa, ellei isä ollut esim. väkivaltainen alkoholisti - ja näillä pahemmin traumatisoituneilla tuttavilla oli kyllä äitikin yleensä jokin päihteitä käyttävä sekopää. Karmeita juttuja olen kuullut, joiden rinnalla etäinen isä kalpenee.

Omasta lapsuudestani olen sen sijaan sitä mieltä, että vanhemmat olivat vanhempia etäisinäkin. Saman katon alla he olivat turvallisesti olemassa lapsen elämässä ihan eri tavalla kuin 200 kilometrin päässä asuessaan. Tätä on aikuisen kantilta ehkä vaikea ymmärtää, mutta muistan sen tosi hyvin.

Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa.

Ihminen voi elää ilman parisuhdetta. Yllättävää, vai mitä?

Jos väität pysyväsi avioliitossa lastesi takia, niin lue uudestaan tämä: "On ärtyisä kun häneltä jotain kyselee. Lapset kun pyytää jonnekin niin vastaa vain parilla sanalla että en nyt tule, ja lapset ihmettelee että onpa outo isä."

Kiva malli lapsillesi tuollainen isä. 

Sinä olet selvästi ainoa aikuinen tuossa perheessä ja sinun pitäisi ottaa vastuu lasten elämästä, tulevaisuudesta ja mielenterveydestä. Tuo teidän kuvio on todella haitallinen lasten mielenterveydelle sekä kiintymys- ja parisuhdemallille. Omakotitalo eikä mikään aineellinen asia korvaa sitä asiaa että lasten isä hylkää omat lapsensa joka ikinen päivä ja kotona on outo ilmapiiri. Mieti että jos sinä aikuisena et ymmärrä mistä on kyse niin lapset ymmärtävät vielä huonommin. Yleensä noissa tilanteissa lapset alkavat syytyämään itseään ja etsimään vikaa itsestään. Aikuistuttuaan lapset eivät todellakaan tule kiittämään sinua siitä että jäit ja mahdollistit heidän asumisen omakotitalossa. Pahimmassa tapauksessa pilaat heidän mahdollisuudet normaaliin parisuhteeseen.

Sinuna minä keskustelisin miehen kanssa ja ilmoittaisin että jos tilanne ei muutu niin ero tulee. Jos hän ei muutu niin sitten homma olisi selvä. Koulun vaihto on ensimmäisillä luokilla kiitenkin vielä aika helppoa. Ala-asteen lopussa tai yläasteella huomattavasti vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selkeästi masentunut. Ohjaa mielenterveys vastaanotolle keskustelemaan ja hakemaan apua

Myöhäistä. Ketju on jo viralliseti miestenpieksentäketju.

Ihan aiheestakin on.

Ikään kuin niitä tarvittaisiin aina ja vain niitä. Välillä tuntuu että aiheesta kuin aiheesta väännettäisiin pakonomaisesti sellainen vaikka se ei olisi alussa sellainen. Viimeistään yöllä aihe on moderoitunut sellaiseksi. Monet ihmiset ovat panneet tämän merkille.