Lue keskustelun säännöt.
Mieheni elää omassa kuplassaan erillistä elämää meidän perheestä. Mitä tehdä?
25.06.2026 |
Mies ei osallistu oikein mihinkään perheen yhteisiin juttuihin, ei arkena eikä lomalla. Hän elää kuin omassa kuplassaan, erillään lapsistaan ja minusta. Ei tosin paljoa kulje muissa omissa menoissaan kuin töissä, mutta kotona vetäytyy omaan kuplaansa, kesällä pihalle ja huonolla säällä tai talvella sohvalle tms, käytännössä aina kännykkänsä taakse. Välillä käy yksin lenkillä. Ei koskaan halua lähteä lasten ja minun kanssa minnekään, ei edes lasten kanssa ilman minua. Ei osallistu kotitöihin kotona, omat pyykkinsä pesee ja siinä se. Ei osallistu yhteisiin syömisiin kotona, ostelee itselleen mikropitsoja joita lämmittää yksin mikrossa ja syö yksin, yleensä sen jälkeen kun perheen ruoka on ollut pöydässä ja lapset ja minä syöneet, hän ei saavu yhteiseen pöytään. On ärtyisä kun häneltä jotain kyselee. Lapset kun pyytää jonnekin niin vastaa vain parilla sanalla että en nyt tule, ja lapset ihmettelee että onpa outo isä. Ei kuitenkaan halua erota, olen sitäkin kysynyt. Someen postailee välillä kuvia perhejutuista (minun ottamia kuvia, kun hän ei osallistu edes ottamalla kuvia). Mikä idea on elää noin, että vetäytyy perheestään täysin?
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan puhuneet avioerosta?
Olen useamman kerran sanonut miehelle, että miksi et ota eroa minusta kun et kerran suostu mihinkään yhteiseen elämään minun ja lasten kanssa. Mies joko suuttuu tästä tai tiuskaisee että hån ei halua erota. Ap
No et näköjään sinäkään. Kerjäät täällä säälipisteitä tilanteesta jossa olet ihan itse vapaaehtoisesti
En kerjää mitään säälipisteitä. Ja ihan suoraan jo alussa kerroin, että minulla ei ole mitään kiirettä erota. Ap
Olen eri kirjoittaja. Eli jos mies on sanonut että ei halua erota, eikä sinullakaan ole kiire erota, niin ei sitä eroamista ehkä kannata nyt liikaa edes miettiä. Keskittyisin siihen, että tuon suhteen saisi toimimaan paremmin. Monille on on ollut enemmän hyötyä pariterapiasta kuin Vauva-palstasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ethän sinä tunne vanhempasi tai vanhemmat tunne sinua. Olet heille ihan yhtä tärkeä kuin naapurin Raimo."
Lapset opitaan tuntemaan ihmisinä keskustelemalla niiden kanssa ja seuraamalla heidän elämäänsä ja kehitystään, ei vain leikkimällä niiden kanssa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan puhuneet avioerosta?
Olen useamman kerran sanonut miehelle, että miksi et ota eroa minusta kun et kerran suostu mihinkään yhteiseen elämään minun ja lasten kanssa. Mies joko suuttuu tästä tai tiuskaisee että hån ei halua erota. Ap
Miksi ulkoistat eron toiselle osapuolelle, mikset ajattele lapsiasi minkälaisen mallin näytät heille perhe-elämästä ja kahden aikuisen parisuhteesta? Kun lapsesi aikuistuvat ja ymmärtävät miten sairas heidän perheensä oli eikä äiti tehnyt yhtään mitään, ei tarvitse lapsenlapsia eikä omia lapsia odotella käymään eikä missään asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan puhuneet avioerosta?
Olen useamman kerran sanonut miehelle, että miksi et ota eroa minusta kun et kerran suostu mihinkään yhteiseen elämään minun ja lasten kanssa. Mies joko suuttuu tästä tai tiuskaisee että hån ei halua erota. Ap
Eli haluat siirtää vastuun omasta elämästäsi miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei kerro että onko heillä pariskuntana mitään fyysistä yhteyttä koskaan eli onko mies vetäytynyt täysin myös parisuhteesta fyysisesti vai nauttiiko vielä näitä "etuja"?
Minä vetäydyin fyysisestä yhteydestä sen seurauksena, kun mies ensin vetäytyi kuplaansa irti perheestään. Ap
Hyi mitä kaupankäyntiä. Etpä ap vaikuttanut itsekään sitten fyysisestä yhteydestä nauttineen. Minkä takia te olette yhdessä? Pidätte yllä tyhjää kulissia? Jos yhtään on enää halua jatkaa yhdessä niin menkää pariterapiaan. Miettikää sen jälkeen uudelleen, tehkää päätös yhdessä.
Ei se mitään kaupankäyntiä minun puolelta, en vain yksinkertaisesti kykene sek siin jos toinen on vetäytynyt kaikesta muusta yhteydestä. Ja luulenpa että ei kovin moni muukaan nainen kykenisi. Ap
Ymmärrän hyvin. Tilanne on silloin tosi vakava, jos et enää kykene seksiin oman miehesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin saa kai sitä kertoa tilanteestaan. Ihan sama minä lukija sen ottaa. Saa myös kysyä neuvoa tai muiden mielipiteitä. Luuleeko joku että ne otetaan tuosta vaan käytäntöön, jos kysellään?
Vierailija kirjoitti:
Jos AP luet omat viestisi tänne, niin äkkiä tajuat ettei sinulla ole kuin yksi vaihtoehto, lähteä. Miten tuollaista jaksaisi monta vuotta?
Ihmiset on erilaisia. Joku toinen jaksaa vaikka sinä et jaksaisi. Tai sitten on vain pakko jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika unelmatilanne sun miehellä. Ei tarvi asua yksin ja palvelu pelaa. Sinä hoidat aivan kaiken lapsia myöten
On kuin teini-ikään jäänyt poikanen joka ei pahemmin osallistu perhe-elämään mutta äiti hoitaa kodin ja sisarukset. Annat varmaan seksiäkin hänelle?
Olisinpa mies kun niillä on näin helppoaEn ihan hahmota, miten olisi unelmaelämä elää vain itsekseen jossain kännykänruudulla niin, että lasten lapsuus menee itseltä kokonaan ohi. Ei tuo mikään unelmatilanne ole, vaan silkkaa elämäntuhlausta.
Persoonallisuus. Kaikki ei ole = sinä
no jos on omia lapsia tehnyt, niin kyllä siinä jotain velvollisuuksiakin tuppaa tulemaan mukana. jos ei omat lapset kiinnosta, niin on kyllä omassa persoonassa remontoitavaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin saa kai sitä kertoa tilanteestaan. Ihan sama minä lukija sen ottaa. Saa myös kysyä neuvoa tai muiden mielipiteitä. Luuleeko joku että ne otetaan tuosta vaan käytäntöön, jos kysellään?
En ole siis ap mutta hieman typeriä vastsuksia on: Milsi kyselet, miksi kerrot. Ei noitä tsrvitse perustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama provoilija keksii samalla tyylillä kirjoitettuja tarinoita viikossa useita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan puhuneet avioerosta?
Olen useamman kerran sanonut miehelle, että miksi et ota eroa minusta kun et kerran suostu mihinkään yhteiseen elämään minun ja lasten kanssa. Mies joko suuttuu tästä tai tiuskaisee että hån ei halua erota. Ap
Miksi ulkoistat eron toiselle osapuolelle, mikset ajattele lapsiasi minkälaisen mallin näytät heille perhe-elämästä ja kahden aikuisen parisuhteesta? Kun lapsesi aikuistuvat ja ymmärtävät miten sairas heidän perheensä oli eikä äiti tehnyt yhtään mitään, ei tarvitse lapsenlapsia eikä omia lapsia odotella käymään eikä missään asiassa.
Jos AP ottaa eron ja sen seurauksena nuo lapset joutuu joka toinen viikonloppu kärsimään ahdistavan, ärtyneet ja puhumattoman faijan luukussa ilman kunnon huilenpitoa ja ruokaa, niin lapset varmasti hihkuu riemusta. Oi ihana mutsi kun paransit meidän elämää näin! Omakotitalossakaan ei saada enää asua, mut hei, faijalla on niin ihkua kun se ei tee meidän avuksi mitään eikä puhu meille mitään eikä laita ees ruokaa, niin oi onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli tuollainen. En tuntenut häntä ollenkaan vaikka hän asui saman katon alla, ja koen ettei minulla ole ollut isää tai muutakaan miehen mallia elämässäni ollenkaan. Vanhempani eivät edes jutelleet keskenään koskaan. Isä oli ikään kuin joku alivuokralainen joka vain asui yhdessä huoneessa meidän kotona. Tulipa hyvää esimerkkiä parisuhteesta ja muutenkin miehistä minulle aikuisuuteen…
Ap liitto ei korjaannu jos siihen osallistuu vain toinen. Et voi mitenkään tehdä tarvittavaa tunnetyötä niin että se kattaa miehenkin osuuden. Mies tietää ettet ole kuitenkaan lähdössä niin ei tarvetta muuttaa mitään
Olette molemmat saamattomia ja juuri siinä tilanteessa missä ansaitsettekin olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli tuollainen. En tuntenut häntä ollenkaan vaikka hän asui saman katon alla, ja koen ettei minulla ole ollut isää tai muutakaan miehen mallia elämässäni ollenkaan. Vanhempani eivät edes jutelleet keskenään koskaan. Isä oli ikään kuin joku alivuokralainen joka vain asui yhdessä huoneessa meidän kotona. Tulipa hyvää esimerkkiä parisuhteesta ja muutenkin miehistä minulle aikuisuuteen…
Mitä ratkaisua olisit sitten halunnut? Että äitisi olisi ottanut avioeron ja olisit joutunut asumaan joka toinen viikko isäsi luona? Koska niinhän siinä useimmiten käy. Olisiko se ollut sinulle onnellinen lapsuus?
Vierailija kirjoitti:
"Niin. Ei tämä miltään parisuhteelta ole vuosiin tuntunutkaan. Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa."
Ei kai uusi parisuhde ole ainoa syy haluta lopettaa tuollainen nollan arvoinen suhde?
Tämä. En ole ikinä tajunnut tätä "en voi erota (huonosta suhteesta) koska en löydä uutta kumppania" tai " en voi erota, koska en halua uutta kumppania". Että mitä? Yksin ei voi olla mitenkään onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan puhuneet avioerosta?
Olen useamman kerran sanonut miehelle, että miksi et ota eroa minusta kun et kerran suostu mihinkään yhteiseen elämään minun ja lasten kanssa. Mies joko suuttuu tästä tai tiuskaisee että hån ei halua erota. Ap
No et näköjään sinäkään. Kerjäät täällä säälipisteitä tilanteesta jossa olet ihan itse vapaaehtoisesti
En kerjää mitään säälipisteitä. Ja ihan suoraan jo alussa kerroin, että minulla ei ole mitään kiirettä erota. Ap
Olen eri kirjoittaja. Eli jos mies on sanonut että ei halua erota, eikä sinullakaan ole kiire erota, niin ei sitä eroamista ehkä kannata nyt liikaa edes miettiä. Keskittyisin siihen, että tuon suhteen saisi toimimaan paremmin. Monille on on ollut enemmän hyötyä pariterapiasta kuin Vauva-palstasta.
Ja sinne terapiaan voi mennä yksikin, kun mies ei sinne lähde. Ap ei läheisriippana näe, että hänen riippuvuus kohdistuu ihmiseen joka on kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen. Hän odottaa ja odottaa, että mies muuttuisi. Että itse saisi viimein suhteessa sitä, mitä kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele asiasta lasten kanssa alkaen varovasti. Kun ei itselläsi ole kiirettä pois. Mitä heille merkitsisi jos tuota isää ei olisikaan, onko menetys iso ja missä mielessä? Olisiko teillä hauskempaa ihan keskenänne. Jos mies ei anna taskurahaakaan lapsille, ei aikaa eikä huomiota, he suhtautuvat varmaan yhtä välinpitämättömästi kuin mieskin lapsiinsa. Myös miehen kanssa voi keskustella, tai pitää vaikka yksinpuhelua hänelle tilanteesta, ja tarjota erkaantumista.
Kaikki tietävät, että ongelma on AP:n elitason menetyst. Miehen rahat, kun kelpaavat 100% varmuudella.
Maksamme kaiken suunnilleen puoliksi. Mies ei ole mikään rikas, en tosin minäkään. Tietenkin kun puoliksi asuminen maksetaan, niin voidaan asua omakotitalossa, kummallakaan ei olisi siihen yksin mahdollisuutta. Mutta ei tämä omakotitalo mikään minun unelma ole, enemmän tämä lapsille on tärkeä kuin minulle. Ap
Et ole kuitenkaan valmis luopumaan ja otat lapset kilveksi ja piiloudut sen taakse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli tuollainen. En tuntenut häntä ollenkaan vaikka hän asui saman katon alla, ja koen ettei minulla ole ollut isää tai muutakaan miehen mallia elämässäni ollenkaan. Vanhempani eivät edes jutelleet keskenään koskaan. Isä oli ikään kuin joku alivuokralainen joka vain asui yhdessä huoneessa meidän kotona. Tulipa hyvää esimerkkiä parisuhteesta ja muutenkin miehistä minulle aikuisuuteen…
Mitä ratkaisua olisit sitten halunnut? Että äitisi olisi ottanut avioeron ja olisit joutunut asumaan joka toinen viikko isäsi luona? Koska niinhän siinä useimmiten käy. Olisiko se ollut sinulle onnellinen lapsuus?
Mun vanhemmat on eronneet ja mun vuoroviikkoasuminen sujui oikein mallikkaasti ja vanhemmat ei koskaan riidelleet mun aikana, eikä kumpikaan ole koskaan puhunut toisesta mitään pahaa mulle. En todellakaan olisi halunnut, että olisivat olleet onnettomina yhdessä vain mun takia. Molemmilla on eron jälkeen uudet parisuhteet, jotka on kestäneet toistaiseksi vuosia ja molemmat vaikuttaa onnellisilta, ollaan paljon tekemisissä molempien perheiden kanssa ja perhejuhlissa mun vanhemmat osaa käyttäytyä fiksusti myös toistensa seurassa, myös uudet kumppanit. Ei kaikki eroperheet todellakaan ole rikkinäisiä ja riitaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan puhuneet avioerosta?
Olen useamman kerran sanonut miehelle, että miksi et ota eroa minusta kun et kerran suostu mihinkään yhteiseen elämään minun ja lasten kanssa. Mies joko suuttuu tästä tai tiuskaisee että hån ei halua erota. Ap
Miksi ulkoistat eron toiselle osapuolelle, mikset ajattele lapsiasi minkälaisen mallin näytät heille perhe-elämästä ja kahden aikuisen parisuhteesta? Kun lapsesi aikuistuvat ja ymmärtävät miten sairas heidän perheensä oli eikä äiti tehnyt yhtään mitään, ei tarvitse lapsenlapsia eikä omia lapsia odotella käymään eikä missään asiassa.
Jos AP ottaa eron ja sen seurauksena nuo lapset joutuu joka toinen viikonloppu kärsimään ahdistavan, ärtyneet ja puhumattoman faijan luukussa ilman kunnon huilenpitoa ja ruokaa, niin lapset varmasti hihkuu riemusta. Oi ihana mutsi kun paransit meidän elämää näin! Omakotitalossakaan ei saada enää asua, mut hei, faijalla on niin ihkua kun se ei tee meidän avuksi mitään eikä puhu meille mitään eikä laita ees ruokaa, niin oi onnea!
Todella lapsellinen vastaus, ei tarvitse yhtään ihmetellä miksi nuoret aikuiset voivat henkisesti niin pahoin kun lapsia synnyttäneistä aikuisistakaan osa ei ajattele muuta kuin itseään.
Lapsilla on eron jälkeen oikeus, ei velvollisuus tavata toista vanhempaansa ja tapaamiset voidaan kieltää kokonaan mikäli ne eivät tee hyvää lapsen kehitykselle. 12 -vuotiaan ei enää tarvitse edes perustella miksi ei halua tavata toista vanhempaansa. Tapaaminen voi olla myös lastenvalvojan läsnäollessa.
Ei se mitään kaupankäyntiä minun puolelta, en vain yksinkertaisesti kykene sek siin jos toinen on vetäytynyt kaikesta muusta yhteydestä. Ja luulenpa että ei kovin moni muukaan nainen kykenisi. Ap