Miten jotkut voi olla vuosikausia sinkkuna?

Vierailija kirjoitti:

Elokuussa tulee kymmenenvuotra täyteen. Kokemukset parisuhteista suomalaisen naisten kanssa on määritellyt sen että ennemmin kuolen kun ryhdyn enää näiden kanssa suhteeseen. Nykyajan suomalaiset naiset on aivan kauheita mietä miehiä kohtaan ja jokainen käyttää miehiä hyväkseen

Miksi et hae naista muualta, jos tuo on syysi olla sinkku? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän minkälaisia miehet oikeasti on. Pettäminen todella yleistä, nelikymppiset perheenisät pahimpia. 

Ja kiteytät tämän koskemaan kaikkia miehiä.

Älä kuitenkaan unohda, kaikki pettäjät ovat aina miehiä.

Pitääkö sitä naisvihaa heti repiä esille??

En tiedä. Mä aloitin seurustelun ollessani 16 vuotias. Nyt olen 44v ja tässä välissä olen ollut sinkkuna max 2kk yhteensä.

M44

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mä aloitin seurustelun ollessani 16 vuotias. Nyt olen 44v ja tässä välissä olen ollut sinkkuna max 2kk yhteensä.

M44

Lammas

Vierailija kirjoitti:

Koska joutuis olemaan ruman kanssa. Se tieto pitää sinkkuna

Mulla sama :D Ei ole mitään mahdollisuuksia sellaiseen kumppaniin, josta haaveilen, joten on parempi olla yksin.

Helposti, voin mennä ja tulla miten huvittaa ja tehdä mitä huvittaa milloin vaan. Ei tarvitse ottaa toisen ihmisen aikatauluja tai haluja huomioon. Kaiken lisäksi parisuhde on aiheuttanut mulle aina vaan stressiä koska miehet olleet valehtelevia k-päitä lopulta. En jaksa sellaista enää.

Olen ollut 15 vuotta sinkkuna. Eipä oikein ole kysyntää meikäläiselle kun ikä alkaa kuutosella. Mutta viihdyn hyvin näin enkä usko, että tilanne elinaikanani muuttuu.

Komeus ei riitä vakipanoihin eikä supliikki pitkäaikaisemman kumppanin etsintään. Tosin keski-ikäistyvällä miehellä on vain hävittävää ikäisensä kaikessa suorittavan ruuhkavuosi-naisen kanssa. 

Ollut sinkkuna jo yli 10 vuotta. Elämä tuntuu hyvältä näinkin enkä tiedä miksi en pärjäisi. Eroamiset ja erilleen kasvamiset voivat aiheuttaa tunteita, mutta menevät ohi ajallaan.

Olen ikisinkku, koska en keksi mitään positiivista, mitä parisuhteesta saisin, mitä elämässäni ei ole jo muutenkin. Eli parisuhde vain huonontaisi elämänlaatua kohdallani. 

No, vammaiset ovat, ainakin suurin osa. Tiedän pari sellaista, jotka ovat kihloissa (eivät keskenään !!) siis 2 eri paria. Yks vanha pari, yli 65 kumpikin, ovat olleet kihloissa jopa 17 vuotta. Se on liian kauan. Pitää mennä naimisiin Max 2 v kihlauksesta. Ja toinen, nuorempi NS pari, toinen täyttää viikon päästä ke 51 v (mies), naisen ikää en tiiä, mutta vaikuttaa nuoremmalta. Paljon nuoremmalta. He siis ovat olleet kihloissa vasta pari vuotta. Ja tulla vanhemmalla pariskunnan miehellä on pari lasta toisen kanssa. Se on hirveä ukko !!!!!!!! Hävytön pettäjä. 

Ei kiitos enää parisuhdetta. Vaivalloista, kun pitää ottaa toinen huomioon arjessa. 

Kun on koko aikuiselämänsä ollut sinkku eikä ole tullut pahimmillaan, kuin rapaa niskaan siltä nätimmältä sukupuolelta niin minkäs sille voi? 

Ainahan itsekseen elo surkean parisuhteen päihittää, mutta siinä onkin se toive taustalla. Mitä jos...

Ja jos nyt ihan rehellinen olen niin tähänhetkiseen elämääni en muuta kaipaisi, kuin ns. "halikaverin". Naisen joka yhtä lailla kaipaisi vaikka kerran viikossa tunnin, pari, halailua, antaa/saada hierontaa ja jutella vähän jotain siinä samalla ja katotaan taas milloin uudestaan.

Aloitin seurusteluelämän 16-vuotiaana ja siitä meni yli 20 vuotta putkeen monissa suhteissa, oli kihloja ja kaikenlaista draamaa tuli nähtyä. Nyt ollut 5 vuotta yksin, enkä aio enää palata vanhaan takaisin. Yksin eläminen on parasta.

"Voi olla", ihan kuin se olisi kaikille vapaaehtoista. Itse olin 8 vuotta sinkku, koska ulkonäköni ei miellyttänyt ikäisiäni nuoria miehiä. Lähestymisyrityksiä teki vain känniset parikymppiselle liian vanhat ukot. Sitten tapasin mieheni alle kolmekymppisenä (yhteinen tuttu järjesti), sen jälkeen 20 vuoteen kukaan muu ei ole yrittänyt lähestyä tai osoittanut kiinnostusta. Oma mieskin on aina haikaillen katsellut kauniiden naisten perään.